keskiviikko 31. elokuuta 2016

Iloinen yllätys


Tänään oli viimeinkin syntynyt poikue jota on odotettu ja yritetty koko kesä. Hilme teki kuin tekikin lopulta neljä pientä poikasta. Yksi sininen ja kolme vaaleaa poikasta pesästä löytyy. Vaaleat ovat joko valkoisia sinisilmiä tai sitten madgaskar/isabella linjaa. Näin kuvista katsoen yksi vaaleista näyttäisi ainakin hieman tummemmalta kuin muut, joten mahdollisessti se voisi värillinen olla. Muutaman päivän päästä ollaan viisaampia värien suhteen!

Poikasten isä on Julius eli pientä ja pörröistä ulkonäköä olisi näille odotettavissa. Vielä en ole oikeastaan päättänyt olisiko poikueesta enemmän tarvetta uros vai naaras poikaselle (vaiko molemmille), joten sukupuolillakaan ei oikeastaan ole isommin väliä.


Nappasin samalla kuvan myös Hillan poikasista, samalla kun katsoin että kaikki on hyvissä voimissa. Nämä on jakautuneet pesässä kahteen eri "lokeroon", mutta nähtävästi ymmärtävät kaikki kuitenkin esille tulla kun maitobaari on avoinna. Ei auta vaikka kaikki koittaisi samaan paikkaan laittaa, sillä seuraavana päivänä osa on taas mönkinyt omaan osastoonsa.

Värien suhteen poikueessa on yksi jännä tapaus, nimittäin tämä vasemmalla möllöttävä yksilö. Alunperin katsoin sen luonnonkeltaiseksi, sillä poikasen vatsa oli vaalea. Nyt sillä on kuitenkin niin selvä huntu, että muistuttaisi madagaskar otteria. Poikasten isä kuitenkin on tavallinen musta ja emä keltamusta japanilainen. Jos poikanen otteriksi paljastuu, tarkoittaa se että Hillan täytyy kantaa otteria. Keltamusta japanilainen voi kyllä otter ollakin, mutta koska Hilla on yksivärisen uroksen kanssa jättänyt luonnonkeltaista, on Hillan oltava ainoastaan kantaja. Tällöin olisi myös mahdollista että luonnonharmaa poikanen onkin musta otter. Näitä kahta väri ei ihan heti toisistaan erota, sillä luonnonharmaa syntyy valkovatsaisena musta, kuten otterikin. Vasta karvan lähdettyä kunnolla kasvuun alkaa luonnonharmaan väri rusehtua. Mielenkiinnolla odotan että selviää onko pesässä otter/otterit. Jos on, ratkeaa samalla myös se miksi yksi Hillan edellispoikueen pojista muistuttaa otteria, vaikka silloisen tiedon mukaan se ei sellainen voinut olla.

Hieman aiheen vierestä pääsee esittelyyn myös parit uudet valjaat ja hihnat. Muutama vuosi sitten tehtyjä valjaita on varastossa iso kasa ja aina kun tekee mieli uusia valjaita voi pussista käydä penkomassa mieleiset. Halpaa shoppailua! Hihnat sentään on oikeasti uudet. Kaupassa sattui silmään käsikorujen askarteluun tarkoitettu pakkaus, johon sisältyi kolmea eriväristä paracord narua, kaksi metriä jokaista. Lisäksi pakettiin kuului pari pistosolkea, jotka hyödynnän myöhemmin valjaiden materiaalina.

Huvikseni laskin mitä pistoseljet ja narut olisivat maksaneet Antassusta ostettuina. Askartelupaketti paljastui hieman halvemmaksi kuin materiaalien ostohinta Antassusta. Ei siis ollenkaan huono ostos. Näitä voisi ostaa lisääkin, ellei kyseinen kauppa sattuisi olemaan sen veran kaukana ettei sinne kannata varta vasten lähteä.

tiistai 30. elokuuta 2016

Mehän ei rivissä pysytä!


Fionan seitsemän lasta ovat sen verran vilkkaita, että rivikuvasta on turha haaveilla. Isosta kuvamäärästä tämä oli ainut edes jollakin tavalla siedettävä. Täytynee kuvata porukka vielä myöhemmin uudelleen ja ehkä jopa alustalla joka sopii paremmin vuodenaikaan (porot sentään ei kuvassa näy, lumihiutaleet ainoastaan).

