sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Entiset kanit


Touho
Touho kotiutui 28.3.2013, matkattuaan ensin pitkän matkan junassa. Tullessaan poika oli vajaan vuoden ikäinen. Ostin pojan kasvattajaltaan, jolle se oli jäänyt käsiin kun ostajaa ei ollut löytynyt. Tila yimääräiselle kanille oli ilmeisesti ollut tiukilla ja Touho olikin viettänyt lähes kaiken aikansa tehdashäkissä. Myyjä varoittikin ett poika saattaa puolustaa häkkiä. Meillä Touho pääsi aluksi sisälle asumaan, sillä sisälämpötiloihin tottuneena sitä ei voinut laittaa muiden kanien luo lampolaan asumaan. Touho oli yöt häkissä ja päivät vapaana koko talossa. Ensimmäisenä aamuna se hieman ärähti kun sitä häkistä otin, mutta koskaan sen jälkeen ei minkäänlaista häkin puolustusta esiintynyt. Aika kovaksi tuholaiseksi Touho paljastui, joten ihan hyvillä mielin sen kesän tullen siirsin ulos asumaan. Tuhoamista ja innokasta merkkailua lukuun ottamatta Touho oli todella mukava kani, joka mielellään istui sylissä silitettävänä pitkiäkin aikoja. Valitettavasti pojan tarina jäi lyhyeksi, sillä 26.11.2013 se meni aivan yllättäen ihan veltoksi ja pian sen jälkeen kuoli. Se ikä pojalle tuli, jäi vain arvailujen varaan.


Jiri
Jiri oli toinen lauman ensimmäisistä kaneista, Rollen veli. Pojat saapuivat 6.8.2011. Loppuvuoden veljekset elelivät onnellisesti yhdessä, mutta alkuvuodesta niiden välit huononivat ja pojat muuttivat omiin yksiöihin. Jirin elämä ei ollut helppoa, sillä sille kävi muutama ikävämpi haaveri. Ensinnäkin se onnistui jollain tapaa katkaisemaan hampaansa, jonka vuoksi sille kehittyi paha purentavika. Säännöllisellä hampaiden lyhentämisellä poika kuitenkin pystyi syömään melko normaalisti, mitä nyt porkkana yms. piti tarjota raasteena. Todennäköisesti hammasongmista johtuen Jirin toisen silmän alle kasvoi hetkellisesti patti, joka poistuttuaan jätti ruman arven. Lisäksi naapurihäkissä asunut Paskis oli onnistunut eräänä yönä tekemään häkin verkkoon reiän ja kutsunut Jirin kylään. Kyläillessä Jiri oli kuitenkin pahoinpidelty pahasti. Eihän se huonohampaisena edes ollut pystynyt puolustamaan itseään. Pahemmilta vammoilta säilyttiin, mutta jatkossa Jirissä oli paljon karvattomia lovia, joihin karva ei koskaan kasvanut kunnolla takaisin. 16.9.2014 Jiri löytyi aamuruokinnan aikaan huonossa kunnossa häkistään ja hyvin pian se matkasi paremmille porkkanamaille. Jirinkään tarkka kuolinsyy ei ole tiedossa, mutta mahdollisesti hammasongelmat ovat ainakin osasyynä olleet.


Tilda
Tilda syntyi 7.5.2012 ensimmäiseen meillä syntyneeseen poikueeseen. Tyttö oli söpö ja rauhallinen lapsi, joten se valikoitui siskonsa Rumban kanssa jäämään kotiin. Kanin vanhetessa sen luonteeseenkin tuli muutosta. Tilda pysyi edelleen rauhallisena, mutta siitä tuli myös melko ärhäkkä muita kaneja kohtaan. Välillä jopa mietin sen erottamista laumasta. Vaikka Tilda oli hyvä kaveri emonsa Limonan kanssa, se yritti välillä myös viedä sen paikkaa lauman johtajana. Tappeleuiden seurauksena tytön korvat ottivat osumaa ja lopulta olivat aika repalaiset. Emoksi Tildasta ei koskaan ollut. Sen ensimmäinen poikue oli vahinko ja isänä oli sen velipuoli Paskis. Kahdesta poikasesta vain toinen syntyi elävänä. Pesää Tilda ei oikein osannut poikaselle tehdä, mutta pienellä avustuksella ainokainen saatiin pysymään lämpimänä ja kasvamaan kauniiksi kanilapseksi. Seuraavalle kertaa suunniteltujen poikasten ollessa kyseessä Tildan pesänrakennustaidot eivät toiveista huolimatta olleet kohentuneet ja kaikki poikaset kuolivat. Loppukesästä 2015 Tildan yleiskunto alkoi mennä huonompaan suuntaan. Se oli aina ollut melko tukeva tyttö, mutta nyt paino alkoi mennä laskuun. 21.10. tuli Tildanin aika lähteä Touhon ja Jirin seuraksi.


