torstai 17. maaliskuuta 2016

Ilona ja Viola


Ilona ja etenkin Viola ehtivät kuulua lauman elämään useamman vuoden ajan. Yhteistä taivalta tytöillä kesti kolme vuotta, mutta Viola oli jo ennen Ilonan tuloa Mersun kaverina.

Mersu oli meillä aluksi muutaman vuoden ainoana marsuna. Marsulla pitäisi tietenkin aina olla toinen marsu kaverina, mutta Mersu eli oikein tyytyväisenä yksinkin. Pojasta on ollut jo kauan postaus suunnitteilla ja ehkä sen vielä joskus saan valmiiksi. En siis tässä postausessa Mersun elämästä sen enempää kerro. Lopulta Mersulle päätettiiin hankkia kaveri ja ajatuksena oli pieni poikamarsu, jotta marsut voisivat olla samassa häkissä. Läheisessä eläinkaupassa oli käyty vilkuilemassa marsuja jo kauan ja sieltä päätettiin kaveri hakea. Tarjolla sattuikin heti sopivasti olemaan lauma poikamarsuja. Kun sopiva pikkuinen valittiin, kauppias tarkasti vielä sen sukupuolen. Tässä vaiheessa havaittiin pienen pojan olevankin tyttö. Todellisuudessa kaikki poikaset olivat olleetkin tyttöjä koko ajan, mutta kauppias oli muistanut sukupuolet väärin. Kauppiaan kotona olisi kyllä ollut urospoikasiakin, mutta koska ne olisivat tulleet kauapalle vasta muutaman päivän päästä ja sopiva pikkuinenkin oli jo valittu, päätettiin se sukupuolesta huolimatta ottaa. Häkkejä oli kotonakin kyllä kaksi valmiina, joten mitään ongelmaa ei tyttömarsunkaan hankinnassa varsinaisesti ollut.

Viola oli jo heti tullessaan todella reipas luonteeltaan, joskin tietenkin ymmärrettävästi hieman arka etenkin ihmisiä kohtaan. Mersun kanssa ne pääsivät heti tutustumaan (häkki toki välissään). Mersulla kesti aika kauan tajuta että pieni karvapallo oli samaa lajia kuin se itsekin. Lisäksi se masentui joksikin aikaa, sillä oli tottunut olemaan ainoana marsuna. Muutamassa viikossa alkujärkytyksestä toivuttiin ja marsuista tuli hyvät kaverit. Yleensä kummallekin rajattiin oma huone käyttöön verkosta tehdyllä oviesteellä, jonka läpi ne saivat halutessaan seurustella. Välillä niitä pidettiin myös vuorotellen lattialle lasketun häkin verkko-osan alla. Tällöin niillä oli aina kova halu päästä juuri sille puolelle missä toinen oli. Kun tuli aika vaihtaa puolia, piti vaan nostaa häkin päätyä, jolloin toinen vipelsi sisään ja toinen ulos.



Välillä marsut pääsivät pakenemaan samalle puolelle. Violalla kuitenkin oli jokin ongelma, eikä se ollut koskaan kiimassa. Siksipä vaaraa poikasista ei ollut. Ulkona Mersu ei jostain syystä koskaan edes yrittänyt mitään, joten siellä paria pystyi vahditusti pitämään yhdessä. Mersun tavoin Viola oli todella luotettava marsu, joten sitäkin saattoi huoletta pitää vapaana ulkona. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisi ollut parilla kiva teettää yksi poikue. Kumpikin oli niin täydellisiä marsuja, että olisi hienoa jos laumasta löytyisi näiden jälkeläisiä. Ei kuitenkaan haluttu Violan henkeä riskeerata poikueella (marsuilla kun paljon on ongelmia synnytyksen kanssa), joten koskaan ei poikuetta vakavammin harkittu.

