keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Häkki laajenee...

Ihana karvalähtö

Kävikin sitten niin, että heti sunnuntaina kirjoittamani postauksen jälkeen päätinkinkin laajentaa jättien asuntoa vielä lisää. Puutarhaverkkoa oli sopivasti vielä jäljellä 6 metriä, eli juuri  sopivasti kolmea elementtipalaa varten. Näistä kolmesta palasta saikin lisättyä rivin päähän vielä yhden yksiön lisää. Sebun asuminen toisesa häkissä jäi lyhyeksi ja poika sai muutaa takaisin Söpön naapuriin. Tällä kertaa vain toiselle puolelle. Sebun takaisin muuton myötä yksi ulkohäkki jäi peräti tyhjilleen, joten ihan hyvällä mallilla kanien ulkoasunnot ovat. Ensikuun alussa kotiin olisi määrä palata kahden ranskanluppapojan, jotka olivat hieman normalia lyhemmällä kesäkanivierailulla. Ensisijaisesti pojat on ajatuksena majoittaa Söpön kavereiksi, mutta mikäli se ei onnistu on ainakin tyhjä häkki poikia odottamassa.

Jättitytöt ovat viihtyneet hyvin ulkosalla, vaikka kuumuus onkin niitä ja muita kaneja välillä vaivannut. Jäteillä ei vaan järki aina ihan pelaa ja kuumalla säällä ne ahtautuvat mielellään kaikki samaan kasaan, mikä ei välttämättä ole paras tapa viilentyä. Kaivaneet tytöt eivät ihme kyllä ole ollenkaan, mikä tietenkin on positiivinen asia kun häkissä ei pohjaverkkoa ainakaan vielä ole. Jos alkavat isommissa määrin kaivella, täytyy jonkinlaista pohjaa kehitellä ainakin reunoille.


Marsupoikien kesäloma täällä meillä jatkuu ja laitan niistäkin vielä muutaman kuvan tähän samaan postaukseen. Eemeli ja Kasperi eivät virallisesti asu enää yhdessä, sillä alkuvuodesta ottivat muutaman kerran rajusti yhteen. Vieraalla reviirillä olen niitä kuitenkin yhdessäkin valvotusti pitänyt, kun selvästi etenkin Eemeli seuraa kaipaa. Ulkoilu oli niin jännää, että siellä pojat olivat kuin ylimmät ystävykset. Sisällä sentään jonkinlaista uhittelua on puolin ja toisin.





sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannusvieraat

Kasperi
Juhannusaattona tänne saapui kesälaitumelle joukko poikamarsuja. Eemeli ja Kasperi ovatkin jo vanhoja tuttuja ja on Hessukin täällä jo kertaalleen vieraillut. Pojilla ei ole kotonaan mahdollista päästä ulos, joten ulkoilevat täällä päivittäin ja palaavat sitten kotiinsa kun ovat saaneet ulkoilla riittämiin. Alkuvuodesta lainassa ollut Elliot ei valitettavasti päässyt mukaan, sillä siltä löytyi jokunen aika sitten iso patti etujalkojen välistä, joka poistettiin keskiviikkona. Pojalla on siis nyt tikit ja antibioottikuuri menossa, joten ulkoilu ei sille sovi.

Kasperi ja Hessu ovat tottuneet elämään lähes aina vapaana, joten etenkin Kasperilla on ollut vaikeuksia sopeutua häkilliseen elämään. Ensimmäisenä yönä se oli karannut aitauksestaan ja yöpynyt sängyn alla. Toki pojat saavat vapaanakin vuoretellen olla, mutta Kasperin mielestä kaikki vuorot kuuluvat sille. Jouluna täällä ollessaan Kasperi ja Eemeli asuivat vielä yhdessä, mutta sen jälkeen ovat riitaantuneet eivätkä tule enää toimeen keskenään.


