tiistai 25. huhtikuuta 2017

Hyvästi Aada


Anette "Aada"
27.7.2014-24.4.2017

Katso kun muistoiksi muutumme taas, hiljaa tuuleen hajotaan

Eilinen päivä alkoikin hieman ikävämmin, raskismamma Aadan löytyessä kuolleena. Edellisenä päivänä Aadaa oli purtu korvaan ja se käväisi sisällä putsattavana. Hieman rouva ehkä oli tavallista vaisumpi, mutta ajattelin sen johtuvan mahdollisesti kipeästä korvasta. Itse puremastahan kuolema ei voi johtua, mutta voi hyvinkin olla että Aadan kimppuun on käyty kun on huomattu sillä olevan jokin hullusti. Helposti eläimet kun syrjivät sairasta yksilöä. Varma kuolinsyy jää arvoitukseksi, sillä avauksessakaan ei mitään erikoisempaa näkynyt.

Erityisen ikävän kuolemasta tekee se, että Aadaltahan jäi nyt tosiaan viikon ikäinen poikue orvoksi. Näin nuorena orvoiksi jääneillä kaninpoikasilla ei kovin hyvä ennuste ole, mutta kokeillaan kuitenkin josko edes muutaman poikasen saisi pelastettua. Sopivaa varaemoa ei itseltä valitettavasti löydy, sillä pikkutyttöjen poikueet ovat jo liian vanhoja näihin verrattuna. Hieman voi maitoa siltäkin suunnalta herua, mutta pienikokoista naarasta ei tietenkään voi millään laittaa omien poikasten lisäksi imettämään vielä jättikanipoikuettakin. Yllättävän hyvin on kyllä ruiskustakin juottaminen onnistunut, joten katsellaan miten poikasten käy.




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Marsuvauvat

Kaninpoikasten kasvukuvat ovat olleet tuttu näky blogissa jo monen vuoden ajan. Nyt kuitenkin luvassa vaihtelua marsunpoikasten muodossa. Viikon ajan marsut ovat täällä jo oleilleet ja vielä toinen viikko edessä. Mielenkiintoista on kyllä päästä poikasten kasvua seuraamaan, sillä ovat niin erilaisia kaninpoikasiin verrattuna. Marsuthan syntyvät kaneista ja monista jyrsijöistä poiketen täysin valmiina ja esimerkiksi maistelevat ruokaa jo alusta asti. Ikää näillä poikasilla on nyt 12 vrk ja ovat jo ihan hyvin saaneet marsun muotoa itseensä. Ihan aluksi poikaset yleensä ovat vähän sammakkomaisia ulkomuodoltaan.

Poikaset ovat tässä vaiheessa vielä kovin äitiriippuvaisia, eikä yksin kuvattavaksi joutuminen ollut oikein kiva juttu. Jokaisen suusta siis sai kuulla tiukkaa tekstiä eläinten oikeuksista. Äänen voimakkuuden suhteen poikaset eivät paljoa aikuisista jälkeen jää, vaan ihan kunnon uikutusta saavat tämänkin kokoiset marsut jo aikaan.

Painot poikasilla on nousseet tasaiseen tahtiin. Tyttö on hieman veljiään pienempi, mutta hyvin ottaa niitä koko ajan kiinni. Punasilmäinen oli pitkään kaikkien painavin, mutta eilen toinen poika ohitti painossa veljensä.

Poika 1



Tyttö



Poika 2


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Rasiallinen ranskanluppia


Alkuviikosta syntyivät vuoden ensimmäiset jättirotuiset poikaset, joita pesästä löytyy yhdeksän kappaletta. Emänä pesueella on Aada ja isänä Söpö. Poikasissa on siis 75% ranskanluppaa ja 25% belgianjättiä. Söpö on pystykorvainen, mutta muuten poika on rakenteeltaan ranskismainen. Poikaset tulevat siis luultavasti melko pitkälti ranskanluppaa ulkonäöltään muistuttamaan. Se jää kuitenkin vielä nähtäväksi, mikä korvien asento tulee olemaan.

