maanantai 29. helmikuuta 2016

Poikasia!


Eilen Wendy oli saanut poikasensa, joita löytyi pesästä kolme kappaletta. Kuvia niistä ei vielä hetkeen ole kuitenkaan luvassa, sillä en näin pakkasella voi niitä pesän ulkopuolella pitää. Eilen olivat sen pienen hetkisen poissa pesästä kun laskin niiden määrän, mutta jatkossa riittää että kurkkaa pesään ja kaikki kolme siellä hengissä näkee. Ihan hyvä siis että niitä vain kolme on, sillä isomman poikueen kohdalla pitäisi poikasia poiskin pesästä nostaa jotta kaikki näkisi.

Mitä noita nyt eilen äkkiä ehdin paremmin nähdä, niin yksi japsi siellä on ja kaksi muuta ilmeisesti perhoskuviollisia. Poikaset olivat siitä erikosia, että niillä oli jo vähän karvaakin pinnassa. Jos oikein katsoin, niin jokaiselle näytti olevan MM harjas tulossa. Muutaman päivän päästä näkyykin japsin kohdalla onko se mahdollisesti saanut jotain isompaa x-kirjavuuden aiheuttamaa merkkiä. Pitkäänhän olen jo toivonut japsia jolla olisi iso läsi päässä ja siniset silmät, joten jälleen elätellään toiveita sen suhteen. Perhosista on x-kirjavuutta paha mennä varmaksi sanomaan, ellei niille sitten sinistä väriä silmiin tule. Sen näkee kuitenkin vasta pitemmän ajan päästä.

Halla sen sijaan olisi huomena ollut oletettu poikimispäivä. Aika hyvin olen kuitenkin vuosien aikana oppinut tunnistamaan tiineen kanin, sillä niiden olemus ja käytös on vaan erilaista. Hallalla ei oikein mitään merkkejä ole ollut ja vähän olen epäillytkin että se tyhjä olisi. Tunnustelin Hallan vatsaa tänään tarkemmin, eikä mikään viitannut siellä olevan poikasia. Halla pääsikin vierailulle Bumban luo ja antoikin tämän heti kiltisti astua. Hallalle ei siis tällä erää ole poikasia luvassa, mutta uusi yritys kuukauden päästä.

Kovin vähäinen tämä alkuvuoden poikasmäärä nyt on. Vuosi sitten poikasia oli tähän aikaan kymmenen ja kaksi vuotta sitten kolmetoista. Mutta tuleepahan nyt ainakin tähän kolmeen kaikki huomio laitettua, joten huippukesyjä poikasia luvassa! Kuukauden päästä voi määrä vähän erilainen olla, kun poikueita saattaa syntyä kolmelle jätille (nämä vielä astutettu samana päivänä) ja Hallalle. Poikasten sosiaalistamisesta en ole huolissani, sillä ne tuntuvat ihan luonnostaan olevan hyvin ihmisrakkaita. Päivittäisiin tarkastuksiin sen sijaan tulee menemään rutkasti aikaa.

Arvauskilpailu on siis nyt päättynyt. Wendyn poikasmäärän arvasi oikein useampi osallistuja ja heidän kesken tulen palkinnon arpomaan. Otan voittajaan yhteyttä kun arvonta on suoritettu ja toki voittajan mainitsen myös seuraavassa postauksessa.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Poikasten odottelua


Vielä ei ole vauvauutisia kerrottavana, mutta enää ei kauaa voi millään mennä. Poikasten liikkeet tuntuvat jo selvästi Wendyn vatsassa ja neidin olo on selvästi tukala. Yöllä epäilisin poikasten syntyvän, kun huomena on 31. tiineyspäivä. Omien kanin kohdalla olen huomannut että talvisin tiineydet tuntuvat usein kestävän pitempään kuin kesällä. Talvipoikueet ovat tainneet järjestään syntyä 31. tiineyspäivänä, kun kesällä useampi on tehnyt jo 29. tiineyspäivänä. Lämpötilalla tuntuisi siis jonkinlainen yhteys olevan.

Hallalle odottelen poikasia tiistaina, mikäli se kantavana on. Wendyn kohdalla olen tiineydestä ollut pitkään jo aika varma, mutta Halla on vähän epäselvempi tapaus. Sitä en ole päässyt kamalasti tunnustelmaankaan, kun juoksee karkuun aina kun saavun paikalle. Meillä nämä kanit on jostain syystä kamalan pitkävihaista porukkaa. Kun jotain epämiellyttävää tapahtuu (kuten tässä tapauksessa astutus), niin aina vähintään seuraavat pari viikkoa ollaan kuin villikaneja eikä vahingossakaan tulla lähelle.