Ulkona pojilla on käytössä kompostikehikkoaitaukset. Kuvassa on myös omat tytöt mukana ulkona. Tässä marsut ulkoilevat vahdittuina, mutta jos pojat jäävät yksin ulos tai muuten vähemmälle vahtimiselle ne saavat vielä katon aitauksiinsa ja Kasperin aidan ympärille tulee varuiksi ielä pienisilmäisempi verkko. Poika kun on joskus meillä ollessaan karkaillut kompostikehikon läpi. Hessu ja Eemeli ovat sen verran tukevampia poikia, että ne eivät voi millään verkon läpi mahtua.


Juhannusvapaat piti käyttää hyödyksi myös uusien kanihäkkien osalta. Kerrankin kun on aikaa niitäkin rakentaa. Kaupatkin kun saavat sopivasti olla nykyään auki vapaammin, niin uuden verkon ostaminen juhannuspäivänä ei ollut ongelma. Muuttelin hieman joidenkin kanien häkkipaikkoja ja sain jättitytötkin sen ansiosta ulos. Tosin häkkijärjestelyt tarkoittivat myös yhden uuden häkin rakentamista, sillä Bamse jäi vallan ilman asuntoa. Häkki pääsi rivin jatkoksi lampolan suunnalle. Kooltaan tämä uusi häkki taisi olla 120cm x 140cm. Ei siis hirveän iso, mutta sopiva Bamselle.




Jättitytöt pääsivät muuttamaan pojille rakennettuun häkkiin, joka muuton myötä vaati hieman laajennusta. Sebu muutti pois omalta puoleltaan ja luovutti osastonsa tytöille. Sebu asuu väliaikaisesti pienemmässä häkissä, mikä oli Wellun viime kesän asunto. Sebun olisi näillä näkymin tarkoitus lähteä uuteen kotiin ensiviikolla. Jos niin ei kuitenkaan jostain syystä käy, täytyy sille rakentaa vielä uusi häkki. Kätevä asuntokokonaisuus tuo on, elementtejä lisää rakentamalla saa häkkiä lisättyä niin paljon kuin tarvii. Talveksi sen saa nopeasti purettua ja sälöttyä melko pieneenkin tilaan. Tytöillä on nyt tilaa 4m x2m ja Söpöllä niiden vieressä 2m x 2m. Tyttöjen ja Söpön väliin täytyy vielä laittaa pienisilmäisempää verkkoa, ettei Söpö keksi alkaa astua tyttöjä isosilmäisen verkon läpi.

Näiden häkkien myötä onkin kaikki pakolliset häkkirakentelut tälle vuodelle tehtynä. Luultavasti jotain tulee kuitenkin vielä tehtyä, ellei kaneille niin sitten marsuille.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Vastahakoisia lisääntyjiä


Murulla olisi torstaina mahdollinen poikimispäivä, mutta taitaa käydä niin että poikasia ei tule. Olemuksensa perusteella tyttö voisi hyvinkin olla tiine, mutta vatsa ei vaikuta lupaavalta. Tässä vaiheessa poikasten pitäisi jo hyvin tuntua, vaan eipä mitään tavallisuudesta poikkeavaa masussa ole havaittavissa. Joko poikasia on tulossa vain olematon määrä tai todennäköisempänä vaihtoehtona niitä ei ole tulossa ollenkaan. Ei siis auta kuin astuttaa Muru uudelleen. Oletetun tiineyden aikana se on kyllä muutamaan otteeseen Helmeriä treffaillut. Vaikka mitään tulosta ei olekaan ollut havaittavissa, on pieni mahdollisuus että Muru olisi joidenkin treffien seurauksena tiinehtynyt. Nyt kun on jo useampaan kertaan käynyt niin, että en ole yhtäkään onnistunutta astumista nähnyt mutta poikasia on silti syntynyt.