Poikueen yhtenä tavoitteena oli saada aikaan mustavalkoista tai sinivalkoista japanilaista. Tämä tavoite ei kuitenkaan ihan onnistunut, kuten kuvasta näkyy. Poikasista neljä on keltapohjaisia japanilaisia ja viisi sinisiä. Kanilassa on kaikesta päätellen jouduttu tänä vuonna tekemään huomattavia leikkauksia väribudjettiin ja japanilaisille voidaan periyttää vain olemattoman pieniä yksittäisiä raitoja. Nämäkin ovat siis ulkonäöllisesti lähes luonnonkeltaisia, vaikka geneettisesti japanilaisia ovatkin.

Hieman kyllä ihmetyttää voiko Aadan emä ihan oikeasti olla valkoinen ps, kuten papereissa lukee. Aadan jälkeläisissä kun tämä ei tunnu tulevan millään esiin. Mikäli Aadan emä on valkoinen ps, tarkoittaa tämä että myös Aada kantaa geeneissään valkoista punasilmäistä. Kun Aada viime vuonna sai poikueen Wellun kanssa (joka väriltään valkoinen ps), olisi melko suurella todennäköisyydellä poikueeseen pitänyt ainakin muutama kyseisen värin edustaja syntyä. Yhtäkään ei kuitenkaan näkynyt. Tämän kertainen isä Söpö on väriltään schwarzgrannen, joten jälleen olisi pitänyt syntyä valkoista punasilmäistä, chinchillaa tai sitä toivottua valkopohjaista japanilaista. Mitään mainituista ei kuitenkaan taaskaan näy. Jälkeläisiä näissä kahdessa poikueessa on 8 + 9 eli aika erikoinen sattuma ettei yhtään A-lokuksen värejä ole tuohon määrään syntynyt.

Toki kun kyse on Aadasta, on ihan turha ihmetellä erikoisesti periytyviä värejä. Viime kerrallahan Aadan poikueesta puolet oli mustia, vaikka moni muu väri olisi ollut todennäköisempi. Lisäksi varsin jännää on ettei kumpaankaan poikueeseen ole syntynyt luonnonvärisinä muina kuin japanilaisina. Nytkin olisi ollut hyvät mahdollisuudet luonnonsiniseen, mutta kaikki ovat yksivärisiä. Hauska juttuhan on myös itse japanilainen väritys. Alunperin tuli täysin yllätyksenä että Aada sitäkin kantaa.


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pikkuiset


Jälleen kerran pikkupuput pääsevät valtaamaan blogin. Pääsiäisenä poikasista oli tarkoituksena ottaa perinteisiä pääsiäispupukuvia, mutta koska koko pääsisäinen meni töissä, jäi kuvatkin ottamatta. Normaaleita kasvukuvia lapsista siis nytkin luvassa.

Saagan poikaset

Saagan viisikko tulee jo kahden viikon päästä luovutusikään ja silloin on aika osasta luopua. Vaaleampi valkokorva lähtee pysyvästi omaan kotiin, mutta siniset tytöt ainoastaan kesäkaneiksi. Niitä siis tullaan taas syksyllä näkemään. Mielenkiintoista onkin katsoa millainen pitkäkarvaisemmasta tytöstä kehittyy. Sillä harjas on harvinaisen pöyheä ollakseen vain Mm harjas ja ylipäätään turkki on muutenkin ihan erilainen kuin muilla poikasilla.

Luonteiden puolesta tämä poikue on ollut erittäin onnistunut. Saattavat hyvinkin olla sosiaalisimpia poikasia mitä kanilaan on koskaan syntynyt. Heti ihmisen nähdessään ovat jo häkin ovella odottamassa sen aukeamista ja jaksavat olla pitkiäkin aikoja seurustelemassa ihmisten kanssa.

Ulkonäön suhteen valkokorvat ovat poikueessa lemppareitani, mutta luonteen puolesta eniten miellyttää Bianca. Tyttöhän onkin jäämässä emänsä kaveriksi ja toivottavasti pitää ihanan luonteensa myös aikuistuessaan.

u. Drag Me Down "Dobby"

n. Sweet Sensation

n. My Remedy

u. Aiming High

n. Let Them Burn
Mistyn poikaset

Mistyn poikaset kasvavat silmissä ja nyt liikuskelevat jo paljon pesän ulkopuolella. Alkuperäistä pesää eivät jostakin syystä ole halunneet hylätä ollenkaan, yleensä kun poikaset vaihtavat nukkumapaikkaa siinä vaiheessa kun alkavat kunnolla liikkua. Kooltaan poikaset on hieman tavallista suurempia, sillä kun syöjiä on ollut vain kolme, on kaikille riittänyt hyvin maitoa.

