tiistai 9. helmikuuta 2016

Tuholainen


Ulkona on sen verran haastavat olosuhteet, että kaneista en ole hetkeen kuvia saanut. Lampola ja kanila sijaitsevat mäen alla ja jo elkästään koko mäki on aivan jäässä, kuten myös eläintilojen edustat. Saa olla tarkkana ettei vesiä kantaessa kaadu. Mitään ylimääräistä en tuolla viitsi pahemmin liikuskella, joten ulkokuvaukset saavat odottaa sitä, että pystyssä pysyy vähän paremmin. Lisäksi vuorotellen sataa lunta tai vettä, joten ei senkään suhteen ole ihan parhaimmat kuvausilmat. Eli marsukuulumisilla jatketaan taas...

Pikkumarsu on ollut täällä jo viikon ja hyvin on vauva kotiutunut ja alkanut kesyyntyä. Nyt sitä saa jo häkissä vähän silittää, mutta kiinniotto jännittää edelleen. Nimeä pikkuiselle ei vielä ole keksitty, vaan se on edelleen pelkästään "pikkumarsu".


Violasta ja pikkumarsusta tuli jo muutamassa päivässä paremmat kaverit, mitä Viola ja Ilona koskaan olivat. Nämä juttelevat paljon keskenään ja myös nukkuvat vierekkäin. Ilona ja Viola eivät oikeastaan koskaan tehneet mitään yhdessä ja tuntui että ne vaan olosuhteiden pakosta asuivat yhdessä. Ilona oli muutenkin ehkä vähän masentunut persoona luonteeltaan, en muista että se olisi koskaan poikasena vetänyt rallia ympäri häkkiä, kuten tämä uusi pikkuinen.

Rajatulla alueella pikkumarsu on jo päässyt vipeltämään häkin ulkopuolellakin. Täysin vapaaksi en sitä ole vielä uskaltanut päästää, koska mahtuu vielä niin moneen paikkaan piiloon. Muutenkaan ei tietnkään kannata vapaaksi päästää, ennen kuin kiinniotto on täysin varmaa. On hyvä että Viola on niin luottavainen ihmistä kohtaan, että ihan hyppää syliin kun tietää pääsevänsä häkkiin takaisin. Pikkuinen katsoo aina hyvin tarkkaan miten Viola eri tilanteissa toimii, joten ehkäpä se imee vaikutteita ja kesyyntyy itsekin nopeammin.

Ruokaa pikkumarsu ei vielä ole oppinut vaatimaan, mutta ymmärtää kyllä Violan kiljukonsertista milloin ruokaa on tulossa ja saapuu paikalle odottamaan. Mikään hirmu innokas vaavi ei kuitenkaan ole tuoretta syömään, vaan aika nopeasti hylkää saaliinsa.


Ja sitten vielä otsikon aiheeseen, mikä onkin hieman ikävämpi juttu. Pikkumarsu nimittäin on päättänyt syödä Violan elävältä. Tai tarkemmin siis pelkästään Violan turkin. Alla näkyykin kuinka Violan kylkiin on tullut kovin harvat kohdat. Kuva hieman vääristää, eikä Violan iho sentään näy kuten kuvassa, vaan turkki on noilta kohdiltan ainoastaan harvempaa. Tämä turkin syöminen on siis marsuilla ihan normaalia (jos nyt sanaa normaali voi tästä asiasta käyttää...), mutta omalle kohdalle ei ole vielä koskaan sattunut. Tästä syystä näyttelyissä käytettäviä turkkimarsuja asutetaankin yksinään, sillä eihän tälläisellä turkilla tietenkään näyttelyissä pärjää. Toivotaan kuitenkin että Violankin turkki vielä rauhaan jätettäisiin, sillä on ikävää näyttää koko loppuelämä kapiselta viemärirotalta. Suuresti ihmettelen että Ilona ei koskaan keksinyt syödä Violaa, kun kaiken muun vastaan tulleen se söi kyllä...


2 kommenttia:

  1. Aika hassua tuo kaverin karvojen nyppiminen. En ole ikinä kuullut että ne tekevät toisilleen joskus sellaista :D Tdella suloinen on tuo pieni marsuvauva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kieltämättä aika erikoinen tapa. :D

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)