lauantai 30. heinäkuuta 2016

Pienet


Valitettavasti postaus on aloitettava ikävillä uutisilla, liittyen Hillan poikueeseen. Hilla sai poikueensa keskiviikkona, mutta löydettäessä kaikki kahdeksan pikkuista oli kuolleita. Pesäpaikaksi oli valikoitunut häkin kaivelupuolelle tehty kuoppa ja Hilla oli vahingossa tukehduttanut poikaset heittelemällä liikaa maata pesän päälle. Kaivelualueella on kasvanut poikasia onnistuneestikin, mutta välillä sattuu emoille harmillisia virhearvioita. Hillan kanssa yritetään poikuetta vielä uudelleen, sillä urospoikaselle tästä yhdistelmästä olisi kovasti tarvetta. Mahdollisesti Hilla täytyy seuraavalla yrityksellä teljetä sisätiloihin, jotta sama virhe ei pääse sen kohdalla toistumaan.


Onneksi eläviäkin poikasia kuitenkin löytyy runsaasti. Fionan poikaset täyttivät tänään 10 vrk ja eilen oli ensimmäisillä silmätkin jo auki. Nämä Fionan poikaset ovat viime vuotiseen tapaan erittäin nopeita kehittymään ja syntyivätkin jo karvaa pinnassaan. Kooltaan ovat myös huomattavasti keskimääräistä isompia. Ainakin tässä vaiheessa sukupuolet näyttäisivät menevän aika tasan. Perhosissa on kaksi kumpaakin sukupuolta. Mustissa on yksi poika ja tyttö, kolmannen sukupuolesta en vielä varma ole. Naarasta poikueesta olisin ensisijaisesti itselle jättämässä ja luultavasti valinta osuu toiseen perhoseen. Mietinnässä on myös olisiko urokselle mahdollisesti vielä joskus tarvetta ja pitäisikö yhdelle uroksista etsiä sijoituskoti.


Murun poikaset täyttävät huomenna viikon. Kaikki kolme ovat edelleen matkassa mukana, vaikka alkuviikosta otterin osalta tilanne näytti huonolta. Se löytyi erillään muista poikasista heikossa hapessa. Poikanen oli tavallista kylmempi, eikä ollut muutenkaan yhtään normaali. Makasi vain kyljellään, eikä reagoinut mitenkään vaikka äitikanista yritin maitoakin tarjota. Melkein jätin sen jo pesään palauttamatta, mutta onneksi palautin. Seuraavalla tarkastuskerralla poikanen oli jo aivan normaali. Mysteeriksi jää mikä poikasta vaivasi. Hieman muita leihempi se nytkin on, mutta muuten pirteän oloinen. Tästäkin poikueesta naarasta havittelin, mutta näyttäisi aika urosvoittoiselta. Otter on ainut mikä saattaisi ehkä naaras olla. Mustat ovat hyvin selkeitä poikia.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Linkkaa blogisi!


Vastaavaa postausta ei ole koskaan tainnut blogissa esiintyä, joten kokeillaan välillä tälläistäkin. Eli kaikki halukkaat voivat laittaa alle linkkejä blogeihinsa. Kun linkkejä on kertynyt tarpeeksi, valitsen joukosta suosikkini ja esittelen ne omassa postauksessaan. Tietenkin jos vastaan tulee kiinnostavia blogeja joiden lukija en vielä ole, niin liityn tottakai lukijaksikin.

Muita vaatimuksia blogien suhteen ei ole, kuin että ne ovat eläinblogeja. Muun aiheisia blogeja ei siis kannata tähän linkkailla.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Viikonloppu reissussa


Viikonloppuna oli ohjelmassa perinteeksi muodostunut reissu Tuuriin ja Powerparkiin. Launtaina oli aikaisin aamusta lähtö ja sunnuntai iltana paluu kotiin. Eläimillä kävi tuona aikana hoitaja kertaalleen ja hyvin olivat matkan ajan kotona pärjänneet.

