sunnuntai 20. elokuuta 2017

Wilman lapsukaiset










Kesä on kulunut todella nopeasti ja kesäkuun viimeisenä päivänä syntyneet Wilman poikaset ovat jo vajaa viikon päästä luovutusikäisiä. Näistä ei ole tullut vielä yksittäiskuvia otettua, johtuen muista kiireistä sekä ihan siitäkin että kun joukossa on noin monta samanlaista poikasta, eivät ole kovin inspiroivia kuvattavia. Nimet on nekin vielä keksimättä, mutta on tässä vielä muutamia päiviä aikaa niitä miettiä ennen kuin alkavat lähteä uusiin koteihin. Kuvissa kolme ensimmäistä on uroksia ja loput kuusi naaraita. Toiseksi viimeisen kuvan japsityttö jää poikueesta kotiin tai vaihtoehtoisesti voi myös sijoituskotiin muuttaa jos sopiva tulee vastaan.

Kivoja poikasia nämä ovat olleet, juuri sopivasti bjätin ja pikkukanin luonnetta yhdistettynä. Vielä täytyy odotella millaisiksi muuten kasvavat. Vanhempien perusteella odotettu aikuispaino olisi noin kolmen kilon luokkaa, mutta ovat kyllä aika pieniä ja epäilisin näiden mahdollisesti jäävän pienemmiksikin. Rakenteeltaan tulevat todennäköisesti olemaan raskaamman puoleisia, belggaria ja kääpiöluppaa kun enimmäkseen suvusta löytyy.

Kotiin jäävä tyttö tulee tosiaan toimimaan ensi vuonna Dobbyn morsiammena, tavoitteena tietenkin valkokorvaiset poikaset. Toivoa sopii että Dobby kantaisi keltaista, niin tulisi kivan värisiä poikasia tämän morsiammen sekä Pandoran kanssa.

perjantai 18. elokuuta 2017

Uroskanien yhteiselo


Yllä oleva kuva on laadultaan vähän huono, kännykkäkuva kun on. Kuva kuitenkin sopii niin hyvin aiheeseen, että pääsi postausta koristamaan. Uroskanithan eivät tunnetusti tule sitten lainkaan toimeen keskenään ja kuvassa onkin nähtävillä viisi erittäin riitaista poikaa, joiden mielessä on vain toistensa tappaminen. Tai sitten ei.

Suositusten vastaisesti olen koko kaniharrastuksen ajan pitänyt uroksia yhdessä. Yleensä nämä porukat ovat aikuinen uros ja yksi tai useampi nuori poika, mutta välillä yhteiselo on jatkunut yhdessä niin kauan, että kumpikin osapuoli on ollut jo aikuiseksi laskettavia. Tällä hetkellä kanien joukossa on kolme urosporukkaa. Kuvassakin näkyvä viisikko, johon kuuluu kolmevuotias Wellu sekä neljä nuorta poikaa. Lisäksi on vielä kaksi aikuinen-nuori paria. Leikkaamaton uros joutuu helposti elämään koko elämänsä vailla häkkikaveria, joten tästä syystä mielelläni niille tarjoa nuoria uroksia kämppiksisksi. Monesta uroksesta ihan näkee kuinka ne kaniseurasta nauttii.

Pitkäikäisimpiä urospareja on yleensä juuri aikuinen-nuori parit, sillä tällöin arvojärjestys on alusta asti selvä, eikä nuori uros välttämättä aikuistuttuaankaan ala kovin nopeasti arvojärjestystä kyseenalaistamaan. Veljesparit (tai muuten kahden samanikäisen urokset parit) eivät yleensä kestä kuin noin puolen vuoden ikään asti, sillä siinä kohtaa kun kumpikin saavuttaa murrosiän alkaa ongelmia ilmetä. Ikuisia urosparit eivät yleensä olekaan, joskaan eivät mahdottomia. Omaan kanilaan ei loppuelämän urosparia ole sattunut, mutta kuullut kyllä useammista olen. Leikkauttamalla urokset niiden mahdollisuus tulla toimeen paranee huomattavasti, mutta jostakin syystä Suomessa tätä ei kamalasti käytetä. Muistelisin kuitenkin että kun aiheesta jossakin kaniryhmässä oli puhetta, joku mainitsi että ulkomailla on ihan normaalia pitää kahta leikattua urosta yhdessä. Suomessa kun joku asiaa edes uskaltaa harkita, on miljoona ihmistä (joilla yleensä ei tosin aiheesta ole mitään kokemusta) huutamassa ettei tule todellakaan toimimaan.

