keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Testissä PUUR kanin ja marsunruoka


Törmäsin PUUR nimiseen kiinnostavaan ruokamerkkiin, joten tilasin sitä muutaman pussin kokeiltavaksi omalle laumalle. Kyseessä ei siis ole yhteistyöpostaus, vaan ihan itse mielenkiinnosta nämä pussit ostin ja ajattelin tännekin niistä esittelyä laittaa.

En osaa sanoa onko merkki itsessään kuinka uusi, mutta ainakaan Suomessa tätä ei kauaa ole myyty. Netistä tätä voi tilata ainakin Peten Koiratarvikkeesta, mutta muuten en saatavuudesta osaa sanoa mitään. PUUR merkin alla löytyy kaneille ja jyrsijöille suunnattuja ruokia, sekä joitakin herkkuja. Kaneille löytyy peräti kolme erilaista pussia, joten tilasin niitä kaikkia yhden sekä lisäksi marsuille suunnatun pussin.

PUUR ruuat ovat koostumukseltaan seoksia, mikä olikin syy miksi näistä kiinnostuin. Laadukkaita seoksia kun hyvin vähän on tarjolla. Sisältöä näissä ei valitettavasti ole aivan niin tarkkaan kerrottu kuin mitä voisi toivoa, mutta tietenkin aika hyvinhän sen näkeekin kun seoksesta kuitenkin kyse. Koostumukseltaan ovat ihan mukavan näköisiä, ainoastaan johanneksenleipäpuu ja buffatut jyvät tuovat epäterveelliset sekoitukset mieleen.

Ruokapussien ulkonäkö näissä kaikissa on oikein nätti ja kanit kuvissa on kivasti eri näköisiä ja värisiä. Onhan pussin kylkeen jopa valkokorva eksynyt.


PUUR Guinea Pig
Saatavilla 2,5 kg sekä 7kg pusseissa

Valkuainen 13,3%, Rasva 2%, Kuitu 17,4%

Kasviperäiset tuotteet (4% timotei heinä), vihannekset (9,5% herneet, 2% tilliä, 2% punajuurta), jyvät, hedelmät (2% papaija), öljyt ja rasvat, mineraalit

Meillä marsut syövät sen verran monipuolisesti ja runsaasti tuoreruokaa, että sekoitus on niillä vain satunnainen osa ruokintaa jota ei välttämättä edes joka viikko tarjota. Käytössä on ollut Rabbit Royale, kun sitä kanien puolesta on valmiina ollut. Suurempia erojahan ei marsujen ja kanien kuivaruuissa ole, vaan varsinaisena eroavaisuutena on vain marsun ruokaan lisätty c-vitamiini. Tämä on siis nyt ensimmäinen käytössä oleva erityisesti marsuille suunnattu ruoka.

Suosituimmissa marsupelleteissä on monissa aika korkea rasvan määrä, mikä itseä hieman ihmetyttää kun marsu kuitenkin on aika helposti lihova eläin. Tässä merkissä rasvaa ei paljon ole, eli tätä uskaltaisi vapaamminkin tarjota. Poikaselle tai emolle tämä on hieman kevyttä, mutta perus pullamarsulle sopivaa.

Ruoka tuoksuu hyvältä ja ilmeisesti on myös ihan maittavaa. Tytöt söivät heti kipot tyhjiksi, mutta pojilla jäi pelletit syömättä. Näinhän se helposti seosten kanssa meneekin, eikä ne ole paras vaihtoehto jos eläin on kovin valikoiva. Poikienkin on toki turha uudesta satsista haaveilla ennen kuin viimeinenkin pelletti on kupista kadonnut.


PUUR Rabbit
Saatavilla 2kg ja 5,5kg pusseissa

Valkuainen 13%, Rasva 2,8%, Kuitu 20%

Kasviperäiset tuotteet (4% timotei heinää, 1% oreganoa), vihannekset (5% porkkanaa, 3% kurkkua, 2% selleriä), viljoja, öljyt ja rasvat, mineraaleja

Kolmesta kaninruuasta tämä on se perusversio. Ravintoarvoiltaan kevyehkö, eli parhaiten varmasti sopii pienelle sisäkanille. Valkuaisen ja rasvan suhteen menee aika samoissa Rabbit Royalen kanssa, mutta kuitua löytyy runsaasti enemmän.

