maanantai 11. huhtikuuta 2016

Uudet tulokkaat


Marsuista ja etenkin tyttömarsuista on tuntunut olevan kamala pula, mitä tässä nyt reilu kolme viikkoa on Violalle seuraajaa etsitty. Netin myyntipalstoilla vähintään 80% myytävistä marsuista on poikia ja harvat tytöt ovat sitten olleet liian kaukana. Myös eläinkauppojen marsutilanne on ollut aivan surkea. Yksi tyttömarsu olisi kohtuullisen matkan päässä ollut myynnissä, mutta se oli väriltään valkoinen ja ilmeisesti vielä punasilmäinen. En värille kamalasti lämmennyt, niin jäi se sitten ostamatta. Elliot täällä on Helmin häkkinaapurina ollut, joten sen vuoksi kalama kiire ei uuden marsun etsinnällä ole ollut. Selvästi Helmi on kuitenkin kaivannut kaveria ihan samaan häkkiin ja on muutenkin ollut tyytymätön kun sen käytössä on ollut vain toinen häkeistä (normaalisti ovat yhdistettynä yhdeksi isoksi häkiksi).

Sisko on marsuja kysellyt puolestani monesta paikkaa (on se hyvä kun lähipiirissä on hullu marsuihminen, niin pääsee itse vähemmällä). Eilen oli vuorossa jo Turku, kun lähempänäkään ei marsuja myynnissä ole. Faunattaresta tänne saapuikin eilen iltapäivällä kaksi pientä tyttöä. Ihan vaan yhtä marsua olen etsinyt, mutta tuolla eivät myy marsuja kuin pareittain. Mikä tietenkin on ihan hyvä juttu, mutta ongelmallinen silloin jos kotona jo kaveri olisi valmiina. Eli nyt täällä asuu ensimmäistä kertaa kolme marsua. Ihan hauska kyllä päästä seuraamaan tälläisen jo vähän laumaa muistuttavan porukan elämää. Yön pikkuiset olivat Helmistä erillään, mutta aamusta muunsin häkit taas yhdeksi isoksi asunnoksi. Hyvin ovat tulleet toimeen, joskin jotain pientä kitinää ja uhittelua välillä on nähtävissä.

Marsujen tiedot pitäisi tulla myöhemmin perässä, mutta ilmeisesti ovat seitsemänviikkoisia. Vähän epäselväksi oli jäänyt ovatko sisaruksia vai vaan muuten samanikäisiä. Mutta se selviää varmasti sitten kun tiedot saapuvat. Tytöt ovat peräisin paikalliselta kasvattajalta ja niistä huomaa kyllä että ovat hyvin pidettyjä. Marsumaiseen tapaan ovat vielä ihmistä kohtaan arkoja, mutta muuten kyllä rohkeasti tutkivat häkkiä. Helmin tavoin kesyyntyvät varmasti nopeasti.

Elliot lähti tietenkin heti pikkuisten saavuttua samalla kyydillä kotiin. Vaikka Elliot kiva marsu onkin, olen ihan tyytyväinen saadessani lähettää sen kotimatkalle. Ruuan suhteen se alkoi nirsoilla kamalasti. Kotonaan se oli jo aiemmin päättänyt ettei enää syö porkkanaa. Täällä listalta tippui pois myös tomaatti ja kurkustakin alkoi kelvavata vain reunat. Tässä vaiheessa porkkanasta taas tosin muuttui suuri herkku. Jatkossa on siis taas jonkun muun ongelma miettiä mitä herra milloinkin suostuu syömään. Lisäksi Elliotilla oli jonkinlainen pakkomielle pitää aivan hirveää meteliä silloin kun katselin suomenkielisiä ohjelmia. Ei koskaan silloin kun katsoin jotain missä olisi tekstitykset. Nyt Elliot on siis kotonaan metelöimässä. Täällä ollessaan se sai kivan lyhyen kesätukankin, kun Helmi sai sitä kalterin välistä parturoitua.


Myös kaninpoikasten muodossa on saatu lisää porukkaa laumaan. Wilmalla oli eilen 31. tiineyspäivä ja aamulla jo oletin poikasia löytyvän. Mitään ei kuitenkaan ollut syntynyt. Iltaa kohden Wilma alkoi olla jo aika tuskaisen oloinen, mutta pesää ei kuitenkaan vielä rakennellut. Tänään oli kuitenkin poikaset vihdoin putkahtaneet maailmaan. Kaksitoista niitä kaikenkaikkiaan oli, mutta yksi oli kaukana pesästä kuolleena. Poikanen oli paljon eläviä isompi, joten heti tuli mieleen olisiko se voinut olla tukkeena ja viivästyttää synnytystä. Wilma kun oli eilen jo sen oloinen, että olisi halunnut poikasten syntyvän. Poikanen voi kyllä syntyä pesän ulkopuolelle vahingossakin, mutta se voi olla myös merkki ongelmista synnytyksessä. Mutta kaikki kuitenkin on onneksi hyvin sekä äidillä että poikasilla, oli synnytyksessä sitten ollut ongelmia tai ei. Jännityksellä odottelen nyt että poikasten värit alkavat näkyä. Erisävyisiä vaaleita ja tummia pesässä oli. Tämähän on siitä mielenkiintoinen poikue, että mahdollisia värejä on belgianjättipoikueeksi paljon. Voi syntyä tavallisempia luonnonharmaita ja -keltaisia, mutta myös luonnonsinistä, chinchillaa ja schwarzgrannea. Ja eikös luonnonisabellakin taida vielä yhtenä vaihtoehtona olla. Olisi aika hauskaa jos joka väriä löytyisi. Belginjättipoikueissa harvemmin kovin montaa eri väriä esiintyy. Harmi että vanhemmat ovat pienikokoisia eivätkä muutenkaan kovin rodunomaisia. Omaan käyttöön jälkikasvu sopii hyvin, mutta näistä olisi voinut olla iloa jollekin belgianjättikasvattajallekin jos vähän rodunomaisempia olisivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)