Suurin ongelma urospareissa on se, että ne pitää tarvittaessa osata erottaa ajoissa. Valitettavasti monella kaninlukutaito on kuitenkin sitä luokkaa, että on turvallisempaa vain pitää urokset erillään. Tietenkin on myös mahdollista, että urosten välit katkeavat aivan yllättäen, ilman että asiaa on voinut ennakoida. Omien kokemusten pohjalta väittäisin tämän olevan kuitenkin melko harvinaista. Tähän ei myöskään aina vaikuta kanien sukupuoli, myös naaraat voivat joku kaunis päivä päättää että kaveri on mukavampi hengettömänä. Yleisellä tasolla urosparit ovat toki riskialttiimpia kuin naarasparit, eikä uroksia kannata yhteen laittaa mikäli ei tiedä mitä tekee.

Monesti puhutaan kuinka kaksi aikuista urosta repivät toisensa kappaleiksi mikäli yhteen pääsevät. Omat kanit tekevät kuitenkin tähänkin poikkeuksen. Sopuisa luonne on yksi kasvatukseni tavoitteista, mutta kaikki ostetutkin urokset ovat aina olleet varsin sopuisia muita poikia kohtaan. Aina välillä käy vahinkoja (mm. siivousten aikana, jolloin kanit vähän missä milloinkin parkissa) ja kaksi urosta pääsee yhteen. Mitään pahempaa ei kuitenkaan ole koskaan sattunut. Yleensä urokset pöllyttävät kerran vähän karvoja ja poistuvat sitten kumpikin omille teilleen ilman että kumpaankaan jää jälkeäkään. Aina ei kuitenkaan näinkään. Keväällä kanien muutettua ulos (ja häkkijärjestelyiden ollessa hieman kesken), oli yhtenä päivänä päässeet Bamse ja Oliver samanaikaisesti karkuun. Tavoitin pojat aivan toiselta puolelta pihaa, jonne olivat yhdessä loikkineet. Siinä ne onnellisesti loikkivat jonossa ja astuivat vuorotellen toisiaan ilman mitään merkkejä tappelusta. Puutarhaverkkoaidoissa asuvat isommat pojat laittavat nekin usein nokkansa verkon läpi naapurin puolelle ja naapuri nuolee päätä kuin olisivat parhaita kavereita. Omalle kohdalle ei siis ole sattunut vielä yhtäkään riitaisaa urosta.

Oltiimpa asiasta mitä mieltä vaan, tulee tässä kanilassa jatkossakin urospareihin törmäämään!

maanantai 14. elokuuta 2017

Roosan pikkusisko





Kun suurihopea Roosa saapui toukokuun lopulla, kirjoittelin blogissa kuinka myöhemmin olisi tulossa myös toinen hopeapupu. Alunperin tämän toisen hopean piti tulla jo ennen juhannusta, mutta kyydin järjestyminen viivästyikin ja vasta nyt loppukesästä alkoi olla ajankohtaista toinen hopea kotiuttaa. Koko ajan varattuna oli Roosaa muutaman viikon nuorempi tyttö, mutta kasvattaja kertoi tämän muuttuneen kesän mittaa hieman aran puoleiseksi ja kyseli ottaisinko mieluummin ihan luovutusikäisen poikasen, joka on kesympi luonteeltaan. Valinta kohdistuikin sitten tähän kesympään vaihtoehtoon. Luovutusikäinen vaavi on myös helpompi saada kaverin kanssa asumaan, kuin vanhempi jolla mahdollisesti murkkuikä olisi sekoittamassa kuviota.

