lauantai 31. joulukuuta 2016

2016

Hengissä edelleen ollaan, vaikka edellisestä postauksesta melkein kaksi viikkoa on päässyt vierähtämään. Mutta kuten muutama postaus takaperin aiheesta kirjoitinkin, e blogiin väkisin yritä postauksia kirjoittaa jos inspiraatiota ei ole. Alkuvuodesta töitä on taas vähemmän joten varmasti aikaa ja innostusta blogille löytyy paremmin. Joulua vietettiin ihan normaaliin tapaan. Tuttuina jouluvieraina muutaman päivän täällä asusteli myös siskon Justus kani sekä marsut. Huolestuttavasti tämä marsuvieraiden määrä vain kasvaa joka vuosi.

Tuttuun tapaan kokosin taas hieman vuoden tärkeimpiä tapahtumia samaan postaukseen, eli seuraavaksi päästäänkin muistelemaan mitä vuosi 2016 piti sisällään.


Tammikuu
Tammikuussa lauman kokoonpanossa tapahtui pari muutosta. Kuun puolivälissä kanilaan saatiin uusi tulokas, hermeliiniristeytys Helmeri. Kuun viimeinen päivä valitettavasti tapahtuikin hieman ikävämpi muutos, marsuneiti Ilonan siirryttyä paremmille salaattimaille. Muita isompia asioita ei tammikuulle mahtunut, lähinnä päivät menivät jäätyvien vesien kanssa taistellessa. Loppukuusta alkoivat peristeisesti myös ensimmäisten naaraiden astutukset.

Helmikuu
Ilonan kuoleman jälkeen Viola ei kauaa ehtinyt yksin olla, sillä heti helmikuun ensimmäisenä päivänä tänne kotiutui pirteä marsuneiti. Marsu tunnettiin aluksi nimellä Pikkumarsu, mutta lopulta se sai viralliseksi nimekseen Helmin. Tosin Pikkumarsusta väännettyä nimeä Pikke tulee tytöstä edelleen eniten käytettyä. Kanilan puolella tapahtui pieni tapaturma, jonka seurauksena Juliuksen hampaat vaurioituivat. Välillä mentiin jo parempaan suuntaan, mutta tämän hetken tilanne vaikuttaisi olevan se, että poika tulee olemaan loppu ikänsä hammasvikainen. Onneksi kyseessä on melko lievä vika, eikä vaadi niin paljon hammashoitoa kuin Jiri aikanaan. Kuun viimeisinä päivinä syntyivät vuoden ensimmäiset poikaset. Emänä näillä oli Wendy.

Maaliskuu
Maaliskuu oli marsurintamalla jälleen surullista aikaa, sillä myös Viola lähti Ilonan kaveriksi paremmille salaattimaille. Viola oliaivan mahtava marsupersoona, mutta ikä vain taisi lopulta tulla vastaan. Uutta marsua Helmin kaveriksi ei äkkiseltään löytynyt, joten sain siskolta lainaan Elliotin Helmin häkkinaapuriksi. Loppukuusta kanit saivat runsaasti perheenlisäystä, kun Jättis, Aada ja Halla saivat poikueensa. Näiden myötä syntyivät myös ensimmäiset (ja ehkä myös viimeiset) rotukanipoikueet, belgianjättejä Jättikselle ja rankanluppia Aadalle.

Huhtikuu
Huhtikuussa syntyi vielä toinen belgianjättipoikue, Wilman saadessa todella odotetun poikueen. Etsintöjen jälkeen Helmille löytyi vihdoin kaveri, itseasiassa kaksikin kaveria. Yksi marsu oli tosiaan etsinnässä, mutta eivät eläinkaupassa myyneet marsuja kuin pareittain. Elda ja Elsa siispä saapuivat yhdessä Helmiä viihdyttämään ja Elliot palasi tietenin takaisin omaan kotiinsa. Eläinten määrä myös väheni yhdellä kanilla Pihvin muuttaessa viimein omaan kotiin.


Toukokuu
Toukokuu meni tietenkin pitkälti kanivauvoja hoitaessa. Ehdittiin siinä välissä kuitenkin piipahtaa Panelian näyttelyissäkin. Niilo, Rumba ja Bumba olivat näyttelyissä mukana. Pisteitä tuli hyvin, mutta palkintosijoille eivät yltäneet. Bumba valittiin kuitenkin tuomarin suosikiksi. Toukokuussa eläinkokoonpano täydentyi kotiloilla, joista oli ehtinyt jo kertyä jonkun verran taukoa. Loppukuusta Halla lähti uuteen kotiin, hoidettuaan ensin lapsensa kunnialla luovutusikään.

Kesäkuu
Kesäkuussa viimeisetkin kanit siirtyivät ulos asumaan, mikä tarkoitti tietenkin myös uusien asuntojen rakentelua. Jättikaneille kehittelin yksinkertaisen, mutta toimivan tarharatkaisun. Tätä laajennetaan taas ensi keväänä. Juhannuksen aikoihin siskon marsut Eemeli, Kasperi ja Hessu tulivat kesälomalle ja taisivat peräti muutaman viikon täällä viettää. Pihvin sisko Taika lähti sekin uuteen kotiin, sopivan paikan löydyttyä. Aloin myös jälleen astutella kaneja loppukesän poikueita varten, tosin huonolla menetyksellä.

