torstai 30. maaliskuuta 2017

Pupurouvat





Pitkästä aikaa kameran eteen eksyi pikkutyttölauman jäseniä. Jos joku ei tunnista, niin Nuppu ja Nessuhan kuvissa siis esiintyvät. Kahdeksan laumaan kuuluvaa tyttöä elävät pitkälti omassa pihatossaan, ja vähän laiskasti niitä tulee sen ulkopuolelle kujetuttua kuvattavaksi. Asumuksessa on tilaa sen verran hyvin, että tytöt eivät oikein edes kaipaa retkiä muualle. Kun niille mm. siivousten yhteydessä tulee tarjottua mahdollisuutta lähteä lampolan puolelle paikkoja tutkimaan, ne kiertävät pienen lenkin ja palaavat takaisin omaan tarhaan. Ulkona aitauksessa tai vapaana juoksentelu kiinnostaa aivan yhtä vähän, heti oltaisiin jo palaamassa takaisin omaan asuntoon. Ilmeisesti ovat siis ihan tyytyväisiä pihattoonsa.

Tytöistä huomaa että talvella on tullut syötyä hyvin. Vatsan ympärys on siis päässyt kasvamaan, joten kevään ja kesän mittaa olisi laihdutuskuuri luvassa. Mikäli Daisy ei tuosta vielä innostu ylläripoikuetta pyöräyttämään, ei laumaan ole tällä vuodelle poikasia syntymässä. Pelletit saa siis jätettyä koko kesäksi pois ruokavaliosta, kun niitä ei imettävien/kasvavien takia tarvitse tarjota. Eiköhän syksyllä ole taas jo hoikempaa väkeä.

Daisyn kohdalla tosiaan luovuin poikashaaveista, sillä puoleentoista kuukauden ajan treffit olivat pelkkää kiukuttelua ja murinaa. Samaa sukua kun on kanilassa useampi, niin ei ole mikään kamala juttu jättää Daisyä pois kasvatuksesta. Kun ensikuun aikana varmistuu ettei tyttönen todellakaan ole tiineeksi huomaamatta onnistunut tulemaan, olisi sille tarkoitus etsiä kivaa kotia muualta. Sen jälkeen laumaan jää seitsemän tyttöä. Näistä ei enää kenellekään ole poikasia suunnitelmissa, alkaahan osalla olla ikääkin jo enemmän. Lauma ei muullakaan tavoin luultavasti enää kasvamaan tule, sillä ovat niin tiivis porukka etteivät vieraita kaneja oikein mukaan hyväksy. Muutaman vuoden päästä ovat siis kunnon mummolauma.

Pitihän sitä tietenkin päästä kuvaamaan myös Saagan pikkuisia, jotka pääsivät ensimmäistä kertaa tutkailemaan ulkoilmaa. Ei uusikaan ympäristö poikasia juuri pelottanut, mutta ainakin hieman rauhallisemmin osasivat olla paikoillaan kuin viime kuvauskerralla.

n. Let Them Burn "Bianca"
n. Sweet Sensation


u. Drag Me Down
n. My Remedy
u. Aiming High

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Ongelmalliset sisarukset


Koska Mistylle oli uutta yritystä luvassa poikueen suhteen, siirsin sen viime viikon lopulla omaan yksiöön asumaan. Ensimmäisellä yrityksellähän kaikki meni muuten hyvin, mutta poikasten ollessa parin päivän ikäisiä Myrtti tuhosi siskonsa pesän ja aiheutti poikasten kuoleman. Myrtti oli itsekin tiineenä ja pesän tuhoaminen johtui ihan siitä että se halusi vallata pesän itselleen. Luultavasti tältä olisi vältytty, mikäli Myrtti ei olisi tiine ollut. Astutin Mistyn uudelleen ja tällä kertaa se saa hoitaa poikaset erillään Myrtistä.