Murun poikueen lisäksi lapsia on tulossa tälle vuodelle vielä Hilmalle ja Hillalle. Näitäkin olen yrittänyt astuttaa, jotta poikueet saisi ennen syksyä alta pois. Vähän turhan myöhäksi ovat nytkin jo menossa, saisi oikeastaan olla jo poikaset pesässä. Näidenkään neitien kohdalla ei ole astutusyritykset onnistuneet. Hillaa olen jo yli viikon laittanut Bamsen luo vähintään joka toinen päivä ja aina vaan juostaan urputtaen karkuun. Hilla tosin on yksi näistä tapauksista jotka ovat lennosta tulleet kantaviksi, joten sen kohdalla en pitäisi ollenkaan mahdottomana että olisikin jo tiine. Hillalla ei ollut varsinaisesti suunnitelmissa enää poikuetta teettää, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Hilla-Bamse yhdistelmästä saisin kivan erisukuisia jälkeläisiä ja etenkin urokselle voisi ensivuonna käyttöä olla. Hillalla on poikueita takana kaksi. Ensimmäisestä poikueesta kotiin jäänyt tyttö kuitenkin löytyi kuolleena pian luovutusiän jälkeen. Samaisena päivänä sen viimeinen poikuesisarus haettiin uuteen kotiin, joten kyseisestä poikueesta ei jäänyt itselle yhtäkään poikasta. Seuraavasta poikueesta kotiin jäi Halla, joka muutti jokunen aika sitten muualle. Hallalta jäi kaksi jälkeläistä (jotka ovat nyt kesäkaneina) ja niistä toisen olisi tarkoitus jäädä omaan kanilaan pysyvästi. Hillan omia jälkeäisiä kanilassa ei siis ole yhtäkään ja lapsenlapsia tulee olemaan vain tuo yksi. Bamse on toiminut kolmen poikueen isänä, mutta silläkään ei ole kuin yksi jälkeläinen itselle. Bamsen ensimmäisestä poikueesta meni tutulle ihmiselle uros, jota oli ajatuksena myöhemmin lainata astutukseen. Kani kuitenkin jouduttiin lopettamaan ennen kuin sitä ehdin käyttää. Toisesta poikueesta kotiin jäi Nella, joka myytiin sen saatua yhden poikueen. Nellan poikueesta pidin upean Kaapon, mutta tämänkin kohdalla oli huonoa tuuria ja poika menehtyi tapaturmaisesti ennen kuin ehti jatkaa sukua. Kolmannesta poikueeta jäi Bumba, joka sentään on hyvissä voimissa edelleen. Bamsellakaan ei siis pahemmin jälkeläisiä kanilassa ole. Kummassakin kanissa on runsaasti ominaisuuksia joita toivoisin kasvateissa jatkossa olevan, joten toivotaan pariskunnan treffailun vielä onnistuvan.

Hilma on vieraillut muutamana päivänä Juliuksen luona. Kunhan neiti lämpenee urosseuralle, voidaan jäädä odottelemaan joukkoa pörröisiä leijonamix lapsia. Väreinä on odotettavissa valkoista sinisilmäistä ja x-kirjavaa, eli erittäin kauniita lapsia tulossa.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Uusi lelu


Viime viikolla ostin kivan pienen action kameran. Monelle saattaakin olla GoPro kamerat tuttuja. Tämä on vastaavan tyylinen, mutta halvempi versio. Kuvassa on siis itse kamera, joka hurjemmassa menossa laitetaan läpinäkyvän kotelon sisään turvaan. Mukana tuli myös runsaasti erilaisia kiinnitysvälineitä, joilla kameran saa mielikuvitusta käyttämällä kiinni lähes mihin vain. Luonnollisesti tämän kokoluokan kamera käyttää minimuistikorttia, jollaisen sain hankittua vasta eilen. Kovin paljon en siis ole kameraa vielä päässyt testaamaan. Kameralla voi ottaa sekä valokuvia että videoita, mutta jälkimmäiseen tämä lähinnä taitaa olla tarkoitettu.

Kameraa tulen käyttämään kyllä muuhunkin, mutta sillä on tarkoitus kuvata myös blogin teemaan sopivia videoita. Aika hauska olisi kiinnittää kamera kaniin (koirillehan myydään oikein erillisiä valjaita kameraa varten), mutta voi olla aika hankala juttu. Itse kamera ei juuri mitään paina, mutta suojakotelon kanssa olisikin sitten jo kania haittaava. Mutta katsotaan mihin tätä tulee vielä käytettyä. Eiköhän jotain kivaa ole blogiin vielä luvassa.

