keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Helppoja hautoa, vaikeita pitää hengissä



Pari viikkoa sitten kuoriutuneet viiriäistiput osoittautuivat varsin haasteellisiksi hoidettaviksi, sillä viikon päästä kuoriutumisesta niistä oli elossa enää kolme. Mitään huomattavaa syytä joukkokuolemaan ei ollut, joten jää mysteeriksi mikä tipuset tappoi. Kun asiaa selvittelin, niin kävi ilmi että iso kuolleisuus on ilmeisesti melko yleistä viiriäisillä. Joku syyhän siihen tietenkin aina on, mutta vaikka mitään huomattavaa puutetta hoidossa ei olisikaan saattaa koko tipupoppoo kupsahtaa. Tästähän ei tietenkään missään mitään mainintaa ollut, kaikkialla puhuttiin vain kuinka haudonta on kanoja vaikeampaa. Tuntuisi kuitenkin menevän pitkälti toisinpäin.

Näiden kanssahan oli se letaalimahdollisuus, josta viime tipupostauksesta kirjoittelin. Edelleen on kuitenkin epäselvää vaikuttiko tämä mihinkään, sillä innokkaimpia kuolijoita olivat juurikin ne riistanväriset tipuset, joilla ei voinut olla mitään tekemistä tuplakullan kanssa.

Pari päivää sitten koneeseen meni uusi satsi munia, jotta nähdään miten niiden kanssa käy. Jos niistä jotakin kuoriutuu, niin tipuset tulevat näistä poiketen kasvamaan hamsterilootassa. Ainakaan eivät pääse vetoa saamaan. Muuten en oikein tiedä mitä voisi eri tavalla seuraavien kanssa tehdä.

Kolme virkeää tipua tosiaan kuitenkin edelleen löytyy ja nämä nyt toivottavasti selvivät aikuisiksi asti hengissä. Kaikki kolme ovat kultaisia väriltään ja aika hienosti ovat jo saaneet sulkaa kasvatettua parissa viikossa. Viiriäisen pitäisi kuusiviikkoisena olla jo munintaikäinen, joten aika kovaa kasvuvauhtia saakin yllä pitää jos siihen aikoo tähdätä. Nämä kaikki kolme tosin ovat mitä todennäköisimmin kukkoja, eli munia näiltä on turha toivoa.



tiistai 17. lokakuuta 2017

Ammattina eläintenhoitaja (uudistettu versio)

Yksi blogin suosituimmista postauksista kautta aikojen on "Ammattina eläintenhoitaja", jonka olen julkaissut vuonna 2013. Koska eläintehoitajan ammatti on kasvattanut suosiotaan ja moni alaa harkitseva saattaa postausta eksyä lukemaan, ajattelin tehdä siitä uuden ja monipuolisemman version. Vanhassa postauksessa käsittelin myös lomittajan töitä ja tuo osa sisälsi osittain jo vanhentunutta tietoa. Vanhan postauksen piilotin kokonaan, jotta aiheesta kiinnostuneet lukisivat mieluiten tämän uuden version.

Kuva: Pixabay.com
Eläintenhoitajaksi haluavan tulee opiskella maatalousalan perustutkinto, eläintenhoidon osaamisalalla. Koulutusta järjestetään sekä peruskoulu-, että ylioppilaspohjaisena. Kouluja löytyy nykyään aika mukavasti ympäri Suomea. En tähän nyt lähtenyt kouluja listaamaan, mutta googlaamalla löytyy. Koulujen välillä on paljon eroja opetuksen tasossa ja monipuolisuudessa, joten kannattaa etukäteen selvitellä myös muiden kokemuksia itseä kiinnostavista paikoista. Mikäli tarkoituksena on asua opintojen ajan koulun asuntolassa ja sattuu omistamaan jonkin eläimen minkä mukaan haluaisi ottaa, kannattaa selvittää etukäteen myös saako asuntolassa eläimiä pitää. Yleensä sääntönä on yksi eläin/opiskelija, eli tämä pitää ottaa huomioon jos omistaa useampia lemmikkejä.