Tämä porukka saakin nyt alkaa itsenäistyä, sillä Fiona äiti siirtyi takaisin aikuisten jättien seuraan. Parin viikon päästä vaavit ovatkin jo valmiita muuttamaan uusiin koteihin. Itselle näistä jää Lacerta (kuvassa keskimmäinen), joka on suosikkejani ollut alusta asti. Kutsumanimikin poikasella on ollut jo pidempään. Siirinä tyttö tullaan tuntemaan jatkossa. Kun sisarukset alkavat ympäriltä harventua, on Siiri tarkoitus saada valkokorva Saagan kaveriksi. Helpointa olisi ollut vaan jättää Siiri emänsä luo ja liittää jättiporukkaan, mutta haluan jättijengiin kuuluvan vain oikeita jättikaneja. Saaga taas kaverin kuitenkin tarvitsee, tyttökaneja kun en yksinään koskaan pidä. Mikäli kaksikon yhteselo alkaa sujua ongelmitta, saattaa porukka saada vielä lisää jäseniä myöhemmin syksyllä.

Lähiaikoina on myös Murun poikasten aika päästä "ryhmäkuvaan". Sen kuvan ottaminen ei ainakaan tule vaikeaa olemaan kun poikasia on vain se kaksi. Poikien kohtaloa olen viime aikoina mietiskellyt ja tullut kuitenkin siihen tulokseen että en kumpaakaan jätä kotiin. Olen jo suunnitellut ensivuoden poikueita, eikä urospoikaselle vain ole minkäänlaista kasvatuksellista tarvetta ja lemmikkikaneja on kanilassa jo riittämiin. Tietenkin jos sopivia koteja ei tunnu löytyvät saattaa suunnitelmat vielä muuttua, mutta näillä näkymin olisi kummallekin tarkoitus löytää kiva koti muualta.

Kohtapuoliin olisi tarkoitus muuten valita parhaimmat linkatut blogit, eli jos oman bloginsa haluaa ehdolle, kannattaa heittää linkkiä mahdollisimman pian!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Hillan uusi yritys


Eilen Hilla sai jälleen poikueen ja tällä kerralla kaikki meni onneksi hyvin. Aiempi yritys epäonnistui Hillan tehtyä poikaset tarhan puolelle ja peiteltyä ne hiekalla liian hyvin. Nyt pesäpaikaksi valikoitui vanha tuttu nurkka sisäkopista. Samaiseen paikkaan tehdyssä pesässä Hilla on jo aiemminkin poikueen kasvattanut.

Poikasia oli syntynyt seitsemän. Kolme mustaa, yksi luonnonharmaa, yksi luonnonkeltainen, yksi luonnonharmaa tai musta viittakuvio ja yksi madagaskar tai luonnonkeltainen perhonen. Värit ei ihan nappiin mennyt ja epäonnistuneella poikueella ne olisivat paljon paremmin kohdalle osuneet. Eiköhän näistäkin kuitenkin sopiva uros löydy jatkoa ajatellen. Naaraskin voisi olla ihan kiva, mutta sijoituskoti olisi sillekin hyvä löytää. Välttämättä en poikueesta jätä ketään kotiin vaan sijoituskotia yritän löytää sille/niille joille on tarvetta jatkossa.


Syksy alkaa hiljalleen olla tulossa. Kaneilla on pian jo viisi kuukautta ulkokautta takana ja ulkosalla saavat vielä syyskuun olla. Lokakuussa aletaan sitten miettiä sisätiloihin palaamista säiden mukaan. Kanilan siivous on vielä vaiheessa ja pieniä muutoksiakin on kanilan järjestykseen tulossa. Esittelen kanilaa tarkemmin kun se alkaa olla valmis tai viimeistään sitten kun kanit ovat muuttaneet sisälle. Aikaa kanilan kuntoon laittamiseen ei oikein ole kuin viikonloppuisin ja silloin usein on muutakin ohjelmaa. Mutta parempaan suuntaan kanila menee koko ajan. Lähtötilannehan oli se, mistä kanit olivat keväällä pois lähteneet. Jostain syystä siinä vaiheessa katoaa aina into siivota kanilaa ja kunnollinen siivous jää loppukesään.