Mersu ja Viola ehtivät olla yhdessä kaksi vuotta. Kun Mersu kuoli, alettiin etsiä Violalle uutta kaveria. Tyttöä tietenkin, jotta vihdoinkin marsuja asuisi vain yhdessä häkissä. Kaveri haettiin samasta paikkaa kuin Violakin. Koska eläinkauppa kasvattaa myytävät eläimet itse, saattoi Ilona hyvinkin olla jotakin sukuakin Violalle. Tytöt olivat ensimmäisen yön eri häkeissä ja pääsivät sen jälkeen yhteen asumaan. Viola hyväksyi Ilonan kaverikseen heti ongelmitta.

Ilonan luonne oli vähän pettymys kahden huippuluonteisen marsun jälkeen. Yrityksistä huolimatta Ilonaa ei saatu koskaan kesyyntymään kunnolla. Monen marsuihmisen mittapuulla Ilona olisi varmasti ollut ihan tavallinen marsu luonteeltaan, mutta kun on tottunut vähän tavallista parempaan ei arempi marsu ollut erityisen toivottu. Ihan mukava marsu Ilona kuitenkin oli ja rohkean Violan kaveriksi sopi oikein hyvin. Tyttöjen ollessa vapaana Viola päätti suunnan ja Ilona teputti silmät suurina perässä. Vanhempana Ilonan luonne alkoi muuttua rennompaan suuntaan ja ajoittain se nautti silityksestäkin pakenematta mökkiin.



Isoimman osan ajastaan tytöt asuivat häkissä, josta ne päästettiin aina päiväksi lattialle vapaaksi. Hetken aikaa niillä oli myös täysin vapaasti valittavissa halusivatko olla häkissä vai lattialla, kun niiden häkkiä pidettiin lattialla luukku auki 24/7. Tämä hauskuus kuitenkin oli lopetettava Manun saavuttua. Tämä järjestely ei kyllä oikein toiminutkaan. Aluksi marsuista oli hauskaa mennä lattian ja häkin väliä, mutta pian ne kyllästyivät ja halusivat olla aina vaan häkissä.

Ilona oli kuolemaansa asti todella hyväkuntoinen marsu, ellei oteta huomioon sen turhan pulleata olemusta. Ilonalla oli pakko olla ihan geeneissä taipumus lihavuuteen, sillä se ei oikeastaan mitään sellaista syönyt, minkä olisi pitänyt lihottaa. Hiirillähän läskigeeni on ihan olemassa oleva juttu, joten ehkä marsuillakin voisi jotain vastaavaa esiintyä. Myös Viola oli varsin hyväkuntoinen kaveri. Pieniä vikoja sillä kuitenkin oli, kuten jonkin asteiset fatty eyet, sekä kuiva iho. Kuivan ihon takia sillä poikasena repeilivät korvanlehtien reunat, joten korvat oli sen koko elämän hieman rosoiset. Viola onnistui myös elämänsä aikana tökkäämään kummatkin silmät heinään. Toinen silmä sillä alkoi olla vähän samea oloinen, joka saattoi olla jäänne silmävammasta tai sitten ihan iän tuomaa kaihia.

Tytöt poistuivat keskuudestamme varsin lyhyellä aikavälillä, Ilona tammikuun viimeinen päivä ja Viola tällä viikolla. Mitään yhteyttähän näiden kuolemilla ei kuitenkaan ole, ihan sattumaa että näin kävi. Reilun kuukauden Viola ehti vielä nauttia nuoren pikkumarsun seurasta, joka vanhukselle olikin varmasti kiva piristys.

Tytöistä jäi monet kivat muistot, ja nyt marsharrastus alkaa jälleen ihan puhtaalta pöydältä. Pikkumarsu, joka on mahdollisesti saanut nimekseen Helmi, saa uuden kaverin jossakin vaiheessa. Vielä en tiedä kauanko siihen menee, sillä marsuja on todella vähän tarjolla tällä hetkellä. Siskoni Elliot marsu tuli kuitenkin tänne lainaan siihen asti että kaveri löytyy, joten pikkuisella on seuraa viereisessä häkissä.



Postauksen yhteyteen lisäsin muutaman vanhan videon, joista uusin taitaa olla muutaman vuoden takainen. Näistä huomaa kuinka Viola oli jo pitkään huomattavasti vanhan marsun oloinen. Näissä videoissa se on vielä niin nuoren ja pirteän oloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)