Eilen tämä kanilan toinen suurihopea sitten saapui. Nimeltään tyttönen on Kamilan Viola. Vielä pitää vähän miettiä mikä kutsumanimeksi tulee, sillä Viola on jo marsulla ollut käytössä. Toisaalta nimi on kyllä nätti ja olisi ihan kiva se kanilla pitää, jolloin se kunnioittaisi Viola marsun muistoa. Marsu kuitenkin oli niitä tärkeimpiä yksilöitä. Tämä pieni hopeatyttö on samoista vanhemmista kuin Roosakin, eli ovat siis siskoksia. Ikäeroa tytöillä on kolmisen kuukautta. Mielenkiintoista nähdä kuinka samanlaisia ovat aikuisina. Jos joku ihmettelee kanien lyhyttä ikäeroa, niin mainittakoon että tuotantokanipuolella on tapana teettää naaralla kesässä useampi poikue eikä tästä hyvin hoidetulle kanille ole haittaa.

Tämä uusi tyttö on hieman pienempi kuin mitä  Roosa oli tullessaan, johtuen todennäköisesti siitä että on peräisin isommasta poikueesta. Yleisesti on kuitenkin ihanan muhkea. Hopeutuminen taitaa olla aika pitkälti samassa vaiheessa kuin Roosallakin tullessaan.

Hopeavauva jääkin nyt viimeiseksi ostokaniksi tälle vuodelle. Onhan niitä ennätykselliset neljä tänä vuonna kanilaan muuttanut. Muutenkin on kesän mittaa useampia uusia tuttavukksia laumaan liittynyt, johtuen toki paljolti siitä että lampaat tulevat vaihtumaan sulkaisempiin versioihin. Vaikka kanien osalta lauma onkin täysi, on uusia asukkaita kuitenkin vielä tiedossa. Nelijalkaisia otuksia on luvassa kaksi ja lintuporukka saattaa myös vielä täydentyä. Näistä lisää kuitenkin vasta myöhemmin!

lauantai 12. elokuuta 2017

Lintuporukan kuulumiset


Kanat ovat kotiutuneet tänne todella hyvin. Kaksi viikkoa ne ovat nyt täällä ehtineet asustella. Kuluneella viikolla ovat päässeet jo vapaaksi pihallekin tepastelemaan ja hyvin ovat pihapiirissä pysyneet. Muninnan suhteen eivät pitäneet muuttotaukoa ollenkaan, vaan heti seuraavana päivänä ilmestyi pesään neljä munaa. Sen jälkeen ei kaikki ole samana päivänä enää munineet, mutta yleensä kuitenkin on kaksi tai kolme munaa päivässä tullut. Tänään alkoi myös haudomakoneeseen menevien munien kerääminen ja kolme munaa kennoon jo kertyi. Mahdollisesti jo viikon päästä voi koneen saada käymään.

Nimiä kanaporukka ei ole vielä saanut, mutta tuskimpa kuitekaan nimettömiksi tulevat jäämään. Tietenkin voisi myös edelliseltä omistajalta kysellä millä nimellä nämä on siellä tunnettu ja ottaa samat nimet sitten käyttöön.


Eilen viiriäiset yllättivät munimalla esimmäiset munat ja tänään tuli vielä kolmas muna lisää. Aika hauskan näköisiä nuo munat kananmuniin verrattuna, ovat ihanan pieniä ja kivan värisiä. Vielä eivät ole syötäväksi päätyneet, mutta eiköhän sitä piakkoin pidä päästä maistamaan millaisia ovat.