Sinikeltaisen poikasen kanssa on ollut hieman ongelmia sukupuolen tunnistamisessa, sillä nyt on taas alkanut muistuttaa naarasta. Ihan pikkuisena poikanen oli myös naarasta muistuttava, joten taitaa olla kerrankin niin että kaikki poikaset ovat naaraita.

Poikaset saivat myös nimet. Mikäli sinikeltainen poikanen tuosta vielä urokseksi muuttuu, vaihtaa se sitten vielä nimiä. Mutta näillä nimillä mennään ainakin toistaiseksi. Mistyn tavoin myös poikasten nimiteemana toimii American Horror Story.

n. Desiree Dupree
n. Ma Petite

n. Elsa Mars
Myrtin poikaset

Viimeksi kun poikasista oli juttua, niitä oli vielä kaikki kuusi jäljellä. Sen jälkeen kuitenkin toinen sinisistä uroksista eksyi pois pesästä ja kylmettyi. Hieman kyllä siinä vaiheessa kuolema harmitti, sillä muutaman päivän päästä poikasella olisi ollut jo silmät auki ja se olisi voinut osata suunnistaa takaisin pesään.

Näillä poikasilla sukupuolet ovat harvinaisen hankalat katsoa. Tämä tosiaan on hyvin poikuekohtaista. Välillä sukupuolet näkee todella hyvin jo reilusti alle viikon iässä, kun taas välillä ei vielä kolmeviikkoisiltakaan uskalla sukupuolia sanoa varmoiksi. Sen verran tiedän että sininen on varma uros, mutta muista sitten löytyykin muutamia sellaisia joiden sukupuolesta en oikein osaa vielä sanoa mitään.

Sininen otter löytyy tästäkin poikueesta. Aika hauskaa kyllä, että ensin monta vuotta sellaisesta haaveilen ja sitten niitä alkaa syntyä ihan yllätyksenä ilman sen suurempaa suunnittelua. Vähän sama juttu kävi Saagan poikueen kanssa. Ensin olen suunnitellut pari vuotta yhdistelmiä joilla saisi aikaan valkopohjaista japanilaista ja sitten täysin suunnitelmien ulkopuolella oleva kani tekee sinivalkoisen japanilaisen poikasen.

sininen

sininen x-kirjava

sininen otter

isabella

sinikeltainen japanilainen

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Paljon marsuja!

Marsulauma kasvoi muutama päivä sitten reilusti, kun yhdeksän uutta marsua saapui taloon. Ei kuitenkaan sentään pysyvästi, vaan siskon marsut tulivat pariksi viikoksi hoitoon muuton alta. Kyllä nyt on uikutusta ja vikinää kaikkialla.

Yksi vanha tuttavuus valitettavasti joukosta on poissa, sillä Hessu menehtyi viikko sitten. Pojalla havaittiin iso virtsakivi ja leikkausaika oli jo varattu, mutta valitettavasti Hessun kunto ehti ennen leikkausta mennä huonoksi eikä poika leikkauspöydälle asti koskaan selviytynyt. Hessu tulikin tänne siis jo ennen muita hautajaisten merkeissä. Nyt poika lepää vaahteran alla Mersun, Violan ja Ilonan seurana.

Vain pari päivää Hessun kuoleman jälkeen marsujen määrä kuitenkin jälleen kasvoi, sillä Elsa synnytti kolme poikasta. Kyseessä oli vahinkopoikue, eli tarkoituksella Elsaa ei näin lyhyellä välillä uudelleen astutettu. Joulukuun alussa Elsa tosiaan sai ensimmäisen poikueensa, johon syntyi neljä poikasta. Heti synnytyksen jälkeen Elsalle kuitenkin tuli mystisiä ongelmia syömisen kanssa eikä se tästä syystä saanut kunnolla tuotettua maitoa. Lopulta Topi oli ainut poikanen joka selvisi. Tällä toisella kerralla on kuitenkin sujunut poikasten kanssa paremmin ja ainakin vielä on poikasten painot nousseet tasaisesti. Toivotaan siis ettei ongelmia jatkossakaan tule vastaan. Hauska kyllä päästä marsupoikueen kasvua seuraamaan, lähinnä kun vain kaninpoikasista kokemusta on.

