torstai 31. maaliskuuta 2016

Punasilmät ulkosalla


Pihvi saattaa lähiaikoina muuttaa viimeinkin omaan kotiin, joten otin sen ja Wellun eilen kuvattavaksi aitaukseen (valkoiset kanit + kurainen maa = huippuyhdistelmä!). Pojat elävät edelleen sulassa sovussa keskenään, vaikka epäilin joutuvani ne erottamaan Wellun käytyä Aadaa tapailemassa. Pihvi kyllä haistoi Wellussa tyttökanin hajun ja aluksi Wellua astuikin, mutta Wellu ei tavalliseen tapaansa asiasta välittänyt ja pian tilanne rauhoittui. Näiden sopuisa yhteiselo on todennäköisesti täysin Wellun ansiota, sillä sitä ei kiinnosta tippaakaan onko kaveri uros vai naaras. Oikeastaan en ole sen koskaan nähnyt yhdellekään urokselle riitaa haastavan. Wellu on siis kani joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Pihvi on myös sopuisa luonteeltaan, mutta aivan varmasti olisi jo kauan sitten tapeltu jos toinen samanlainen uros häkissä elelisi. Mikäli Pihvi tuosta nyt lähtee, saa Wellu mitä luultavammin jonkun jättiurospoikasen kaverikseen. Mahdollisesti jopa oman poikansa, riippuen miten ranskispoikueen sukupuolet jakautuvat.


Iältään Pihvi on jo kahta kuukautta vajaa vuoden vanha. Kotiin poikaa ei ole koskaan ollut tarkoitus jättää, vaan on kotona ollut vain koska kotia ei muualtakaan ole löytynyt. Tämä on siis aika hyvä esimerkki siitä, kuinka kasvattamaansa poikasta voi todellakin joutua pitämään kotona pitkään. Poikasia ei ikinä pidä mennä teettämään, mikäli ei niitä voi luovutusikää pidempään kotona asuttaa. Pihvin kohdalla tietenkin moni asia on vaikuttanut heikkoon kiinnostukseen. Valkoinen punasilmäinen on vähiten suosittuja värejä ja monen mielestä todella rumakin väri. Pihvi on myös jätiksi todella pieni (poika painaa vain nelisen kiloa). Jättikaneille on kyllä aina omat kannattajansa, mutta Pihvi on pelkkä keskikokoinen kani, eikä ulkonäöltäänkään varmasti monia miellytä. Luonteeltaan poika on kyllä aivan ihana, mutta valitettavasti monella kaninostajalla ulkonäkö on luonnetta tärkeämpi. Joitain kiinnostuneita Pihvistä on kyllä ollut, mutta poikaa olisi tarvinnut aina lähteä kuskaamaan jonnekin. En ole tähän viitsinyt lähteä, kun mikään pakko ei Pihviä ole ollut pois kanilasta saada.


Täytyy tähän samaa postaukseen laittaa myös tuoreet vauvauutiset. Halla oli saanut tänään viisi kaunista poikasta. Jos muutaman vuoden takaista vahinkopoikuetta ei lasketa (johon syntyi vain yksi elävä poikanen), on tämä ensimmäinen onnistunut kasvatti x kasvatti yhdstelmän poikue. Isänä näillä on siis Bumba, joka Hallan tavoin on omia kasvateita. Vielä en kuitenkaan uskalla iloita, sillä vastaavilla poikueilla on ollut aina huonoa tuuria. Kahteen kertaanhan kasvattiyhdistelmien poikaset ovat kuolleet heti synnyttyään ja tuo ainut onnistunut oli sitten tietenkin vahinkopoikue, jonka vanhemmat oli puolisisaruksia. Toivotaan että nämä nyt tekevät poikkeuksen ja selviävät isoiksi asti. Ainakin vielä olivat hyvissä voimissa. Kasvatusta vie aina ihan eritavalla eteenpäin kun saa yhdistää kaksi omaa kasvattia, eikä tarvitse käyttää toisena vanhempana kania joka ei välttämättä ihan kaikilla tavoin ole omasta mielestä täydellinen.

Poikasten tulevista väreistä en vielä osaa sanoa mitään, mutta yksi keltamustajapsi pesässä möllötti, sekä yhden perhoskuvioisen erotin myös. Aika näyttää mitä väriä muut edustavat.

Jättivauvat voivat nekin hyvin ja ovat kaikki elossa. Viikonloppuna niistä varmaan jotain kuviakin jo otan. Ranskispoikueen kolme valkoisiksi epäilemääni poikasta paljastuivat kuitenkin hyvin vajaiksi japanilaisiksi, mikä on oikein positiivinen juttu. Mahdollisesti ovat sinikeltaisia japseja, kun vasta myöhässä nuo vähäiset raidat ilmestyivät. Neljä tummaa ovat ilmeisesti mustia (elleivät sitten satu olemaan todella tummia sinisiä). Vähän kyllä ihmettelen jos tosiaan kaikki neljä mustia ovat, sillä tuosta yhdistelmästä ei pitäisi mitenkään hirveän suurella todennäköisyydellä mustaa ulos tulla. Mutta välillä nämä geenit jakautuvat erikoisellakin tavalla! Belgiapoikueen värit ovat sentään pysyneet samoina kuin ne jo heti syntymäpäivänä katsoin.

Ensiviikon loppupuolelle odotellaan vielä Wilman poikuetta ja sitten kaikki kevään poikueet ovatkin syntyneet. Kesälle on vielä muutama poikue suunnitteilla, mutta ensin kasvatetaan tämä joukko luovutusikään.

3 kommenttia:

  1. Tassut ja maha oli ihanan väriset meilläkin Kuun kanssa kun käytiin pihalla juoksentelemassa. ;) Kiva postaus ja kivoja kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli kurainen kani sielläkin. :)
      Muuten valkoiset kanit on kyllä nättejä, mutta helposti myös pääsevät likaantumaan.

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)