Viiriäisten sukupuolet ovat viimein varmistuneet ja kanoja nyt ikävästi oli joukossa vain kaksi. Ne asustelevat tuon porukan mukana tulleen vanhemman kukon seurassa ja kolme nuorta kukkopoikaa on omassa häkissään. Viiriäiset ei ilmeisesti oikein kukkoporukalla toimeen tule, joten täytyy miettiä mitä noilla ylimääräisillä kukoilla tekee. Etsinnässä on jos jostain löytyisi vielä lisää kanoja, niin saisi joka kukolle oman kanaporukan muodostettua. Vaihtoehtona on aina myös laittaa ylimääräiset kukot pataan, mutta suklaan värinen kukko on niin nätti ettei sitä raaski laittaa pois ja kaksi riistan väristä kukkoa ovat taas viiriäisistä kaikkein kesyimmät. Toivottavasti niille siis löytyisi kanaseuraa. Aika hyvin kaikenlaisia lintuja alkaa syksyn lähestyessä myynnissä olla, kun ihmisille tulee kiire hankkiutua niistä eroon ennen talvea.


Ja sitten vielä uudet tulokkaat. Nimeltään Aku ja Iines ja nimiensä mukaisesti ovat siis tietenkin ankkoja. Mustavalkoinen on uros ja ruskea naaras. Paruskunta on kesäkuussa kuoriutuneita, eli ihan täysikasvuisia eivät vielä ole, mutta muuten ovat ulkonäöltään jo ihan aikuisen kaltaisia. Äkkiä ankat kyllä kasvavat, kun parissa kuukaudessa kehittyvät jo tuon näköisiksi.

Pariskunta muutti tänne vasta tänään ja vielä ovat vähän peloissaan maiseman muutoksesta. Mukavat ankat näistä varmasti kuitenkin tulee, kun kunnolla kotiutuvat. Ankanmuniakin on jatkossa tiedossa, mutta vielä tuo naaras on vähän nuori munimaan.



perjantai 11. elokuuta 2017

Pikkukaninuorisoa

Bombus Cryptarum "Mytty"



Desiree Dubree "Dessa"



Let Them Burn "Bianca"



La Paloma "Pandora"



Selena Strawberry "Hippu"



Drag Me Down "Dobby"



Keväällä syntyneistä pikkukanipoikueista jäi kotiin kuusi upeaa kaninalkua. Osaa ei hetkeen ole tullutkaan kuvattua, joten koko poppoo pääsi eilen kameran eteen esiintymään. Jokainen näistä on omalla tavallaan todella hienoja ja lupaavia kaninalkuja. Varmasti saavat ensi vuonna aikaan upeita jälkeläisiä, kun pääsevät jatkamaan sukua.

Näille omille poikasille ei ole tullut tatuointeja laitettua, mutta nyt viikonlopun aikana olisi tarkoituksena pitää tatuointitalkoot ja laittaa numeroita korviin. Nuorisosta kun luultavasti useampi on tulossa syksyllä Porin näyttelyihin, joissa tatuoinnit on oltava kun kaniyhdistyksen näyttely kyseessä. Muitakin tatuoitavia löytyy, sillä Donizille sen kasvattaja ei ollut leimoja laittanut ja Roosalla tatuoinnit taas eivät ole onnistuneet eikä sen korvissa näy numeron numeroa.

Pandora ja Hippu asustelivat jonkin aikaa sekalaisessa poikasporukassa, mutta jokunen aika sitten otin projektiksi yhdistää ne pikkutyttöjen "eläkeporukkaan". Laumaanhan kuului enää kuusi kania Limonan kuoltua ja Daisyn lähdettyä uuteen kotiin. Tilaa laumalla on käytössä paljon sekä ulkona että sisällä, joten tuntui hieman haaskaukselta pitää noin hyvissä tiloissa vain kuutta kania. Hippu ja Pandora olivat aluksi  omassa aidatussa osastossaan, mutta pian uskalsin jo ottaa aidat pois jä päästää ne aikuisten sekaan. Ihan ongelmitta aikuiset ei kahta nuorta vastaan ottaaneet, vaan aluksi oli aika rajuakin jahtailua. Nyt alkavat kuitenkin olla jo ihan hyvässä suvussa. Hipusta lauma tuntui tykkäävän enemmän, kun taas Pandoraa syrjittiin. Voi olla että tämä johtuu siitä, että Hippu on enemmän samaa sukua lauman kanssa ja näin on sitten luonteen suhteen enemmän samankaltainen kuin muut. Kiva kuitenkin että lopulta kumpikin nuorista otettiin porukkaan mukaan ja että laumaan kuuluu jälleen kahdeksan kania. Parillahan porukkaa voisi vielä kasvattaa, mutta ei oikein ole sopivia yksilöitä joita voisi mukaan yrittää sulauttaa.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kotieläintarvike.fi tilaus