Justus sekä orpolapset ovat ruokaa maistelleet ja hyvin näyttää maistuvan. Tässähän on mukana kuivattua porkkanaa, kurkkua sekä hernelastuja, jotka yleensä toimivat herkkuina. Ruuassa on siis melkeinpä päivän herkutkin jo mukana.


PUUR Rabbit Sensitive
3kg

Valkuainen 15,3%, Rasva 3,3%, Kuitu 19%

Kasviperäiset tuotteet (4% timotei heinää, 3,5% kehäkukkaa), vihanneksi (2% palsternakkaa, 0,6% eukalyptusta), hedelmiä (3% karpaloita), öljyjä ja rasvoja, mineraaleja

Sensitive on viljaton vaihtoehto. Yllättäen tähän on kuitenkin saatu valkuainen ja rasva normaalia versiota korkeammiksi. Tämä voikin siis olla hyvä valinta, mikäli normaali versio on liian kevyttä. Viljattomana tämä tietenkin sopii myös niille, jotka haluavat kanin ruokinnassa viljoja välttää.

Ruoka sisältää paljon kukkia ja muuta silppua, mikä vaikuttaisi hyvin maistuvan. Pelletit taitaa kuitenkin olla sellaisia, jotka eivät kovin helpolla alas kurkusta mene. Viljaton ruoka kun on kyseessä, on pelletitkin puristettua heinää/muuta kasvista. Nämä taas harvemmin ovat kanien suosikkeja. Pellettien maistuvuuden suhteen siis saattaa nirsomman kanin kanssa ongelmia tulla.


PUUR Rabbit Junior
600 g

Valkuainen 13,5%, Rasva 2,5%, Kuitu 19,6%

Kasviperäiset tuotteet (4% timotei heinä), vihannekset (9% herneitä, 5% papuja, 1,5% persiljaa), viljoja, hedelmiä (3% omenaa), öljyjä ja rasvoja, mineraalit

Kolmantena löytyy vielä kasvaville kaneille suunnattu versio. Tästä on kuitenkin sanottava, etten kyllä oikein ymmärrä mikä tästä tekee erityisesti kasvavalle sopivan ruuan. Koostumus tässä on sellainen, että poikasenkin on helppo ruokaa syödä ja pussikoko on pieni. Ravintoarvoiltaan on kuitenkin ihan liian kevyt kasvavalle, sillä etenkin valkuaista saisi olla enemmän. Ravintoarvojen suhteen yllä esitelty Sensitive olisi huomattavasti parempi valinta kasvavalle kanille. Kilohinnaltaan Junior versio on kahta muuta huomattavasti hintavampi, eli vähän rahastuksen makua tämän kohdalla on, kun ei aikuisten versiosta juuri eroa.

Ruokana tämä ei kuitenkaan ole sen huonompaa kuin muutkaan, vaan on ihan yhtä hyvältä tuoksuvaa ja maittavan oloista kuin muutkin.

***

Yleisesti ovat siis ihan käyttökelpoisia ja kokeilemisen arvoisia ruokia. Hinnan takia nämä ei toki isomman kanilauman ruokintaan ole sopivia, mutta ihan hyvin voisin vakituiseen käyttöön ottaa jos kaneja olisi vain muutama. Marsuille tätä merkkiä voisi jatkossakin ostaa, täytyy asiaa harkita sitten jos joskus tuonkin pussin saavat syötyä loppuun.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Hopeinen möhkäle






Eilen kaniporukkaan saapui uusi jäsen. Pitkään haaveena ollut suurihopeahan tämä neiti siis on. Ikää poikasella on 9 viikkoa, mutta kooltaan se lähentelee jo pikkukanien kokoluokkaa. Toiveena tietenkin onkin että neitonen kasvaa mahdollisimman suureksi. Ihan tuoreita kuvia en tytöstä ollut nähnyt ja yllätyksenä tuli että se on jo näin kivasti hopeoitunut. Suurihopeathan siis syntyvät ihan normaalin värisinä ja hopeinen väri tulee karvaan vasta myöhemmin. Tälläkin on pää edelleen ihan musta ja muutama musta laikku löytyy vielä muualtakin.