Postauksen kuvissa esiintyy Helmeri, josta ei hetkeen ole tainnut kuvia ollakaan. Poika täyttää pian vuoden. Tänne se muutti tammikuussa noin neljän kuukauden ikäisenä. Silloin Helmeri oli kevytrakenteinen, hieman jopa kääpiöjänistä muistuttava. Sittemmin sille on kertynyt kivasti massaa ja nyt poika on jo kivan pyöreä sekä hermeliinimäinen (vaikka puhdas hermu ei toki olekaan). Aurinkoakin on tullut otettua ja Helmerillä on kiva rusketus. Suurimmalla osalla kaneista on karvanvaihto meneillään tai lopuillaan, mutta Helmeri ei ole vielä edes aloittanut. Mukavaa tietenkin olisi jos vaihtaisi vielä ennen talvea takaisin normaaliin väritykseensä.


torstai 25. elokuuta 2016

Karvakasat sekä valkokorvan kuulumiset

Karvakasojen kuvat ovat jo viikonlopusta asti odotelleet pääsyä esille. Jostain syystä alkuviikko vaan aina kuluu niin nopeasti, että silloin pääsee blogi kokonaan unohtumaan. 

Tähän aikaan vuodesta pörröisten kanien turkki on yleensä parhaimmillaan, kun karvanvaihto on tullut päätökseen. Talven mittaa harjakset harvenevat ja keväällä ei enää olla niin nätissä kunnossa. Syksy kannattaa siis hyödyntää, mikäli toiveissa on edustavat kuvat. Näistä tytöistä kaikilla paitsi Hilmalla on MM harjas, mutta ei Hilmakaan juuri muiden varjoon harjaksen suhteen jää.

Muru
Daisy
Wendy
Nessu
Nessu tykkää jostain syystä esiintyä kameran edessä aina korkealle kurkottaen. Tämän takia siitä ei tälläkään kertaa vaakakuvaa tullut.
Hilma
Toivottavasti sinisilmäisiä pörröpupuja olisi vielä tälle vuodelle syntymässä. Hieman huonoa tuuria kun on ollut niiden suhteen. Wendyn ja Murun poikueet olivat muuten onnistuneita, mutta hienoja x-kirjavia ei kumpaankaan poikueeseen tullut. Hilmalta vielä mahdollisesti poikuetta odotellaan, joskin se vaikuttaa päättäneen olla lisääntymättä. En kuitenkaan sen kanssa enää jaksa taistella ja ikäkin alkaa tulla vastaan, eli jos viikon-parin sisään ei poikasia kuulu niin sitten on poikuesuunnitelmat sen kohdalta unohdettava.

Koska Hilman suhteen näyttää huonolta, astutin varuiksi Nessun. Jos tyttö tiineeksi tullut, saattaa poikasia olla odotettavissa ensikuun alkupuolella. Ainakin kiukkuinen Nessu on ollut, mikä voisi tiineyteen viitata. Jos oikein kunnolla on tärpännyt, saattaa toki poikia sekä Nessu että Hilma. Isoja poikueita niille ei kuitenkaan odotettavissa ole, eli siinä mielessä ei haittaa.


Valkokorvainen tyttö on asunut täällä pian jo kaksi viikkoa. Tytön nimeksi tuli Saaga, joka on kylläkin jo tavallaan kertaalleen käytetty nimi. Joku saattaa muistaakin Saga nimisen poikasen viime kesältä. Poikasen piti jäädä omaan kanilaan kesäkodista palattuaan, mutta sinne se jäikin pysyvästi. hyvä nimi jäi siis periaatteessa käyttämättä, joten nyt se pääsee uudelleen käyttöön. Ja onhan tämän uuden tytön nimessä se yksi ratkaiseva a kirjainkin enemmän. Ei ihan sama nimi siis kuitenkaan ole.

Saaga on kesyyntynyt huimasti tulostaan ja on se tainnut vähän kasvaakin. Viikonloppuna yritin tyttöä jo esteillä hypyttää, mutta ainakaan vielä se ei ideaa ymmärtänyt. Tuli ainakin valjaissa olemista harjoiteltua ja hyvin se sujuikin.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Poikaset uudessa asunnossa