Mistyn poikaset syntyivät eilen. Tälläkin kertaa viisi poikasta ja tiineyden kestokin oli sama 30. päivää kuin viimeksikin. Kaksi poikasista on hieman muita pienempiä, mutta hyväkuntoisilta kuitenkin koko viisikko näyttää. Sain jopa houkuteltua Mistyn poikimaan kuljetusboksiin, mikä helpottaa kovasti pesän tarkastusta. Mistyn yksiö sijaitsee lattianrajassa ja jos poikaset olisi tehty vain jonnekin nurkkaan, olisi pesäpitänyt tarkistaa lattialla kontaten. Nyt kun pesä on kuljetusboksissa, voi sen kätevästi nostaa ylös tarkistukseen.

Tyttö varautui poikasten syntymään jo hyvissä ajoin, sillä heti omaan häkkiin päästyään se rakensi pesän täysin valmiiksi asti. Heinäpesän kanit välillä tykkäävätkin tehdä jo joitain päiviä ennen synnytystä, mutta Misty nyppi karvatkin jo valmiiksi. Helpolla siis tyttö pääsi synnytyksen alkaessa, kun ei tarvinnut enää pesälle tehdä mitään.



Myrtillähän ei myöskään poikue onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Innoissaan se rakenteli pesää pitkin tiineyttä ja hyvillä mielin vaikutti poikasia odottelevan. Synnytys oli kuitenkin ollut odotettua hankalampi, eikä poikaset siitä selvinneet. Myrtin myös astutin uudelleen ja ensiviikolla olisi senkin vuoro yrittää uudelleen. Toivottavasti tällä kerralla onnistuisi!

Tällä hetkellä Myrtti asuu vapaana kanilassa, mutta ennen synnytystä täytyy se luultavasti siirtää häkkiin. Nyt se on kyllä kuskannut heinä ihan fiksuun paikkaan, mutta aina lopullinen pesä ei kuitenkaan olekaan se mitä on etukäteen tehty. Poikaset saattaa siis lopulta syntyä mihin vain kanilassa, joten parempi että tilaa on hieman rajattu.


Siskosten yhteiselo on ollut jo syksystä asti hieman hankalaa. Misty on hyvin kiltti kani, mutta Myrtti on määräilevä. Etenkin ruokinnan aikaan on jahtaamista ollut, mutta välillä muulloinkin. Tiineyden myötä Myrtistä on tullut vielä entistä herkempi tapaus. Tämä kuitenkin on onneksi ohimenevää ja jos tuuri käy, poikue muuttaa Myrtin luonnetta pysyvästi rauhallisempaan suuntaan.

Sisarukset ovat tosiaan olleet nyt hetkisen erillään, joskin toki edelleen verkon läpi pystyvät seurustelemaan. Mahdollisesti voi kuitenkin olla, että tätä paria ei enää jatkossa voi samaan häkkiin asuttaa. Normaalisti Misty on väistänyt siskoaan, mutta nyt se on huomannut verkon tuoman turvan ja muutamaan otteeseen ärhennellyt Myrtille verkon takaa. Myrttihän ei tästä tietenkään ole mielissään, kun on tottunut kaksikosta se pomo olemaan.

Täytyy odotella vielä jonkin aikaa, että näkee onnistuuko Myrtin poikue ja mitä siitä sekä Mistyn poikueesta olisi itsellä jäämässä. Sen jälkeen voi sitten miettiä yritetäänkö tyttöjä ja mahdollisia kotiin jääviä naaraspoikasia saada yhteen asumaan. Jos huonolta näyttää, voi olla että pitää harkita myös uuden kodin etsimistä Myrtille. Myrtti on kiva luonteeltaan ja hyvin nätti, joten ajatuksena on ollut se loppuun asti itsellä pitää. Valitettavasti periaatteena naaraiden kohdalla kuitenkin on, että ne jotka eivät kykene ryhmässä elämään, on parempi muuttaa muualle erilaisiin olosuhteisiin.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ja vielä kerran pikkupuput

Poikaset ovat esiintyneet blogissa vähän liiankin paljon, mutta tässä ne jälleen ovat! Tuskin kuitenkaan ketään haittaa katsella kuvia söpöistä pikkupupuista. Näiden kuvien jälkeen yritetään pitää vähän taukoa ja ottaa aikuisiakin kaneja kuvattavaksi.