Tuurista tarttui mukaan kasa tuliaisia eläimille. Kotiloille uusi vauvaboksi, samanlainen millainen jo lötyykin. Tässä kansi kuitenkin on harmaa, kun vanhassa se on sininen. Marsut saivat uuden pikkuisen mökin, sekä herkkuja jotka valitettavasti jäivät kuvasta pois. Ruokakuppeja oli myynnissä mukavan halvalla ja niitä nappasinkin kahdeksan mukaan. Sekä keraamisia, että metallisia. Nättejä etenkin nuo keraamiset, joissa kanin kuva pohjassa. Furminator on pitänyt jo kauan ostaa ja nyt oli myynnissä niin halvalla että oli pakko sellainenkin hankkia. Lisäksi ostin vielä pienen pullon eläimille suunnattua shampoota, jonka arvelisin sopivan mm. tassujen pesuun.


Reissun aikana kanien määrä oli kasvanut kolmella poikasella, Murun poikueen muodossa. Poikasista kaksi on mustia ja yksi musta otter. Geneettisesti kaikki ovat x-kirjavia, mutta mitään isompia merkkejä ei poikasilla kuitenkaan ole. Toivotaan että edes sinisiä silmiä olisi mukaan eksynyt. Koska poikueeseen ei parempaa värikirjoa syntynyt, koitetaan Hilmaltakin vielä näyttävämpää x-kirjavaa ulos saada. Sen kohdalla kun olen miettinyt pitäisikö luovuttaa vai yrittää vielä.


Fionan poikasista yksi kirjava oli menehtynyt reissun aikana. Kyseessä taisi olla juuri se kaikkein pienin poikanen, joka oli lähes puolta pienempi kuin suurin yksilö. Tänään hieman jo katselin poikasten sukupuolia ja aika tasan näyttäisivät tässä vaiheessa olevan. Odotellaan kuitenkin vielä että selkiytyvät ennen kuin mitään varmaksi sanon.

Poikueen kanssa on ollut ongelmana se, että niillä on pesässä liian kuuma. Tästä syystä ovat kopissa ihan levällään eivätkä yhtenä kasana. Pariin kertaan poikasia on myös löytynyt kopin ulkopuolelta, jonne ovat saattaaneet kuumuudenkin takia kulkeutua. Taitaa olla jo pian edessä rakentaa poikasille parempi häkki, kun näin eläväisiä kavereita ovat.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Tässä ne ovat!


Fionan poikaset olivat saapuneet maailmaan viime yönä. Pesästä löytyi kahdeksan poikasta, joista kolme mustaa ja viisi mustaa perhosta. Poikasten pesä on kanitarhan vanerimökissä, mutta koska kanit eivät mökkiä muuten juuri käytä, niin ei haittaa vaikka se poikasille on varattu. Muita piilopaikkoja löytyy toki laumalle myös. Tarha ei ole millään tavalla poikasvarma, joten piakkoin täytyy miettiä miten poikaset saa pysymään aitojen sisäpuolella. Puutarhaverkosta kun ne sujahtavat leikiten läpi. Luultavasti saavat ihan oman pienisilmäisestä verkosta tehdyn häkin, jonne muuttavat Fionan kanssa sitten kun pesästä poistuminen on ajankohtaista.

Edellisessä postauksessa en muistanutkaan mainita, että poikue on hyvin tärkeä myös "hermeliinisuvun" jatkumisen kannalta. Paskis kun on tätä nykyä ainut kotona asuva kani, joka tähän sukuun kuuluu. Luna, Panda ja Nella muuttivat viime vuoden keväällä uuteen kotiin ja sukua jatkamaan jäänyt Kaapo harmillisesti menehtyi ennen joulua. Paskiksellakin ikää on jo neljä vuotta. Vaikka Paskis ei vielä kaniksi vanha olekaan, alkaa ikä jo olla riski että jotakin tapahtuu. Toivottavasti poikueesta siis löytyy sopiva suvunjatkaja, jotta hyvä suku ei sammu.

Murun poikueesta ei ole vielä mitään kuulunut, mutta juuri tänään ääneen ihmettelin kuinka vatsa on ihan jo yhenkin päivän aikana kasvanut selvästi. Ei siis pitäisi pitkään mennä että saadaan "leijoliini" poikue myös maailmaan. Hillan luulisin myös tiine olevan, mutta sillä arvioisin synnytyksen menevän ensi viikkoon. Hilma taas ei edelleenkään ole antanut Juliuksen astua, ainakaan niin että olisin päässyt näkemään. Sen osalta saattaa jäädä poikashaaveet kokonaan unohduksiin. Riippuu vähän millaisia jälkeläisiä Murulta saadaan. Jos tulee useampi hyvä niin ei aivan välttämätöntä tarvetta ole Hilmalta poikasia saada. Melko samansukuiset poikueet kuitenkin tulisivat olemaan. Toki sekin mahdollisuus on olemassa että Hilma tiine olisikin, mutta ainakaan kovin pitkällä ei tiineys voi vielä olla.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ehkäpä jo pian vauvauutisia!