Kamera on sen verran pieni, että se mahtuu hyvin vaikka marsunhäkkiin. Alla onkin pieni video marsuista syömässä. Vähän hämärä tuo marsujen nurkka on, joten varmasti laadukkaampaa materiaalia saa kuvattua kunnon valaistuksessa.



sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Häkkipäivitystä ja marsuja


Jättipojat pääsivät tänään eroon kamalista häkkipohjista tehdyistä katoksistaan ja saivat kivat vanerikopit tilalle. Laitoin myös vähän pressua koppien kohdalla tuomaan lisäsuojaa sekä sateelta että auringolta. Yllättäen aurinko onkin ollut pojille se isompi ongelma. Sateella ne ovat kyllä ulkoilleet innokkaasti, mutta heti kun on aurinkoinen sää ollut, ovat pojat maanneet piilopaikoissa. Ne asuivat alkuviikkoon asti lampolassa, jossa kesäisin yleensä on viileämpää kuin ulkona. Ilmeisesti pojat tottuivat jo viileämpään lämpötilaan, joten niiden mielestä aurinko ja lämmin sää on liikaa. Eivätköhän ne kuitenkin vielä ehdi kunnon kesäsäähänkin tottua.


Helmeriä varten rakentelin myös isomman häkin, jotta se pääsisi muuttamaan pois pienestä kaksikerroksisesta kopistaan. Vaihtelun vuoksi halusin kokeilla jotakin ihan uutta mallia, eli kolmiohäkkiä. Tämä on oikeastaan aika kiva malli, joka on nopea tehdä ja vie vähemmän materiaalia kuin tavallinen häkki. Tähän kun vetää pressua tai muuta vastaavaa päälle, niin vesikin valuu suoraan maahan. Pohjaverkkoa en häkkiin laittanut, vaan siinä on pohjana tuota samaa materiaali kuin kanilan sisähäkkejenkin pohjalla. Siitä ei läpi kaiveta, joten kani pysyy sisällä ilman verkkoakin. Verkkona käytin loppurullan puutarhaverkkoa, jossa silmäkoko on aika samaa luokkaa kuin kompostikehikoissa. Aloin kuitenkin epäillä mahtaako Helmeri häkissä pysyä, sillä se on kova poika etsimään karkaamismahdollisuuksia. Häkkiin muuttikin siis lopulta astetta isompi Niilo ja Helmeri meni Niilon vanhaan häkkiin.




Kylmempien päivien jälkeen oli viimein sen verran hyvä ja lämmin sää, että marsutkin pääsivät käymään ulkona. Tämä oli vasta niiden toinen kerta ulkosalla, mutta huomattavasti paremmin jo meni kuin viimeksi. Tytöt eivät olleet ollenkaan niin arkoja kuin viimeksi ja uskalsivat jo kivasti liikuskella ympäriinsä. Kaksi nuorempaa tyttöä ovat kirineet kasvussa ja ovat jo lähes saman kokoisia kuin Helmi. Helmille ikää on kertynyt jo puoli vuotta vaikka tuntuu että vasta äsken tyttö tuli pienenä marsupallona. Nuoremmat tytöt liittyivät laumaan aika tarkkaan kaksi kuukautta sitten. Valkoinen sai aika pian nimekseen Elda, mutta ruskea on ollut vailla kunnollista nimeä. Nyt on sekin kuitenkin vihdoin saanut nimen ja tyttö tunnetaan tästä lähtien Elsana. Edelleen nämä kaksi tyttöä on hieman arkoja, mutta etenkin Eldan kohdalla ollaan jo menossa hyvää vauhtia kohti kesyä marsua.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Alapihan asukkaat


