torstai 29. syyskuuta 2016

Kavereita ollaan!

Kuva kännykkälaatua, koittakaa kestää!
Saagan ja Siirin yhteen asutus onnistui yli odotusten ja nyt kaksikko on jo muutaman päivän jakanut saman häkin sulassa sovussa. Saaga asui kolme päivää Siirin ja sen sisarusten naapurissa. Jo heti ensimmäisen päivän jälkeen tytöt pääsivät lampolaan vapaaksi, eikä isompia ongelmia ollut. Sen jälkeen olivat vielä kaksi päivää häkkinaapureina, kunnes laitoin ne yhdessä ulos marsujen aitaukseen. Vähän jahtaamista Saagan osalta edelleen oli, mutta kun pienessäkään tilassa ei ongelmia tullut, saivat tytöt muuttaa yhteen. Nyt alkavat jo ihan kavereitakin olla, kun aluksi olivat vain kaksi kania jotka tulivat toimeen samassa häkissä.

Kuva vääristää vähän kanien kokoa, sillä todellisuudessa Siiri on puolet pienempi kuin Saaga. Asetelma tosin voi vielä muuttua, sillä Siirillä kuitenkin on sitä belgianjättiäkin suvussa. Saagasta en osaa sanoa mikä sen odotettu aikuispaino mahtaa olla, mutta luulisin sen jäävän 2-3 kiloiseksi.

Uuden kämpiksen myötä Siiri jätti sisaruksensa taakseen. Seuraavana päivänä sisarusparvi kutistuikin kun kaikki kolme myynnissä ollutta tyttöä lähtivät yhteiseen kotiin. Kaksi poikaa on siis enää kotona. Vielä ne asuvat kahdestaan, mutta ellei koteja lähiaikoina löydy pääsevät ne muuttamaan jonkun aikuisen uroksen kaveriksi.

Mahdollisesti myöhemmin Saagan ja Siirin lauma kasvaa vielä parilla kanilla. Hallan tytöt asuvat vielä kesäkodissa, mutta niiden palattua ainakin yritän saada ne samaan näiden kanssa. Voi tosin olla ettei onnistu, sillä kesäpuput ovat jo puolivuotiaita ja murrosikäiset kanit ottavat vähän huonosti uusia tuttavuuksia vastaan.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Sitä ja tätä


Edellisestä postauksesta onkin päässyt jo viikko vierähtämään. Syynä tähän pitkälti on viimeksi mainitsemani kuvaamisongelma. Pääsen töistä kotiin sen verran myöhään, että valoisaan aikaan en juuri enää kuvata ehdi. Viikonloppunakin jäi kuvaaminen muilta kiireiltä.

Muutama kani lähti viikonloppuna uusiin koteihin. Wellun kaverina on koko kesän ollut kolme belgianjättipoikaa. Pojat ovat olleet koko ajan myynnissä ja ne olisi kyllä jo myytykin moneen kertaan mikäli olisin valmis kaneja kaikki päivät kuskaamaan ihmisten kotioville ympäri Suomea, sekä mikäli ne loput ostajat eivät katoaisi aina siinä vaiheessa kun hakemisesta pitäisi sopia. Jostain syystä loppukesästä ja syksystä on ollut todella huonoja ostajia liikenteessä, mutta onneksi niitä hyviäkin välillä löytyy. Jättipoikien lisäksi myös yksi Fionan poikasista lähti maailmalle. Muut poikaset ovat vielä kotona, mutta tällä viikolla kaikki kolme myynnissä ollutta tyttöä lähtevät samaan kotiin yhdessä. Niiden jälkeen on vielä kaksi urosta, sekä oma poikanen Siiri.