Alkuvuoden poikueet saatiin aikaan varsin helposti, vaikkakin niidenkin kohdalla pääsivät etukäteen suunnitellut aikataulut joiltain osin hieman heittämään. Kesälle suunniteltujen poikueiden kanssa onkin ollut ongelmallista. Kesä kuluu, mutta poikasia ei kuulu. Naaraita ei vain yksinkertaisesti kiinnosta millään tasolla lisääntyä, mikä on tähän aikaan vuodesta aika kummallista. Murulle odottelin poikasia syntyväksi jo juhannuksen tienoille, mutta mitään ei kuulunut. Pidän nykyään sattuneista syistä tarkkaa kirjaa kaikista astutuskerroista ja Murulle olin laittanut muistiin toisen mahdollisen onnistuneen astumisen. Ajattelin sen siis tiinehtyneen vasta tästä toisessta kerrasta. Kunnes viikonloppuna huomasin tämän toisenkin odotetun poikimispäivän ylittyneen eikä vieläkään ollut tietoa poikasista. NytMurun vatsassa kuitenkin hyvin selkeästi poikaset tuntuu, joten uskoisin sen viimein synnyttävän. Ainut vaan että olen sitä varsin aktiivisesti yrittänyt astuttaa koko kesän, eikä ole minkäänlaista tietoa milloin se on tiineeksi tullut. Poikaset kuitenkin tuntuvat niin selkeästi, että epäilisin synnytyksen tapahtuvan aivan lähipäivinä. Suurta poikuetta en odota sillä vatsa Murulla on aivan olematon, mutta jos edes pari tervettä poikasta tulisi.

Mahtaakohan kukaan enää muistaa viime vuonna syntynyttä hieman erikoisempaa poikuetta, jossa isänä oli hermeliinimix Paskis ja emänä belgianjätti Fiona? Postauksen kuvassa esiintyy kyseinen poikue, mikäli se virkistää muistia. Poikue oli oma projektipoikueeni ja poikaset olivatkin lupaavan oloisia. Kuitenkin aivan yllättäen vajaan kuukauden ikäisenä ne kaikki kuolivat. Ensimmäisenä aamuna kuolleena löytyi neljä poikasta ja viides kuoli seuraavan päivän aikana. Poikasissa ei ollut havaittavissa mitään hälyttävää, vaan ne ne menivät huonoon kuntoon nopeasti ja kuolivat samaa matkaa. Kuolemia ei sen tarkemmin tutkittu, mutta koska oireita mistään sairaidesta ei ollut eikä samaan laumaan kuuluneille neljälle aikuiselle ja yhdelle nuorelle mitään ilmaantunut, olivat poikaset mahdollisesti syöneet jotakin sopimatonta. Tuohon aikaan vuodesta kanit tietenkin saivat runsaasti ulkotuoretta, joten on mahdollista että sen mukana oli jotakin myrkyllistä kasvia päässyt kanien ruokapöytään. Myrkyllinen kasvi kun todennäköisesti vaikuttaa eri tavalla pieneen poikaseen kuin aikuiseen jättikaniin.

Mietin pitkään uusinko yhdistelmän ja yritän josko olisi parempi tuuri toisella kerralla. Kuukausi sitten pariskunta pääsi pitkän pohinnan päätteeksi treffeille. Treffit eivät kuitenkaan sujuneet ihan odotetusti.Viimeksi Paskiksella ei ollut minkäänlaista ongelmaa astua Fionaa, mutta vuoden aikana Fionan suuri koko oli muuttunut urokselle ongelmaksi. Paskis kyllä yritti astua Fionaa innokkaasti, mutta ei vain tuntunut onnistuvan. Päätin jättää nuo treffit ainoiksi, periaatteella joko poikasia tulee tai sitten ei. Sen verran huonolta näytti, että en kovin suuria odotuksia poikueen syntymiselle asettanut. Mutta kas kummaa, Fiona vaikuttaisikin hyvin varmasti olevan tiine. Poikasia olisi odotettavissa mahdollisesti jo ensi yölle. Muistaakseni sillä meni tosin viimeksi kantoaika melko pitkäksi, joten voi olla että nytkin niin käy.

