tiistai 12. huhtikuuta 2016

Jättivaaveja

Tulipahan kuvattua Aadan ja Jättiksen poikaset läpi. Samanväriset poikaset myös saivat tipan kynsilakkaa korviinsa, mutta en tiedä kuinka hyvin mahtaa merkit pysyä kun vielä pesässä mylläävät. Samalla katselin taas sukupuolia ja näyttäisivät edelleen samoilta kuin viimeksikin. Kaikkien tyttöjen suhteen en kyllä vieläkään uskalla sukupuolia varmoiksi sanoa. Ensimmäisellä raitapaitalapsella on tausta erilainen kuin muissa kuvissa. Olin valinnut mielestäni kivan kuvaustaustan, mutta heti ensimmäisen poikasen jälkeen aurinko tuli pilvestä ja kyseinen paikka ei enää sopinut kuvaamiseen. Ei auttanut muu kuin siirtyä varjoon lampolan seinustalle.

Selvä ero poikueiden välillä jo on, sekä ulkonäön että luonteen suhteen. Ranskispoikasilla korvat ovat jo luppaa kohti menossa ja olemus on pyöreä. Nämä asuvat viileässä, mikä hidastaa korvien laskeutumista. Korvat voivat siis seikkailla vielä pitkään eri asennoissa. Luonteeltaan ranskispoikaset olivat rauhallisia kuvattavia ja pysyivät vähällä vaivalla paikoillaan. Belgianjäteiltä tämä taas ei onnistunut ja niillä jokaisella tuntui olevan päämääränä juosta pöydältä alas mahdollisimman nopeasti.

Poikaset ovat hieman päälle kaksivikkoisia ja yhtään poikaskuolemia ei näiden poikueiden kohdalla ole ollut. Muutamia pienempiä yksilöitä joukossa kuitenkin on ja etenkin viimeisen kuvan luonnonharmaa poika on huolestuttavan pieni. Sille yritin lisämaitoa tarjota, mutta vastahakoista jättikaniemoa on aivan mahdoton pitää paikoillaan. Täytyy vaan toivoa että poikanen itse tissille löytää. Poikueen pienimmillä yksilöillä vaan on monesti ikävä taipumus oikein varta vasten kaivautua poikaskasan pohjalle, jotta eivät vahingossakaan pääse ensimmäisten joukossa varaamaan omaa tissiä.

Ranskanlupat

tyttö
poika
poika
poika
tyttö
tyttö
tyttö
tyttö

Belgianjätit

tyttö
poika
tyttö
tyttö
poika
poika
tyttö
tyttö
poika
poika
Tänään pääsivät myös kahdeksan onnekasta poikakania muuttamaan ulkohäkkeihin. Neljä poikaa on vielä ilman ulkohäkkiä ja lisäksi jättitytöille täytyy myöhemmin ulkoiluaitaus rakentaa. Niiden suhteen ei kuitenkaan ole vielä kiire, sillä ulos lähtevät vasta kun poikaset ovat valmiita vieroitettaviksi. Turvallisuussyistä en poikasia ulos vie, sillä tarha on tarkoitus tehdä isompisilmäisestä verkosta, josta poikanen voisi päästä karkuun. Viime kesänähän kaksi poikasta karkasi lampolan seinän läpi, eikä niitä enää löytynyt. Nyt poikaset pidetään visusti tallessa suljettujen ovien ja tiiviiden seinien sisällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)