Sisarusten harvetessa alkaa olla ajankohtaista totuttaa Siiri tulevaan kämppikseensä Saagaan. Saaga asuukin nyt poikueen naapurissa ja eilen Siiri ja Saaga olivat yhdessä lampolassa vapaana. Koska tila oli melko suuri, ei kanit kamalasti tuttavuutta tehneet, vaan kulkivat omia reittejään paikkoja tutkien. Naamatusten kohdattuaan Saaga lähti aina jahtaamaan Siiriä ja Siiri juoksi karkuun. Tämä on ihan hyvä, sillä ongelmat alkavat aina siinä vaiheessa jos toinen ei ole valmis väistämään. Tänään en ehtinyt kaksikkoa yhdessä pitää, mutta huomenna varmaan taas totutus jatkuu. Siskojen lähdettyä uuteen kotiin voisi Siiri jo muuttaakin Saagan kanssa samaan häkkiin, mikäli näyttää siltä että niitä uskaltaa yhdessä pitää. Pojat jäisivät sitten kahdestaan asumaan ja odottamaan omien kotien löytymistä. Toinen uroksista, Scorpius, olisi kyllä todella hieno ja mielelläni sen kotiinkin jättäisin. Kaneja kuitenkin on jo sen verran paljon, että mahdollisuuksien mukaan pyrin vain yhden poikasen joka poikueesta pitämään.

Ruokakuppi kuvassa esiintyy Hilman poikaset. Toinen valkoisista ikävä kyllä on joukosta poistunut. Poikanen oli ihan terveen ja hyvin syöneen oloinen, mutta varmuudeksi siirsin Hilman ja poikaset pois laumasta keskenään asumaan. Laumassa kun on Hillan seitsemän poikasta, jotka ovat Hilman poikasia vanhempia. Vaarana siis on että kaikki ovat samaan aikaan imemässä ja nuoremmat jäävät isompien jalkoihin. Hilma on lähdössä uuteen kotiin poikasten luovutusiän jälkeen, joten sitä ei enää laumaan tarvitse takaisin saada ja siitä syystä sen porukasta pystyin erottamaankin. Muuten en kyllä viitsisi pois laumasta ottaa, sillä palautus laumaan saattaisi olla hankala. Kasvattajat jotka naaraita pitävät isommissa porukoissa sanovat yleensä uusien yksilöiden lisäämisen laumaan käyvän helposti. Näillä meidän tytöillä on kuitenkin ilmeisesti niin tiivis perheryhmä, että eivät oikein uusia kaneja hyväksy porukkaan muuta kuin laumaan syntyvien poikasten muodossa.

Hillan, Hilman ja Nessun poikasia olisi jonakin päivänä tarkoitus paremmin kuvata, joskin varmaan viikonloppuun se tulee menemään. Samalla olisi ehkä aika laittaa poikasten nimetkin, mikäli ne saan siihen mennessä päätettyä. Hillan poikasista olisi ainakin yhdelle urokselle tarkoitus löytää sijoituskoti, joten sitäkin voisin samalla vähän mainostella.


Kanit asustelevat edelleen tyytyväisinä ulkona. Viime viikolla oli hieman kylmempiä päiviä, mutta nyt taas on mukavan lämmintä. Satanutkaan ei ole pitkään aikaan, joten häkit ovat pysyneet mukavan kuivina. Viime vuonna kanit muuttivat sisälle jo ihan lokakuun ensimmäisinä päivinä, mutta nyt saavat olla ulkona luultavasti pitempäänkin. Selailin huvikseni blogista, että viimeiset kolme vuotta muutto sisälle on tapahtunut aina suunnilleen samoihin aikoihin. Vuonna 2012 kanit ovat kuitenkin olleet ulkona lähes lokakuun loppuun, joilloin on satanut ensilumi ja kanit on ollut olosuhteiden pakosta siirrettävä sisälle. Lokakuun lopussa muutettiin sisälle myös 2011, joilloin meillä oli ensimmäistä vuotta kaneja. Tänä vuonna voisi pitkästä aikaa tähdätä sisälle muuton suhteen taas tuohon lokakuun loppupuoleen. Sää toki eniten vaikuttaa, eli jos pakkaset saapuvat jo pian, täytyy kanien sisälle päästä. Yleensä on käynyt niin että parin kylmän päivän takia olen kanit sisälle ottanut ja pian onkin tullut taas lämpimämpää. Nyt ei oikeastaan ole mitään kamalaa hinkua kaneja sisälle siirtää, joten jospa tällä kertaa ei niin pääsisi käymään.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Poikasia, kesäkaneja ja näyttelysuunnitelmia


Nessunkin poikasilta on silmät avautuneet, joten nappasin niistä ryhmäkuvan samalla kun poikasten kunnon tarkistin. Näistä ei ole tainnutkaan vielä kuvaa blogissa olla. X-kirjava poikanen on pään merkeiltään ihan emänsä klooni. Sukka sillä on kuitenkin vain toisessa jalassa, kun Nessulla on kummankin etujalan varpaat valkoiset. Valkoisista poikasista toinen on poikueen ainut MM harjaksinen ja siksi se tässäkin kuvassa on hieman muita rumemman näköinen. Pysyvä harjas kun kasvaa hitaasti ja pikkupoikasena ovat aika kapisen näköisiä.