Fiona lapsineen pääsi eilen muuttamaan uuteen isompaan häkkiin. Muutto olisi tapahtunut jo aiemminkin, mutta sateinen sää pääsi viivyttämään häkin rakentumista. Häkki on tehty valmiiseen runkoon, eli siihen piti lisätä vain verkot, katto ja lattia. Korkeutta häkistä löytyy myös mukavasti, joten sinne voi mennä istuskelemaan ja viihdyttämään poikasia. Perhe saa olla yhdessä ainakin vielä pari viikkoa, jolloin poikaset täyttävät kuusi viikkoa ja ovat vieroitettavissa. Yleensä pyrin pitämään poikaset emon kanssa pitempään, mutta Fionalle olisi varmasti mukavampi päästä takaisin tilavaan tarhaan muiden jättityttöjen luokse. Poikaset vaikuttavat hyvin kehittyneiltä, joten luulisin niiden pärjäävän kuusiviikkoisina jo hyvin ilman emoa. Mutta asiaa katsotaan tarkemmin sitten kun se on ajankohtainen.

Kuvasin poikasista myös pari videota. Toisessa ne pääsevät uuteen häkkiin ensimmäistä kertaa ja toinen on melkein heti perään kuvattu. Tutkittavaa siis riittää!







torstai 18. elokuuta 2016

Nimiä vauvoille

Murun ja Fionan poikasten oli aika saada nimet, jotka julkistetaan tässä postauksessa tuoreiden kuvien kera. Fionan poikaset täyttävätkin tänään neljä viikkoa ja Murun pojat seuraavat viikonloppuna perässä.

Murun poikue

Murun pojilla on nimiteemana creepypasta hahmot. Näistä kahdesta pojasta olen tätä ensimmäisessä kuvassa esiintyvää itselle ajatellut, sillä vaikuttaa veljeään rauhallisemmalta ja muutenkin luonteeltaan itseä enemmän miellyttävältä. Toivoin poikueesta naarasta, joten sijoitusmahdollisuuttakin olen miettinyt. Toisaalta kuitenkin poikue on jo viidettä polvea omia kasvatteja, joten mieluiten pidän itsellä tämänkin sukupolven edustajan.

u. Jeff The Killer
u. Laughing Jack
Fionan poikue

Fionan poikasten nimiteemana on tähdistöt. Vaikka poikueessa ei seitsemää enempää poikasia ole, on tällekin määrälle jo yllättävän vaikeaa sopivaa teemaa keksiä. Yleensä on joku hyvä teema mielessä, mutta kaikille ei vaan riitä teeman mukaista nimeä tai sitten sukupuolet eivät vastaa nimiä. Parhaimmat teemat tulee tietenkin aina keksittyä talvella ja ehdin ne jo unohtaa siihen mennessä kun poikasia alkaa syntyä.

n. Lacerta
n. Andromeda
n. Cassiopeia
n. Columba
u. Scorpius
u. Phoenix
u. Dorado

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Valkoinen korvapari




Kanilaan mutti tänään pieni kanityttö, joka on väriltään Suomessa vieä harvinaisempi valkokorva. Valkokorvaisesta kanista oen haaveillut jo siitä asti kun ensimmäiset Suomeen tuotiin ja niiden myötä värityksestä kuulin. Aluksi väri tietenkin oli harvinainen, mutta hiljalleen valkokorvaiset kanit ovat yleistyneet ja vihdoin tuli tilaisuus hankkia sellainen omaankin laumaan. Kani on varattu alustavasti jo muutamia päiviä ennen poikueen syntymää, joten tätä on saanut pitempään odotella.

Risteytys tyttö on, kuten Suomalaiset valkokorvat usein ovat. Tytön suvusta löytyy mm. rexiä, satiinia sekä esteristeytyksiä. Luultavasti tämän kanssa kokeillaankin estehyppyä, jos vaikka sukulaisilta olisi taitoja siihen periytynyt. Mielenkiintoista seurata millainen kani tytöstä kasvaa, kun sisältää kuitenkin ihan erilaisia rotuja kuin muut kanit.

Kutsumanimiä tytöllä ei vielä ole, viralliselta nimeltään se on Birchen Amurensis. Vaikka kani onkin isosta kanilasta peräisin, on se luonteeltaan kivan rohkea ja reipas. Uusia ympäristö toki vielä hieman jännittää. Tyttö asustelee nyt jonkin aikaa yksinään, mutta myöhemmin se tulee saamaan kaverinkin, jos vaan yhdistäminen onnistuu.