Arvauskilpailuun ehtii vielä ainakin huomiseen asti osallistua. En kyseisessä postauksessa asiasta tainnut muistaa mainita, mutta kilpailu on avoin kaikille. Blogin lukija ei tarvitse olla ja anonyyminäkin saa osallistua!


Ensikuun lopulle olisi toivottavasti tiedossa myös jättipoikasia. Sebun ansiosta tällä kertaa tulee syntymään ihan puhtaitakin belgianjättejä. Viimeksi kun urosta ei ajoissa löytynyt. Lisäksi Aadalle on uusi yritys saada ranskanluppalapsia. Viime kesänä se synnytti valitettavasti taivasalle, eikä oikein ollut pesääkään rakentanut. Imettänyt se poikaset kyllä oli. Poikaset oli pakko siirtää suojaisempaan paikkaan, eikä Aada niitä enää uudessa pesäpaikassa käynyt hoitamassa. Koko poikue siis meni muutaman päivän iässä. Nyt synnytys tulee tapahtumaan sisällä, joten vaaraa huonosta pesäpaikasta ei ole. Samalla tulee myös selvyys oliko ensimmäisellä kerralla kyse vain ensikertalaisen osaamattomuudesta. Toivottavasti tällä kertaa ei ole moitittavaa.

Belgianjättien kohdalla jännitän sitä, löytyykö Sebun värigeeneistä pikku a. Mikäli löytyy, on toiseen belggaripoikueeseen mahdollista syntyä chinchillaa. Chinchillan värisiä belgianjättejä on vähän tarjolla ja ne maksavat yleensä paljon, joten olisi kiva näin helpomman kautta sellainen itselle saada. Poikueet tulevat todennäköisesti muutenkin olemaan melko värikkäät, sillä tavallisen luonnonharmaan lisäksi on mahdollista syntyä luonnonkeltaista ja luonnonsinistä. Sebun sisaruksissahan oli jopa muutamia väriltään venäläisiä poikasia, joten täysin mahdotonta ei ole sellaistenkaan eksyminen poikueisiin.

Mikäli kaikki menisi täydellisesti ja saisin belggareissa chinchillaa ja ranskiksissa japanilaista, olisi näitä jälkeläisiä ajatuksena myöhemmin yhdistää ja koittaa saada ulos mustavalko japanilaista. Siinä olisikin sitten hieman harvinaisemman värisiä jättikaneja. Mielenkiintoinen projekti siis luvassa!


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

KILPAILU! Arvaa montako poikasta on tulossa


Vastaavia kilpailuita on blogeissa vilahdellut ja itsekin on pitänyt samanlainen jo pitempään toteuttaa.Tässä se nyt viimein tulee!

Viimeistään sunnuntaina olisi odotettavissa Wendylle poikasia ja siitä parin päivän päästä myös Hallalle. Halukkaat voivatkin jo ennakkoon heittää arvaukset tulevien poikueiden koon suhteen. Paras arvaaja voittaa itselleen kuvassa näkyvän avaimenperän, sekä korvakorut. Kaikki omia väkerryksiäni.

Jokainen voi arvata kerran kummankin tytön poikasmäärää. Viestissä kannattaa mainita myös sähköpostiosoite, jotta saan voittajaan yhteyden.

Esimerkki osallistumisesta:
Arvaan että Wendy saa 3 poikasta ja Halla 4
sähköpostini@gmail.com

Wendyn suvussa on tykätty tehdä isoja poikueita, mutta itse se sai ensimmäisellä kerrallaan vain neljä poikasta. Saman määrän teki myös sen sisko Nessu.
Hallalta ei vielä aiempia poikueita löydy. Sen emä Hilla on tehnyt 8 ja 9 poikasta ja Halla on peräisin tästä suuremmasta poikueesta.
Kummankaan tytön vatsa ei ole mitenkään erityisen suuri, mutta vatsan koko ei tietenkään aina poikasten määrästä kerro.

Mikäli joku sattuu arvaamaan oikein kummatkin poikasmäärät, menee palkinto tietenkin hänelle (tai jos useampi arvaa oikein arvotaan palkinto oikein arvanneiden kesken). Jos oikeaa vastausta ei tule, arvotaan palkinto kaikkien niiden kesken, joilla edes toinen arvauksista osuu oikeaan. Tiineyksistä ei täyttä varmuutta ole, joten jos nyt niin ikävästi käy että kumpikin on tyhjä, arvotaan palkinto kaikkien kesken. Oletetaan kuitenkin että edes toinen poikasia saisi.

