sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Parhaimmat kanivärit

Tässä postauksessa pääsette tutustumaan omasta mielestäni kauniimpiin kaniväreihin. Tai ehkä ennemmin pitäisi puhua kuvioista, sillä niitä lempivärini lähinnä ovat. Jättäkää ihmeessä kommenttia ja kertokaa omia lempivärejänne!

Sinikeltainen japanilainen ja keltamusta japanilainen
Japanilainen
Japanilaisia, tarkemmin keltamusta japanilaisia kaneja on kanilassa ollut alusta asti, sattuuhan ensikani Rolle olemaan juuri kyseisen värinen. Myöhemmin laumaan liittyi myös keltamusta japanilainen Hilla sekä keltamusta japanilainen viittakuvio Oliver. Näiltä kolmelta kaikki japanilaiset pikkukanit ovat värinsä perineet. Sattumalta japanilaista väriä saatiin myös jättikaneihin, kun sininen Aada salakuljetti japanilaisgeenin mukanaan. Tämä toki oli vain positiivinen yllätys, kuuluuhaan japanilaiset postauksen teeman mukaisesti suosikkeihini.

Yleisimmän keltamustan lisäksi japanilainen kuvio voi olla sinikeltainen, mustavalkoinen, sinivalkoinen ja ruskeavalkoinen. Lisäksi on joitain harvinaisempia värimahdollisuuksia, jotka eivät kuitenkaan ole näyttelykaneilla hyväksyttyjä. Nämä kaikki väriyhdistelmät on mielestäni kauniita, mutta omissa kaneissa on esiintynyt vain keltamustaa ja sinikeltaista väriä. Kevään aikana olisi kuitenkin tavoitteena saada myös mustavalkoisia japanilaisia jättikanipoikueisiin. Ehkä joskus tulevaisuudessa kanilasta löytyy vielä loputkin japanilaiset värit.

Japanilainen on rotukaneissakin vaikea väri jalostaa ja risteytyksillä se tietenkin periytyy vielä epäsäännöllisemmin. Kuvio onkin juuri siitä hieno, että se on jokaisella kanilla yksilöllinen. Omissa poikueissa on ollut mm. muuten keltainen kani, mutta toinen puoli päästä sillä oli musta. Niilo ja Rumba taas ovat tummimmasta päästä. Loput ovat olleet kaikkea siltä väliltä. Itse tykkään eniten juuri tummemmista japanilaisista, eli niistä joilta raitaa löytyy runsaasti. 

Musta otter
Otter
Otter kuvio tuli kanilaan oikeastaan jo ensimmäisiin kaneihin kuuluneen Lunan mukana. Lunalla oli kuitenkin lisäksi myös perhoskuvio, joka peitti otterin hyvin alleen. Lunalla oli kyllä mm. ruskeaa karvaa korvien takana, mutta silloin väritetämykseni oli niin vähäistä etten osannut sitä otteriin yhdistää. Vasta kun hankin musta otter värisen Touhon, tajusin Lunankin sellainen olevan. Lunan ja Touhon jälkeläisten kautta väriä saatiin poikueisiin. Touhon kuoltua ja Lunan porukasta luovuttuani väri meinasi päästä häviämään kokonaan kanilasta, mutta sukupuuttoa estääkseni hankin vuosi sitten musta otterin Helmerin. Lisäksi kävi ilmi että Hilla on otter kantaja ja se teki yllätyksenä muutaman otter poikasen. Näistä jäikin yksi musta otter nimeltä Rasmus kotosalle. Eli nyt kanilasta löytyy tosiaan kaksi otter urosta ja niiden myötä värin tulevaisuus on toivottavasti turvattu.