Luonteeltaan poikaset on ihanan sosiaalisia tyyppejä ja jaksavat olla rapsuteltavina pitkät pätkät. Ja sitten kun eivät enää jaksa, jäävät kädelle nukkumaan. Valkoinen tyttö on ainakin tässä vaiheessa selkeästi sinisiä siskojaan ihmisrakkaampi, joten melko vahvasti olisi kotiin jäämässä luonteensakin puolesta. Valkokorvaisista poista en vielä ole ihan varma kumpi voisi itselle jäädä, sillä ovat kumpikin mukavia pikkuisia. Olisi edes toinen ollut tyttö, niin olisivat voineet kumpikin jäädä kotiin.

Kuvat poikasista ei ihan odotusten mukaan onnistuneet, sillä olivat jälleen hyvin vilkkaalla päällä. Seuraavalla kerralla täytyy viedä poikaset ihan ulos asti kuvauksiin, niin voisivat vieraammassa ympäristössä olla hetken paikoillaankin. Nämä on vähän vauhdista räpsäistyjä kuvia.

n. Sweet Sensation
u. Aiming High

u. Drag Me Down
n. Let Them Burn

n. My Remedy
Eilisen ohjelmaan kuului jättityttöjen asunnon tyhjennys. Niillä pidän kestopehkua, eli karsinaa ei talvisin siivota ollenkaan, vaan pinnalle levitetään aina tarpeen vaatiessa uutta kuiviketta. Tämä tietenkin helpottaa kanien tilojen siivoamista kun tälle ei juuri mitään tarvitse tehdä ja ennen kaikkea palava kestopehku lämmittää kovilla pakkasilla. Aikuisilla kaneilla kestopehku on ihan toimiva ratkaisu, mutta poikasille se ei ole suositeltava. Kestopehkussa kun saattaa muhia jokin pöpö, joka vie taudeille herkät poikaset mennessään. Koska jättilaumaan on lähiaikoina perheenlisäystä odotettavissa, oli aika tyhjentää karsina kokonaan ja jatkossakin siivoilla säännöllisesti. Pohjamateriaalia oli kertynyt jo ihan reilu kerros, joten ajattelin kyseessä olevan isompikin urakka. Mutta eipä siivoamiseen lopulta mennyt kuin tunti. Jätettä kertyi seitsemän kottikärryllistä (käytössä siis isot kaksipyöräiset kottarit). Saattaa kuulostaa isolta määrältä, mutta olin varautunut paljon suurempaan määrään.


torstai 23. maaliskuuta 2017

Lisää perheenlisäystä?


Pikkuiset kanivauvat ovat jälleen kasvaneet huimasti ja ennen kaikkea söpöstyneet lisää. Poikaset ovat nyt ihanan pörröisiä, kun karva on jo kunnolla kasvanut. Näillehän on kaikille myös pientä harjasta odotettavissa, eli kun harjaksetkin vielä saavat mittaa, alkavat poikaset olla huippusuloisia. Lähipäivinä otan poikasista taas kunnon kasvukuvat ja ehkä kuvien yhteydessä voisi olla jo nimienkin julkistus. Varmaksi en nimiä vielä lukkoon ole lyönyt, sillä mietinnässä o vielä mitä teemaa nimissä käytetään.

Poikaset syntyivät aitaukseen ja heti niiden syntymän jälkeen avasin aitauksen jotta Saaga ja Siiri saavat liikuskella koko kanilassa. Saaga oli alussa sen verran suojeleva pesää kohtaan, että Siirille piti järjestää tilaa väistää kiukkuista mammaa. Tänään koko poppoo siirtyi kuitenkin jälleen häkkiverkkojen sisäpuolelle, sillä aivan pian poikaset alkavat liikuskella pesän ulkopuolella. Tuon kokoisille poikasille olisi turhan vaarallista liikkua kanilassa vapaana, sillä mahtuvat jokaiseen pikkukoloon. Muuton yhteydessä pesäkin lensi tunkiolle, muutamaa kourallista tutun hajuisia pehmusteita luukuun ottamatta. Alkoi kyllä ollakin jo aika pesästä luopua, ei enää niin kovin siisti ollut.