Kanat ei ehtineet vielä edes viikkoa täällä olla, kun jo hautomakone lähti tilaukseen. Jos siis haudonta onnistuu, on syksyn aikana mahdollisesti vielä perheenlisäystä tiedossa. Ihan vielä kone ei kuitenkaan käyttöön pääse, vaan ensin täytyy kerätä hetki munia sitä varten. Ensimmäisen viikon aikana munitut munat kun jäävät ihan syötäväksi, onhan se nyt kiva syödä pitkän tauon jälkeen taas omien kanojen munia.

Hautomakoneita katseltuani päädyin tilaamaan Covatutto 16 L digital koneen. Nimensä mukaisesti siihen mahtuu 16 kananmunaa ja muidenkin lintujen munia tietenkin tällä voi hautoa. Kone kääntää munat automaattisesti, joten siitä ei tarvitse huolehtia.

Hautomakoneita myy useampikin nettikauppa, joista tilauspaikaksi valikoitui Kotieläintarvike.fi. Kauppa osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä toimitus oli huippunopea. Vain tunti tilauksesta se ole jo laitettu tulemaan tänne päin. Varmasti tulee siis samaa kauppaa jatkossakin käytettyä, jos tarvetta tulee.

Hautomakoneen lisäksi nettisivuilla olisi ollut valtavasti muutakin kivaa tilattavaa, mutta vähän piti ostoslistaa kuitenkin karsia. Jotakin pientä ostoskoriin tuli kuitenkin klikkailtua. Siniset kupit tulevat ensi talveksi kokoiluun, miten toimivat juomakuppeina. Vanhoissakaan talvijuottokupeissa ei vikaa ole, mutta niitä kanit heittelevät ja kippailevat pitkin häkkejä. Nämä saa verkkoon kiinni, joten voisivat toimia paremmin. Lantakola on myös talvea varten ja siitä uskoisin olevan kivasti apua kerroshäkkein siivoamisessa. Virkos S tabletit on nekin kanilaa varten, johon tulen tässä loppukesän aikana tekemään kunnon siivouksen ja samalla desinfioin kaikki häkit. Viimeisenä on vielä kaksi tuubia mustaa tatuointimustetta, sillä käytössä tähän asti ollut vihreä alkaa jo kyllästyttää. Musta tatuointi sopii huomattavasti paremmin kanin korvaan kuin luonnottoman värinen vihreä.


tiistai 1. elokuuta 2017

Näyttelysuunnitelmia


Kuluneena vuonna ei ole vielä kertaakaan näyttelyihin eksytty, johtuen pitkälti siitä ettei lähellä ole sellaisia järjestetty. En tykkää yhtään kiusata kaneja pitkillä automatkoilla, joten sopivia näyttelyitä on lähinnä ne, jotka järjestetään alle tunnin matkan päässä. Näyttelyt eivät toki muutenkaan ole mitenkään tärkeä osa omaa kaniharrastusta, mutta ihan kiva niissä on aina välillä piipahtaa muita kaneja katsomassa.