Standardissa otter kuvio on hyväksytty väreillä musta, sininen, ruskea ja egern. Kuvio voi kuitenkin esiintyä millä tahansa yksivärisiin värihin kuuluvalla värillä. Lisäksi otter voi tietenkin olla kanilla myös samaan aikaan jonkin muun kuvion kanssa, kuten esim. aiemmin mainitulla Lunalla. Luna siis oli väriltään musta otter perhonen. Itse tykkään paljon madagaskar ottereista, joita omiin poikueisiin aina välillä on putkahdellut. Vielä ei vaan ole tullut sellaista mada otter poikasta, joka myös muilta ominaisuuksiltaan olisi toivotun kaltainen. Tälle vuodelle on taas yhteen suunnitteilla olevaan poikueeseen mahdollista saada madagaskar ottereita, eli hyvällä tuurilla sellainen vielä joskus kanilaan eksyy. Madagaskar ja musta otterin lisäksi omilla kaneilla ei ainakaan vielä ole kuviota muilla pohjaväreillä ollut. Sininen otter olisi kyllä aika hieno ilmestys ja siihen voisi jossakin vaiheessa koittaa pyrkiä.

Otter kuviollisissa kaneissa ei värin suhteen ole isompia heittoja, eikä kuvio ole siis yhtä monipuolinen kuin yllä esitelty japanilainen. Kanin muu ulkomuoto tuo kuitenkin väriin heti uutta ilmettä. Omasta mielestäni otter kuvio sopii parhaiten pystykorvaiselle ja harjattomalle kanille, joskin luppakorvallakin se ihan söpö on. Leijonanharjastyylisellä kanilla en otterista erityisesti tykkää.

Musta valkokorva
Valkokorva
Valkokorvaisia kaneja löytyy kanilasta toistaiseksi vain yksi, mutta tähän mahdollisesti saadaan hiljalleen muutosta. Kuviosta kuulin ensimmäisen kerran kun ensimmäiset valkokorvat suomeen saapuivat ja siitä asti sen on suosikkiväreihin kuulunut. Alussa valkokorvien saatavuus oli tietenkin aika huono, mutta nyt alkavat olla jo siinä määriin yleisempiä että itsellekin tuli mahdollisuus sellainen hankkia.

Valkokorvakuviota voi esiintyä missä vain värissä. Ulkomuotonäyttelyyn valkokorvaisilla kaneilla ei kuitenkaan ole asiaa. Kuvio on kuitenkin melko uusi, eli tähän voi tietenkin vuosien mittaa vielä muutosta tulla. Suurin osa valkokorvaisista kaneista taitaa olla risteytyksiä, mutta ainakin kääpiölupilla, rexeillä ja belgianjäteillä olen väriä rotukaneissa Suomen puolella nähnyt. Risteytyksissä valkokorvaisia tuntuu esiintyvän eniten rex tyyppisissä risteytyksissä sekä jättikaniristeytyksissä. Eli kovin suurta valinnanavaraa ei risteytystenkään suhteen valkokorvaisissa kaneissa vielä ole. Omana toiveena ja tavoitteena olisi saada kuviota harjaksellisiin kaneihin, ne kun kuitenkin omia lemppareita ovat. Oma valkokorvani on pohjaväriltään musta ja musta onkin niitä värejä joille kuvio parhaiten mielestäni sopii. Myös esim. sininen, ruskea ja muut tummemmat värit näyttävät hyviltä valkokorvaisina. Vaaleilla väreillä kuvio ei omaan silmää yhtä hyvän näköinen ole, vaikkei se tietenkään ruma millään phjavärillä ole.

Kuviossa on paljon vaihtelua kanien välillä, mutta yleensä se on hauska sekoitus hollantilaista ja viittakuviota, kuitenkin lisänä uniikit valkoiset korvat. Osalla valkokorvista on lisänä vielä x-kirjavuus, joka tuo kivaa lisää väriin. Kuviossa kiehtoo erityisesti juuri sen monipuolisuus, sekä erikoisuus. Hienosti värittyneellä valkokorvalla korvat näyttää kuin ne olisi leikattu ja liimattu joltakin aivan muulta kanilta.