Murun tavoin Nessukin teki pelkkiä poikia, mutta eiköhän näistä silti joku itsellekin jää. Ei mitään varsinaista tarvetta urospoikaselle olisi (kotona kun jo näiden isoveli Domi asuu), mutta olen vähän huono sinisilmäisiä poikasia poiskaan myymään.


Kuvasin myös vähän Suloa, sekä kahta kotiin tullutta kesäkania (niistä lisää alempana). Alkaa vaan olla töiden jälkeen jo vähän haasteellista kuvata yhtään mitään, kun alkaa jo niin aikaisin hämärtyä. Kohta ei kaneja kuvatakaan kuin vain viikonloppuisin.

Katselin juuri yksi päivä vuoden takaisia kuvia Sulon velipuolesta Söpöstä ja aika paljon on pojissa samaa näköä. Vielä Sulo on aika rimpula, mutta talven aikana varmasti muhkeutuu ja keväällä saattaa olla jo hyvinkin veljensä näköinen. Veljeksethän ovat myös kumpikin saman värisiä, schwarzgranneja.


Reilu viikko sitten kotiin tosiaan palasi kaksi kesälaitumilla ollutta poikaa, belgianjätti ja ranskis. Nämä asuvat täällä synnyinkodissaan siihen asti että löytävät muualta lopullisen kodin. Belgianjätti on Jättiksen poikueesta ja ranskis tietenkin Aadan poikasia. Ranskispoikueesta onkin nyt Rionan lisäksi kaksi mustaa poikaa kotona. Ensikuussa palaa vielä kaksi tyttöä takaisin kesäkodista. Näillekin toki on tarkoitus lopullinen koti muualta löytää eli ihan koko poikue ei tulee tänne talveksi jäämään.


Marraskuussa mahdollisesti on taas näyttelyt tiedossa, jolloin Porissa olisi Kaniyhdistyksen järjestämä näyttely. Pet-luokkaan luonnollisesti oltaisiin menossa. Kanien valintaa hieman rajoittaa se, että Kaniyhdistyksen näyttelyissä täytyy kanilta löytyä tatuointi. Tatuoituja kaneja laumassa on aika vähän ja vaikka tatuointitarvikkeet omistakin, en lähde aikuisia kaneja vain yhden näyttelyn takia tatuoimisella kiusaamaan. Mahdollisia mukaan lähtijöitä onkin siis lähinnä Saaga, sekä tämän hetkisistä poikueista kotiin jääviä poikasia. Hinnat ovat myös melko korkeat, joten vielä en tiedä kuinka monta kania mukaan viitsii ottaa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Miltä näyttää kanilassa?


Kanila alkaa olla taas siinä kunnossa, että sinne voi pojat (ja tänä vuonna pari tyttöäkin) kohta muuttaa. Ulkona ollaan kuitenkin vielä siihen asti että ensimmäiset yöpakkaset alkavat ilmestyä.

Hieman muutoksia kanilassa on syksyn mittaa tapahtunut. Suurin muutos on kanilarakennuksen paikan vaihtuminen. Pari vuotta kanila ehti olla väliaikaisella paikalla, mutta nyt on vihdoin siirtynyt paremmalle paikalle. Isosta matkasta ei ole kyse, mutta talvella on varmasti hyötyä kun sijainti ei ole enää kaikkein pimeimmässä kohdassa pihaa. Kanila on nyt samalla paikalla missä jättikanien tarha on tähän asti ollut. Tarha kuitenkin siirrettäväksi tehty, joten sen kanssa ei mitään ongelmia ollut. Kanilan ulkonäkö on myös muuttunut hieman, kun sen etuseinä on saanut maalia pintaansa. Ovi vielä odottaa maalia. Myös kyljistä lähtivät Grönsaksbolagetit pois ja seiniä koristaa enää vain kanilogot. Kaksi vuotta ilmaista mainostamista sai siis riittää.