Poikasten lisäksi uutena tuttavuutena joukossa on Nipsu poika. Muut aikuiset marsut ovat olleet täällä kesälomailemassa, sekä jouluisin piipahtamassa. Nipsu on kuitenkin vasta alkuvuodesta hankittu, joten se ei ole vielä kyläilemään päässyt. Mukavan oloinen marsu kyllä tämäkin poika on.

Vappuviikonloppuna marsut palaavat jälleen oikealle omistajalleen Eemeliä lukuun ottamatta. Eemeli jää pysyvästi tänne. Lisäksi mikäli kaikki marsuvaavit vain kasvavat ongelmitta luovutusikään, tulee kokoruskea poika Eemelin kaveriksi. Siihen saakka Eemeli saa katsella omia tyttöjä kalterin takaa ja kaveerata niiden kanssa.

Nipsu
Elliot
Topi
Elsa
Kirjava punasilmäinen uros
ruskea tyttö
ruskea poika
Kasperi
Eemeli

torstai 13. huhtikuuta 2017

Talvi yllätti kanit


Onneksi ei vielä enempää tullut kaneja ulos siirrettyä, sillä viime yön aikana maahan oli ilmestynyt jälleen hyvä kerros lunta. Huomattavasti tuntuu kevät myöhässä olevan, sillä aikaisempina vuosina kanit ovat jo tähän aikaan ulkona asuneet. Nyt näyttää seuraaville parillekin viikolle vielä sen verran reiluja yöpakkasia, että saa nähdä pääsevätkö kanit vielä juhannuksenakaan pihalle. Scorpius ja Phoenix ovat hetkisen ulkona ehtineet jo olla. Scorpius lähtikin tänään uuteen kotiin, mutta Phoenix on edelleen ulkona enkä sitä takaisin sisälle lähde kyllä enää kuskaamaan. Lisäksi ehdin Siirin ja Rasmuksen siirtää yhteiseen häkkiin ulos. Niilläkin on hyvä häkki käytössään kunnon kopilla, joten eiköhän nekin jatkossakin ulkona pärjää. Muuten voisin kyllä enemmänkin porukkaa ulos jo siirtää, mutta valitettavasti niitä viileämpäänkin säätilaan sopivia häkkejä on vain muutamia.

Siiri ja Rasmus ovat tosiaan muutaman päivän asuneet yhdessä, tarkoituksena toki myöhemmin saada niille perheenlisäystä. Siirin ja Saagan piti asua yhdessä, mutta Saaga alkoi etenkin ruokinnan aikaan jahtaamaan Siiriä. Meno oli sen verran hurjaa, että pelkäsin jonkun poikasista jäävän pahemmin jalkoihin. Niiden turvallisuuden vuoksi Siiri siis siityi muualle. Lisäksi Siiri ei oikein vaikuttanut poikasista pitävän, vaan oli ihan selkeästi aina kovin vaikean oloinen kun poikaset sitä ahdistelivat. Toivoa sopii että omien poikasten kohdalla Siiri innostuu hieman enemmän lastenhoidosta.

Siirin olin ajatellut astuttaa vasta hieman myöhemmin, mutta päätin kuitenkin sen nyt jo toteuttaa. Jotenkin olen ajatellut Siirin olevan edeleen liian nuori poikasille, vaikka oikeasti se on juuri nyt parhaassa iässä astutukseen. Niinhän tässä käy, että kaikki tälle vuodelle suunnitellut poikueet ajoittuvat keväälle. Tämä kuitenkin on monestakin syystä vain hyvä juttu. Riittää että kevään ajan panostaa poikasten hoitoon ja sosiaalistamiseen, sen sijaan että niitä olisi pitkin vuotta. Loppuvuoden saakin sitten keskittyä pelkästään kotiin jääviin poikasiin.

