lauantai 6. toukokuuta 2017

Vaihteeksi kaunista säätä


Viikon takaisen lumimyrskyn jälkeen on saat nauttia kauniista ja lämimästä säästä. Lumista on päästy eroon ja täytyy toivoa ettei enää uutta sataisi. Ehkä juhannukseen mennessä kanit ja marsut saavat nauttia voikukanlehdistä ja muusta ulkoa kerätystä tuoreesta. Yleensä tosiaan tähän aikaan keväästä on voinut kerätä runsaastikin jo ulkoa syötävää, mutta nyt ei ole siitä toivoakaan. Satunnaisia ruohonkorsia sentään voi jo siellä täällä löytyä.

Justus on lämpimän sään takia päässyt runsaasti ulkoilemaan. Ulkoilun makuun päästyään Justus kyttääkin jatkuvasti oven lähellä milloin se jälleen aukeaisi ja tarjoaisi mahdollisuuden päästä taas muiden kanien luo. Hienosti poika on jo oppinut itse ulos menemään. Aluksi se piti kantaa portaille, mutta nyt ovien avaus riittää. Portaista alas päästyään Justuksen matka jatkuu kanihäkkien luo. Edelleenkin Julius on Justuksen suosikkikani ja sen häkkiä jaksetaan kiertää tunnista toiseen. Siinä mielessä kyllä vähän harmi että poika on tottunut ulkoilemaan vapaana, sillä sen mukana tuli kasa hienoja valjaita. Jospa ne kuitenkin pääsevät vielä jollakin muulla kanilla käyttöön. Vähän laiskasti kyllä tulee kaneja valjaissa ulkoilutettua, kun paljon kätevämpää on vain päästää ne vapaiksi. Silloin ei tarvitse juosta naru kireällä kanin perässä, vaan voi vaikka keskittyä siivoamaan häkkejä.



Tänään tuli haettua kaupasta kasa häkkiverkkoja, jotta kaikille varmasti riittää asuntoja. Häkittä on vielä isot tytöt sekä kolme pikkukaniemoa poikasineen. Totutusprosessi olisi uusien häkkien myötä tiedossa, sillä ajattelin kokeilla saisiko Saagan ja Mistyn yhteen asumaan. Porukkaan tulisi toki vielä kummaltakin yksi kotiin jäävä poikanen, eli Saagalta Bianca ja Mistyltä vielä nimetön otter tyttö. Misty on kyllä sen verran kiltti kani, että ihan kohtalaiset mahdollisuudet olisi se Saagan kanssa yhteen saada. Huomattavasti aina helpottaa kanien asumiskuvioita etenkin talvisin M se että naaraat asuvat isommissa porukoissa. Myrtti saa jäädä asumaan kahdestaan kotiin jäävän tyttöpoikasensa kanssa. Sillä luonne on niin dominoiva, etten edes viitsi yrittää yhdistämistä toisen aikuisen kanssa.



Viikko sitten sunnuntaina kanilaan saatiin iloinen yllätys poikasten muodossa. Rionaa olen jo kauan yrittänyt astuttaa, sillä alkuperäinen suunnitelma oli saada siltä poikue jo maaliskuun lopussa. Yhdessä vaiheessa kirjoittelinkin jo blogiin kuinka tyttö vaikutti tiineeltä. Kyseessä taisi olla kuitenkin vain ruuan aiheuttama turvotus, sillä seuraavana päivänä tyttö ei tuntunut enää yhtään kantavalta. Koska Rionaa on tullut säännöllisesti astuteltua, ei ollut yhtään tiedossa milloin se on tullut tiineeksi vai onko tullut vielä ollenkaan. Poikasten löytyminen tulikin siis täysin yllätyksenä. Pesässä on seitsemän hyvin kasvanutta vauvaa. Tavoitteena oli tosiaan saada valkopohjaista japanilaista ja kyllähän poikasten joukossa yksi sellainen onkin. Kuvio on aika vaisu, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tämän sinivalkoisen japanilaisen lisäksi pesässä on kaksi keltamusta japanilaista, kaksi valkoista punasilmäistä (voivat olla myös granneja) sekä kaksi vielä vähän epäselvää tapausta, jotka ovat mahdollisesti luonnonisabelloja. Tällä hetkellä näyttäisi että ainakin isabellat, sekä mahdollisesti toinen km japseista olisi uroksia ja loput naaraita. Kivasti siis näidenkin kohdalla sukupuolet menivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)