Sisätlat ovat nekin hieman muuttuneet, kun vaihdoin hieman häkkien paikkoja. Kuten kuvasta näkyy on kopissa asukkaitakin jo, vaikka virallisesti kanit eivät sisälle ole vielä muuttaneetkaan. Kanilassa asuu Fionan ja Murun vieroitetut poikaset, sekä tällä hetkellä myös kaksi hoitokania.




Pikkuhäkin vieressä on toistaiseksi ruoka tynnyreitä ja laatikoita, mutta mahdollisesti niiden tilalle tulee vielä kompostkehikosta häkkiä. Pikkuhäkki itsessään on liian pieni muuhun kuin väliaikaiseen käyttöön, joten mietin josko sen pääystä poistaisi verkon ja jatkaisi komppareilla. Silloin voisi joku kani siihenkin talveksi majoittua.


Uutena juttuna häkeissä tulee ensi talvena olemaan heinäverkot. Tähän asti heinä on vaan heitetty häkkiin. Kaneille tapa on mieleinen, mutta heinää menee tietenkin paljon hukkaan ja siivotessa tavaraa tulee häkeistä paljon. Joten kokeiluun pääsi puutarhaverkosta väännellyt heinäverkot. Heinää niihin menee parinkin päivän tarpeisiin, joten joka päivä niitä ei välttämättä edes tarvitse täyttää. Aluksi verkot saavat olla päistä avonaiset, mutta jos alkaa näyttää että kanit niitä tunneleina käyttävät täytyy päädyt jotenkin tukkia. Hieman verkkojen väärinkäyttöä ehkä hilletsee se, että ne ovat lähes koko häkin levyiset.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Paljon kuvia, vähän asiaa

Aivan ensimmäisenä pääsee esille muutama tilauskuva viime viikolta, jotka ilmestyi kameraan sillä välin kun olin itse töissä. Näissä esiintyy vanhempia poikasia, sekä hienossa talvikarvassa oleva Domi.









Leijoliinit

Murun pojat asuvat edelleen laumassa, mutta ihan lähipäivinä niillä on edessä muutto muualle. Ovathan pojat jo lähes luovutusikäisiä, joten alkaa olemaan aika opetella itsenäistä elämää. Kun laumassa on myös pienempiä poikasia, on isommat hyvä siirtää pois tai muuten ovat mukana kilpailemassa maidosta.


u. Laughing Jack
u. Jeff The Killer
Fionan poikue

Fionan poikaset ehdin nipin napin kuvata vielä ennen pimeää. Samalla kaikki saivat myös tatuoinnit korviinsa. Huomenna porukka tulee luovutusikään ja voivatkin sitten alkaa muuttaa uusiin koteihin sitä mukaa kun sopivia koteja löytyy. Piakkoin alkaa myös kotiin jäävän poikasen Siirin totutus Saagaan. Jos hyvin käy kaksikko asuu yhdessä talvikauden alkaessa.

n. Cassiopeia
n. Andromeda
u. Phoenix
n. Lagerta "Siiri"
n. Columba
u. Scorpius
u. Dorado


Viikonloppuna Saaga jatkoi esteiden parissa ja tällä kertaa jopa meni niistä yli. Ensimmäisellä kerralla tyttö oli valjaissa, mutta ei suostunut ylittämään yhtäkään estettä ohjattuna. Tällä kerralla kokeiltiin toista lähestymistapaa, joka Saagasta oli mukavampi vaihtoehto. Saaga pääsi vapaaksi aitaukseen, johon laitoin sille yhden esteen. Pari kertaa avustin Saagan esteestä yli, jonka jälkeen siirryin kameran taakse ja jätin tytön itse treenaamaan. Saaga innostuikin hyppimään estettä monta kertaa, joista vain muutama hyppy päätyi kameraan. Kivaa näytti olevan, sillä ennen ja jälkeen estettä lenteli iloloikkakin. Tästä yritetään jatkaa jälleen eteenpäin, josko Saaga vielä suostuisi valjaissakin hyppimään.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Pikkupoikasia

Kuvasin eilen kanilan nuorimpia poikasia ensimmäistä kertaa kunnolla. Kuvat on otettu melko pikaisesti ja laatu sen mukaista. Laitoin siitä syystä kuvat kollaaseiksi, kun ei isoina viitsi laadun takia laittaa. Seuraavalla kerralla sitten parempia ja isompia kuvia.