Viralliselta nimeltään tyttönen on Kamilan Roosa ja kutsumanimenäkin ajattelin tuon Roosan pitää. Hieman uusi ympäristö toki poikasta vielä jännittää, mutta yleisesti on kuitenkin rauhallisen ja kesyn oloinen. Pupunen on peräisin lapsiperheestä ja onkin siis hyvin rapsutuksiin tottunut.

Alunperin näitä piti tulla kaksi tyttöä, mutta toinen paljastuikin pojaksi. Muutaman viikon päästä tulee kuitenkin samalla kasvattajalla toinen hopeapoikue luovutusikään ja siitä olisi tälle tulossa vielä kaveri. Tyttöset tulevat kasvatuskäyttöön, joten harkinnassa on pitäisikö myös niille sopiva uros hankkia jo tänä kesänä valmiiksi kasvamaan. Muutenhan voi käydä niin ettei ensi keväänä löydykään omaksi tai lainaan sopivaa poikaa. Tarkoituksena on siis kasvattaa ihan puhtaita suurihopeita, mutta ei toki ole mahdotonta että joskus hopeaa risteyttäisin myös pikkukanilinjoihin.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Myrtin marjat

Sateisen sään takia Bianca, Dobby ja Dessa jäivätkin tältä päivältä kuvaamatta, mutta laitan nämä Myrtin poikasten kuvat eiliseltä nyt kuitenkin esille. Luultavammin nämä jäävät viimeisiksi kuviksi koko viisikosta, sillä torstaina nämäkin tulevat jo luovutusikään. Clarissa ja Bethany lähtevät kesäkotiin, eli syksyllä olisivat taas palailemassa takaisin päin. Selena jää itselle ja kahdesta jäljelle jäävästä on jo sen verran ollut kiinnostuneita, että niiden joukosta pitäisi uudet kodit löytyä.

n. Clarissa Cloudberry

n. Bethany Blueberry

n. Selena Strawberry

n. Charity Cranberry

u. Ramsey Raspberry
Ensiviikon aikana olisi luvassa runsaasti postauksia, joten kannattaa käydä päivittäin blogia kurkkaamassa. Jo ylempänä mainitusta kolmikosta olisi kuvia ja kuulumisia tulossa ja lisäksi orpolapset pääsevät viimeinkin esittelyyn. Lisäksi postissa odottaa Zooplussan paketti, jonka sisällöstä on esittelyä tulossa. Tilasin myös Peten koiratarvikkeesta hieman uutta kanin- ja marsunruokaa testiin ja tästäkin tietysti blogiin juttua tulossa. Muutama uusi häkkirakennelma odottaa nekin näytille pääsyä. Kaiken tämän päällee on kanilaan saapumassa vielä uusi asukas, eli postailtavaa kyllä piisaa.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Monen näköistä kanilasta


Maanantaina syntyi vielä viimeinenkin poikue, jonka emänä on tietenkin Wilma. Tässä kuitenkin onkin sitten kaikki mitä poikueesta voin tällä hetkellä kertoa, sillä ihan suunnitelmien mukaan ei synnytys mennyt. Vuosi sitten Wilma synnytti vasta 32. tiineyspäivä, siitäkin huolimatta että poikasia syntyi kaksitoista. Myös Wilman ensimmäinen poikue syntyi muistaakseni aika myöhään. Niimpä odottelin poikuetta aikaisintaan keskiviikolle, enkä vielä maanantaina ollut tehnyt jättien karsinaan mitään erikoisjärjestelyjä. Jättien asunnossa on lattia lohkeillut muutamasta kohtaa ja tytöt ovat näistä kohdista saaneet kaivettua koloja lattian alle. Siellä syvällä kolossa on myös Wilman pesä. Muhkea karvakasa näkyy kyllä kolon perällä, mutta sinne ei käsin yllä eikä lattiaa pysty siltä kohtaa rikkomaan. Nämä ovat nyt sitten ihan täysin luomupoikaset ja täytyy vaan toivoa että sieltä kolmen viikon päästä nousee terveitä poikasia pinnalle. Vähän inhottavaa kyllä kun ei pesää pääse mahdollisten kuolleiden yms. takia tarkastamaan ja siivoamaan, mutta toisaalta eipä villikanienkaan pesiä käy ihmiset tutkimassa ja silti lisääntyvät ongelmitta. Ihan jännittävää nähdä millaisia poikasia ja kuinka monta lopulta esiin tulee. Keltaista ja keltamustaa japanilaista nyt ainakin olisi odotettavissa, mutta eihän sitä tiedä vaikka joku yllärikin olisi odottamassa. Mielenkiintoista on myös näiden myötä tutkia onko jotakin eroa lopputulokseen sillä aloittaako poikasten käsittelyn het niiden synnyttyä vai vasta siinä vaiheessa kun ne pesästä pois lähtevät.

