tiistai 7. maaliskuuta 2017

Valkokorvien määrä kasvoi


Eilen oli Saagalla sekä Myrtillä 31. tiineyspäivä ja olihan sieltä poikasia tullut. Myrtti ei ikävä kyllä ollut saanut yhtäkään elävää poikasta, vaikka kovasti oli poikasten syntymään valmistautunutkin rakentamalla pesiä pitkin tiineyttä. Ilmeisesti synnytyksen kanssa oli ollut ongelmia, sillä neljä poikasta oli ympäri häkkiä kuolleina ja Myrttikin oli hieman kipeän oloinen eilisen päivän ajan. Edelleen täytyy siis vain odottaa että upeasta siskoksista, Myrtistä ja Mistystä saataisiin eläviä poikasia kasvamaan.

Saagalla kaikki oli sen sijaan sujunut hyvin ja sen pesästä löytyi viisi hyvinvoivaa poikasta. Tätä pesää oli jännittävä tutkia, sillä kyseessä oli kanilan ensimmäinen poikue johon oli valkokorviakin mahdollista saada. Ja saatiinhaan niitä kaksi kappaletta! Useampikaan e olisi haitaksi ollut, mutta parempi edes kaksi kuin ei yhtään. Poikueen vanhemmat Domi ja Saaga ovat kumpikin perusväriltään mustia ja myös kummankin vanhemmat ovat mustia. Varmasti oli siis odotettavissa vain mustia poikasia ja mustia kumpikin valkokorva poikanen onkin. Tiedossa kuitenkin oli että Domi ja Saaga voisivat muitakin värejä kantaa. Sinistä näyttävätkin kumpainenkin kantavan, sillä kaksi poikasista on sinisiä. Harmi kun niille ei valkokorvakuviota osunut kohdalla, eikä ainakaan isompaa x-kirjavuuttakaan. Viidennen poikasen väri onkin sitten ihan mysteeri, joka selviää vasta myöhemmin. Poikanen on vaalea ja näyttäisi että valkoinen karva sille olisi kasvamassa. Valkoisen sinisilmäisen ei pitäisi mahdollinen olla, sillä Saagalla ei taida x-kirjavia suvussa olla. Valkoinen punasilmäinen olisi todennäköisempi, mutta kovasti ihmettelen jos sellaiseksi paljastuisi. Jo pelkästään Saagalle geenin pitäisi tulla jostakin todella kaukaa. Domin sukulaisia taas on on itsellä ollut jo niin kauan ja niin monia poikueita, että luulisi aiemmin ilmenneen jos punasilmägeeni mukana kulkisi. Muitakin vaihtoehtoja on tietenkin sitten mikäli poikanen alkaa muutakin sävyä saada pintaansa kuin valkoista. Mielenkiintoinen tapaus kyllä ja mielenkiinnolla odottelen minkä väriseksi lopulta paljastuu.


Poikasten lisäksi kuvissa näkyy myös Juliusta. Ilme sillä on aika tuima, sillä ennen ulos pääsyä pojan hampaat ja kynnet leikattiin, eikä Julius muutenkaan arvosta talvista ulkoilua. Pojalla on nyt tosiaan vuosi takana hammasvaivaisen elämää. Ongelmat alkoivat kun Julius asui kaksikerroksisessa häkissä. Varmaksi en tiedä mitä tapahtui, mutta koska kerroksen vaihto tuotti Juliukselle ongelmia (ja johti hyvin pian yksikerroksiseen häkkiin siirtymiseen), epäilen että se loukkasi itsensä kerrosta vaihtaessa. Tai sitten muuten riuhuessaan juossut päin seinää. Joka tapauksessa pojalta oli yhden hampaan juuri vahingoittunut ja hammas oli löysä ja vinossa. Asian huomatessani vino hammas oli jo pientä vahinkoa purukalustossa aiheuttanut, kun hampaat eivät normaalisti päässeet kulumaan. Siitä asti olen hampaita joutunut tarpeen vaatiessa sivuleikkureilla lyhentelemään. Kesällä sain ne jo lähes normaaleiksi, mutta nyt suunta on taas ollut huonompaan. Luultavasti eivät koskaan enää entiselleen paludu. Kanin hampaat kun jatkuvasti kasvavat, niin pienikin muutos suussa aiheuttaa helposti isompaa ongelmaa. Jirin hammasongelmiin ei Juliuksen hampaat ole onneksi verrattavissa, eli poika tulee paljon paremmin elämässään pärjäämään. Porkkana ja muu kova täytyy jatkossakin syödä raasteena, mutta mm. heinän syönnin suhteen Julius on kanilan huippuja. Etuhammasvikaisille kaneille kehittyy helposti ongelmia myös poskihampaisiin, kun kanin syöminen on hankalampaa. Julius syö kuitenkin heinää siinä määrin, että eiköhän poskihampaatkin pääse sen myötä hyvin kulumaan.

Mainitaan nyt vielä että tapaturmaisesti aiheutunut hammasvika ei ole periytyvää sorttia. Tämä siltä varalta ettei kukaan kauhistele miten Julius voi olla osana kasvatusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)