Hilman poikaset


Hilman poikaset ovat vasta 11 vuorokauden ikäisiä, mutta ovat jo muutaman päivän ajan katselleet maailmaa avonaisilla silmillä. Yllättävän aikaisin näiltä silmät aukesi, kun kuitenkin poikue on pieni eikä pitäisi olla kiirettä lähteä ruokaa pesän ulkopuolelta etsimään. Ihan vielä ei näy onki x-kirjavilla poikasilla siniset silmät, mutta kohta sekin selviää. Aika hienoa olisi jos koko poikue olisi sinisilmäisiä. Valkoisilla silmät tietenkin siniset ovat joka tapauksessa. Sininen poikanen näyttäisi olevan uros, mutta muista en vielä varma ole. Voi olla että loput kolme on naaraita tai sitten sieltä vielä toinenkin uros paljastuu.

Hillan poikaset


Hillan poikaset ovat nyt kaksiviikkoisia, hyvin kehittyneitä pikkukaneja. Ottereitahan sieltä poikueesta tosiaan löytyi, eikä yllättäen yksikään poikanen ole luonnonvärinen. Hyvä niin, sillä pikkukaneissa pyrin luonnonvärejä välttämään, eikä luonnonväriset siis kelpaa kotiin jäämään. Nyt on kuitenkin varaa mistä valita. Tyttöjä poikueessa näyttäisi olevan yksi mustista, sekä madagaskarit. Tosin tämä mada otterkin näytti eilen selvältä urokselta (ollen kuitenkin taas tänään enemmän naaraan suuntainen), joten ei ole mahdotonta että sekin vielä pysyvästi urokseksi muuttuu.

Nessun poikaset!?

Tekihän se Nessukin vielä poikueen, joka jää vuoden viimeiseksi. Poikue syntyi tiistaina, mutta vasta torstaina pääsin poikaset ensi kertaa näkemään ja laskemaan. Koska sisäkopissa oli jo kaksi pesää, päätti Nessu tehdä luomusynnytyksen kaivelupuolen kaninkoloon. Tämän takia ei ollutkaan ihan helppo juttu pesää aluksi löytää. Kaivelupuoli on n. 1,5m x 2m kooltaan. Alueella ei ole pohjaverkkoa, sillä maasto on kivinen. Etenkin reunoille on koottu vielä molemmin puolin kiviä, jotta karkaaminen ei onnistuisi. Aina välillä kanit kuitenkin löytävät kivettömänkin kohdan ja tunneli saattaa mennä jo häkin ulkopuolella. Tilanne täytyy siis aina päivittäin tarkastaa ja väärään suuntaan lähtevät tunnelit täyttää kivillä. Vaikka alue ei ole valtavan iso, ei pesän löytäminen ole turhan helppoa. Siinä vaiheessa kun ei yhtään tiedä missä pesä on, voi astua ainoastaan parin ison kiinteän kiven päälle. Muuten on vaarana että talloo pesän poikasineen. Hommaa vaikeuttaa myös ylisosiaaliset kanit, jotka haluavat istua olkapäällä koko toimituksen ajan. Lopulta tunneliin peitetty suu löytyi ja selvisi että poikasten tarkka sijainti on häkin ulkopuolella maan alla. Purin tunnelin katon ja nyt poikaset voikin tarkistaa menemättä itse häkkiin (muulloin tunnelin puuttuva katto on toki peitetty levyillä ja pressulla. Kun poikaset lähtevät liikkeelle, tukitaan tämäkin tunneli pois käytöstä, mutta nyt ei vielä vaaraa ole että kukaan sitä kautta karkaisi. Nessu tietenkin kulkee tunneliin edelleen alkuperäisen suuaukon kautta, jonka se pitää peitettynä muulloin kuin imetyksen ajan.

Poikasia Nessulla on kolme, kaksi valkoista sinisilmäistä ja yksi musta x-kirjava. Toinen valkoisista on MM harjaksinen ja kahdella muulla on Mm harjas. X-kirjava vaikuttaisi ainakin valkoisten merkkien perusteella olevan sinisilmäinen mutta varmaksi ei tietenkään vielä tässä vaiheessa voi asiaa sanoa. Ensimmäistä kertaa sinisilmistä on kuitenkin oikein valinnanvaraa, kun ottaa Hilmankin poikaset mukaan laskuihin. Ihan seitsemää poikasta en itsellekään viitsi jättää, joten jopa myyntiin riittää valkoista sinisilmäistä ja ehkä joku x-kirjavakin. Tähän asti kun sinisilmät on pitkälti kotiin jäänyt. Ainoastaan yksi puolisinisilmä on muuttanut muualle.