Eläintenhoitajaksi hakee yleensä paljon enemmän ihmisiä kuin mitän sisään voidaan ottaa. Monesti käytössä on pääsykokeet, joiden sisältö vaihtelee. Itse pääsin haluamaani kouluun ilman pääsykokeita, mutta toisena hakuvaihtoehtonani ollut koulu sisälsi pääsykokeenkin. Pääsykoe sisälsi haastattelun lisäksi mm. lehmien harjausta. Jonkinlaiseen pieneen käytännön juttuun on siis hyvä varautua pääsykokeisiin mentäessä. Toki olen kuullut että jossakin pääsykoe sisältää pelkän haastattelun ja sekin on hoidettu puhelimen välityksellä. Usein ensimmäisten viikkojen aikana joku aina lopettaa opiskelut lyhyeen, eli varapaikoiltakin voi vielä opiskelemaan päästä.

Koska kyseessä on maatalousalan perustutkinto, sisältää koulutus itse eläintenhoidon lisäksi myös jonkin verran maatalousjuttuja. Meillä oli koulussa mm. traktorilla ajamista, raivaussahan käyttöä, puutöitä sekä muuta pientä maatilan töihin liittyvää tekemistä. Aika vähän näitä kuitenkin opiskeluun sisältyy, eli liikaa ei näitä tarvitse pelätä. Ensimmäisenä vuonna opiskeltiin sekä tuotantoeläimiin, että pieneläimiin liittyviä juttuja. Tämän jälkeen valittiin kumpiin halusi erikoistua ja jatkossa opinnot käsittelivät vain niitä eläimiä mihin oli painottunut. Käsittääkseni aika monessa koulussa on vastaava käytäntö, mutta erojakin voi tietenkin olla. Lisäksi ainakin meillä oli mahdollista halutessaan myös opiskella sekä tuotantoeläimiin että pieneläimiin liittyvät asiat, jolloin toki koulutus kesti vuoden pidempään.

Käytännön töitä varten kouluilta yleensä löytyy ainakin lehmiä ja joitakin pieneläimiä. Tämä on jälleen asia mitä kannattaa etukäteen tutkia. Parhaiten pääsee erilaisten eläinten hoitoon tutustumaan, kun niitä koululla on laaja valikoima. Opiskelijoille jaetaan kouluissa yleensä hoitovuoroja, joiden aikana pieni ryhmä vastaa opettajien johdolla eläinten hoidosta. Tämä voi olla välillä rankkaakin, kun oppitunneilla käynnin lisäksi täytyy vielä käydä navetassa aamuin illoin.

Opiskeluihin sisältyy tietenkin myös työssäoppimista. Itsellä oli viisi työssäoppimisjaksoa, joista kertyi yhteensä 35 viikkoa. Tässä on kuitenkin eroja koulujen välillä paljonko työssäoppimista järjestetään. Työssäoppimispaikat kannattaa miettiä huolella. Harjoittelut tarjoavat hyvän mahdollisuuden päästä työskentelemään sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei välttämättä muuten kovin helposti töihin pääse. Samassa paikassa ei kaikkia työssäoppimisia missään nimessä kannata tehdä, vaan tutustua laajasti moninlaisiin paikkoihin. Hyvällä tuurilla entisiin työssäoppimispaikkoihin voi valmistuttuaan päästä myös ihan virallisesti töihin, eli tämäkin kannattaa pitää mielessä paikkoja valitessa.

Kuva: Pixabay.com
Töitä eläintenhoitajille on valitettavasti vähän tarjolla ja moni joutuukin myöhemmin opiskelemaan vielä jotakin muuta alaa. Eniten työpaikkoja löytyy tuotantoeläinten puolelta, sillä mm. lomittajia tarvitaan tiloille. Jatkuvasti eläintilojen määrä kuitenkin vähenee ja lomittajienkin tarve laskee. Pieneläinten parista on hankalampaa työpaikkaa saada, sillä eläinkaupat ja -hoitolat työllistävät monesti vain itse yrittäjän, eikä ulkopuolisia ole varaa palkata. Jos siis työskentely pieneläinpuolella kiinnostaa, kannattaa melkein omaa yritystä harkita. Monesti kun jotakin erikoisempaa eläinalan työtä on tarjolla, löytyy hakijoita monia kymmeniä vapaata paikkaa kohti.