Keltamusta japanilaiset perhoset
Perhoskuvio (scheck)
Perhoskuvio kuuluu jälleen niihin väreihin jotka tulivat kanilaan ensimmäisten kanien mukana. Tarkemmin siis Luna on se joka värin alkujaan omiin kaneihin toi. Sittemmin olen hankkinut myös kaksi viittakuvioista urosta, Bamsen ja Oliverin, jotka ovat perhoskuviota jälkeläisiin jättäneet. Perhos- ja viittakuvioisten määrää laumassa rajoittaa se että niitä ei suositella yhdistettäväksi keskenään jälkeläisten megacolon riskin vuoksi. Lisäksi perhoskuvio tieteysti peittää aika hyvin alleen muut lempikuvioni, joten perhosten määrän on hyvä pysyä hilittynä.

Perhoskuvio voi esiintyä millä vaan värillä, joskin vain muutamat ovat standardissa hyväksyttyjä. Vaikka sekä kuvion nimi, että kuviollisen kanin ulkonäkö muuhun viittaakin, on geneettisesti juuri valkoinen väri kanissa varsinaista kuviota. Esimerkiksi siis musta perhonen värinen kani on geneettisesti musta kani valkoisella kuviolla, eikä toisinpäin. Perhoskuvio onkin siis varsin hämäävä kuvio. Omilla kaneilla kuviota on ollut mustilla, madagaskareilla, keltamusta japanilaisilla sekä keltaisilla. Mustia ja madoja perhosia on ollut myös otter kuviolla, kuten myös x-kirjavina. Lisäksi kahden perhoskuvioisen poikasen kohdalla on jäänyt mysteeriksi mikä niiden varsinainen väri on ollut. Sinistä perhosta olen poikueisiin monesti toivonut, mutta vielä ei sellaista harmi kyllä ole syntynyt. Mutta toivottavasti vielä joskus sellainenkin saadaan. Eniten perhoskuviosta tykkään tummilla kaneilla ja taitaa kyllä oikestaan ihan perus musta perhonen olla se kaikkien kaunein vaihtoehto.

Kuten moni muukin kuvio, myös perhoskuvio voi olla hyvin monenlainen. Erittäin vajaakuvioisella kanilla väriä ei välttämättä ole juuri muualla kuin silmien ympärillä ja hieman korvissa. Ylikuvioitunut alkaa taas muistuttaa jo viittakuviota. Perhos- ja viittakuvion tekee sama geeni, joten on lähinnä katsojasta kiinni missä vaiheessa perhoskuvio muuttaa viittakuvioksi. Rotukaneilla kuvion taso pyritään pitämään tasaisena, risteytyksillä on jälleen eniten vaihtelua kuvion laadussa. Todella vajaakuvioiset kanit eivät yleensä ole suosikkejani, mutta muuten tykkään lähes millaisesta vaan kuvion laadusta. Etenkin kuonon väritys tuo perhoskuvioisella kanille oman persoonallisen ilmeensä ja sihen usein poikasissa ensimmäisinä huomio kiinnittyy.

Kaksi mustaa x-kirjavaa ja valkoinen ss
X-kirjava/valkoinen ss
X-kirjava ja valkoinen ss ovat ulkonäöllisesti melko erilaisia, mutta koska geneettisesti ne kulkevat käsi kädessä, käsittelen niitä yhdessä. Kumpikin kun kuitenkin lempiväreihini kuuluvat. Sinisilmäisistä kaneista olen pitänyt aina, todennäköisesti siitä asti kun ensimmäisistä olen jossakin kuvia nähnyt. Myynnissä sinisilmiä ei ihan hirmuisesti näe, joten ensimmäisen oman sinisilmän sain hankittua vasta kolme vuotta sitten. Tuo kanihan tietenkin oli Julius. Juliuksen ensimmäisestä poikueesta kotiin jäi x-kirjavat Wendy ja Nessu. Myöhemmin myös erisukuinen x-kirjava Justus saapui kuvioihin ja sen avulla syntyi ensimmäinen valkoinen sinisilmäinen Muru. Tällä hetkellä laumassa on viisi x-kirjavaa ja yksi valkoinen sinisilmäinen. X-kirjavien määrää on tarkoitus hiljakseen kasvattaa ja muutama valkoinen sinisilmäinenin tulee varmasti aina joukkoon mahtumaan.