Heinäkuu
Heinäkuuhun kuului käynti maatalousnäyttelyissä, mutta muuten kuukausi sujui rauhallisissa merkeissä. Poikueita odoteltiin syntyväksi ja loppukuusta lopulta Fiona ja Muru saivat poikueensa. Murun poikue syntyi juuri silloin kun olin viikonloppureissulla, mutta onneksi kaikki oli ongelmitta sujunut. Fionan poikasista yksi oli joutunut pesän ulkopuolelle reissun aikana, mutta senkin hoitaja onnistui pesään palauttamaan.

Elokuu
Elokuussa toteutui pitkäaikainen haave, kun hain kotiin jo toukokuussa varaamani valkokorvaisen kanin. Nimekseen tyttönen sai Saaga. Kani oli melko hintava, mutta täysin kyllä hitansa väärti. Hilla ja Hilma saivat poikueet. Myöhemmin Hilman koko poikue valitettavasti menetettiin, mutta saipahan ainakin muutamia viikkoja iloita täydellisistä pikkukaneista.


Syyskuu
Syyskuun alossa syntyi vuoden viimeinen poikue Nessulle. Elsa marsu lähti siskoni luo toiveena poikue ja sillä tiellä tyttö on edelleen. Alunperin Elsan piti tull takaisin kotiinkin vielä, mutta onkin nyt jäämässä pysyvästi siskolleni. Belggaripoika Sebu lähti uuteen kotiin, jäätyään eläkkeelle kasvatuskäytöstä. Kanilarakennus koko pieniä muutoksia ulkonäkönsä sekä paikkansa suhteen ja aloin muutenkin valmistella sitä talvikuntoon.

Lokakuu
Lokakuussa vieä yksi aikuinen kani, Hilma, lähti kohti uutta kotia. Aikuisista on aina ikävä luopua, mutta pakko välillä hieman määrää vähentääkin. Kotiinpäin myöskin palasi porukkaa, kun viimeisetkin kesäkanit palautettiin. Loppukuusta olikin sitten sisälle muuton aika.

Marraskuu
Marraskuussa käytiin vuoden toisissa näyttelyissä, tällä kertaa Porissa. Mukana oli isompi kaniporukka, peräti seitsemän töpöhäntää. Pisteitä tuli jälleen mukavasti. Domi ja Saaga olivat omissa luokissaan LKV4. Purua tuli haalittua varastoon muutaman seuraavan vuoden tarpeisiin, 60 purupaalin muodossa. Rahanmenoa tuotti myös seonnut läppäri, jonka tilalle piti tietenkin uusi hankkia.

Joulukuu
Joulukuu on ollut todella tylsä kuukausi, eikä oikein mitään erikoista ole omassa eläinporukassa tapahtunut. Elsa sentään sai siskon luona poikueensa, eli jotain pientä piristystä on sentään tässäkin kuussa ollut.


Oma marsukanta on siis mennyt vuoden aikana kokonaan uusiksi, mutta Ilonaa ja Violaa lukuun ottamatta on menetyksiltä vältyttyy. Aikuisia kaneja muutti uusiin koteihin viisi. Uusia kaneja ostin kaksi. Onnistuneita poikueita vuoteen mahtui yhdeksän ja niistä kotona asuu tällä hetkellä yhdeksän pysyvästi itselle jäävää, sekä vielä neljä kotia etsivää kania.

Tavoitteita tulevalle vuodelle on lähinnä kasvatuksen puolella. Toiveissa on toki viedä pikkukanilinjaa jälleen lähemmäs täydellisyyttä ja isompien suhteen lähteä tekemään perustuksia jatkoa varten. Värejen suhteen elättelen edelleen toivoa keltamustajapsista isolla läsillä ja sinisillä silmillä. Kesään mennessä toivottavasti selviää toteutuisko haave viimein. Jäteissä taas tähtään mustavalkoiseen japanilaiseen. Nähtäväksi jää toteutuuko tämäkään toive.

Uusien kanien hankinnasta en vielä tiedä, mutta pari suurihopeaa kyllä kovasti houkuttaisi. Eikä koskaan tietenkään tiedä mitä heräteostoksia tulee tehtyä jos sopiva kani vastaan tulee. Sen linjan olen kuitenkin päättänyt ottaa, että en enää hanki ihan kivoja kaneja. Uusien kanien on siis kaikin tavoin oltava täydellisiä, jotta tänne päätyvät.

Laumasta löytyy muutamia vanhuksia, joiden kuntoa tullaan seuraamaan tulevana vuonna tarkasti. Kaneista Rolle ja Limona täyttävät keväällä kuusi vuotta ja kummassakin alkaa vanhuus jo näkyä. Vielä kuitenkin ovat pirteitä ja hyväkuntoisia. Peto kissalle tuleekin keväällä ikää jo 17 vuotta, jos vaan sinne asti selvitään. Mitään varsinaista vaivaa ei vaarilla ole, mutta alkaa olla jo aika kankea liikkeissään. Etenkin takapää on alkanut huomattavasti heikentyä, joten ei tiedä vaikka lakkaisi yllättäen kokonaan toimimasta. Kissa ei ole myöskään mieleltään enää täysin kunnossa, eikä oikein aina tunnu muistavan mitä on tekemässä. Valitettavasti alkaa olla melko todennäköistä, että tuleva vuosi jää Pedon viimeiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)