Muutaman viikon päästä tämäkin perhe pääsee toivottavasti muuttamaan jo ulos muiden kanien mukana. Kaksi ja puoli viikkoa olisi akaa perinteiseen ulosmuuttopäivään ja ainakin tällä hetkellä ihan lupaavalta sen suhteen näyttää että silloin voisi kaneja ulos siirrellä.



Kohtapuoliin poikasten määrä kanilassa toivottavasti kasvaa. Alkuviikosta Mistyllä olisi uutta yritystä poikasten suhteen luvassa. Tällä kertaa Misty synnyttää omassa häkissä, jotta sisko ei pääse taas sabotoimaan. Lisäksi viikonlopusta alkaen Rionalle ja Aadale olisi poikasia odotettavissa. Näitä olen kuitenkin sen verran useaan otteeseen astutellut, että varmaa tietoa ei ole milloin poikaset syntyvät. Riona vaikuttaisi melko pitkällä tiineenä olevan, eli voisi jopa jo ensi viikon aikana synnyttää. Aadasta taas en oikein tiedä onko se tiine vai ei. Se on joka astutuskerralla antanut uroksen astua ja uroskin on aina mielestään onnistunut. En siis oikein tiedä eikö Aada vain jostakin syystä tiineeksi tule vai onko se vaan ranskaluppamaiseen tapaan niin kiltti ettei jaksa uroksen kanssa alkaa tappelemaan.

Ranskismammoilta olisi toiveena saada mustavalkoisia/sinivalkoisi japanilaisia jälkeläisiä ja erityisesti tietenkin ihan kunnolla erottuvalla kuviolla. Saagahan ehtikin jo yllärinä yhden valkopohjaisen japanilaisen tehdä, mutta se ei olemattomalla kuviollaan ole ihan toiveiden mukainen. Nämä tänä vuonna syntyvät jättiristeytyspoikueet jäävät luultavasti toistaiseksi viimeisiksi jättipoikueiksi. Oma jättikanikanta on ilmeisesti sen verran pienikokoisista linjoista, ettei jälkeläisillekään ole kokoa oikein tullut. Turha näitä linjoja on siis yrittää jättirotuisina pitää, kun eivät kuitenkaan kunnon jättikanin mittoja saavuta. Kun näistä jäteistä aika jättää, täytyy tilalle etsiskellä oikeasti kunnon kokoisia yksilöitä.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vauhdikas viisikko

Viimeisten parin päivän aikana poikasten silmät ovat avautuneet ja tämän johdosta kuvaaminenkin onnistui tänään jo ihan ongelmitta. Aika meneväistä porukkaa ovat edelleen, mutta hieman osaavat kuitenkin rauhoittuakin kun näkevät mitä ympärillä tapahtuu. Kohta lähdetään jo valloittamaan maailmaa pesän ulkopuolelle!

Kuten kuvista näkeekin, on kahden valkokorvan värityksissä paljon eroa. Toisella mustat alueet ovat ihan kunnolla pikimustia, kun taas toisella mustaan äriin on sekoittunut paljon valkoistakin. Naaman kuvioinnissa on myös eroa, toisella valkoista on piirtona ja toisella kunnon läsinä. Värin suhteen tykkään tästä tummemmasta pojasta enemmän. Sinisillä tytöillä on niilläkin pieni eroavaisuus, josta ne on helppo tunnistaa. Toisella nimittäin on muutama valkoinen karva otsassa, kun toinen on tasaisen sininen.