Jättipojat Sebu ja Söpö pääsivät nekin vihdoin ulos asumaan, uusien ulkohäkkien tultua valmiiksi muutama päivä sitten. Nämä ovat hieman erikoisemmat häkit, sillä eivät ole mitenkään kiinteitä vaan 200 cm x 120cm kokoisista elementeistä koottuja. Elementit eivät ole mitenkään pysyvästi kiinni toisissaan, joten häkit saa helposti purettua paloihin ja vaihdettua rakennelman kokoa tai muotoa. Nyt kummallakin pojalla on käytössään 2m x 2m kokoiset asunnot. Häkkeihin on tulossa viikonlopun aikana vielä kunnolliset kopit. Kuten kuvasta näkyy pojilla on piilopaikkoina ja sateensuojina toistaiseksi oudon näköiset viritelmät, jotka on tehty tehdashäkkien pohjalaatikoista. Jotain muutakin kivaa virikettä täytyy vielä keksiä. Vielä on kuitenkin riittänyt virikkeeksi hyvin ruohopohja jota saa tonkia. Uutuuden viehätys luultavasti katoaa siihen kuitenkin vielä kesän aikana.

Vielä jättityöt tarvitsisivat oman ulkotarhan, niin sitten on kaikki kanit pihalla. Niille tulee luultavasti ihan kiinteästi paikallaan oleva aitaus, ellen satu innostumaan tehdä noita häkkielementtejä lisää.


Jättipoikien häkit sijaitsevat heinäpellon päässä, lähellä pikkupoikien talvikanilaa. Kanilakopin ympäristössä onkin tänä vuonna enemmän porukkaa kuin ennen. Alkaa tulla jo vähän kotieläinpihamainen vaikutelma, kun lampaidenkin aitaus on samassa rykelmässä. Autotallin seinustalla on vanhat tutut ruohonleikkurilaatikoista tehdyt isommat häkit, joissa asuu Bumba, Wellu ja toistaiseksi vielä kolme omaa kotia etsivää belgianjätti poikaa. Seuranaan niillä on Helmeri, jolla on käytössä kaksikerroksinen pikkuhäkki. Häkin kerroksilla on pituutta 120cm, eli aika pieni häkki on. Se onkin ollut nyt vaan väliaikaisesti käytössä muutaman viime viikon ajan ja Helmerille on tulossa isompi häkki. Olisi tullut jo tänään, mutta sateen takia jäi rakentelut jollekin muulle päivälle. Kuvassa etualalla on vanha marsujen ulkoiluhäkki, jossa kuitenkin on enemmän kaneja kuin marsuja pidetty. Tämänkin tilalle saattaa vielä uusi häkki tulla, sillä olisi kiva jos häkkiä voisi siihen käyttää mihin se alkujaan on tehtykin. Häkkirivistöä täydentää vielä pikkutyttöjen ulkohäkki. Neideillä on lampaat seinänaapureina ja tykkäävät puolin ja toisin toisiaan katsella.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Muistoesineet


Reilu kymmenen vuotta sitten meillä asusteli hieno kukko, joka tunnettiin nimellä Tipi. Kanalauma ja niitä johtava kukko asuivat omassa kanahäkissään, mutta Tipi sai elää vapaana pihassa. Aluksi sillä oli kaverinaan toinen kukko, mutta vihaisen luonteen vuoksi kaveri annettiin pois ja Tipille laitettiin kaveriksi yksi kanalauman kanoista. Kanakaverikin sillä tosin ehti kertaalleen vaihtua alkuperäisen kanan jouduttua tapaturmaan, joka johti kanan lopetukseen. Tipi oli hyvin viisas ja muutenkin kaikin puolin täydellinen kukko. Yöksi se meni kanansa kanssa lampolan ikkunalaudalle nukkumaan. Lampolan ovi tietenkin suljettiin turvallisuuden vuoksi aina yöksi. Kerran ovi kuitenkin unohtui yöksi auki ja aamulla lampolan edessä odotti ikävä näky. Tipistä oli jäljellä enää kasa sulkia. Kana löytyi kuolleena lampolasta. Siinä ei ollut mitään merkkejä väkivallasta, eli luultavammin se oli vain saanut sydänkohtauksen pariskunnan joutuessa petoeläimen hampaisiin. Mutaan jääneen tassunjäljen perusteella syyllinen tunnistettiin supikoiraksi.

