tiistai 29. maaliskuuta 2016

Töissä eläinten parissa 3/4: Hevostalli


Hevostelu on hyvin suosittu harrastus, joten erilaisia talleja löytyy ympäri Suomea. Tallit tarjoavat mahdollisuuden hoitaa ja ratsastaa hevosia, sekä majoittavat yksityishevosia joita omistaja ei omassa pihassa voi pitää. Ravihevoset ovat vielä kokonaan oma maailmansa, joita yksi kasvattaa ja toinen treenaa sekä kilpailuttaa. Ratsastuskoulut ovat eniten esillä olevia talleja, sillä täytyyhän asiakkaat houkutella paikalla hyvällä mainonnalla. Yhtä paljon on kuitenkin muitakin talleja, vaikka niiden olemassaolosta ei aina tiedäkään.

Ratsastuskoulut saavat tuloja tietenkin ratsastustunneista ja monesti tallit järjestävät vielä kesäisin leirejä. Myös kursseja ja muita erikoisjuttuja voidaan pitää vuoden mittaa. Ratsastuskoulut saattavat myös vuokrata karsinoita yksityishevosille. Vuokrapaikkoja voi olla muutama tai niille on voitu varata vaikka kokonaan oma tallinsa. Olemassa on myös talleja, joiden toiminta perustuu kokonaan tallipaikkojen vuokraamiseen. Ratsuhevosia kasvatetaan Suomessa harvemmin isommassa mittakaavassa, mutta ravipuolelta löytyy isoajakin kasvatustalleja, joille syntyy vuosittain useita varsoja. Tällöin talli saa tulonsa varsojen myynnistä. Oriasemien tehtävänä on koota laadukkaat siitosorit saman katon alle ja majoittaa niitä tervehtimään tulevat tammat (joilla mahdollisesti varsa mukana) siihen asti että astutus/siemennys on saatu hoidettua. Kilpailevat ravurit tai kilpauraan tähtäävät nuoret lähetetään usein valmennustalleille, joiden sijainti luonnollisesti on raviratojen läheisyydessä. Ravipuoli on siitä erikoinen, että moni omistaa hevosen, jonka kanssa ei kuitenkaan itse ole lähes yhtään tekemisissä. Tallin toimintamuoto määrittää sen, ovatko asiakkaita ihmiset vai itse hevoset. Esimerkiksi ratsastuskouluilla hevoset ovat työkavereita ja ratsastajat asiakkaita, kun taas yksityishevosia majoittavalla tallilla myös hevoset voidaan katsoa asiakkaiksi.

Talleilla työskentelee useammankin eri ammatin edustajia. Perinteisten hevosenhoitajien ja ratsastuksenopettajien lisäksi löytyy mm. valmentajaa, ratsuttajaa ja kengittäjää. Tässä postauksessa keskitytään hevosenhoitajan työhön, josta itselläni on kokemusta muutamaltakin eri tallilta.


Valtaosa talleista on edelleen tavallisia karsinatalleja, joissa hevoset viettävät yönsä sisätiloissa ja ainakin osan päivästä ulkona. Tyypillinen työpäivä tallilla alkaakin hevosten tarhaan viennillä. Mahdollisesti hevosille voidaan myös antaa väkirehuja ennen ulos vientiä. Aamuheinänsä hevoset saavat yleensä tarhoihin. Heinät joutuu mahdollisesti jollakin tavalla kuljettamaan joka tarhaan erikseen tai hevosilla voi olla myös vapaa heinä ja isot pyöröpaalit valmiina tarhoissa. Tarhaamisen jälkeen alkaa aikaa vievin työ, eli karsinoiden siivous. Karsinoissa käytettävä kuivike sekä tallin tapa siivota karsinat määrää sen, kuinka kauan yhden karsinan parissa saa ahertaa. Ihanteellista kuitenkin olisi saada yksi karsina 5-10 minuutissa valmiiksi. Normaalisti karsinat siivotaan kottikärryihin, jotka käydään kippaamassa lantalaan. Joissakin uusimmissa talleissa on koneellinenkin lannanpoisto käytössä, mutta se on vielä harvinaista. Karsinoiden siivouksen jälkeen siistitään tietenkin vielä siivouksen yhteydessä likaantunut käytävä.

Tallin karsinoiden lisäksi tallialueelta löytyy varmasti aina jotakin muutakin siivottavaa. Jos tallilla käy asiakkaita, pidetään tallialue siistinä ja edustuskelpoisena. Yksityistallilla siisteys ei välttämättä ole niin tärkeää. Pihamaalle levinneitä heiniä haravoidaan ja joillakin talleilla myös tarhoja siivotaan hevosten jätöksistä. Kentät ja maneesit pidetään tietenkin myös puhtaina.

Varusteet likaantuvat käytössä ja niitä täytyy putsata säännöllisesti. Nahkaisia varusteita saatetaan putsaamisen lisäksi myös rasvailla. Satulahuovat ja loimet kaipaavat myös pesua aika ajoin. Ylipäätään kaikki varusteet vaativat ainakin välillä jonkinlaista siistimistä, jotta pysyvät asiallisessa kunnossa. Varusteiden kunnossa pitäminen kuuluu tietenkin hevostenhoitajalle.