uros, musta valkokorva
uros, musta valkokorva

naaras, sininen

naaras, japanilainen

naaras, sininen x-kirjava

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen viikko takana


Eilen oli yrityksenä saada vauvapupuista yksittäiskuvia, mutta olivat niin vilkkaita ettei tällä kerralla kuvien ottaminen onnistunut. Uudestaan kokeillaan heti kun silmät aukeavat (eli luultavammin loppuviikosta). Silmien avauduttua yleensä hieman rauhoittuvat, eivätkä ihan suoriltaan juokse alas kuvausalustalta. Silmien avautumine on siitäkin odotettu tapahtuma, että sen jälkeen alkaa selkiytyä onko joukossa sinisilmäisiä poikasia. Valkokorvista kun ei oikein päältä päin näy ovatko lisäksi myös x-kirjavia, sillä kuviot menevät pitkälti päällekäin. Toisella valkokorvista musta "viitta" on edestä epäsymmetrinen, eli tämä voisi x-kirjavuuteen viitata. Lisäksi valkoinen poikanen voi olla mitä vaan, kun eihän siinä kuvio tietenkään erotu. Kyseisen poikasen värimysteeri on alkanut selkiytyä, sillä sille on karvan kasvaessa ilmestynyt aivan pieni tumma raidanpätkä selkään ja korvien kärkiin on myös tullut hieman väriä. Todennäköisesti kyseessä on siis erittäin vajaakuvioinen valkopohjainen japanilainen. Se on ihan mahdollinen väritys, sillä Saagan puolella on mustavalko japanilaisia kaneja. Tämä toki tarkoittaa että myös Domin puolelta on tultava jokin A-lokuksen resessiivinen geeni ja jossakin vaiheessa olisi mielenkiintoista selvittää mitä sieltä mahtaa löytyä. Mukavaa kyllä että näinkin monipuolisia värejä poikueeseen saatiin, kun kuitenkin kahdessa ensimmäisessä polvessa on vain mustia kaneja.


Saaga on kuluneen viikon aikana alkanut jo kaksi kertaa imettää poikasia siinä vaiheessa kun olen niitä tarkastanut. Kummallakin kertaa on yksi poikanen ollut kädessä tutkittavana ja kova kiirehän siinä on aina tullut sujauttaa poikanen vatsan alle maitobaarille. Imettämään alkaminen on aika jännää käytöstä, sillä kanit useimmiten imettävät mieluiten kaikessa rauhassa poissa ylimääräisiltä katseilta. Hyvä merkki tämä tietenkin on, sillä kertoo siitä että kani luottaa ihmiseen. Saaga kun vielä on melko itsenäinen luonteeltaan, eikä aina oikein tuo esille sitä että se ihmisistä välittäisi.




Poikasten sukupuolet ovat alkaneet selkiytyä ja ainakin tällä hetkellä tilanne näyttäisi siltä, että pesässä on kaksi urosta ja kolme naarasta. Valkokorvat ovat kumpikin ilmeisesti uroksia ja kuviottomat tyttöjä. Koska valkokorvaisia uroksia on kaksi, tulee luultavasti toinen etsimään myöhemmin kotia. Naaraista kiinnostaisi pitää valkoinen tapaus itsellä, mutta katsellaan miten käy kun poikaset kasvavat ja persoonat tulevat esiin.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Marsuhäkin kuulumiset




Uusien marsutyttöjen saapumisesta on kulunut jo jonkin verran aikaa, joten voisi olla paikallaan taas päivittää tyttölauman kuulumia blogiinkin. Marsuilla on lähtenyt sujumaan hyvin elämä isompana porukkana. Elda on kovasti aktivoitunut uusien tyttöjen myötä ja sitä näkee nykyään muuallakin kuin mökissä nukkumassa. Pikkutytöt ovat osoittautuneet aika määräileväisiksi luonteiltaan ja ihan surutta entistä johtajaa Eldaakin pomottelevat. Pikke on edelleen arvojärjestyksen alimmainen. Se on hyvin kiltti luonteeltaan, eikä koskaan ole näyttänyt minkäänlaista merkkiä että sitä edes kiinnostaisi muita pomotella. Toiveena oli että Pikke olisi saanut pikkumarsuista riehumiskavereita, mutta se ei hirveästi tunnu pienistä välittävän eikä ole niiden kanssa suuremmin ystävystynyt. Ei mikään ihme, sillä Pikke on hyvin erilainen persoonaltaan kuin muut porukan marsut.