Wilman poikasista ei siis hetkeen ole kuvia tulossa, mutta nämä kolme muuta nuorimpiin kuuluvaa poikuetta kuvasin läpi. Myrtin ykköspoikueesta tulee kuvia myöhemmin eri postaukseen ja samaan voisin ottaa kuvia myös Biancasta, Dobbystä ja Dessasta. 

Rionan pikkujätit

Rionan poikasten kanssa kävi todella huono tuuri, sillä juuri se kaikkein toivotuin ja tavoitelluin valkopohjainen japsipoikanen menehtyi toissapäivinä. Juuri ennen kuolemaansa poikasella oli vatsa sekaisin, mutta jo aiemmin kiinnitin huomiota että se oli hieman muita poikasia luisevampi ja pienempi. On siis hyvinkin mahdollista, että sillä oli jotakin ongelmaa ruuansulatuksen kanssa, eikä se ruvennut  kunnolla toimimaan nyt kun poikaset ovat alkaneet isommissa määrin kiinteää ruokaa syömään. Tämä oli aika harmillinen juttu ja täytyy nyt uudelleen miettiä mikä poikasista kannattaisi kotiin jättää, jotta väriprojekti saa jatkoa. Harkinnassa on myös pitäisikö Riona vielä uudelleen tämän vuoden puolella astuttaa ja toivoa että valkopohjaisia japanilaisia syntyisi. Ei siis tarvitsisi ihan niin pitkään odottaa, että projektia saisi jatkettua. Ensin Riona saa kuitenkin ihan rauhassa levätä, eli mahdollinen toinen poikue ajoittuu vasta marras-joulukuulle.

Vaikka aluksi poikasten korvat olivatkin ison näköiset, ovat ne nyt jääneet kasvussa jälkeen eivätkä oikein edes jätin korvilta näytä. Taitaa siis aika pienikorvaisiksi nämä jäädä ja luppaan tuskin korvat ovat menossa.

Nimensä poikaset saivat kauhuelokuvien mukaan. Samaa teemaa on muutama vuosi sitten tullut jo käytettyä, mutta kauhuleffoja riittää, eli nimet ei ihan heti kesken lopu.

n. Halloween

n. Paranormal Activity
n. Blair Witch

u. Dead Silence
u. Poltergeist

u. Sinister

Siirin poikaset



Siirin vauvelit tulisivat tänään kahden viikon ikään. Silmät niillä ovat olleet jo hyvän aikaa enemmän ja vähemmän auki. Pieniä retkiä pesän ulkopuolellakin ovat jo uskaltaneet tehdä. Nimetkin poikaset jo saivat ja teemana näillä on PowerParkin laitteet.

Näistä on tosiaan toinen madagaskar ottereista jäämässä kotiin, mutta tarkempaa valintaa ei tietenkään tässä vaiheessa ole vielä tehtynä. Kuviolliset naaraat on alustavasti varattu ja se mada otter joka jäljelle jää, olisi toiveena saada samaan kotiin Siirin kanssa. Siirille olisi siis tarkoitus kiva lemmikkikoti löytää, kunhan se tämän poikueen on ensin hoitanut luovutusikään. Pojista ei vielä kiinnostuneita ole.