Hevonen tulisi ruokkia vähintään kolmesti päivässä, mielellään tietenkin useamminkin. Tavalliseen kahdeksantuntiseen työpäivään ei kaikki ruokinnat tietenkään ehdi sisältyä, mutta ainakin pari kertaa pääsee työpäivän aikana ruokaa tarjoamaan (ellei hevosilla sitten ole jo aiemmin mainittu vapaa heinä). Väkirehuja hevoset eivät välttämättä saa kuin kerran tai kaksi päivässä, eli lähinnä heinää niille muilla ruokintakerroilla tarjotaan. Väkirehujen suhteen saattaa kuitenkin olla jonkinlaisia valmisteluita tehtävänä jo ennen niiden tarjoamista, esimerkiksi turvottamista. Talleissa on yleensä automaattiset vesikupit, mutta edelleen löytyy niitäkin talleja joissa vesi juotetaan ämpäreistä. Tarhoihin ja laitumille vesi pitää yleensä jollakin tyylillä viedä, mutta niissäkin käytetään jossakin määrin automaattisia kuppeja tai hyödynnetään alueen läpi kulkevaa ojaa tai muuta veden lähdettä.

Ratsastuskoulussa hevosenhoitajan tehtäviin saattaa kuulua tunneille tulevien hevosten haku sisälle ja ellei jopa niiden ratsastuskuntoon laittaminen, niin ainakin ratsastajien avustaminen tarvittaessa. Ennen ratsastusta hevonen on siis harjattava, sekä puettava sille tarvittavat varusteet. Aloittelevat ratsastajat tarvitsevat yleensä runsaasti apua, sillä esim. suitsien pukeminen vaatii lapselta hieman harjoittelua ennen kuin se alkaa ulkomuistista sujua. Suojat ja muut pienemmät varusteet voivat välillä joutua väärille paikoille tallissa ja hevosenhoitaja on yleensä se jota asiakkaat pyytävät apuun niiden etsimisessä. Myös ravitalleilla hevosenhoitaja pääsee todennäköisesti laittamaan hevosia valmiiksi ajamista varten. Itse valmentaja kun keskittyy mieluiten vain siihen hevosen ajamiseen. Jos tallilla ei yhtäkään ratsastus- tai ajokuntoista hevosta ole, ei niiden varustamista tietenkään töihin kuulu. Ratsastus tai muu hevosen liikutus saattaa jossain määrin kuulua hevosenhoitajalle, mutta eivät kuitenkaan yleensä ole työssä suurena osana. Ilmaisen ratsastuksen toivossa ei siis kannata hevosenhoitajaksi ryhtyä.


Hevosenhoitajan työ on melko raskasta, eikä tästä syystä kaikille sovi. Terveydentilan tulee olla myös hyvä, sillä vaikkapa kipeällä selällä ei karsinoita pahemmin siivoilla. Hevoset ovat isoja eläimiä jja osa niitä sattaa jopa hieman pelätä. Tälläiselle ihmiselle hevosenhoitajan työ ei sovi, sillä hevonen huomaa kyllä epävarman käsittelijän ja osaa olla entistä hankalampi. Hevosten luonteet vaihtelevat laidasta laitaan. Ratsastuskoulujen hevoset ovat yleensä melko kilttejä, mutta ravihevosen luonne voikin olla jotakin aivan muuta. Joillakin talleilla majailee myös oreja, jotka ovat välillä aika hurjiakin tapauksia. Hevosenhoitajan täytyy pystyä käsittelemään ongelmitta hevosta kuin hevosta, oli sen luonne sitten mitä tahansa. Liika rohkeus ei tietenkään ole hyväksi, sillä se saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Tallin toiminnasta riippuen vaaditaan mahdollisesti myös asiakaspalveluhenkisyyttä, jos tallilla jonkinlaista asiakastoimintaa on. Ulkoilmasta täytyy tietenkin myös tykätä, sillä tallissa sisälläkään harvemmin erityisen lämmin on. Hevosenhoitajan koulutus on alalla aina eduksi, mutta harrastuspohjaisellakin kokemuksella pärjää mainiosti. Moni harrastaja onkin huomattavasti kokeneempi kuin alaa opiskellut.

Työpaikkoja alalla on melko nihkeästi tarjolla. Tarvetta työntekijöille olisi kyllä, mutta varaa ylimääräisen ihmisen palkkaan ei ole. Palkattomaan työhön pääsee kyllä ongelmitta ja esim. hevostalli.net on täynnä ilmoituksia joissa tallit etsivät erilaisia harjoittelijoita yms. Palkallisiakin töitä on säännöllisesti tarjolla. Niihin on kuitenkin paljon hakijoita ja kokemuksen täytyy olla aika laaja, jotta paikan onnistuu kaikkien hakijoiden keskellä nappaamaan.

2 kommenttia:

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)