Kaapo
Kaapo syntyi 28.2.2015 Nellan poikueeseen, ollen jo kolmatta polvea omia kasvatteja. Isänä poikueella oli Julius. Vaikka Kaapossa paljon leijonanharjasta olikin, ei se kovin leijonanmainen rakenteeltaan kuitenkaan ollut. Väriltään poika oli todella kaunis musta perhonen, puoliksi sinisillä silmillä. Luonne Kaapolla oli myös hieno. Kertaalleen poika pääsi käymään näytteyissäkin, mutta mitään erityistä enestystä ei niissä tullut. Kaapo oli kaikin tavoin hyvin lupaava nuori ja sille oli seuraavalle kesälle jo kasvatuskäyttökin suunniteltuna. Siksi olikin pieni järkytys kun poika löytyi 15.12.2016 kuolleena häkistään. Edellisenä päivänä Kaapo oli ollut hyvissä voimissa ja asento ja paikka missä poika oli, viittasikin tapaturmaiseen kuolemaan. Kaapolla oli käytössään kaksikerroksinen häkki ja ilmeisesti sen loikatessa ylhäältä alas oli tapahtunut jotakin. Onneksi vaikutti ainakin että kuolema oli tapahtunut äkillisesti eikä poika ollut joutunut kärsimään.


Snuffel
Elokuussa 2014 hankin ensimmäiset jättikanit, belgiajätin, ranskanlupan ja näiden rotujen risteytyksen. Risteytys oli kaunis luonnonsoopeli, jolla toinen korva oli pysty ja toinen luppa. Ostin kolmikon tyttöinä, mutta heti seuraavana päivänä ajattelin kuitenkin sukupuolet vielä varmuudeksi tarkistaa. Ikävästi siinä selvisin että vain belgianjätti oli naaras. Myöhemmin sain tietooni että kasvattaja oli myynyt useammankin kanin väärällä sukupuolella. Ilmeisesti riittävää taitoa sukupuolten tunnistukseen ei siis ollut ja ne oli vähän arvaamalla kaneille määritelty. Snuffelin paljastuttua pojaksi alkoikin mietintä mitä sen kanssa teen. Ajatuksena oli ollut hankkia kolme tyttöä jotka asuisivat yhdessä ja yllättäen tarvetta olisikin asuttaa jokainen kaneista erikseen. Tulin siis päätökseen etsiä Snuffelille uuden kodin muualta, sillä kahdelle jättiurokselle ei silloin ollut tilaa. Mukava koti pojalle löytyikin. Kuulumisia olen muutamaan otteeseen saanut ja varmasti hyvään kotiin poika päätyi. Täällä Snuffel ei ehtinyt lopulta asustela kuin vain vajaa pari kuukautta.