Valkoiset ovat vähän likaisia tällä hetkellä, kuten aika usein tuppaavat pesäpoikasina olemaan. Siellä kun kasassa pissaillaan toisten päälle, niin tulos on tämä. Eiköhän poikaset kuitenkin puhdistu, kun hylkäävät pesän lopullisesti.

n. La Paloma
n. Music Express

n. Typhoon

n. Thunderbird

u. Joyride

u. Booster

Myrtin vahingot

Myrtin vahinkolapsoset alkavat lähestyä nekin kahden viikon ikää. Eilen ensimmäisillä oli silmiä avautunut ja koko poppoo pääsikin kuvattaviksi. Poikasia on jäljellä enää neljä, sillä viides poikanen oli alle viikon iässä eksynyt pois pesästä ja kylmettynyt. Tuolloin oli varsin helteiset lämpitilat, mutta tuon ikäiselle poikaselle on kohtalokasta joutua pois pesästä, oli sitten kuinka lämmin ilma tahansa.

Näissä jäjellä olevissa neljässä on kolme urosta ja yksi naaras. Naaraspoikasta olin miettinyt kotiin jättäväni, joten päätös oli tällä sukupuolijakaumalla helppo. Tarkoituksena oli jo Myrtin ensimmäisestä poikueesta kotiin jäävä naaras jättää Myrtin kämppikseksi, mutta kun tämän vahinkopoikueen myötä poikaset oli pakko vieroittaa, meni suunnitelmat uusiksi. Myrtti on sen verran johtajatyyppi, että ei olisi mitään takeita että se tytärtään enää takaisin huolisi. Ensimmäisestä poikueesta kotiin jäävä tyttönen saa siis mennä Saagan ja Mistyn laumaan, ja Myrtti saa sitten tästä vahinkopoikueesta kaverin itselleen.

Aikas nättejä nämä lapset ovat, kun ei ole hetkeen taas japseja syntynyt näin isoa satsia kerralla. Luonnekin tulee varmasti aika huippulaatua olemaan, sillä Rolle on muillekin jälkeläisilleen mukavaa luonnetta periyttänyt. Rollehan näillä poikasilla on suvussaan kaksikin kertaa, sillä Rolle on paitsi näiden isä, niin myös emänisänemänisä. Pientä linjausta suvussa siis on, mutta kaneilla tästä ei onneksi haittaa koidu.

Tämä poikue sai nimetkin nyt jo hyvissä ajoin. Ensin mietin jotakin vahinkoon liittyvää teemaa, mutta kun mitään kivoja nimiä ei tullut keksittyä, tuli poikasista kimalaisia. Väristä tietenkin tämä teema tuli.

u. Bombus Magnus
n. Bombus Cryptarum
u. Bombus Muscorum
u. Bombus Sylvestris

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesäinen sunnuntai


Moppe ei ole aikoihin päässyt blogiin esille, mutta siellä se edelleen mummun luona asustelee. Tänään kamerakin tuli mukaan otettua, joten vanhuksesta on kuva laittaa esille. Maaliskuun viimeinen päivä Mopelle tuli ikää kaksitoista vuotta, mikä isokokoiselle koiralle on jo ihan hyvä ikä. Syksyn ja talven aikana Moppe on vanhentunut huomattavasti, ja nyt kesään aikana se on lopettanut lenkkeilyn. Ennen se tykkäsi mennä pitkiäkin lenkkejä, mutta nyt se haluaa jo hyvin pian kääntyä takaisin ja palata lempipaikalleen portaille istumaan. Kuulo Mopella on myös huonontunut selvästi. Luultavasti Mopen elämä alkaa olla jo loppupuolella, mutta ainakin vielä se saa nautiskella kesäpäivistä.