X-kirjavan ja valkoisen sinisilmäisen värin aiheuttaa x-geeni. Kun kani perii sen toiselta vanhemmaltaan, siitä tulee x-kirjava. Kun geeni peritään kummaltakin vanhemmalta, tulee kanista valkoinen sinisilmäinen. X-kirjavuutta voi esiintyä millä vain värillä. Se ei kuitenkaan ole näyttelyissä hyväksytty väri, eikä sitä siitä syystä rotukaneilla vartavasten kasvateta. X-kirjavia syntyy rotukaneihinkin kuitenkin valkoisen sinisilmäisen kasvatuksen sivutuotteena. Valkoinen sinisilmäinen on hyväksytty väri, joskin sitä melko harvalla rodulla Suomessa esiintyy. Yleisellä tasolla sinisilmäiset ovat siis melko harvinaisia rotukaneissa, risteytyksissä väriä enemmän näkyy. Itsellä x-kirjavia kaneja on sinisenä, mustana ja madagaskarina. Isabellaa x-kirjavaa on myös muutama syntynyt. X-kirjavuudesta tykkään oikeastan millä vain värillä, jossa se pääsee kunnolla erottumaan. Keltamusta japanilaisesta isomerkkisestä ja sinisilmäisestä x-kirjavasta olen jo monta vuotta haaveillut ja poikueisiin sellaista odotellut. Vielä ei valitettavasti ole toiveisiin vastattu, mutta pakkohan sellainen on vielä joskus syntyä.

X-kirjavuus periytyy täysin sattuman varaisesti. Kanilla voi siis olla vain yksi valkoinen karva otsassa tai parhaimmillaan se voi olla hyvinkin valkovoittoinen. Usein x-kirjavuus näkyy valkoisena piirtona/läsinä otsassa ja tämä varmaankin on se ulkonäkö mikä monelle x-kirjavasta ensimmäisenä mieleen tulee. Silmien väri on myös sattumaa, ne voivat olla normaalit, siniset tai välillä jopa puoliksi normaalit ja puoliksi siniset. Yleensä isomerkkisillä x-kirjavilla silmät ovat siniset ja pienempimerkkisillä normaalit, mutta poikkeuksiakin toki on. X-kirjavat kiehtovat juuri siksi että väri on kaikilla persoonallinen, eikä koskaan tiedä millaista porukkaa poikueisiin syntyy. Erityisesti tykkään niistä kirjavista joilla on lisänä siniset silmät, ovathan ne nyt paljon kauniimmat kuin tavalliset ruskeat. Valkoinen ss taas on todella kaunis puhdas väri, johon silmät tuovat upean lisän. Valkoinen tummilla silmillä ei olisi ollenkaan niin nätti, punasilmäisestä puhumattakaan. Valkoinen ss on kuitenkin jokaisella kanilla samanlainen väritys, joten tästä syystä en kovin montaa sellaista samanaikaisesti haluaisi omistaa. Tietty kanin muu ulkonäkö tuo väriin vaihtelua.


Esiteltyjen värien lisäksi suosikkeihini kuuluu vielä muutama muu väritys, joista kuitenkaan ei omakohtaista kokemusta ole. Hollantilainen on muiden kuvioiden joukkoon kuuluva hauska ja erikoinen väritys. Kuviota esiintyy lähinnä vain samaa nimeä kantavalla rodulla. Kun hollantilainen risteytetään muun väriseen kaniin, perivät jälkeläiset usein vain pieniä x-kirjavuutta muistuttavia merkkejä, jos niitäkään. Toinen itseä kiinnostava väri on ruskea. Väri on kaunis ja tasainen suklaa. Sellaisenaan ehkä vähän tylsähkö, johonkin kuvioon yhdistettynä todella nätti. Jostakin syystä ruskeat kanit ovat melko harvinaisia ilmestyksiä, joten omaan laumaan sellaista tuskin vielä pitkään aikaan on liittymässä. Kolmas mainitsemisen arvoinen väri on hopea ja kun omista suosikkiväreistä on kerran puhe, niin mustalla pohjalla oleva hopea. Haaveena olisi jossakin vaiheessa hankkia pari suurihopeaa, joten tulevaisuudessa väriä mahdollisesti tullaan täälläkin näkemään.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tylsä tammikuu