Samalla reissulla tuli käytyä myös Ikeassa (joka oikeastaan se reissun tarkoitus olikin, kani vain tuli siinä sivussa). Kaneille mukaan tarttui muoikippoja talvijuottoa ajatellen, pari tiskiharjaa ja säilytyslaatikot ruualle. Myös kotilot saivat minikasvihuoneen uudeksi asunnokseen, mutta siitä kuvia joskus myöhemmin, kun on sisustettu valmiiksi.

perjantai 12. elokuuta 2016

Saapuja ja lähtijä


Rääsyn perässä myös Sulo saapui viime viikonloppuna pysyvästi takaisin tänne. Vielä hetken sillä on myös Justus kaverina, joka vuorostaan tuli kesälomaa viettämään. Pian Justus kuitenkin lähtee takaisin omaan kotiinsa ja Sulo saa opetella elämään yksinään. Rääsyn kanssa en sitä enää yhteen viitsi laittaa, kun luultavasti ovat jo toisistaan vieraantuneet ja Rääsy on tyytyväinen Bumban seurassa. Muutakaan kanikaveria ei Sulolle ole tiedossa. Sulolta löytyy jo pallit ja vaikka se ei vielä henkisesti sukukypsä olekaan, ei siihen enää kauaa kestä. Turha siis enää tässä vaiheessa Suloa toisen pojan kanssa yhdistää, kun erotus kuitenkin olisi pian jo edessä. Naapurihäkin kanikaverit saavat riittää Sulolle.

Kokoa Sulolla on mukavasti, vaikka kauas sekin jättien ihannemitoista tulee jäämään. Omaan käyttöön kuitenkin oikein sopiva. Rungoltaan poika on vielä varsin solakka. Hieno kani siitä varmasti tulee kun saa massaa kasvatettua. Korvista kokoa löytyykin jo riittävästi.

Korva ottanut hieman osumaa joltakin ruikkijalta
Jostain on välillä myös vähennettävä, sillä etenkin jättiurosten paikkoja on talveksi rajoitetusti. Sebu on pitkin kesää etsiskellyt uutta kotia, kuitenkin ajatuksella että jos sopivaa kotia ei löydy voi Sebu tännekin jäädä. Jo juhannuksen aikoihin Sebulle oli koti tiedossa, mutta haku siirtyi eteenpäin eikä kiinnostuneesta lopulta enää kuulunut mitään. Aloin etsiskellä uutta ottajaa pojalle ja eilen se sitten pääsikin uuteen paikkaan muuttamaan. Sebua odottaa pallien menetys, jonka jälkeen se pääsee asumaan tyttöystävän kanssa yhteen, tilavaan asuntoon. Varmasti Sebu tulee uudesa kodissa viihtymään! Ikävä tulee poikaa, mutta on kuitenkin kiva että se pääsee viettämään "eläkepäiviä" annettuaan täällä panoksensa kasvatukseen.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kuvia toisesta poikueesta

Nyt oli Fionan poikasten vuoro päästä kuvattavaksi. Sää ei ollut paras mahdollinen, vuorotellen pilvistä ja aurinkoista. Kuvista nämä säätilavaihtelut hyvin huomaakin. Sukupuolet poikasilla ovat pysyneet samoina kuin mitä ne alustavasti katsottuina olivat, eli kuviollisissa kaksi kumpaakin ja mustissa kaksi tyttöä ja yksi poika. Luultavasti toinen kuviollisista tytöistä jää kotiin (tytöt ovat kaksi ensimmäistä kuviollista). Erityisesti tykkään tuosta ensimmäisen kuvan tytöstä. Ulkonäöltään on nätti ja luonnekin vaikutti tässä vaiheessa sopivalta. Kooltaan on myös poikueessa pienimmästä päästä, eli voisi aikuiskooltaan olla sellainen kuin on toiveissa. Mutta odotellaan miten kehittyvät ja mihin poikaseen lopullinen valinta osuu.

Pesä ajan poikaset olivat jättityttöjen tarhan vanerimökissä, mutta niiden lähdettyä liikkeellee Fiona ja poikaset siirtyivät pienempään ja turvallisempaan häkkiin. Kunhan vain ehdin, rakentuu perheelle hieman isompi ja parempi asunto.








lauantai 6. elokuuta 2016

Leijoliinit


Murun leijoliinit täyttävät huomenna kaksi viikkoa ja pääsivätkin ensimmäistä kertaa kunnolla kuvattavaksi. Kolmikko kutistui kaksikoksi muutama päivä sitten. Vaikean alun jälkeen otter lähti hyvin kasvamaan, mutta jäi sitten taas jälkeen ja lopulta löytyi hengettömänä. Luultavasti sillä loppujen lopuksi jotain ongelmaa oli, vaikka hyvin veljiensä seurassa sinnittelikin.