Tyttömarsuilla oli häkki yli vuorokauden auki, kun eivät samaan aikaan häkissä paikalla olleet enkä jaksanut niiden perässä pitkin lattioita ja sängynalusia ryömiä. Pitkästä vipellyksestä johtuen tytöt maksasivatkin tämän päivän raatoina jalat suorina ja niiden kohdalla oli kevään ensimmäinen ulkoilu unohdettava. Eemeli ja pikkupoika lähtivät kuitenkin haistelemaan kesäistä ilmaa. Pari oli aika huvittava, sillä Eemeliä aluksi hieman pelotti ja se yritti hakea turvaa itseään paljon pienemmästä poikasesta. Poikanen ei pahemmin ulkoilua säikkynyt, onhan se sentään Elliotin poika. Elliot kun tunnetusti ei pelkää mitään. Marsuille täytyisi varmaankin joku ulkohäkki rakentaa. Ensin oli ajatuksena sellainen Zooplussasta tilata, mutta en taida uskaltaa jos kylmän kevään jälkeen myös kesä on kovin kylmä ja marsuille sopivia ulkoilusäitä vähän.




Uutta häkkiäkin kaneille taas rakentui, jotta jättitytötkin pääsisivät viimein ulos. Ihan vielä ei häkki siihen kuntoon tullut että muutto olisi onnistunut, mutta Saaga ja Misty kävivät jo häkkiä testaamassa. Jättien ulos siirtämisessä aiheuttaa hieman haastetta Rionan poikaset, sekä Wilman tulevat poikaset. Poikasia ei voi isosilmäisen verkon sisään laittaa, joten niille täytyy olla omat erilliset asuntonsa. Rionalle ja poikasille on tulossa oma väliaikainen häkki isomman viereen ja Riona pääsee sieltä päivittäin muiden jättien sekaan hengailemaan. Wilmalle on myös vastaava ratkaisu tulossa. Keskiviikkona Wilmalla on 31. tiineyspäivä ja aika jalkapallolta rouva näyttää. Ellei poikasia ole tulossa, niin ainakin laihdutuskuuri odottaa.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Pikkupoika



Kolme viikkoa sitten siskon marsut matkasivat Mikkeliin, oltuaan ensin vajaa pari viikkoa täällä hoidossa. Mukana meni myös Elsa poikasineen ja tarkoituksenahan oli että toinen urospoikasista tulee vielä myöhemmin takaisin päin, Eemelille kaveriksi. Eemelihän tosiaan on yksi siskoni marsuista, mutta muuton yhteydessä se jäi pysyvästi tänne asumaan.

Marsunpoikaset tulivat tällä viikolla luovutusikään ja mukavasti poika saatiinkin jo heti tänne suunnalle. Pikkuinen pääsi heti Eemelin häkkiin ja ongelmitta tuntuvat juttuun tulevan. Eemeli jopa hieman ensin pelkäsi tätä pienempää otusta. Eemeli on jo pitemmän aikaa asunut yksinään, joten uusi marsukaveri on sille varmasti mieleinen asia. Alunperin Eemelillä oli kaverinaan Kasperi, mutta reilu vuosi sitten ne riitaantuivat Kasperin aloitteesta. Jospa tämä pari tulisi paremmin toimeen, kun ikäeroa kuitenkin kolme vuotta löytyy.

Pojilla on nyt toistaiseksi 120 senttinen häkki käytössä, mutta Zooplussasta on tulossa uusi 160 senttinen häkki mahdollisesti jo ensi viikolla. Mukana tulee myös hieman uutta kalustetta, eli pitäisi poikien uudessa asunnossa viihtyä. Zooplus tilauksesta tulee aikanaan esittelyä blogiin, kunhan paketit ensin saapuvat.

Nimi poikaselle pitäisi vielä keksiä. Sen sisarusten nimet ovat Leona ja Lenni, joten kiva tietenkin olisi jos tämänkin nimi sopisi samaan sarjaan. L-alkuisia pojan nimiä on kuitenkin yllättävän vähän olemassa. Leevi olisi kiva nimi, mutta se on jo kanilla käytössä ollut, joten mukavampi olisi ihan uusi nimi pikkuiselle keksiä. Ehdotuksia otetaan vastaan!



perjantai 19. toukokuuta 2017

Vuoden viimeisiä


Kuten jo aiemminkin olen maininnut, syntyvät tänä vuonna poikkeuksellisesti kaikki poikueet jo kevään aikana. Yleensähän poikueita on putkahdellut pitemmällä aikavälillä ja esimerkiksi viime vuonna vuoden ensimmäisten ja viimeisten poikasten välillä oli puoli vuotta aikaa. Nyt kuitenkin mennään eri tyylillä ja kevään poikueiden jälkeen tulee sitten pitkä tauko poikasista, sillä seuraavat poikueet tulevat syntymään vasta ensivuoden helmi-maaliskuussa.