Kanejen osalta alkuvuosi on ollut hyvin tylsä ja rauhallinen, eikä mitään postauksen arvoista ole tapahtunut. Muutama päivä sitten alkoivat kuitenkin kevään ensimmäiset astutukset, eli kunhan poikasia saadaan jälleen kanilaan alkaa kuulumispostauksia taas varmasti useammin ilmestyä. Osaomistuspupu Justus lähti juuri tänään kotiin viiden päivän lomalta. Loman tarkoitus oli saada Daisy kantavaksi, mutta en usko että tulossa sen suhteen tapahtui. Vuoro siirtynee seuraavalle urokselle, sillä astutusta aina hankaloittaa huomattavasti kun uros ei omassa kanilassa asusta. Daisylle onneksi oli jo ennakkoon parikin hyvää sulhasehdokasta mietittynä, eli sinällään ei lopputulokseen vaikuta kuka lopulta poikueen isä on. Daisyn lisäksi tavoitteena olisi saada ensikuulle yhdelle tai kahdelle muullekin naaraalle poikue. Siiriä lukuun ottamatta kaikki tänä vuonna käytettävät naaraat alkavat olla sopivassa astutusiässä. Olenkin siis useammalle yhdistelmälle treffejä järjetänyt ja katsellut mitkä vaikuttavat onnistuvan. Näin talvikuukausina naaraat ovat usein aika huonosti uroksista kiinnostuneita ja voi mennä montakin viikkoa ennen kuin lisääntymispuuhista innostuvat. Misty onkin tällä hetkellä ainoa jonka olen nähnyt onnistuneesti astuttavan, eli toivotaan että edes sille olisi vauvoja helmikuun lopulla luvassa.


Viime viikolla Hillan mustat pojat pääsivät uuteen kotiin ja niiden lähdön myötä häkkitilanne näyttää oikein hyvältä. Poikueesta kotiin jäänyt Rasmus asuu nyt Rollen kanssa yhdessä ja käytössään niillä on kaksi häkkikerrosta. Siinä vaiheessa kun eivät enää tule toimeen, saa siis vain sulkea luukun kerrosten välillä ja kummallakin on näin oma häkki. Saattaa kuitenkin hyvinkin olla että paria ei ennen kesää tarvitse erottaa. Vaikka Rasmus pian jo 5 kuukauden ikäinen onkin, se on mieleltään edelleen ihan vauva ja tuskin ihan hetkeen aikuistuukaan. Kotia etsiviä poikia on vielä Fionan pojat Phoenix ja Scorpius. Nämä asuu myöskin vielä yhdessä, mutta luultavasti alkaa pian olla erilleen muuttaminen edessä. Tyhjää häkkiä ei löydy, mutta eiköhän toiselle saa johonkin aitauksen rajattua, ellei sitten vapaana kanilassa pidä. Eipä siis ole tarvetta uusia häkkejä lähteä rakentamaan, johon olin jo varautunut mikäli koteja pojille ei löydy. Kesällä tietenkin on taas uusien ulkohäkkien rakentelua luvassa. Varsinaista tarvetta ei taida olla kuin muutamalle uudelle häkille, mutta suunnitelmissa olisi rakentaa pienemmille kaneille suunnattu samantyylinen rivitarha millainen jäteillä oli kesällä käytössä.



Alkukuusta kanien ruokintaan tuli kokeiluun  Dengie Alfa-A Original josta myös muutaman sanan ajattelin kirjoittaa. Kyseessä on siis silputtu sinimailanen (alfalfa). Muutaman vuoden käytössä on ollut Racing Greenline, joka on samaa tavaraa mutta pellettimuodossa. Tämä silputtu muoto vaikuttaisi kuitenkin olevan maittavampaa ja tuo ainakin kivaa vaihtelua pelletin sekaan. Teen kaneille tosiaan siis itse ruokasekoitukset ja sinimailasella sekoitukseen saa kuidun määrää nousemaan, sekä pidettyä proteiinin määrää sopivissa lukemissa. Valmista kanipellettiä syövä kani ei sinimailaslisää tietenkään tarvitse.