Ehkä seuraavassa postauksessa pääsen kertomaan syntyneistä poikasista. Pidetään peukkuja!

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Sukulaisia

Eilen tänne saapui kolme kania hoitoon muutamaksi päiväksi. Hoitokaneista kaksi on omia kasvattejani ja kolmas on toisen aikuisen poikanen. Hoidokit ovat siis vahvasti omaa kanisukua ja saavat täällä lomailla sukulaistensa keskellä. Hyvä että noita ylimääräisiä häkkejä löytyy, niin mahtuu muutama hoitokanikin asumaan.


Musta tyttö Wilhelmiina on Nupun ja Justuksen viime kesäisestä poikueesta. Hilma on tämän sisko ja onhan sisaruksissa ehkä jotain samaakin näköä havaittavissa. Kuulemma muistuttaa myös paljon Justusta, mutta hankala itse samoja piirteitä etsiä kun Justusta ei kuitenkaan jatkuvasti tule nähtyä.



Madagaskar värinen Helmiina on viime vuoden ensimmäisestä poikueesta, Wendyn ja Oliverin jälkeläinen. Tuosta poikueesta ei lopulta itselle poikasta jäänyt, mutta uusin yhdistelmän tänä vuonna ja Daisy on siis Helmiinan täyssisko, vuoden nuorempi kuitenkin.



Keväällä Helmiina kävi tapaamassa Bamsea ja vierailun seurauksena sillä onkin tällä kertaa poikanen mukanaan. Poikasia syntyi vain kaksi, joista vain tämä äitinsä kopio jäi henkiin. Tyttö tämä pikkuinen on. Poikanen on toistaiseksi pisimmällä omaa kanilinjaa oleva yksilö, emälinjassa jo peräti kuudetta polvea (Limona-Rumba-Nuppu-Wendy-Helmiina). Omaan kanilaan ei vielä kuudennen polven edustajia ole syntynyt, mutta eiköhän niitä vielä aikaan saada.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Hugo & Sulo


Täällä omassa kanilassa asuu toistaiseksi hyvin vähän alkuvuodesta syntyneitä poikasia. Oikeastaan vain Daisy ja Riona. Lisäksi on toki vielä neljä myytävää jättipoikaa, mutta niitä en mukaan laske kun tarkoituksena ei nelikkoa ole itselle pysyvästi jättää. Ne jotka on tarkoitus itsellä pitää, onkin sitten ripoteltuna ympäriinsä.

Alkukesästä taisinkin mainita, kuinka kaksi jättipoikaa lähti siskolleni lainaan. Siskollahan on ennestään Justus kani, joka aina satunnaisesti on blogissa esiintynyt. Koska Justus on leikkaamaton poika, on sille hankalaa pysyvää kaveria järjestää. Urospoikaset ovat kuitenkin sopivia seuralaisia, kunhan palautuvat hyvissä ajoin ennen sukukypsyyttä (joka jäteillä yleensä myöhään tapahtuu).

Justuksella onkin ollut nyt jo jonkin aikaa hauskaa kaniporukassa. Kaniseura on auttanut sitä myös saamaan takaisin kanimaista käyttäytymistä, eikä Justus enää ole esimerkiksi kokenut tarpeelliseksi nukkua öitään sängyssä omistajansa vieressä. Samalla jättipojat saavat runsaasti huomiota osakseen ja palaavat kesyinä ja sosiaalisina kaneina.

Sulo, eli schwarzgrannen värinen poika on Wilman poikueesta peräisin. Poikahan on tuleva Rionan sulhanen ja mahdollisesti pariskunta saa aikaisiksi toivomaani mustavalkoista japanilaista. Tämä poikue on ajankohtainen kuitenkin vasta kevättalvesta ja kumpikin osapuoli saa ensin rauhassa kasvaa aikuiseksi.