Näiden kahden poikueen jälkeen odotellaan vielä Wilmalle projektilapsia, mutta sitten onkin poikueet tältä vuodelta siinä.




Viikko sitten perjantaina Siiri sai oman poikueensa. Siirin kohdalla astutus tapahtui hieman eri tavalla kuin yleensä, sillä siinä vaiheessa kun Siirin otin pois Saagan ja poikasten seurasta, laitoin sen Rasmuksen kanssa asumaan. Koska pari vaikutti tulevan hyvin juttuun keskenään, ne saivat olla kuukauden yhdessä ennen kuin Rasmus oli pakko ottaa pois. Tarkka astutuspäivä ei siis tiedossa ollut, mutta vatsaa tunnustelmalla aika hyvin kuitenkin ennustamaan missä vaiheessa poikasia olisi odotettavissa.

Poikasia syntyi alunperin seitsemän, mutta yksi kokomusta poikanen jäi muista kasvussa jälkeen ja menehtyi muutama päivä sitten. Pesässä on nyt siis kuusi poikasta. Väreinä löytyy kaksi mada otteria, mada (otter?) perhonen, musta otter perhonen ja kaksi mustaa perhosta. Tässä vaiheessa näyttäisi että joukossa on kaksi urosta ja neljä naarasta, mutta ihan varmaksi sukupuolia en vielä kuitenkaan sano.

Toiveenahan poikueesta oli saada itselle madagaskar otter naaras ja aika nappiin meni sen suhteen. Pesässä kun on peräti kaksi mada otteria ja hyvin vahvasti naarailta näyttäisivät. Siiri ja Rasmus ovat kumpikin tukattomia kaneja, eli tähän poikueeseen ei ole harjaksia luvassa. Mada otter kuuluu lempiväreihini ja aina silloin tällöin kyseistä väriä on poikueisiin syntynyt. Aina väritys on kuitenkin ollut tukkapupulla ja jotenkin se ei silloin pääse kunnolla esille. Viime vuonna yksi tukaton jo syntyi (Rasmuksen sisko itseasiassa), mutta siitä poikueesta tarvitsin nimenomaan uroksen ja tuo poikanen oli naaras. Viimeinkin näyttää kuitenkin toive toteutuvan! Tästä poikueesta kotiin jäävästä naaraasta olisi tarkoitus tulla Dobbylle morsian tulevaisuudessa, eli ei tiedä vaikka joskus vielä saataisiin valkokorvanakin tätä väriä.

Innolla odottelen poikasten kasvua, sillä yhdistelmä on todella kiva. Kyseessä on kasvatti-kasvatti yhdistelmä, joista ne parhaimmat poikaset tuntuu tulevan. Siiri ja Rasmus ovat mukavia ja nättejä kaneja kumpikin, sekä täydentävät toisiaan kivasti niin luonteen kuin rakenteenkin puolesta.


Maanantaina saatiin vielä lisää vauvoja, viiden raitapaidan muodossa. Nämä ei kuitenkaan valitettavasti ihan niin toivottuja ja odotettuja olleet kuin muut tänä keväänä syntyneet poikueet. Tästä joku saattoikin jo arvata, että vahinkopoikueesta on siis kyse. Onhan tässä jo monta vuotta selvittykin vain parilla säikähdyksellä, mutta kai se tällä kanimäärällä oli vain ajan kysymys milloin isompi vahinko tapahtuu.