Jäljellä on kuitenkin kaksi pontevaa poikaa, joiden kehitystä innolla odotan. Harakselliset leijona-hermu risteytykset ovat olleet aina mieleeni ja juuri sellaisia olisi näistä tulossa. Väritys olisi voinut olla vielä hieman uniikimpi, mutta kyllä perus mustinakin hienoja ovat. Silmät vaikuttaisivat ihan ruskeat olevan, eli niissäkään ei persoonallisempaa väritystä ole odotettavissa.

Poikasten sukupuoli hieman hankaloittaa jatkoa, sillä mieluiten olisin naarasta poikueesta toivonut. Vaatii siis hieman pohdintaa mistä suvunjatkajalle saadaan ensi vuonna erisukuinen morsian. Nämä kun ovat jo kuudetta sukupolvea omassa kanilassa, niin alkavat vähän joka kanille sukua olla.



Tänään tuli viisi vuotta täyteen kaniharrastusta, sillä täsmälleen viisi vuotta sitten ensimmäiet kanit Rolle ja Jiri saapuivat. Pian niiden jälkeen tuli vielä Luna sekä Limona ja siitä määrä sitten lähti kasvamaan. Maanantaina tulee viisi vuotta täyteen myös blogille, sillä kanien innostamana päätin alkaa kirjoitella lauman kuulumisia muiden luettavaksi. Ehkäpä tällä kertaa blogin vuosipäivänä on jotain aiheeseen liittyvää luvassa, viime vuonna kun pääsi koko asia vähän unohtumaan.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Rääsyn paluu kotiin


Joitain viikkoja sitten kerroin Sulosta ja Hugosta, kahdesta jättipojasta jotka ovat siskoni luona kesän vietossa. Hugo eli Rääsy on nyt kuitenkin palannut kotiin ja oikeastaan on ollutkin täällä jo puolitoista viikkoa. Alunperinkin oli tarkoituksena että Rääsy jo aiemmin kotiin palaisi. Lähinnä se lähti hetkeksi muualle kasvamaan, kun uroksena ei voinut tyttöjenkään sekaan jäädä. Vaikka tuskin tuo sukukypsä vielä aikoihin onkaan, eli sen puolesta voisi edelleen tyttölaumassa asua. Siskolle on myös helpompaa kun on yksi tuholainen vähemmän, kaniporukka kun on siellä innostunut syömään kaiken mahdollisen vastaan tulevan.

Rääsy olisi ollut julmaa laittaa yllättäen yksin asumaan kun kavereihin kuitenkin on tottunut. Siksipä se pääsikin Bumban kaveriksi. Bumba on todella seurallinen kani, joten sekin on varmasti mielissään kun saa jonkin aikaa asustella häkkikaverin kanssa. Rääsy on alistuvaisen oloinen luonteeltaan, joten saattaa olla että tulevat pitempäänkin toimeen keskenään.

Yhteiskuvissa näkee hyvin kuinka pieni Rääsy on. Bumba painaa n. 1,5 kg ja vaikka Rääsy hieman korkeampi rakenteeltaan onkin, ei sillä painoa luultavasti paljoakaan enempää ole. Ollakseen neljän kuukauden ikäinen belgianjätti, on Rääsy siis aivan nimensä veroinen. Jätiksi sitä tuskin voi aikuisenakaan kutsua, mutta ehkäpä se onkin aivan uutta rotua nimeltä belgiankani.


Aihetta sivuten lyön tähän samaan postaukseen vielä kuvia myytävistä pojista (ja taitaa wellukin yhdesä kuvassa istuskella). Yleensä on aina tullut keksittyä nimet kotona pitempään asuneille myyntipoikasille, mutta tämä porukka on pysynyt nimettöminä. Toisaalta ihan hyvä, sillä koska en halua hyviä nimiä käyttää väliaikaisilla asukeilla, on nimet olleet usein aika kamalia. Toinen valkoisista pojista on lähiaikoina lähdössä uuteen kotiin, jonka jälkeen erotankin kaikki poikaset sujuvasti toisistaan (valkoisissa kun ei muuta eroa tunnu olevan kuin tatuoinnit). Ehkä niille alkaa sen myötä nimetkin muotoutua.