Keräsin tuolloin kasan Tipistä jäljelle jääneitä sulkia muistoksi ja säilöin ne kahtia leikattuun maitopurkkiin, joka oli kaiketi askartelua varten säästetty. Purkki sulkineen päätyi kaapin ylähyllyille, jossa se sai olla vuosien ajan rauhassa. Aina joskus sulkapurkki tuli vastaan, mutta päätyi aina uudelleen kaapin perälle. Muutama vuosi sitten sulat sattuivat taas käteen ja tuli mieleen että niistä voisi tehdä jonkinlaisen muistoesineen. Eiväthän ne kukolle juuri kunniaa tehneet kaappiin säilöttyinä. Jostain tuli sitten idea tehdä unisieppari käyttäen Tipin höyheniä sen koristelussa. Tämän projektin aloitin valehtelematta jo yli vuosi sitten, mutta vasta nyt sain inspiraation tehdä siepparin loppuun. Yllättävän hyvin se onnistui ja sulkiakin jäi vielä. Toiseenkin sieppariin riittäisi siis materiaalia ainakin niiden osalta. Alunperin olisin halunnut tehdä siepparin rungon puusta, mutta en saanut siitä väännettyä riittävän symmetristä. Runko on siis jostakin askartelukaupasta ostettu metallirengas. Rengas on päällystetty nahkasuikaleella ja keskustan verkko on jotakin paksumpaa lankaa. Höyhenet roikkuvat lasihelmillä koristeluissa nahkaisissa nauhoissa.


Lisäksi tein vielä avaimenperän, jossa yksi pieni Tipin untuva on lasisessa pikkupurkissa. Tämä ei ole täysin oma idea, vaan inspiraation tähän sain eräältä Instagram tililtä. Joskin aika kaukana alkuperäisestä inspiraation lähteestä on tämä valmis avaimenperä. Purkkeja on vielä runsaasti varastossa, joten saman tyylisiä koristeita haluaisin tehdä vielä lisääkin. Kun vaan keksisi mitä purkkien sisään laittaisi. Kanin papana kun ei esimerkiksi välttämättä ole niin kaunis ilmetys.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Väki vähenee


Viikko on kulunut kiireisissä merkeissä, sillä lähes päivittäin on poikasia lähtenyt kohti uusia koteja tai ainakin kesäkoteja. Tänään oli ennätyspäivä ja kaneja lähti peräti neljään paikkaan. Lisäksi sisko haki kaksi poikasta joksikin aikaa luokseen kasvamaan, jotta Justuskin saisi välillä nauttia kaniseurasta. Vakituista kaveria Justus ei voi saada, sillä sitä ei haluta leikata. Leikkauksella kun saattaa olla negatiivisia vaikutuksia kanin luonteeseen ja olisi kurjaa jos Justukselle niin kävisi. Mutta nyt poika saa jonkin aikaa kaverikseen kaksi jättivauvaa.

Alkuviikosta lähtee vielä muutama poikanen uusiin koteihin, jonka jälkeen kodinetsijöitä on enää kolme. Belgianjättipoikia kaikki. Loppukesästä/syksystä palailee kyllä vielä muutama poikanen takaisin ja niille on sitten vielä kodit hakusessa. Kesäkaneista on ollut taas aivan valtava kysyntä, vaikka en kesäkanimahdollisuudesta missään varsinaisesti edes mainostanut. Ainoastaan kanilan sivuilla on asiasta juttua. Valitettavasti kesäkaneja ei voi hirveän monia kerralla antaa, kun kuitenkin tulevat myöshemmin vielä takaisinkin. Monelle kiinnostuneelle ei siis enää kaneja ole riittänyt ja kaneja lähtikin vain niille jotka olivat jo hyvissä ajoin alkuvuodesta liikkeellä.