Kilpailuun voi osallistua siihen asti, kunnes ensimmäinen tyttö saa poikueensa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Töissä eläinten parissa 2/4: Eläinkauppa


Eläinhoitoloiden tavoin myös eläinkaupoilla riittää runsaasti asiakkaita. Nykyään tosin kivijalkakauppojen suuri kilpailija on nettikaupat, joissa valikoima on usein laajempi ja hintataso halvempi. Kivijalkakaupoilla on kuitenkin edelleen omat kannattajansa, joten eläinkaupat tuskin tulevat katukuvasta katoamaan.

Eläinkaupat voivat kuulua joko johonkin ketjuun tai olla yksityisiä. Kauppojen pinta-aloissa ja valikoimissa on välillä havaittavissa suuriakin eroja. Yksityiset eläinkaupat ovat yleensä niitä monipuolisempia, kun kauppias voi itse päättää mitä merkkejä haluaa valikoimassa pitää. Kaikissa eläinkaupoissa ei myydä eläimiä ollenkaan, joistakin löytyy yleisimpiä pikkueläinlajeja ja onpahan niitäkin kauppoja joiden kautta on mahdollista saada harvinaisempiakin otuksia. Akvaariokalat ovat varsin tuttu näky eläinkaupoissa, myös niissä joissa ei muita eläimiä myydä. Osa eläinkaupoista myy tavaraa vain kissoille ja koirille, kun toisista löytyy mitä vaan maan ja taivaan väliltä, mille eläimelle tahansa. Muutamissa paikoissa on jo ymmärretty nettimyynnin tärkeys, ja kivajalkakaupan ohessa on myös nettikauppa.

Eläinkauppojenkin kohdalla voidaan jälleen todeta, että suurimmat myyntitulot tulevat koiratavaroista. Hieno ajatus olisi pelkästään pikkueläimille suunnattu liike, mutta käytännössä sellainen tuskin kannattaisi. Siksipä kaupan on panostettava koirien ruokiin ja tarvikkeisiin. Kissat tulevat vasta paljon koirien jälkeen jäljessä, vaikka niillekin päivittäin tavaraa myydään. Kissa ei ehkä kuitenkaan vaadi niin paljoa varusteita ja ruokaakin kuluu vähemmän. Kani-, jyrsijä- ja akvaariotavarat jakavat yhdessä kolmannen sijan. Eläinten myyntiin vaikuttanee paljolti kaupan sijainti. Voisin kuvitella, että isoissa kaupungeissa eläimiä myydään vähemmän, sillä kasvattajiakin on helposti löydettävissä. Kaneja ja marsuja myydään tasaiseen tahtiin, mutta harvakseltaan. Sen sijaan hamsterit ja gerbiilit ovat haluttuja. Eläinkaupoilla on usein jopa pulaa myytävistä hamstereista, kun kysyntä on niin kova. Kaloja ei juuri muualta kuin eläinkaupoista saa, joten niitä myös runsaasti myydään.

Omat kokemukset eläinkauppatyöstä ovat tulleet koulun kautta. Olin pariinkin kertaan töissä samassa, suhteellisen suurehkossa eläinkaupassa. Kaupassa myytiin monipuolisesti tavaraa, sekä kaloja, kaneja ja jyrsijöitä. Yhteensä harjoittelua kertyi muutamia kuukausia, joten melko hyvän kuvan eläibnkauppatyöstä harjoitteluiden aikana ehti jo saada.


Mikäli eläinkaupassa myydään eläimiä, täytyy ne tietenkin päivittäin hoitaa. Valitettavasti siinä on kuitenkin eroja kauppojen kesken, kuinka paljon eläinten hoitoon panostetaan. Pävittäinen ruokinta ja asumusten siivous kuuluu kuitenkin töihin joita ei voi jättää koskaan tekemättä. Omalla työpaikallani eläimet pyrittiin opettamaan vessalaatikoille, jotta siivous helpottuisi ja häkit pysyisivät puhtaina. Vessaopetus kuuluikin jokaisen uuden kanin kohdalla tehtäviin. Uudet eläimet yritettiin myös kesyttää mahdollisimman hyvin. Etenkin hamstereita tuli käsiteltyä paljon, sillä ne usein menivät lapsiperheisiin joissa valmiiksi käsikesyä hamsua osattiin arvostaa. Joskus saattoi olla vielä jotain muitakin erityistehtäviä, kuten kanin opettaminen juomaan pullosta. Kaneja myös pidettiin vapaana takahuoneessa aina mahdollisuuksien mukaan.