Kuvasta asiaa ei ehkä ihan täysin huomaa, mutta silpun koostumuksessa on suurta vaihtelua. Osa silpusta on muutaman sentin pituisina pätkinä, osa taas aivan pienenä muruna. Täällä kanit kuitenkin nuolevat kipon tyhjäksi viimeistä murua myöten, joten hukkaan ei mitän mene. Pienemmän silpun ansiosta tämä sopii käytettäväksi myös puurossa, jota kovemmilla pakkasilla tulee kaneille tarjottua ja muutenkin satunnaisesti vaihteluna.

Tämä voisi muuten olla käyttökelpoinen lisä myös hammasvikaisen kanin ruokintaan. Greenlineä olen tainnut samaan käyttöön joskus suositella, mutta tämä tietenkin on vielä parempi kun ei pellettimuodossa ole. Toinen hyvä tuote hammasvikaiselle voisi olla Marstall-niittykasvit. Sitä on myös tullut omiin sekoituksiin mietittyä, mutta proteeinia on vähemmän kuin sinimailasessa ja sen vuoksi olisi vähän turhahko lisä.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Uudet marsuneidit


Kevään ja kesän ajan täällä asusteli kolme marsutyttöä. Syyskuun alussa lauma kutistui kuitenkin kahteen, kun Elsa lähti siskoni luo tekemään poikueen. Alunperin Elsan oli tarkoitus palata takaisin kotiin poikasten vieroituksen jälkeen ja suunnitelmiin kuului myös yksi naaraspoikanen mahdollisesti sen mukana kotiuttaa, jos sellainen syntyisi. Poikasia Elsalle syntyi neljä. Itse tiineys ja synnytys sujui ongelmitta, mutta ilmeisesti maitoa siltä ei oikein tullut. Poikasten painot eivät lähteneet tukiruokinnasta huolimatta nousuun ja vain yksi urospoikanen selvisi parista ensimmäisestä viikosta hengissä. Elsa oli tarkoitus astuttaa Elliotilla, mutta poika osoittautui lisääntymiskyvyttömäksi. Elsa kävi siis naapurihäkin Hessulla lyhyellä visiitillä, mutta muuten koko tiineyden ajan oli yhdessä Elliotin kanssa. Päätinkin sitten etten Elsaa enää takaisin ota. Elliot oli siihen jo tykästynyt ja olisi ollut kurjaa siltä kaveri viedä pois. Lisäksi aikuisen marsun yhdistäminen takaisin laumaan olisi saattanut olla hankalaa. Eli Elsa jäi siis pysyvästi siskolle ja aloin katsella naaraspoikasia itselle laumanjatkoksi.


Tänään Pikke ja Elda saivat kivan yllätyslaatikon, josta paljastui kaksi marraskuun lopulla syntynyttä marsutyttöä. Toinen tyypeistä on sileäkarvainen ja toisella taas on hieman pidenpi turkki. Väriltään ovat melko valkovoittoisia kumpikin. Pikke on nyt siis ainut ruskea valkoisten joukossa. Ensin marsut pääsivät tekemään tuttavuutta lattialla ja kun isompia ongelmia ei esiintynyt pääsivät kaikki samaan häkkiin. Marsuilla poikasten yhdistäminen porukkaan tuntuu yleensä varsin vaivatta onnistuvan. Pikke oli todella tyytyväinen uusista kavereista, sillä se on aktiivinen marsu ja varmasti kaipaillut leikkikavereita. Poikaset ja Pikke hyppelivätkin ympäri häkkiä hyvän tovin. Elda ei oikein pikkuisista välittänyt, se kun lähinnä tykkää lepäillä omissa oloissaan ja riehuvat pikkumarsut häiritsivät sitä. Mutta Pikkeä ajatellen poikaset hankinkin. Kova vilinä häkissä näyttää nyt olevan, kun marsumäärä kasvoi kahdella. Siivoillakin jatkossa saa taas useammin. Kaksi melko hyvin vessalaatikkoa käyttävää marsua ja kolmemetrinen häkki ovat pitäneet siivousvälit pitkinä.