Pieni Riona tyttönen päätyi jälleen kuvattavaksi. On se vaan niin ihana pikkuinen. Sylissä se ei oikein tykkää olla ja rimpuilee mielellään, mutta vapaana pysyy kivasti lähellä eikä yritä karata minnekään. Huomisen jälkeen Riona onkin jättilauman ainoa poikanen. Toivottavasti tyttö ei tunne itseään kovin yksinäiseksi. Lauma on poikasten lisäksi pienentynyt myös yhdellä aikuisella, sillä myös Taika lähti uuteen kotiin. Taikalle oli poikue suunnitelmissa, joka olisi ollut apuna mustavalkojapanilaisten jättiristeytysten jalostuksessa. Nyt kanilassa on kuitenkin kaksi hyvää pari ensi vuodelle ja ne riittävät. Siksi poikuesuunnitelmat Taikan kohdalla jäivät turhaksi. Tyttö olisi kyllä voinut ihan pelkäksi lemmikiksikin laumaan jäädä, mutta kun sopiva koti oli tarjolla niin tyttö lähti sitten sinne.









Myös hattarapupu Muru oli kuvausvuorossa. Alkuvuodesta Muru ei ollut vielä kovin kummoisella harjaksella varustettu, vaikka sillä MM harjas onkin. Yllättäen harja lähti kuitenkin kasvuun ja neiti on jo varsin pörröinen ilmestys. Onpa sitä luultu jo angorakaniksikin. Kokoa Muru on myös kasvanut kivasti, kun talvella oli vielä kovin pieni ja ehdin jo miettiä täytyykö se jättää koon takia pois kasvatuksestakin. Onneki ei tarvinnut ja jos hyvin käy tyttö saakin ensimmäisen poikueensa kesäkuun loppupuolella. Isänä poikueella on Helmeri, eli leijona-hermuja tulossa. Olen aina tykännyt kovasti kyseisten rotujen risteytysten ulkonäöstä, joten tuskin tulen tälläkään kertaa pettymään. Koska Muru on valkoinen sinisilmäinen, tulee kaikki sen jälkeläiset olemaan x-kirjavia. Toki kirjavuus voi olla ainoastaan geeneissä, eikä mitään näkyvää kirjavuuttaa kaikissa poikasissa ole. Ainakin mustia ja mustia ottereita on poikueeseen odotettavissa, mahdollisesti muitakin värejä jos vanhemmat sattuvat keltaista tai sinistä väriä kantamaan.





torstai 2. kesäkuuta 2016

Pienet prinsessat

French Vanilla "Riona"

Tatooine "Daisy"

Misty Day

Myrtle Snow

Muutama pikkutyttö päätyi kuvattavaksi ja kerrankin tuli vielä kuvattua muualla kuin vain tylsästi pöydän tai muun vastaavan päällä. Onhan aina oma vaivansa kuljettaa poikaset kauemmas kuvattavaksi, mutta kyllä kuvista niin vaan kivempia tulee.

Myrtle ja Misty lähtevät luultavasti ensiviikolla kesäkotiin. Myös niiden veljellä iti olla samat kesäsuunnitelmat, mutta valitettavasti sen kesäkodissa ilmeni niin pahaa allergiaa että poika palasi takaisin jo muutaman päivän kuluttua. Koska poikueesta ensisijaisesti olin tyttöä kotiin jättämässä, laitoin pojan myyntiin ja eilen se muuttikin kivaan kotiin. Perheessä oli jo kaneista kokemusta ennestään, joten ei ainakaan ole vaarana että enää uudelleen joutuisi allergian takia palaamaan. Myös poikueen toinen poika muutti omaan kotiin muutama päivä sitten. Myrtle ja Misty ovat hienoja tyttöjä kumpikin, joten aikanaan tulee olemaan vaikea päättää kumpi jää pysyvästi kanilaan.

Pikkutyttöjen laumassa on innostuttu kovasti kesästä ja lauma on aloittanut valtavat kaivausprojektit häkin kaivelupuolella. Oikeastaan aina vähintään yksi kani on kaivamassa koloa ja välillä kaivelu on jopa tärkeämpää kuin syöminen. Poikaset eivät sentään projektiin osallistu, mutta mielellään kyllä käyttävät tunneleita leikkipaikkoina.