Mikäli opiskelu kiinnostaa, voi eläintenhoitajaksi valmistuttuaan opiskella vielä Eläintenhoitajan ammattitutkinnon. Tässä tutkinnossa on useampia osaamisaloja valittavana, jotka ovat klinikkaeläinhoitamisen, koe-eläinhoitamisen, eläintarhaeläinten hoitamisen, eläinkaupan, eläinhoitolan, koirahieronnan, eläinten kouluttamisen ja eläinten trimmaamisen osaamisalat. Klinikat esimerkiksi ottavat mielellään töihin juurikin klinikkaläintenhoitajaksi opiskelleita, eli pelkkä maatalousalan perustutkinto eläintenhoidon osaamisalalla ei välttämättä aina riitä. Mikäli siis työskentely eläinklinikalla kiinnostaa, kannattaa opintoja jatkaa eikä tyytyä pelkkää eläintenhoitajan nimikkeeseen. Tuotantopuolen eläimistä kiinnostuneet taas voivat opiskella Agrologiksi. Eli mahdollisuuksia jatko opintoihinkin löytyy.

Kuva: Pixabay.com
Kun puhutaan eläintenhoitajan ammatista, on yllättävän monilla täysin väärä mielikuva siitä mitä se todella sisältää. Aina välillä joku päätyy jopa opiskelmaan alaa ja huomaa vasta siinä vaiheessa että kyse onkin ihan muusta kuin on kuviteltu. Eläintenhoitaja ei istu rapsuttelemassa söpöjä eläimiä tunteja putkeen, vaan tyypillisesti iso osa työpäivästä koostuu siivoamisesta. Työnkuvassa on toki paljon eroavaisuuksia, riippuen ihan millaisessa paikassa on töissä.

Tuotantopuolen työt ovat kaikkein raskaimpia, sillä isot eläimet luonnollisesti sotkevat huomattavasti enemmän kuin pienet lemmikkieläimet. Vaikka esim. hevonen on yleensä suhteellisen siisti eläin eikä yksittäisen karsinan siivoaminen tunnu missään, saattaa olla eri ääni kellossa siinä kohtaa kun siivottavia karsinoita on kolmekymmentä. Lemmikkipuolellakaan ei kuitenkaan välttämättä helpolla pääse. Eläinkaupoissa kahdenkymmenen kilon ruokasäkit eivät kiipeä hyllyihin itsellään ja hoitoloissa voi mennä päivässä tunteja koirien lenkityksiin. Hyvä puoli raskaissa töissä on tietenkin aina se, että työpäivän jälkeen ei ole ollenkaan tarvetta enää muulle liikunnalle.

Kovin herkille ihmisille ei eläintenhoitajan työ ole välttämättä kaikkein sopivin, sillä myös kuoleman kanssa joutuu usein olemaan tekemisissä. Tuotantoeläinten puolella täytyy hyväksyä se että kyse on tuotantoeläimestä, ei lemmikistä. Lempilehmäsi siis todennäköisesti lähtee teuraaksi siinä kohtaa kun ei enää ole tuottava. Sama kohtalo odottaa jossakin kohtaa myös söpöjä pikkupossuja. Ja kun nyt possuista puhuttiin, niin voisin mainita esimerkkinä vähemmän mukavasta hommasta sen kun olin mukana tyhjentämässä eri syistä kuolleita pikkupossuja sisältänyttä pakastinta. Eläintenhoitajan työssä voi siis tulla mitä vain vastaan.

Vaikka ne kaikkein inhottavimmat hommat yleensä tuotantoeläimiin kuuluvatkin, sattaa ihmisestä riippuen myös pieneläinten parista löytyä asioita joita ei mielellään tekisi. Moni eläinkauppa myy lemmikkieläimien lisäksi myös ruokaeläimiä. Ruokaeläimiin kuuluu monenlaisia matosia ja ötököitä (jotka vaativat säännöllistä hoitoa), mutta lisäksi myös pakastettuja otuksia. Kanin tai jyrsijän omistajasta ei välttämättä ole mukavaa nähdä niitä samaisia eläimiä pakastimessa odottamassa nälkäistä käärmettä. Kaikki eivät matelijoista välitä tai jopa pelkäävät niitä, mutta nekin on hoidettava jos niitä sattuu työpaikalta löytymään.