Edelliset näyttelyt missä on tullut käytyä, olivat Porin näyttelyt viime marraskuussa. Mukavana yllätyksenä huomasin että Poriin on jälleen lokakuussa näyttelyt tulossa ja sinne olisi tarkoituksena mennä, kun saa suoraa tietä hurauttaa. Bonuksena näyttely sattuu olemaan vielä Grand Gala, eli kiva päästä katsomaan tuollaista tärkeämpää näyttelyä. Ihan huippu juttu on myös se, että näyttelypaikkana on kauppakeskus Puuvilla. Kerrankin näyttelypaikka on siis asiallinen, eikä tarvitse koko päivää istua tylsistyneenä lattialla (koska perinteisesti näyttelyt pidetään kaukana sivistyksestä, eikä tuoleista ole tietoakaan).

Näyttelyissä on ulkomuoto ja pet. Pet näyttelyt tietenkin ovat ne oman lauman ykkösjuttu, mutta saattaa olla että mielenkiinnosta ilmoitan ensimmäistä kertaa kanin myös ulkomuotoon. Vaikka en ulkomuotoluokkien suuri kannattaja olekaan, niin täytyyhän sitäkin kerran kokeilla. Roosa olisi ulkomuotoon varmasti ihan ok, samaten Donizi. Niillä painot on aika pitkälti ikään nähden sopivat, eikä muutenkaan suurempia virheitä taida olla. Ehkäpä siis toinen tai jopa molemmat pääsee ulkomuotoon näytille. Pettiin tuleekin sitten varmasti useampia kaneja mukaan. Vielä en osaa yhtään sanoa ketä, sillä täytyy ähempänä ilmoittautumisia katsoa turkkien yms. kuntoa. Lupaavasti suurimmalla osalla kaneista on tällä hetkellä karvanvaihto menossa, eli syksyllä saattaisi ihan kivat turkit olla.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tirppoja








Pitkän tauon jälkeen joukkoon on liittynyt jälleen kanoja! Blogissa olenkin maininnut kuinka lampaiden pito loppuu tähän vuoteen ja lammaskarsinan tilalle rakentuu kanala. Pitkin kesää onkin tullut jo katseltua kanoja myyntipalstoilla ja muutama päivä sitten sattui silmään juuri täydellinen porukka. Sattuivat olemaan vielä samalla paikkakunnalla, eli hakumatkakaan ei mikään älyttömän pitkä ollut.

Suurin osa myynnissä olevista kanoista on tipuja tai nuorikkoja ja niissä on tietenkin sitten aina se, että ensimmäisiä munia saa odotella pitkän tovin. Tämän meille muuttaneen parven jäsenten ikä on kuitenkin jo kaksi vuotta, eli muniakin on tiedossa heti kun muuttojärkytyksestä selviävät. Parveen kuuluu neljä kanaa ja kukko, joista kaksi on hämäläistä kantaa ja kolme tyrnäväläistä. Maatiaiskanoista siis kyse. Luonteeltaan nämä on todella kesyjä ja kukkokin on todella rauhallinen tapaus. Juuri täydellinen kukko luonteen suhteen ja on myös hyvin komea kiiltävine sulkineen.

Automatkalla kukko piti vähän meteliä, sillä onhan se nyt arvokkaalle kukolle inhottava temppu sulkea se pieneen pahvilaatikkoon. Heti laatikoista ulos päästyään koko porukka alkoi innokkaasti tutkia uutta paikkaa, eivätkä tuntuneet edes pahemmin muuttoa ihmettelevän. Nämä menivät väliaikaisesti tuonne jättitytsyjen sisätilaan majailemaan, jossa viiriäisetkin omassa häkissään asustelevat. Kanit sentään siirtyivät muualle, vaikka näyttää noita kanoja ja kaneja aika paljon ihmisillä yhdessä asuvan. Ehkä sitäkin tulee vielä joskus kokeiltua.

Tämä viisipäinen porukka on ihan kiva parvi jo sellaisenaan, mutta mahdollisesti vielä pari nuorempaa kanaa tulen joukon jatkoksi hankkimaan. Yleensä loppukesästä/syksystä kanoja aika hyvin myynnissä on, kun monille tuöee tarve päästä kesäksi hankituista kanoista eroon. Hautomakone lähtee myös piakkoin tilaukseen, eli tipujakin saattaa jossakin vaiheessa olla tiedossa.