Leevi
Leevi syntyi 27.5.2013 Limonan ja Rollen uusintapoikueeseen. Poikasia oli viisi ja jo aika alussa niistä kotiin valikoitui jäämään Niilo. Leevistäkin kyllä tykkäsin, mutta se oli kuitenkin tarkoitus myydä. Kotikin pojalle jo löytyi, mutta varaajan käytyä katsomassa kania ilmeni hänen olevan kaneille allerginen. Tämän jälkeen Leevi taisi vielä hetken myytävänä olla, mutta lopulta päätin jättää pojan kotiin. Leevi oli todella kiva kani, sekoitus vanhempiensa parhaita piirteitä. Valitettavasti se oli myös hirmuisen seurallinen ja olisi halunnut kaiken huomion vain itselleen. Talvitiloissa asuessa se aloitti myös ihmisten merkkailun pissalla, tämäkin ilmeisesti jonkinlaisena huomion hakemisena. Aluksi Leevi asui häkin kolmoskerroksessa, mutta lukuisat kerrat kuset silmiin saatuani laitoin sen kerrosta alemmas. Tämä ei kuitenkaan auttanut yhtään, sillä Leevi odotti että ruokinnan yms. takia laskeuduin häkin tasolle ja ruiskutti taas pissaat naamaan. Vaikka Leevi ihana kani olikin, ajattelin että sen olisi parempi päästä jonnekin ainoaksi kaniksi, jossa huomion määrä olisi rajaton. Toukokuussa 2015 Leevi lähti uuteen kotiin, lapsiperheen ainoaksi kaniksi.


Luna, Panda ja Nella
Hermeliini Luna kuului ensimmäisiin kaneihin. Se saapui yhdessä Limonan kanssa syksyllä 2011. Kaksikko asui yhdessä seuraavaan kevääseen, jolloin ne tyhmänä erotin kun Limonan oli aika saada poikasia. En ollut vielä törmännyt juttuihin kanien ryhmäkasvatuksesta, joten luulin että synnyttävän emon kanssa ei voinut toista aikuista pitää. Myöhemmin syksyllä yritin Lunaa saada takaisin vanhan kaverinsa kanssa asumaan, mutta enää ei onnistunut. 23.6.2013 Luna sai poikueen, josta sille jäi kaveriksi Panda. Ennen poikueen syntymää Luna oli ehtinyt olla lähes vuoden ilman häkkikaveria ja rouva piristyi selvästi jälleen kaverin saatuaan. Vuoden kuluttua kaksikko uuttui kolmikoksi, kun myös Panda tuli äidiksi. 27.2.2014 syntyi viisi poikasta, joista kotiin jäi tyttö nimeltä Nella. Samoihin aikoihin aloin etsiä myös Lunalle uutta kotia. Se ei luonteensa puolesta tuntunut sopivan kanilaelämään, sillä vieraat kanit ärsyttivät rouvan hermoja ja tästä saivat kärsiä sen häkkikaverit. Muutenkaan Luna ei ollut koskaan kuulunut suosikkikaneihini. Kodin löytäminen pitkittyi ja seuraavana keväänä ajattelin tarjota koko kolmikko uuteen kotiin. Nellakin oli jo ehtinyt antaa panoksensa kasvatuksessa ja aina välillä on kanimäärää vähennettävä. Kolmikkona koti löytyikin melko nopeasti ja koko perhe pääsi muuttamaan samaan kotiin.



Pihvi ja Taika
Pihvi ja Taika syntyivät jättipoikueeseen 30.5.2015. Poikue oli belgianjätti-ranskanluppa risteytyspoikue ja hauskasti nämä kaksi perivätkin ulkonäköä kummaltakin vanhemmaltaan. Kummallakin oikea korva meni luppaan vasemman pysyessä pystynä. Taika oli alusta asti tarkoitus jättää kotiin. Pihvi taas jäi siitä syystä kun kukaan ei sitä ollut kiinnostuut ottamaan. Valkoinen ps kun tuntuu olevan inhotuimpia värejä kaneilla. Taika sai jatkaa asumista emonsa ja muiden isojen tyttöjen kanssa, kun Pihvi taas oli ensin Rollen kaverina ja siitä siirtyi myöhemmin Wellun kaveriksi. Pihville etsiskelin talven yli uutta kotia enemmän ja vähemmän aktiivisella tahdilla. 3.4.2016 poika pääsikin lopulta omaan kotiin muuttamaan. Keväällä tulin siihen tulokseen että myös Taikan voin myydä jos kiva koti ouu kohdalle. Kevään kasvatussuunnitelmien selkiydyttyä Taikalle ei käyttöä ollut ja vaikka se mukava kani olikin, ei se kuitenkaan ollut sellainen että sen ehdottomasti olisin halunnut itsellä pitää. Sopiva koti sattuikin vastaan tulemaan ja Taika pääsi muuttamaan sinne yhdessä siskopuolensa kanssa kesäkuun alussa.