Kuva: Pixabay.com
Koska alalla työskennellään elävien olentojen parissa, on jonkun oltava aina töissä. Eläimet on hoidettava sekä arkena että viikonloppuna, juhlapyhät mukaan lukien. Tässä asiassa on siis oltava joustava ja valmis käymään töissä niinäkin päivinä kun ei välttämättä huvittaisi. Myös työaikoja ei aina voi minuutilleen noudattaa, sillä eläintenhoitotöitä ei voi vain lopettaa kesken ja jatkaa seuraavana päivänä. Lehmä voi alkaa poikia juuri silloin kun olisi aika lähteä kotiin, eikä silloin voi poistua paikalta ja katsoa seuraavana aamuna mikä on tilanne. Myös vaikkapa eläinten sairastumiset, karkaamiset yms. voivat pitkittää yllättäe työpäivää.

Omakaan sairastuminen ei aina tarkoita sitä että voisi jäädä kotiin sängynpohjalle makaamaan. Sijaista ei välttämättä saa lyhyellä varoitusajalla ja jonkun on hoidettava eläimet kuitenkin ajallaan. Mm. lomitustyössä koko eläinkatras saattaa ollan lomittajan vastuulla, omistajien ollessa vaikkapa ulkomaanmatkalla. Tästä tullaankin myös siihen huomioon, että työ saattaa sisältää välillä hyvinkin paljon vastuuta.

Etenkin tuotantopuolella työt on tapana aloittaa aikaisin aamulla. Lypsylle mennään yleensä viiden-kuuden aikoihin ja myös sikaloissa ja talleilla aamu aloitetaan hyvissä ajoin. Pieneläinpuolella työajat normaalisti ovat mukavammat, mutta varmasti sieltäkin poikkeuksia löytyy. Päivän työtunteja ei välttämättä tehdä kerralla putkeen, vaativathan eläimet hoitoa myös illalla. Lomittajat esimerkiksi käyvät yleensä kaksi kertaa päivässä tilalla ja päivällä on vapaata. Työmatkoja toki kertyy tällöin tuplasti enemmän.

Kuva: Pixabay.com
Alkuperäisen postauksen tavoin myös tähän saa ehdottomasti jättää kommenttia, jos jäi vielä jotain kysyttävää. Tarvittaessa voin postaustakin vielä täydentää, jos jotain oleellista jäi puuttumaan.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viimeiset paluumuuttajat




Eilen palautui viimeisetkin kesäkanit takaisin kotiin. Tänä kesänä kaneja oli lopulta vain kolmessa paikkaa, vaikka alunperin ottajia oli enemmänkin jonossa. Muutaman peruuntumisen takia kaneja kuitenkin lähti maailmalle suunniteltua vähemmän. Kaikki kolme perhettä oli jo aiemmilta kesiltä tuttuja, mutta ensi vuonna varmaan tulee taas uusiakin ihmisiä kuvioihin. Mukavahan kaneja on toki ennalta tuttuihin paikkoihin antaa, niin tietää että niitä varmasti osataan hyvin hoitaa.

Nämä viimeiset palautujat ovat siskokset Myrtin ensimmäisestä poikueesta, eli ovat Hipun siskoja. Hippu on hyvin rauhallinen tapaus, mutta näiltä siskoilta löytyy luonnetta enemmän. Kesyjä ja hyviä käsitellä nämä tytöt ovat, mutta ovat myös kovin vilkkaita eivätkä meinanneet pysyä kuvatessa ollenkaan paikoillaan. Yllättävän ryhdikkäinä tykkäsivät poseerata, vaikka olisi voinut luulla uudessa ympäristössä olevan aika jännää. Näitä ei kuitenkaan uudet maisemat suuremmin kummastuttaneet.

Tosi hienoja tyttöjä nämä kumpikin on, joten ihan pitkin hampain täytyy nämä myyntiin laittaa. Talveksi on jäämässä jo niin paljon ylimääräisiäkin kaneja, ettei näitä ole kyllä enää mitään järkeä joukon jatkoksi jättää. Tässä olisi siis jollekin kiva kanikaksikko, mikäli ruudun toisella puolella istuu joku kania kaipaava!