Viime keväänä kun Elda ja Elsa muutti tänne, mietin todella pitkään Elsalle nimeä. Tällä kertaa päätin nimetä uudet marsut jo hyvissä ajoin, jotta niitä olisi helppo alkaa jollakin kunnon nimellä kutsua. Mietinnän jälkeen tytöt saivat nimikseen Alma ja Hilda. Alma on sileäkarvainen kaveri ja Hilda pitkäkarvaisempi tyyppi. Nimet ovat sopivan lyhyet ja ytimekkäät ja sopivat hyvin aiempien marsujen nimiin. Jos siis mietitään Pikeäkin sen varsinaisella nimellä, joka on Helmi.

Uusilla neitokaisilla on hieman ikävät silmät, sillä ne salamalla kuvatessa muuttuvat punaisiksi. En ole marsujen väreihin tarkemmin perehtynyt enkä tiedä millä nimellä tälläisiä silmiä kutsutaan, mutta ovat samanlaiset kuin rubiinisilmät kaneilla. Aiemmin ei itsellä ole tälläisillä silmillä varustettua marsua ollut, mutta vierailevalla tähdellä Hessulla sellaiset kyllä on.

Kevään saapuminen onkin taas hauskaa aikaa, kun Alma ja Hilda pääsevät ensimmäistä kertaa elämässään ulos. Vanhat konkarit Elda ja Pikkekin varmasti ovat mielissään kun taas ulkoilemaan pääsevät. Jos vaan uusien kanihäkkien rakennuksen ohessa aikaa riittää, niin marsuille voisi viimein rakentaa kunnon ulkohäkin, jossa niitä voisi hyvällä säälä päivät pitää. Vanhan marsuhäkin siirryttyä kanien käyttöön, ei ole moneen vuoteen ollut mitään kunnollista ulkohäkkiä marsuille. Marsut ovat ulkoilleet kompostikehikoissa ja muissa aitauksissa, mutta kiva olisi kyllä hyvä tukeva puuhäkkiä mihin marsut uskaltaisi ilman valvontaakin jättää. Hyvä juttu marsuissa on se etteivät ne ainakaan kaivamalla häkistä karkuun pääse. Häkki on siis helpompi rakentaa kun ei tarvitse pohjaverkkoja siihen miettiä.




tiistai 7. maaliskuuta 2017

Valkokorvien määrä kasvoi


Eilen oli Saagalla sekä Myrtillä 31. tiineyspäivä ja olihan sieltä poikasia tullut. Myrtti ei ikävä kyllä ollut saanut yhtäkään elävää poikasta, vaikka kovasti oli poikasten syntymään valmistautunutkin rakentamalla pesiä pitkin tiineyttä. Ilmeisesti synnytyksen kanssa oli ollut ongelmia, sillä neljä poikasta oli ympäri häkkiä kuolleina ja Myrttikin oli hieman kipeän oloinen eilisen päivän ajan. Edelleen täytyy siis vain odottaa että upeasta siskoksista, Myrtistä ja Mistystä saataisiin eläviä poikasia kasvamaan.