lauantai 14. tammikuuta 2017

Vilkaisu valjasvarastoihin

Toin kaikki  kanilan valjaat ja hihnat sisälle pestäviksi. Siitä tuli idea myös kuvata kaikki ja esitellä blogissa. Joskus muistaakseni olen valjaita esitellytkin, mutta siitä on jo useampi vuosi aikaa. Yllättävän paljon valjaita ja hihnoja on kertynyt, ottaen huomioon että kanit lähes poikkeuksetta ulkoilevat vapaana. Niin on huomattavasti helpompaa, kun voi samaan aikaan vaikka siivoilla häkkejä ja kani hoitaa juoksentelunsa itsenäisesti. Valjaat ovatkin lähinnä käytössä esteitä hypättäessä (jota tapahtuu muutaman kerran vuodessa) tai joskus kaneja kuvattaessa. Välillä tulee kuitenkin niitä kaneja valjaissa ulkoilutettua, joita ei vapaaksi halua päästää. Sen suhteen kyllä luotan kaikkiin kaneihin etteivät ne kauas lähde, mutta osa vain on hankalampisaada kiinni vapaana olon jälkeen.


Ensimmäisenä näytille pääsee lapavaljaat, joita löytyy kuudet. Vasemman yläkulman violetit valjaat on aikoinaan tilattu Nupulle estevaljaiksi toiselta kaniharrastajalta, muttakaikki muut on itse tehtyjä. Raidalliset on varmaan ensimmäiset tekemäni valjaat ja aika kamalat ja epäsiistit ovatkin. Maastovaljaat on tehty joskus Rollea ajatellen, mutta eipä valjaat ole kuin kerran pojan päällä olleet, Eniten näistä tulee siis yksivärisiä käytettyä.


Kaupan H-valjaita on lapavaljaiden tapaan kuudet. Siniset on ihan ensimmäiset kaneille hankitut valjaat ja vaaleanpunaiset on toiset. Näillä valjailla löytyy siis ikää, mutta yllättävän hyvässä kunnossa edelleen ovat. Heijastinvaljaat on kirpputorilta ostetut ja ensimmäisiin valjaisiin nekin kuuluvat. Keltaiset sekä mustat ostin joskus Petsiessa olleen ilmoituksen kautta, kun joku myi lähes puoli-ilmaiseksi uusia paketissa olevia valjaita. Keltaiset valjaat on hyvin pienet ja toimivat poikasten ensimmäisissä valjasharjoitteluissa. Mustat on isommat kissanvaljaat ja niitä on tullut käytettyä mm. nuorilla jättikaneilla.


Ylärivin valkoiset ja punaiset valjaat sain syksyllä Myrtin ja Mistyn mukana, kun ne kesäkodista palasivat kotiin. Jotenkin ovat todella kivan näköiset valjaat, varmaan johtuen siitä että muista poiketen ovat nahkamaista materiaalia. Paitavaljaat tilasin joskun kokeeksi Zooplussasta, mutta ovat olemattomalle käytölle jääneet kun eivät kunnolla istueet yhdenkään kanin päälle. Ilmeisesti joku hiirikin on niitä käynyt järsimässä, kun outoja reikiä nykyään sisältävät. Vaaleanpunaiset ja mustat valjaat olen joskus joltakin kaniharrastajalta ostanut, joka valjaita myyntiin tehtaili.


Omaa käsialaa olevia H-valjaita löytyy seitsemät. Mustat ja raidalliset ovat ensimmäisiä harjoituskappaleita ja sen mukaisia. Loput kuitenkin ovat siistimpiä ja käyttökelpoisia.