Poikasina kesäkotiin lähteneitä kaneja on aina yhtä jännittävä saada takaisin, sillä palatessaan ovat yleensä ehtineet jo kehittyä kauniiksi nuoriksi kaneiksi. Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta en mitenkään erityisesti kaninpoikasista tykkää, vaan kyllä nuoret kanit vievät voiton. Ensimmäinen viikko poikasten kanssa on kiinnostava kun saa seurata onko poikueessa toivottuja värejä tai sukupuolia. Sen jälkeen voisin kuitenkin suoraan mennä pikakelauksena siihen kun kani on puolivuotias.




perjantai 13. lokakuuta 2017

Vuoden puhelinkuvat

Yhtenä iltana tuli siirrettyä puhelimen kuvat koneelle, joita sinne oli reilun vuoden ajan jo ehtinyt kertyä. Ihan hirmu innokas en ole puhelimella kuvaamaan, lähinnä silloin tulee jotain räpsittyä kun kunnon kameraa ei lähellä ole ja kuva jostain syystä täytyy saada. Ajattelin että miksipä näitä kuvia ei vaihtelun vuoksi voisi tänne blogiinkin laittaa. Tässä siis tunnelmia kuluneelta vuodelta.


1. Pikkutyttöjen porukka viime syksynä  // 2. Pupujen syyspuuro, tässä kohtaa tosin vielä turpoamassa // 3. Mopen kanssa lenkillä // 4. Työkavereita


1. Päärynä ennen poikimista // 2. Myrtin mielipide siihen mennäänkö näyttelyihin vai ei. Vielä vuoden jälkeenkin tämä näkyy arpena. // 3. Pupu paketissa (tatuoitavana) // 4. Tilaa 1500 kg purua niin saat suklaata jouluna


1. Mistyn pesänrakennusta //  2. Kauan odotetut valkokorvavauvat  //  3. Lampolan oven kanssa on joka talvi ongelmia. Viime talvena ovi pahimmillaan aukesi vain tähän verran ja tästä piti saada paali survottua sisään. // 4. Puhelimeen pupukuoret


1. Heti kun silmä välttää kaksi poikaa karkaa treffeille ja hyppii toki juuri siellä mihin kaneilla ei olisi asiaa. // 2. Ensimmäistä kertaa Lennarttia tapaamassa // 3. Vappuna kanit sai aamulla kaivaa lumikinoksesta esiin // 4. Orpovauvelit silloin kun vielä mahtuivat pieneen marsuboksiin


1. Maidolle on kysyntää orpolasten keskuudessa // 2. Luonnollisempaa maidon juontia // 3. Justus tyttöjä iskemässä // 4. Sandra laitumella


1. Aitoja tarkastamassa // 2. Jättis ja Riona päikkäreillä // 3. Justus päivälevolla tyttöhäkin edessä // 4. Nuorisoporukkaa. Parhaimmillaan porukkaan kuului kesällä kymmenen nuorta.


1. Ruokatauko Prisman pihassa // 2. Koko pyllisporukka ulkoilun jälkeen matkalla sisälle // 3. Ensimmäinen heinäkuorma saapui // 4. Pupukasa


1. Jälleen aitahommia laadunvalvojien seurannassa // 2. Sandra käväisi sisällä ruokaa kyselemässä // 3. Kanojen ensimmäisiä ulkoiluja vapaana // 4. Maan alta löytyi yllätys


1. Kanat katselee ikkunasta päästäänkö sitä ollenkaan vapaaksi // Vemppu tulopäivänään // 3. Donizista on kasvanut hieno poika // 4. Kanaporukka hiekkakylvyssä puun alla

maanantai 9. lokakuuta 2017

Pikkutyttöjen porukka

Vielä viimeistä kertaa tuolikuvia. Tässä osassa esiintyy pikkutyttöjen lauma, lukuun ottamatta Hillaa. Myös Hilla toki edelleen porukkaan kuuluu, mutta se ei oikein kiinni ottamisesta välitä ja sai jäädä kuvaamatta. Turhaan sitä kun lähtee vain parin kuvan takia jahtaamaan. Aika leijonatyylinen tämä lauma alkaa olla. Joskun aiemmin lauma tunnettiin nimellä luppalauma, mutta nyt luppia on enää vain Rumba ja vanha nimi on historiaa.