Poikasten vanhemmat ovat Myrtti ja Rolle. Alkunsa poikue sai kuukausi takaperin, kun kanit vielä suurimmilta osin asuivat sisätiloissa. Rollehan sai olla viimeiset sisäkauden viikot olla vapaana kanilassa. Tavalliseen tapaan heitin sen ruokkimaan mennessä pihalle ja laitoin oven eteen kompostikehikkoverkon. Seuraavaksi päästin Myrtin vapaaksi ja aloin tarkastaa että sen siinä vaiheessa hieman päälle viikon ikäisillä poikasilla oli kaikki hyvin. Olin selkä päin ovelle ja kun jotain pientä kolinaa kuului, ajattelin Myrtin vaan hyppivän jo ruokatynnyrien päällä omaa annostaan etsien. Kun sitten vihdoin tuli vilkaistua mitä siellä selän takana tapahtuu, ehdin nähdä vain Rollen päättävän onnistuneesti astumisen. Kompostikehikon piti olla ovella tukevasti, mutta Rolle oli saanut sitä kuitenkin siirrettyä ja Myrtti tietenkin oli poikueen syntymän jälkeen tullut uudelleen kiimaan ja oli hyvin suostuvainen astumiseen.

Myrtin ensimmäiset lapset olivat siis hieman yli viikon ikäisiä kun se tuli uudelleen tiineeksi. Tämä hieman huolestutti, mutta onneksi poikaset kasvoivat hyvin ja ihan hyvillä mielin ne uskalsi reilu viisiviikkoisina vieroittaa ennen seuraavien syntymää. Tilanne jakaa varmasti paljon mielipiteitä ja joidenkin mielestä uudet poikaset olisi todennäköisesti ollut parempi lopettaa. Kovin ihanteellinen tilanne ei tietenkään ole että emo hoitaa kahdet poikaset peräkkäin. Myrtti ei kuitenkaan ensimmäisiä imettäessä laihtunut yhtään, mikä on yksi syy että uskallan sen antaa toisetkin hoitaa. Lisäksi vaikka lemmikkipuolella suositaankin pitkiä poikimisvälejä, on lihakanipuolella ihan normaali käytäntö että emo tekee kesän aikana jopa 3-4 poikuetta. Eikä tämä tietenkään ainoa vastaava tapaus maailmassa ole. Vuosittain syntyy lukuisia vahinkopoikueita, joissa on ostettu kaksi tyttökania ja eräänä kauniina päivänä toinen niistä saakin poikaset. Tässä vaiheessa uros on yleensä jo astunut naaraan uudelleen ja kuukauden päästä saadaan seuraava satsi. Tällöinhän poikueiden väli on vielä lyhempi kuin Myrtin kohdalla.

Vaikka poikue ei suunniteltu olekaan, saavat ne kasvaa siinä missä muutkin poikueet. Sinällään yhdistelmä ei ole yhtään hullumpi, eli mahdollisesti joku kiva naaraspoikanen saattaa jäädä Myrtille kaveriksikin.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Pikkujätit

Nyt pääsevät Rionankin poikaset kunnolla esille. Ikää näille pikkusille tuli eilen kaksi viikkoa täyteen. Näiden isä on Sulo, eli ovat puoliksi ranskanluppia ja puoliksi belgianjättejä. Vanhemmat ovat kumpikin pienikokoisia, eli nähtäväksi jää pääsevätkö nämäkään kunnon jättien mittoihin.

Näiden Rionan jättipupulasten lisäksi täällä on edelleen myös neljä Aadan orpopoikasta jäljellä. Ne täyttivät tänään neljä viikkoa eli ovat kolme viikkoa olleet pulloruokinnalla ja puolet on alkuperäisestä porukasta tippunut pois. Reippaita lapsia nämä elossa olevat neljä ovat, mutta vieläkään ei tietenkään varmaa ole että henkiin jäisivät. Tästä syystä en ole poikueesta paljoa blogissa kirjoitellut tai kuvia laittanut. Mikäli näistä lopulta poikasia henkiin jää, teen pitemmän postauksen johon tulee tarkemmin juttua poikasista ja niiden hoidosta.

naaras, valkoinen ps 
naaras, valkoinen ps

naaras, keltamusta japanilainen

naaras, sinivalkoinen japanilainen

uros, keltamusta japanilainen

uros, luonnonisabella/nokinen luonnonkeltainen
uros, luonnonkeltainen