Akvaariot ovat muuten melko helppohoitoisia, mutta siivouspäivinä niistä aiheutuu työtä pitkäksi aikaa. Akvaarioista vaihdetaan noin kolmasosa vedestä kerran viikossa ja tämähän ei ihan nopea juttu ole. Monessa eläinkaupassa akvaarioita on paljon, joten voitte kuvitella että veden kanssa saa todellakin hetken läträtä. Työpaikallani akvaariot sijaitsivat niin, että vedet sai helposti ja huomaamattomasti vaihdettua myös kaupan aukiollessa. Monessa kaupassa olen kuitenkin nähnyt myös toisenlaisia sijoitteluita akvaarioille ja silloin vesien vaihto tapahtuu luultavasti kaupan ollessa kiinni.

Eläinkaupat eivät monestikaan ole asiakasmäärien suhteen niitä vilkkaimpia kauppoja. Keskeisellä paikalla, esim. kauppakeskuksessa sijaitsevassa kaupassa ravaa kyllä lapsiperheitä jotka käyttävät kauppaa eläintarhana, mutta todellisia asiakkaita piipahtaa harvemmin. Hiljaisina päivinä työ saattaa olla aika tylsääkin. Yleisesti myyntityö ei kuitenkaan ole vain tiskin takana istumista, sillä useat asiakkaat kysyvät neuvoja ja suosituksia tavaroiden ja ruokien suhteen. Tuotteita pääsee siis kunnolla esittelemäänkin.

Hyllyjä täydennetään tietenkin säännöllisesti. Kauppoihin tulee sekä sitä vanhaa tuttua, että uutta tavaraa. Ketjuihin kuuluvilla kaupoilla on valikoimissaan tiettyjä tuotteita, mutta yksityinen voi vaihdella valikoimaa mielensä mukaan ja tilata myyntiin jatkuvasti uusiakin juttuja. Kuormat ovat usein isoja ja niitä purkaessa ja hinnoitellessa päivä kuluu mukavasti. Uusille tuotteille täytyy miettiä hyllystä sopivat paikat ja raivailla tilaa jos sitä ei ole.

Hyllyjen siistimistä tulee tehtyä lähes päivittäin, sillä vähäisetkin asiakkaat sotkevat kyllä kiitettävästi. Välillä tarkastetaan myös ruokien päivämääriä, sillä vähemmän suositut tuotteet voivat päästä vanhaksi. Hukkaan ei mitään kuitenkaan heitetä, vaan parasta ennen päivää lähentelevät tuotteet myydään alennuksessa tai annetaan ilmaiseksi.


Eläinkaupassa työskentelyn monipuolisuus riippuu paljolti siitä, millaisessa kaupassa on töissä. Itse pidän työtä ehkä hieman tylsänä, sillä päivät ovat pitkälti samanlaisia. Asiakkaat lemmikkeineen tietenkin tuovat aina väriä päivään. Parhaiten työ sopii ihmiselle, joka ei halua hirmu tapahtumarikkaita päiviä, vaan tyytyy tuttuihin rutiineihin. Työntekijällä olisi hyvä olla paljon tietoa ja taitoa erilaisita eläimistä. Moni asiakas haluaa neuvoja sopivan ruuan valintaan ja silloin myyjän on tiedettävä eläinten tarpeet ravinnon suhteen ja osattava kertoa hyllystä löytyvistä ruuista. Suurimmilla ruokamerkeillä on yleensä oma edustajansa, joka käy satunnaisesti eläinkaupassa päivittämässä henkilökunnan tietämystä merkin tuotteista. Moni ihminen käy mielellään kyselemässä eläinkaupasta neuvoja erilaisissa lemmikkihinsä liittyvissä ongelmissa ja näihin kysymyksiin olisi hyvä osata jotain vastatakin. Eläintenhoitajan koulutus on työssä iso etu, mutta ei tietenkään välttämätön jos asioihin on kiinnostusta perehtyä omatoimisestikin. Työntekijöiden koirat ja muutkin lemmikit ovat eläinkaupoissa tuttu näky, joten tässä työssä voi hyvin raahata koko eläintarhansa mukaan työpaikalle.