Luonnonharmaa kaveri on Hugo, joka tunnetaan myös Rääsynä. Poika jäi jo pienenä pesäpoikasena pahasti jälkeen muista kasvussa ja parin viikon iästä eteenpäin olin varma että jonakin aamuna on vastassa kuollut poikanen. Rääsy kuitenkin sinnitteli muiden mukana, vaikka luovutusikäisenäkin se oli yli puolet muita pienempi. Koska poikaa ei myyntiinkään voinut laittaa lähti se Sulon seuraksi kesälomalle. Poika on jo ihan hyvin saanut kokoa, joskaan valtavan kokoista siitä tuskin tulee koskaan kasvamaan. Mahdollisesti Hugossa saattaa jotain vikaa olla kun niin huomattavasti muita pienempi ja laihempi oli. Tämäkin poika jää siis kotiin kasvamaan paluunsa jälkeen.


Muuten poikien kesälomailu on sujunut hyvin, mutta valituksia on tullut niiden loputtomasta ruokahalusta. Sulo on tykästynyt mm. päiväkirjan makuun ja yhdessä pojat maistelevat mielellään kukkia. Ainakin ovat kasvaneet hyvin kaiken mahdollisen ja mahdottoman syötyään. Postauksen kuvat ovat jo hieman vanhempia ja todellisuudessa ovat jo isompia. Kyllä varmaan Justusta hirvittää mitä jättiläisiä sen kotiin on eksynyt. Itse en ole ehtinyt poikia käydä katsomassa, mutta viimeistään sitten kun palaavat pääsee näkemään livenä miten ovat kasvaneet.


sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Sekalaiset viikonloppukuulumiset


Kesäkodista palautuneet ranskispojat olivat ensimmäiset pari päivää keskenään ja sitten katsoin miten Söpö hyväksyisi velipuolet omaan häkkiinsä. Pientä alistamista lukuun ottamatta veljesporukka tuli alusta asti hyvin juttun keskenään. Söpöllä ei häkkikaveria olekaan ollut pitkään aikaan, joten varmasti kivaa vaihtelua pojalle. Pitkäaikaisista kavereista ei välttämättä ole kuitenkaan kyse, sillä keltaiselle lupalle on jo koti tiedossa ja mustakin etsii uutta kotia muualta.

Söpön väri on kesän aikana muuttunut aika kamalaksi. Se on väriltään schwarzgrannen eli valkoinen jossa tumma sävytys turkissa. Tummat karvankärjet ovat kuitenkin ruskettuneet auringossa ja erityisesti tätä ruskettunutta väriä on pojan peräpäässä. Söpö on siis aivan sen näköinen kuin olisi istuskellut pitemmän aikaa pissalammikossa. Karvanvaihtoa odotellessa.


Keskiviikosta lauantaihin Oripäässä oli OKRA maatalousnäyttely, jossa itsekin tuli eilen käytyä 24 000 muun joukossa. Alue kuitenkin oli sen verran laaja, että väkimäärästä huolimatta ei tuntunut liikaa ihmisiä olevan. Kuvia tuli otettua sen verran vähän, että kokonaista postausta en tällä kertaa niistä saanut aikaiseksi. Käykää etsimässä vuosien 2012 ja 2014 postaukset, jos haluatte katsella enemmän kuvia maatalousnäyttelyistä. Oliko kukaan blogin lukijoista tuolla käymässä?



Hessu, Eemeli ja Kasperi lähtivät takaisin kotiinsa. Elliot saapui samaa matkaa niiden tilalle. Poika oli saanut tikit pois ja on jälleen valmis ulkoilemaan. Leikkauksen takia Elliotin kaulasta ja etujaloista piti ajella turkki pois, jonka takia Elliot on vähän surkean näköinen. Saisi turkki kasvaa nopeasti ennalleen.

Elliot
Elsa
Elda
Helmi
Syksyllä marsujen osalta on mahdollisesti tiedossa jotakin ihan uutta. Elsan olisi tarkoitus lähteä siskoni luo tekemään poikaset. Mikäli poikue onnistuu, saattaa joku pikkumarsu muuttaa omaankin laumaan. Marsuilla on paljon ongelmia tiineyden ja synnytyksen suhteen, mikä onkin syynä ettei koskaan ole marsupoikuetta tullut vakavammin harkittua. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin ja Elsa palaa hyvässä kunnossa takaisin. Vaikka marsuvaavit eivät täällä synnykään, on niistä luvassa kuvia blogiin. Vielä asia ei kuitenkaan ajankohtainen ole.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Pupukuvia

Sunnuntaina sisko kävi moikkaamassa marsupoikia, jotka täällä edelleen lomailevat. Viikonloppuna ne lähtevät takaisin kotiin ja Elliot pääsee vuorostaan lomalle. Poika kun sai tikit viimein pois kaulasta. Vierailun yhteydessä tuli kanejakin hieman kuvattua, kun kahdestaan on aina helpompi kuvia ottaa kuin yksin.