Eilen tuli laitettua ilmoittautumiset Porin näyttelyihin. Monien suunnitelman muutosten jälkeen mukaan lähtee Roosa, Viola, Juno, Domi, Dobby, Saaga, Dessa ja Bianca. Kaikki osallistuvat pettiin, eli ulkomuotoluokka jää nyt kuitenkin välistä. Roosaa olin ulkomuotoon lähes loppuun asti ilmoittamassa, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että hyötyyn nähden 15€ ilmoittautumismaksu on vähän turhan kova. Saa sitä halvemmallakin kaninsa ruotsalaisen tökittäväksi jos siltä tuntuu. Vie vaikka sitten joskus johonkin muuhun näyttelyyn, missä ulkomuotoluokka on normaalihintainen. Mitenköhän mahtaa kaikki kahdeksan kania mahtua autoon, viimeksikin oli vähän tiukkaa. Luultavasti menomatkalla kaneja on vielä yksi enemmänkin, kun keväällinen kasvatti lähtee samalla reissulla uudelle omistajalle.

Valloittava Valssi "Nuppu"

Rauhaton Rupeltaja "Rumba"

Ballerina "Muru"

Tarantellegra "Wendy"

Serpensortia "Nessu"

Selena Strawberry "Hippu"

La Paloma "Pandora"

torstai 5. lokakuuta 2017

PetsExpert tilaus


Vähän aikaa sitten laitoin kanitavaraa tilaukseen PetsExpert.fi sivustolla. Kyseessä on Saksalainen nettikauppa ja ilmeisesti tämä suomenkielinen sivu on melko uudehko tai sitten ei vain muuten ole aiemmin vastaan tullut. Vähän huonosti nuo sivut on suomennettu, mutta ihan ongelmitta tilaus kuitenkin onnistui. Kuljetusbokseille oli erityisesti tarvetta ja lisäksi tilasin kasan ruokakuppeja ja pari harjaa. Yhteensä tämä kasa maksoi 58€, kotiovelle kannettuna. Varsin halvat hinnat kaupassa siis on ja monelta osin halvempaa kuin esim. Zooplussassa. Pellettejähän tuolta saisi lähes puoli-ilmaiseksi, mutta niitä tilaillessa tulisi sitten helposti ylimääräisiä postikuluja. Toimitus ei kamalan nopea ollut, lähes pari viikkoa taisi kestää tilauksen laittamisesta ennen kuin paketti saapui kotiin. Eipä näillä kuitenkaan mikään kiire ollut tullakaan. Erityisenä plussana täytyy manita tavaroiden huolellinen pakkaaminen. Zooplussassa tavarat on yleensä vain heitelty laatikkoon ja tämän takia useampaan kertaan jotain on hajonnut matkalla. Nämä oli kuitenkin pakattu hyvin tiiviisti ja kaikki tyhjä tila laatikossa oli tungettu täyteen pahvia. Kaikenkaikkiaan PetsExpert vaikutti olevan hyvä kauppa ja eiköhän tuolta vielä myöhemminkin tule jotain tilattua.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Viiriäistipuja!

Juuri kuoriutuneet
Tänään aamusta viiriäisten määrä kasvoi kahdellakymmenellä, kun hautumassa olleet munat kuoriutuivat. Poikaset kuoriutuivat varsin hyvissä ajoin, sillä vasta kuudentoista hautomispäivä oli meneillään. Eilen illalla munia vielä lähietäisyydeltä katselin ja muutamaa läpivalaisinkin, mutta minkäänlaista merkkiä lähestyvästä kuoriutumisesta ei ollut havaittavissa. Aamun aikana koko poppoo oli kuitenkin ponkaissut ulos kuoristaan ilman mitään ongelmia. Kosteuttakaan en ehtinyt nostaa, mutta se oli kuoriutuvien tipujen ansiosta noussut itse sopivalle tasolle. Näillä oli kyllä todella vaivaton hautominen ja kuoriutuminen. Kone oli päällä ilman vesiä reilu pari viikkoa ja kuoriutumisprosentti oli lähes sata. 21 munasta vain yksi jäi kuoriutumatta ja sekin oli ilmeisesti vahingoittunut jossakin kohtaa (läpivalaistessa näkyi särö kuoressa) ja sisältö oli kuivunut kasaan.