Nessun pesä, josta tässä vaiheessa katto purettu. Kolo jatkuu oikealle, josta on Nessun sisäänkäynti.

torstai 8. syyskuuta 2016

Runoutta torstai iltaan

Runo napattu netistä, alkuperäinen kirjoittaja tuntematon. Muutama pieni muutos tehty itse.


Kaninko tahdot?
No, kaksiko vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä.
Ja naapuritkin kuiskii, että päästään vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa,
talo täyttyy kaneilla aivan tuota pikaa!


No uskallatko lekkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi.
Sängyiltä, sohvilta kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden kanin hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.


Matonkulma rispaa, ei johtoja ehjiä nää,
lattialla papanat pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
hampaanjäljestä tapetissa tai puruhahtuvasta?
Jos tämä pieni pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa puhtautta tupaan.


Ei kanien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vaan kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi kanituttavat, joilla samat kuviot nää jyllää.


Nurmikko ja pihapensaat kuolleilta näyttää,
kun nälkäisten kanien massut koitat niillä täyttää.
Kaninruoka, heinät, purut, uudet aitaukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin lempikanisi pusun poskellesi painaa.
Se tuhisee sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko jänislauman maksaa mitä maksaa.


Yksi näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikaniksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.
Kesä on mukava, siitä kanitkin tykkää.
Ne ulkoilla haluaa, vaikka taivas vettä lykkää.
Sun niskasi on kurainen kanintassun alla
ja niskasta ne pois saa vain maasta ylös nousemalla.


Kanit ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on kanit elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, parhaat ystäväsi.
On maailma muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan kaniensa omistama.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Iltasiivous

Rolle

Töiden jälkeen oli vuorossa pihakanien häkkien siivous. Pihakanit ovat siis ne, joiden häkit on talon päädyssä etupihalla. Muut kanit majailevatkin alhaalla naveton lähettyvillä. Pihahäkkejä on tänä kesänä ollut vain kuusi ja asukkaita tietenkin sen mukaisesti. Yleensä häkkejä on ollut pari enemmän, mutta nämä häkit on siirtyneet navetolle päin. Vähän slummikylän näköä häkkirykelmällä on muutenkin, eli ei haittaisi vaikka kaikki häkit siirtäisi. Vanhimmat häkit ei kuitenkaan enää siirto kestäisi, joten olkoon paikallaan niin kauan kuin vielä käyttöä kestävät.

Hugo ja Bumba
Pihahäkeissä asuu tällä hetkellä Rolle, Bumba, Hugo, Paskis, Domi, Oliver ja Julius. Hugo ja Bumba majailevat edelleen yhdessä ja muut pojat tietenkin yksinään. Hieman kesän mittaa on häkkien asukkaat vaihdelleet, mutta nyt tuskin enää muutoksia asumisjärjestelyihin tulee, kun kohta kuitenkin saa jo sisälle koko porukan muuttaa.

Paskis
Oliver
Domi
Kaneilla on enemmän ja vähemmän ollut karvanvaihtoa loppukesästä asti. Porukan pörröisimmät tukkapuput Domi ja Julius ovat saaneet karvanvaihdon jo lähes kokonaan päätökseen. Lyhyen ja ruskettuneen kesäturkin alta on paljastunut kaksi hyvin pörröistä poikaa. Hienoja pallopäitä kumpikin.

Julius

Siivouksen yhteydesä tuli katsottua myös Juliuksen hampaat, jotka ovat olleet tarkkailun alla viime helmikuusta asti, jolloin tapaturmaisesti vahingoittuivat. Kesällä olen hampaat viimeksi leikannut ja nyt näyttäisi siltä että ovat vihdoinkin alkaneet kulua itse. Välillä olivat jo aika huonossakin jamassa. Juliuksen syömisestäkin huomaa että hampaat on kunnossa. Heinää on alkanut kulua paremmin kuin ennen ja on Julius tainnut vähän pulskistuakin. Hyvällä tuurilla poika saattaa kohta pystyä jo pureskelemaan itse porkkanansa (saanut raastetta tähän asti).