Kuvassa Siirin ja Rasmuksen kaverina on myös Rolle, mutta Rolle poikkesi vain syömään niiden häkissä eikä siellä tietenkään pysyvästi asu. Rollella on yleiskunto alkanut iän myötä heikentyä ja pelkään pahoin että tuleva kesä on papparaisen viimeinen. Rolle saakin nyt asua kanilassa vapaana, jotta se saa viettää mukavat eläkepäivät. Jo pari vuotta sitten Rolle lopetti toisten urosten härnäämisen verkon lävitse, mutta nyt se on mennyt vielä askeleen pidemmälle. Sitä mukaa kun availen poikien häkkejä ruokkiessa, Rolle ryntää sisälle häkkiin syömään. Koska Rolle ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa toista urosta kohtaan, ei tietenkään tappeluakaan synny. Aika erikoista tämä Rollen käytös, mutta tietenkin vain positiivisessa mielessä!






Viikko sitten kanilaan syntyi poikue numero kolme, Myrtin synnytettyä tällä kertaa onnistuneesti kuusi poikasta. Menetyksisltä on tämän poikueen kohdalla vältytty ja kaikki kuusi ovat edelleen pesässä hyvissä voimissa. Poikueesta löytyy kaksi sinistä. sininen x-kirjava, sininen otter (tai luonnonsininen) sekä kaksi rusehtavaa, joista ilmeisesti toinen on isabella ja toinen hyvin vajaakuvioinen sinikeltainen japanilainen. Alustavasti katsottuna ainakin kokosiniset olisivat uroksia ja mahdollisesti loput neljä naaraita. X-kirjava toki eniten poikasista kiinnostaa, joten toivottavasti siitä kasvaa sopiva ehdokas kotiin jäämään.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kahdeksan pikkupupua

Sateisesta säästä huolimatta Mistyn ja Saagan poikaset käväisivät nopeasti kuvattavina. Heti kuvien ottamisen jälkeen alkoi tietenkin taas aurinkokin hetkellisesti paistaa, mutta nyt mennään kuitenkin synkemmässä valaistuksessa.

Mistyn kolmikko
Nyt on koko poppoolla silmät täysin auki ja sinisen poikasen olen nähnyt jo pesän ulkopuolellakin lenkkeilevän. Muuten ovat vielä pesässä hyvin viihtyneet, mutta kohta varmasti alkavat jo enemmänkin liikuskella ympäriinsä. Saagan poikasiin verrattuna nämä ovat hyvin rauhallisia yksilöitä, joten huomattavasti helpompia kuvattaviakin.

naaras
uros
naaras

Saagan viisikko
Saagankin poikaset kasvavat kovaa vauhtia. Maanantaina nämä täyttävät jo kuusi viikkoa. Kotiin jäävät poikaset ovat selvillä, eikä lopuille kolmelle tarvitse niillekään näillä näkymin koteja etsiskellä.

u. Aiming High

n. Let Them Burn "Bianca"

n. My Remedy
n. Sweet Sensation
u. Drag Me Down "Dobby"

torstai 6. huhtikuuta 2017

Nopea vilkaisu Mistyn poikasiin





Ensimmäiset kunnolliset kuvat otan vasta kun kaikilta on silmät loppuun asti auki, mutta tässä kuitenkin ennen sitä pientä vilkaisua poikasiin. Pesäkuvassa etualalla uros ja takana naaraat. Madagaskar tytölle on tulossa MM harjas, eli pikkuinen joutuu vielä jonkin aikaa olemaan joukon ruma ankanpoikanen. Todella pienestä se poikasen ulkonäkö on kyllä kiinni. Kaksi muuta alkavat jo olla hyvinkin nättejä lapsosia. Kolmannella sattuu osa turkista kasvamaan vähän hitaammin ja heti poikanen on ihan erinäköinen kuin muut.

Harmi kun sininen otter on tyttö, muuten se olisi voinut olla potentiaalinen sulhasehdokas Saagalle tulevaisuudessa. Saagalla olisi suunnitelmissa teettää ensi vuonna vielä toinen poikue ja nyt kun on tiedossa että tyttö sinistä kantaa, on erityisenä toiveena saada ulos sinisiä valkokorvia. Parhaimmat mahdollisuudet siihen tietenkin on kun käyttää uroksena sinistä yksilöä. Otter olisi ollut vielä kiva lisä projektiin.