Saagalla kaikki oli sen sijaan sujunut hyvin ja sen pesästä löytyi viisi hyvinvoivaa poikasta. Tätä pesää oli jännittävä tutkia, sillä kyseessä oli kanilan ensimmäinen poikue johon oli valkokorviakin mahdollista saada. Ja saatiinhaan niitä kaksi kappaletta! Useampikaan e olisi haitaksi ollut, mutta parempi edes kaksi kuin ei yhtään. Poikueen vanhemmat Domi ja Saaga ovat kumpikin perusväriltään mustia ja myös kummankin vanhemmat ovat mustia. Varmasti oli siis odotettavissa vain mustia poikasia ja mustia kumpikin valkokorva poikanen onkin. Tiedossa kuitenkin oli että Domi ja Saaga voisivat muitakin värejä kantaa. Sinistä näyttävätkin kumpainenkin kantavan, sillä kaksi poikasista on sinisiä. Harmi kun niille ei valkokorvakuviota osunut kohdalla, eikä ainakaan isompaa x-kirjavuuttakaan. Viidennen poikasen väri onkin sitten ihan mysteeri, joka selviää vasta myöhemmin. Poikanen on vaalea ja näyttäisi että valkoinen karva sille olisi kasvamassa. Valkoisen sinisilmäisen ei pitäisi mahdollinen olla, sillä Saagalla ei taida x-kirjavia suvussa olla. Valkoinen punasilmäinen olisi todennäköisempi, mutta kovasti ihmettelen jos sellaiseksi paljastuisi. Jo pelkästään Saagalle geenin pitäisi tulla jostakin todella kaukaa. Domin sukulaisia taas on on itsellä ollut jo niin kauan ja niin monia poikueita, että luulisi aiemmin ilmenneen jos punasilmägeeni mukana kulkisi. Muitakin vaihtoehtoja on tietenkin sitten mikäli poikanen alkaa muutakin sävyä saada pintaansa kuin valkoista. Mielenkiintoinen tapaus kyllä ja mielenkiinnolla odottelen minkä väriseksi lopulta paljastuu.


Poikasten lisäksi kuvissa näkyy myös Juliusta. Ilme sillä on aika tuima, sillä ennen ulos pääsyä pojan hampaat ja kynnet leikattiin, eikä Julius muutenkaan arvosta talvista ulkoilua. Pojalla on nyt tosiaan vuosi takana hammasvaivaisen elämää. Ongelmat alkoivat kun Julius asui kaksikerroksisessa häkissä. Varmaksi en tiedä mitä tapahtui, mutta koska kerroksen vaihto tuotti Juliukselle ongelmia (ja johti hyvin pian yksikerroksiseen häkkiin siirtymiseen), epäilen että se loukkasi itsensä kerrosta vaihtaessa. Tai sitten muuten riuhuessaan juossut päin seinää. Joka tapauksessa pojalta oli yhden hampaan juuri vahingoittunut ja hammas oli löysä ja vinossa. Asian huomatessani vino hammas oli jo pientä vahinkoa purukalustossa aiheuttanut, kun hampaat eivät normaalisti päässeet kulumaan. Siitä asti olen hampaita joutunut tarpeen vaatiessa sivuleikkureilla lyhentelemään. Kesällä sain ne jo lähes normaaleiksi, mutta nyt suunta on taas ollut huonompaan. Luultavasti eivät koskaan enää entiselleen paludu. Kanin hampaat kun jatkuvasti kasvavat, niin pienikin muutos suussa aiheuttaa helposti isompaa ongelmaa. Jirin hammasongelmiin ei Juliuksen hampaat ole onneksi verrattavissa, eli poika tulee paljon paremmin elämässään pärjäämään. Porkkana ja muu kova täytyy jatkossakin syödä raasteena, mutta mm. heinän syönnin suhteen Julius on kanilan huippuja. Etuhammasvikaisille kaneille kehittyy helposti ongelmia myös poskihampaisiin, kun kanin syöminen on hankalampaa. Julius syö kuitenkin heinää siinä määrin, että eiköhän poskihampaatkin pääse sen myötä hyvin kulumaan.

Mainitaan nyt vielä että tapaturmaisesti aiheutunut hammasvika ei ole periytyvää sorttia. Tämä siltä varalta ettei kukaan kauhistele miten Julius voi olla osana kasvatusta.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kevät lähestyy




Maaliskuun myötä kaneilla alkoi viimeinen loppukiri sisätiloissa, sillä huhtikuun alussa on perinteisesti ulkohäkkeihin muutettu. Viime vuodet muutto on tapahtunut suunnilleen 10. päivän tienoilla. Tänä vuonna lumitilanne vaikuttaa kuitenkin hieman huolestuttavalta ja vaikka muutaman päivän on taas reippaasti ollut plussaa, näyttää pian taas olevan pakkasta luvassa. Reilu kuukausi lumella on kuitenkin vielä aikaa sulaa pois, eli ehkä sama muuttopäivä saadaan edelleen pidettyä.