Viiriäisten saapumisesta on kulunut jo parisen viikkoa. Nuoriso on selvästi kasvanut tulostaan, tai sitten kukko on vain kutistunut. Ainakin kokoero on vähentynyt huomattavasti. En ole vielä ihan täysin perillä viiriäisten sukupuolten tunnistamisesta, mutta jotenkin vaikuttaisi että yksi noista nuorista olisi myös kukko. Eiköhän sukupuolet selkiydy kun alkavat munia ja munien määrästä pystyy vähän päättelemään montako kanaa parvessa on. Ikänsä puolesta olisivat jo munintaikäisiä, mutta saa nähdä milloin siihen hommaan ryhtyvät. Vielä ei munia oli häkistä löytynyt.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Missä olet Helmeri?


Tasan viikko sitten tapahtui jotakin mitä ennen ei tässä kanilassa ole käynyt. Yksi kaneista katosi. Viikon ajan on tullut aina ulkona ollessa katseltua josko Helmeristä näkyisi vilaus jossakin, mutta jälkeäkään ei ole vastaan tullut.

Helmerin naapurihäkissä majaillut Rasmus on koko kesän kaivellut tunnelia, sillä se on niin pieni että oli onnistunut mahtumaan pohjaverkon läpi kaivamaan maan alle. Olen antanut pojan pitää kaninkolonsa, sillä tunnelin suunta on ollut koko ajan alaspäin. Reilu viikko sitten Rasmus olikin kuitenkin aamulla vapaana pihassa. Oletin tottakai että nyt on tunnelin suunta lähtenyt kohti maan pintaa ja poika on sitä kautta paennut. Täytin siis tunnelin uudelleen ja laitoin päälle vielä kumimaton jotta kaivelu ei enää onnistuisi. Varmuudeksi vaihdoin vielä Helmerin Rasmuksen häkkiin ja Rasmuksen Helmerin häkkiin, sillä kun jostain on kerran karkuun päästy, kani muistaa sen ja yrittää pian uudelleen. Seuraavana aamuna kuitenkin myös Helmeri oli kadonnut häkistä. Tämän myötä selvisi, että Rasmus olikin paennut verkkoon tehdyn reiän kautta, eikä suinkaan tunnelin. Myös Helmeri oli huomannut reiän verkossa ja lähtenyt samaa reittiä. Ihmettelin kyllä miksi häkin ulkopuolelta ei löytynyt kolon toista päätä, mutta koska häkin takana on korke ruoho, ajattelin kolon suusn katoavan sen sekaan. Verkkoja ei siis tullut tarkemmin katsottua kuin vasta Helmerinkin karattua.

Nyt kun viikon päästä katoamisesta ei Helmeriä ole vieläkään näkynyt, alkaa olla aika epätodennäköistä että se missään enää hengissä olisi. Paljonhan kanikarkulaisia näin kesäisin tuntuu olevan ja osa löytyy hyvinkin kaukaa kotoaan. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin aika epätodennäköistä, että Helmeri olisi omasta pihasta lähtenyt pois. Kaneja kun pihassa sen verran paljon asustelee, että vapaana ollessaan ne lähinnä kiertelevät häkiltä toiselle muita kaneja kasellen. Valitettavasti todennäköisintä on, että Helmeri on lähtenyt jonkin petoeläimen matkaan.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Jättikani nuorisoa

Viimeksi poikasia kuvatessa jäi Rionan poikaset välistä, joten tällä kertaa on niiden vuoro päästä esille. Neljä poikasta kotona vielä asustelee, kolme poikaa ja tyttö. Jättikaneille löytyy aina vähän heikommin koteja ja tällä hetkellä kaneja on kaikkialla niin paljon tarjolla että sekin vielä vaikuttaa asiaan. Mutta tilaa riittää eikä näistä ole mikään kiire eroon tietenkään päästä.