Halla
Halla oli 26.3.2015 syntynyt kaunis tyttönen. Koska kanien määrää ei voi mahdottomaksi paisuttaa, oli jo alusta asti melko varmaa että Halla tulisi myöhemmin muualle muuttamaan. Ulkonäöllisesti olin Hallaan todella tyytyväinen, juuri sopiva rakenne ja väritys. Luonteenkaan suhteen ei toki valittamista ollut, vaikkei Halla kaikkein ihmisrakkaimpia kaneja ollutkaan. Maaliskuussa 2016 Halla sai poikueen ja siitä kotiin jäänyt tyttökaksikko oli jälleen mahtavia yksilöitä. Poikueen jälkeen alkoi uuden kodin etsintä Hallalle, eikä sopivaa kotia kauaa etsiä tarvinnut. Halla pääsi leikatun pojan kaveriksi, osaavalle ja kaneista innostuneelle nuorelle tytölle.


Sebu
Sebu saapui elokuussa 2015 kanilaan kasvamaan, jotta seuraavana keväänä olisi jättineideillä sulhanen valmiina. Poika oli jo tulleessan aika pieni, eikä Sebu koskaan yli viisikiloiseksi kasvanutkaan. Vaikka Sebu itse oli tavallinen luonnonharmaa väriltään, sen suku oli varsin värikäs ja siksi pojasta alunperin kiinnostuinkin. Luonteeltaa poika oli ihana, joskin hieman ujo sille uusissa ja oudoissa tilanteissa. Keväällä Sebu pääsi toimimaan sekä Wilman että Jättiksen poikasten isänä ja hienoa sakkia ulos saatiinkin. Poikaset olivat tosiaan ihan puhtaita belgianjättejä, mutta koska jatkosuunnitelmana oli muuhun rotuun niitä risteyttää, ei isän pienellä koolla ollut tässä tapauksessa väliä. Ja eihän toki emätkään kunnon jätin mitoissa ole koskaan olleet. Yleensä pidän kaikki muualta ostetut kanit itsellä loppuun asti, mutta Sebun kohdalla ajattelin kuitenkin sille olevan mukava päästä muualle asumaan sen jälkeen kun käyttöä kasvatuksessa ei enää ollut. Jättiurokset kun kuitenkin jonkin verran tilaa vievät, niin on helpompi kun niitä i montaa kerralla ole. Ensimmäinen kotiehdokas ei Sebua koskaan hakenut, mutta seuraavaan paikkaan poika pääsi muuttamaan. Nykyään Sebu taitaa jo olla palliton ja elellä naaraan kaverina.


Hilma
Elokuussa 2015 syntynyt Hilma jäi Hallan tavoin kotiin hieman sillä ajatuksella, että myöhemmin tulee uuteen kotiin lähtemään jos tytöstä vain vielä luopua raaskii. Hilma oli hyvin nätti sisnisilmäinen pikkutyttö, joka muistutti paljon siskopuoltaan Nessua. Tästä sille tulikin lempinimi Mini-Nessu. Hilman kasvettua aikuiseksi sen astuttaminen osoittautui hieman tavallista haastavamaksi. Lopulta kuitenkin maailmaan syntyi neljä pientä poikasta. Poikasista oli tarkoitus jättää kotiin parikin lupaavaa yksilöä, mutta valitettavasti kaikki poikaset menehtyivät mystisesti noin. kuukauden ikäisinä. Ikävä kyllä olin myös ennen poikasten kuolemaa ehtiyt jo luvata Hilman uuteen kotiin. Uusintapoikue olisi mennyt jo niin myöhäiseksi, että sen enää Hilmaa tämän vuoden puolella olisi halunnut astuttaa. En myöskään halunnut sen myyntiä enää perua, olisihan se ollut varaajalle ikävää kun tulevasta kanista oli jo innoissaan. Hilma lähti siis uutta kotia kohti syyskuussa. Tarkoituksena oli ollut että se olisi saanut yhden poikasistaan mukaan kaveriksi, mutta kun se ei kerran mahdollista ollut kaveri piti muualta etsiä. Sopuisa tyttö Hilma onneksi oli, joten vieraaseen kanikaveriin varmasti ongelmitta tottui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)