Poikaset kunnolla kuivuneina
Yllättäen ainakaan vielä ei kulta-kulta yhdistelmän letaalius ole tullut millään lailla esille. Vielä ehtii toki tipuja matkasta tippua, mutta jos suurempaa joukkokuolemaa ei tapahdu, täytyy asiaa tutkia tarkemmin. Joko toinen kultaisista ei olekaan kulta väriltään tai sitten puhuttu letaali geeni ei niin letaali olekaan. Suomeksihan koko asiasta ei oikein mitään tietoa edes löydy.

Ylipäätään kun jotakin keskustelua viiriäisten väreistä lueskelin, niin aika erikoinen tuntuu niiden värigenetiikka olevan. Erikoista on mm. että riistan väri ei olekaan kaikkein dominoivin, vaikka luulisi sen olevan se kaikkein luonnollisin johon viiriäiset pyrkisivät.





Tulevaa sukupuolijakaumaa odottelen jo innolla. Mahdollisimman paljon kanoja tietenkin on toiveena, mutta kukkoja sitä yleensä eniten tuppaa tulemaan. Kukkoje en oikein itse enää enempää tarvitse, ainakaan tästä suvusta. Mahdollisia kukkopoikia siis odottaa valitettavasti pataan päätyminen, ellei joku niitä halua omaan laumaansa ottaa. Viiriäiset on vaan niin kovin ihania otuksia, että harmi ylimääräisiä on pois laittaa.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Lisää tuolikuvia

Vielä jatketaan tuolikuvilla! Tässä postauksessa esiintymään pääsee kolmikko Saaga, Bianca ja Dessa. Porukkaan kuului kesän ajan myös Misty, mutta syksyn tullen nelikko ei oikein enää toiminut ja meno oli turhan levotonta. Misty lähti siis muualle, jossa se pääsi toisen tytön kaveriksi. Vähän harmi oli niin kivasta tytöstä luopua, mutta tyttöporukoita ei kuitenkaan ole rajatomasti tilaa pitää.

Porin näyttelyistä kun on puhetta aiemmissa postauksissa ollut, niin tämä kolmikko on sinne myös hyvin todennäköisesti tulossa. Vuosi sitten Saaga menestyi varsin mukavasti ensimmäisissä näyttelyissään, joten saa nähdä miten käy tällä kertaa. Biancalle ja Dessalle kyseessä on ihan ensimmäiset näyttelyt.

Birchen Amurensis "Saaga"




Let Them Burn "Bianca"




Desiree Dubree "Dessa"




perjantai 29. syyskuuta 2017

Kolme raitapupua

Tuolikuvat saavat jatkoa, eikä tässäkään vielä kaikki! Samaa sarjaa on luvassa luultavasti vielä ainakin parin postauksen ajaksi, sen verran moni pupu pääsi viime viikonloppuna kameralla esiintymään. En tiedä mahtoiko joku jo aiemmista kuvista huomata, mutta tuolin selkänojaa ilmestyy jännästi kesken kuvausten kuudes pinna lisää. Johtuen siitä että vasta jonkin aikaa kaneja kuvattuani hain loputkin tuolinrämästä paikalle.

California "Juno"




Bombus Cryptarum "Mytty"




Myrtle Snow "Myrtti"




Ensimmäisissä kuvissa esiintyy Juno, Wilman poikueesta kotiin jäänyt tyttö. Tämä poikue oli blogissa aika vähän esillä, enkä niiden virallisia nimiäkään tainnut koskaan esille laittaa. Poikue tosiaan nimettiin loppujen lopuksi Amerikan osavaltioiden mukaan. Varsin käytetty teema tämä kanien ja muiden eläinten nimissä on, mutta alkoi vähän olla mielikuvitus lopussa näin ison poikueen kanssa. Junoa tulen käyttämään ensi keväänä valkokorvakasvatuksessa, mutta muuten sen kohtalo on vielä avoinna. Mielelläni voisin sen sijoituskotiin antaa, joten saattaa olla että siitä ei pitempiaikaista asukasta kanilaan tule.

Kaksi muuta pupua ovat äiti ja tytär, eli Myrtti ja Mytty. Siskonsa Mistyn kanssa Myrtillä oli ongelmia, mutta Mytyn kanssa on ainakin vielä sopu säilynyt. Mytty toki on vielä nuori, joten mitä vain voi tapahtua kun se kunnolla aikuistuu.