Kanilassa on jo pidemmän aikaa ollut kolme urosparia, mutta tänään veljesparin eli Scorpiuksen ja Phoenixin oli aika muuttaa erilleen. Ikää pojilla on nyt seitsemän kuukautta ja sukukypsyyden saavutettuaan Phoenix on viime aikoina alkanut ahdistella veljeään. Kun joku muista pojista on ollut vapaana kanilassa ja on sattunut veljesten häkin viereen eksymään, on Phoenix jahtaillut Scorpiusta. Tyttöjä nähdessään poika on taas alkanut astua veljeään. Toistaiseksi Scorpius on alistunut ja sietänyt kiusaamista, mutta koskaan ei tiedä milloin tilanne muuttuu. Siksipä poikien oli aika muuttaa omiin häkkeihin. Jälleen kerran olin jotenkin ajatellut ettei tyhjää häkkiä olisi, mutta olihan sellainen sittenkin kun Rollen ja Rasmuksen asunnon muutti yksikerroksiseksi. Vapaiden häkkien ilmestyminen ei ole mitenkään uutta. Muutama vuosi sitten olin koko talven laskenut että ulos siirrettäessä yksi poika jää ilman häkkiä. Mutta kun muuttopäivä koitti, oliskin jokaiselle pojalle oma häkki.

Veljesten erotuksen jälkeen urospareja jäi siis vielä kaksi. Rolle ja Rasmus menevät hyvin varmasti kesään asti yhdessä, sillä Rasmus on alkanut kunnolla kasvamaan kokoakin vasta puoli vuotta täytettyään. Sukukypsyys ei tule kysymykseensään vielä pitkään aikaan. Lampolan puolella taas asustaa mielenkiintoisempi urospari, nimittäin Wellu ja Hugo. Hugohan täyttää loppukuusta jo vuoden, mutta minkäänlaista merkkiä ei ole ollut havaittavissa että Wellun kanssa asumisessa olisi ongelmia. Pitkälti Wellusta hyvä tilanne johtuu. Se on niin rauhallinen urokseksi, että jos Welluja olisi kaksi, ne eläisivät varmasti koko elämänsä sopuisasti yhdessä. Aina puhutaan kuinka leikkaaminen rauhoittaa uroksen luonnetta. Olenkin miettinyt että mitähän Wellulle tapahtuisi jos sen leikkaisi. Jos se tuosta vielä rauhoittuisi, niin eipä sitä enää kuolleesta erottaisi.




Tällä viikolla olisi blogiin tullut ensimmäisiä kuvia poikasista, mutta olisihan ollut ihan liikaa vaadittu että tämä vuoden ensimmäinen poikue olisi onnistunut. Kaksi poikasista menehtyi omia aikojaan parin ensimmäisen päivän aikana ja loput menivät siinä kun Myrtti tuhosi siskonsa pesän. Myrtillä käytös on ollut todella erikoista, sillä se on oikeastaan lähes päivittäin rekennellut pesää. Sen ja Mistyn poikueilla olisi ollut pari viikkoa väliä, eli en osannut edes odottaa että pesäpaikasta tulisi riitaa. Monet kerrat ryhmässä poikiminen on onnistunut, mutta nyt sitten ensimmäistä kertaa ongelmia ilmeni. Seuraavalla yrittämällä täytyy ottaa tämä huomioon ja mahdollisesti erottaa siskokset toisistaan kunnes Mistyn poikaset ovat valmiita poistumaan pesästä.

Myrtti tosiaan vaikuttaisi oikeasti kantavana olevan, vaikka karvojakin jo ajat sitten nyppi. Ensi maanantaina pitäisi poikasten viimeistään syntyä mikäli jotakin on tulossa. Saagalle odottelin poikasia jo viikonlopulle, mutta mitään ei ulos saatu. Saagankin sanoisin kyllä melko varmasti kantavana olevan joten ilmeisesti se on vasta toisella yrittämällä tiinehtynyt. Seuraava mahdollinen poikimispäivä ajoittuu samalle päivälle kuin Myrtilläkin. Toivotaan että näiden poikueiden kohdalla sujuu paremmin.