Yksi pojista on muuttunut kokonaan luppakorvaksi ja on varsin nätti ilmestys. Luonteeltaan se on myös kaikkein ihanin tapaus. Muut ovat ainakin vielä pystykorvaina pysyneet, joskin niilläkään ei ihan puhtaasti pystyt korvat ole, vaan hieman sivuille sojottavat.

Poikaset ovat vielä elelleet nelikkona. Nällä oli karkailuongelmaa ulkohäkissä, joten ovat siitä asti olleet sisätiloissa. Käytössä näillä on jättityttöjen sisätila, jossa tyytyväisinä elelevät yhdessä viiriäisten kanssa. Viiriäiset ovat toki omassa häkissään, eivät sentään kanien seassa juoksentele.

 Rionan lapset

u. Poltergeist

u. Sinister

n. Halloween

u. Dead Silence
Ranskalaiset 

Näitä tuoreimpia ranskanluppavahvistuksia yritin myös kuvata, mutta jälleen tulin siihen tulokseen että kyseinen rotu on ärsyttävämpiä kuvauskohteita. Niillä perusasento on olla matalana lättynä, jolloin korvat taittuvat tyhmän näköisesti. Täytyy toisella kertaa päästää lupat aitaukseen kuvattavaksi, silloin saattaa parempiakin poseerauksia olla tarjolla.

Sallander poika on vielä kunnollista kutsumanimeä vailla, sillä sen virallinen nimi on turhan pitkä enkä ole siitä mitään sopivaa saanut väännettyäkään. Ruskealle tytölle nimi oli helpompi kekiä. Virallisesti se siis on Mindy, mutta koska en oikein ole ikinä kyseisestä nimestä tykännyt, tuli kutsumanimeksi Mandy. Ainoastaan yhden kirjaimen ero virallisen nimen ja kutsumanimen välillä.

Poika on todella komea ranskiksen alku, joten sen uskoisin kasvavan kivan isoksi. Näillä kahdella ranskiksella on ikäeroa tasan viikko, mutta siitä huolimatta poika on valtavasti Mandya isompi. Mandylle ei oikein tunnu painoa kertyvän, eikä se ole vielä saavuttanu edes kahden kilon painoa. Syynä saattaa olla että pelletti maistuu sille huonosti, eikä pelkällä voikukalla ja kuivaheinällä jättikani oikein kasva. Toivottavasti kuitenkin vielä kirisi painossa ja ainakin siihen viiteen kiloon yltäisi.






Viimeisenä vielä vähän Wilman poikueen kuulumisia, vaikkakin vain puoliksi jättejä ovat, eivätkä otsikkoon ihan liity. Poikaset täyttivät tänään kolme viikkoa ja yllättäen kaikki yhdeksän ovat edellen hengissä. Sukupuolia en ole ihan juuri katsonut, mutta ainakin viime kertaan asti joukossa on ollut kolme poikaa ja kuusi tyttöä. Mikäli eivät enää tuosta muutu, niin tämä on ensimmäinen poikue joiden sukupuolet olen katsonut oikein jo päivän ikäisiltä poikasilta. Niin se taito vain kehittyy. Ensimmäisiltä poikasilta oli vaikea tunnistaa sukupuolia vielä neljäviikkoisinakin, mutta hiljalleen sukupuolten katsominen on onnistunut jo nuoremmiltakin.

Normaalisti olen tämän ikäisistä poikasista jo ottanut yksilökuvia, mutta nämä saavat nyt vielä ainakin viikon kasvaa ennen kuvausta. Poikueessa kun on viisi täsmälleen saman näköistä keltaista poikasta, niin menisivät vain sekaisin kuvissa. Kuvaan siis vasta kun saavat kynsilakkamerkit korviinsa ja pystyn tunnistamaan kuka on kukin. Neljä japsia sentään on helppo erottaa toisistaan, ne kun ovat aina uniikkeja kuvioinniltaan.