Piirtopäistä olen halunnut jo pitkään yhteiskuvan ja kivahan siitä tuli. Vasemman raunan Hilma on Wendyä ja Nessua vuoden nuorempi ja sillä on eri isä. Mutta siitä huolimatta erottaa porukan hyvin sisaruksiksi. Emänähän näillä on Nuppu. Väriltään Nuppu on tavallinen madagaskar ja x-kirjavuus poikasille onkin periytynyt isien kautta. Wendyn ja Nessun isä on Julius ja Hilman Justus. Toivottavasti poikassuunnitelmat alkaisivat kohta jo edistyä ja kanilaan saataisiin lisää sinisilmäisiä kirjavia.





Myytäviä belgianjättejä on vielä kolme jäljellä ja niitä myös kuvattiin myynti-ilmoituksia varten. Samalle nurmikolle eksyi myös joku ikivanha kollikissa kaneja ihmettelemään. Belgiapojat sekä nniiden hoitosetä Wellu vaihtoivat hiljattain häkkejä Sebun kanssa, joten nelikko asuu nyt jättikanien rivarissa. Sebu parka on joutunut vaihtamaan nyt jatkuvasti häkkiä, mutta saa nykyisessä asunnossaan olla siihen saakka kun muuttaa uuteen kotiinsa. Pojan piti muuttaa jo juhannuksen jälkeen, mutta hakupäivä on siirtynyt eteenpäin.





Eilen kotiin palautui Rionan veljet, jotka olivat alkukesän kesäkaneina. Yleensä kesäkanipesti kestää syksyyn, mutta näillä oli hieman lyhempi kesätyö. Nyt pojat etsivät lopullisia pysyviä koteja. Kivahan pojat olisi itselläkin pitää, mutta jättipoikien talvipaikkoja on tarjolla vain rajoitetusti. Toki jos sopivia koteja ei löydy, voivat kotiinkin jäädä asumaan.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Domi ja Daisy





Monien epäonnistuneien kuvaushetkien jälkeen Domistakin tuli vihdoin ihan kivoja kuvia. Poika on perinyt itsepäisen luonteen emältään Nessulta ja se vetää helposti herneet nenään jos joutuu kuvattavaksi vasten tahtoaan. Yleensä kuvatessa Domi onkin kiukkuisena samassa asennossa, joka harvemmin en erityisen kiva asento. Tällä kertaa poika oli paremmalla päällä ja näyttää kuvissa jopa ihan kanilta.

Ulkona asuvat kanit ruskettuvat herkästi kesäisin ja erityisen hyvin rusketuksen huomaa mustista kaneista. Domikin on nyt aika erikoisen värinen. Se on alkanut vaihtaa päästä karvaa, joten korvia lukuunottamatta pää on musta jaloppu sitten ruskeaa. Pojan hollantilaiskuviota muistuttava x-kirjavuus vielä täyentää kokonaisuuden.

Domi on kaikin tavaoin todella hieno kani ja onkin harmi että se ei ainakaan tänä vuonna jälkeläisiä tule saamaan. Poika on pääsuvusta peräisin, joten suurin osa kanilan pikkukaneista on sille otakin kautta sukua. Toivottavasti tulevaisuudessa pojalle löytyy sopiva morsian. Toki jos jollakin ulkopuolisella naaraalla halutaan joskus Domia uroksena käyttää, voisi astutuspalkkiona Domin jälkeläisen itselle saada.





Myös kanilan nuorimpiin asukkaisiin kuuluva Daisy pääsi kuvattavaksi, joskin eri taustan eteen kuin Domi. Poikasena tyttö kasvoi keskimääräistä nopeampaa vauhtia, mutta nyt kasvu on hidastunut ja Daisy on jopa ikäisekseen melko pieni. Poikueen isäkään ei kyllä kovin iso ole, joten voi olla että Daisy pieneksi jääkin. Tai sitten käy niin kuin Hilman ja Murun kanssa, ja Daisykin ottaa kasvuspurtin vasta puoli vuotta täytettyään.