Seuraavana vilkaistaan hihnoja. Paracord hihnat ovat kaneilla suosittuja ja itsellekin niitä on kahdeksat kertynyt. Violetin hihnat ostin Nupun valjaiden mukana. Hihnan alkuperäinen lukko ei kovin kestävää tekoa ollut, sillä Nupun pelästyessä kissaa lukko hajosi ja kani katosi kaukaisuuteen. Hihnan lukko ei siis enää alkuperäinen ole. Tätä ostettua hihnaa lukuun ottamatta muut ovat kaikki itse tehtyjä. Pituudeltaan hihnat taitavat olla pitkälti 2-2,5 metrin välillä.


Kaupan valjaide mukana yleensä tulee aina hihna mukana ja näistä keltaiset, musta ja sininen on tälläisiä nysähihnoja. Niissä ei kania pahemmin ulkoiluteta, mutta sopivat vapaana ulkoilevan kanin perää varmistimiksi. Sininen hihn on tosiaan noiden ensimmäisten valjaiden mukana tullut. Vaaleanpunaisten valjaiden hihna purtiin poikki vuosia sitten ja sen jälkeen hihna taisi lentää roskiin. Pääkallokuvioinen hihna on koirille tarkoitettu, minkä huomaakin melko isosta lukosta. Kanillakin se kuitenkin menee, kun ei ihan poikasella käytä. Pääkallohihna on Hööksistä peräisin. Ainokainen flexi on krpputorilöytö, jonka varmaan voikin väristä päätellä. Kukaan tuskin noin kamalan väristä flexiä vartavasten ostaa.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuoden aloitus



Vuoden ensimmäistä postausta olisi vihdoin luvassa. Joulun jälkeen tuli hankittua Planet Coaster peli, joten ennemmin on tullut sitten rakenneltua huvipuistoja kuin mietittyä blogijuttuja. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, eikä kanit tuttuun tapaan välittäneet yhtään rakettien paukkeesta. Ulkokaneina ne ovat tottuneet moniin erilaisiin ääniin, joten eivät rakettienkaan rytinää ihmeellisenä pitäneet. Viime viikolla kärsittiin muutaman päivän ajan parinkymmenen asteen pakkasesta, mutta toistaiseksi pärjättiin vielä ilman lisälämmitystä kanilassa. Jäätyneitä vesiä vain piti vaihtaa ahkerasti. Lampolan puolella sisälämpötila ei kovin alas ehtinyt laskeakaan, siellä kun lampaiden kestopehko lämmittää mukavasti.



Reilun parin viikon päästä olisi tarkoitus laittaa vuoden ensimmäiset poikueet aluille. Daisy on ikänsä puolesta ensimmäisten astutettavien joukossa ja luultavasti samaan syssyyn joku muukin tytöistä tulee astutettua. On ihan hyvä juttu että samaan aikaan on aina kaksi suunnilleen saman ikästä poikuetta kasvamassa, niin hädän sattuessa ei tarvitse varaemoa kaukaa etsiä. Kaikki tämän vuoden tulevat yhdistelmät on kyllä jo suunniteltu, mutta vielä tarvitsisi miettiä mihin vaiheeseen vuotta mikin poikue olisi järkevä sijoittaa. Kesäkaneja on varattu jälleen moneen paikkaan, eli hieman senkin mukaan täytyy poikueita yrittää ajoittaa että luovutusikäisiä poikasia löytyy loppukeväästä/alkukesästä. Myöhemmin voisin kirjoitella vielä tarkemmin tulevista poikueista ja tämän vuoden tavoitteista.



Blogin banneri on tällä hetkellä aika kesäinen ja muutenkin jo todella kauan blogissa ollut. En ole tälle uudelle koneelle vielä saanut aikaiseksi Gimppiä ladata ja sen jälkeen täytyisi vielä kaikki brushit etsiä ja ladata uudestaan. Voi siis olla että ainakaan omin kätösin en ihan hetkeen ole uutta banneria tekemässä. Jos joku sattuu bannereita tekemään tai osaa vinkata laadukkaan tekijän, niin mielelläni otan vihjeitä vastaan. Laadukkaasta bannerita olen valmis maksamaankin, kunhan summa ei ihan älytön ole. Blogin kirjoitus kun kuitenkaan ei itselle niin tärkeä harrastus ole, että siihen valtavia rahasummia olisi järkevää sijoittaa.