Monet eläinkaupat työllistävät vain kaupan omistajan, mutta osa kaupoista pystyy palkkaamaan toisenkin työntekijän. Työpaikkoja eläinkauppoihin ei kuitenkaan ole oikeastaan koskan auki. Harjoittelupaikkoja löytää kuitenkin ongelmitta. Eläinkauppojen kohdalla pätee sama kuin hoitoloidenkin, eli jos haluat töihin, perusta oma yritys. Kannattavan eläinkaupan perustaminen ei välttämättä ole kuitenkaan helppoa, joten kauppoja syntyy ja kuolee jatkuvasti.

torstai 18. helmikuuta 2016

Töissä eläinten parissa 1/4: Eläinhoitola

Muutama vuosi sitten kirjoittamani Ammattina eläintenhoitaja postaus on tilastoiden mukaan koko blogihistoriani toiseksi suosituin postaus. Postauksessa esittelin hieman lomittajan työtä, mutta muuten postaus oli painottunut lähinnä itse opiskeluun. Opiskelujen aikana ehdin olla harjoittelussa muutamassa eläinyrityksessä ja valmistumisen jälkeen kokemusta on tietenkin kertynyt eläimiin liittyvistä töistä lisää. Ajattelinkin nyt tehdä postaussarjan, jossa esittelen erilaisia eläimiin liittyviä työpaikkoja, joista itselläkin on kokemusta. Tämä ensimmäinen osa käsittelee eläinhoitolaa ja seuraavat osat eläinkauppaa, lypsykarjatilaa ja hevostallia.


Lemmikkieläinten määrä kasvaa jatkuvasti, joka tietenkin tarkoittaa että myös eläinhoitoloille on runsaasti kysyntää. Uusia eläinhoitoloita ilmestyykin tasaiseen tahtiin. Moni varmasti jättäisi lemmikkinsä mieluiten tutun ihmisen hoiviin lomansa ajaksi, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Silloin kuvaan astuu eläinhoitolat, jonne lemmikkinsä voi viedä hoitoon osaavien ihmisten hoidettavaksi.

Eläinhoitoloita on olemassa runsaasti erilaisia. Joissain paikoissa eläimet asuvat samoissa tiloissa ihmisten kanssa ja toiminta on pienimuotoista, kun taas toinen paikka saattaa olla ilmeeltään laitosmainen ja eläinpaikkoja useampi kymmenen. Itse olin harjoittelussa kooltaan suunnilleen keskitasoa vastaavassa paikassa. Kyseisessä hoitolassa oli viihtyvyyteen panostettu erityisesti ja hoitola oli yleisilmeeltään todella kodikas, vaikka eläimet ihan omassa rakennuksessaan asuivatkin. Hoitoloiden nettisivuja selaillessa olen törmännyt hyvin erilaisiin paikkoihin, osa on viihtyisiä ja osa muistuttaa lähinnä vankilaa. Ei hoitola tietenkään koskaan kotia vastaa, mutta aika pienilläkin jutuilla sitä kivaa ilmettä saa aikaan.

Eläinhoitoloissa suurin asiakaskunta koostuu koirista, sillä koira nyt on sellainen eläin että sitä on hankala naapurinkaan vastuulle jättää useaksi päiväksi. Kissoille kotihoito on huomattavasti helpompi järjestää, joten kissoja ei yhtä paljon hoitoloissa näy. Kanit ja jyrsijät ovat lähinnä satunnaisia vieraita, eikä kaikki hoitolat ota niitä edes hoitoon. Tuonne harjoittelupaikkaani olivat kyllä kaikki eläimet tervetulleita. Harjoittelujaksoni oli kesäkuussa ja etenkin juhannuksen aikaan hoitola oli aivan tupaten täynnä. Talvesta ei kokemusta ole, mutta luulisin talvien olevan hieman hiljaisempaa aikaa hoitoloissa. Harjoitteluni aikana hoitolassa vieraili runsaasti koiria, muutamia kissoja ja pari kertaa kanejakin.


Eläinhoitolan töihin kuuluu nimensä mukaisesti eläinten hoito, sekä tietenkin tilojen puhtaana pito. Myös asiakaspalvelua on päivittäin, kun ihmiset hakevat ja tuovat lemmikkejään. Vaikka kohtaamiset ihmisten kanssa jäävät yleenä lyhyiksi, niihin on hyvä muistaa panostaa kunnolla. Ikävähän se olisi jättää lemmikki hoitoon paikkaan, jonka henkilökunta ei vaikuta mukavalta. Varausten ja kyselyiden vastaanotto sähköpostitse tai puhelimitse kuuluu myös asiakaspalveluun.

Harjoittelupaikassani koirat lenkitettiin kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Mahdollisuuksien mukaan päivällä käytiin myös pikaisella happihyppelyllä, etenkin virkeimpien tapausten kanssa. Mitään mahdottoman pitkiä lenkkejä ei yleensä voitu tehdä, kun lenkittäjien määrä oli kuitenkin rajallinen ja koiria paljon. Tapauskohtaisesti lenkkien pituuksia kuitenkin katsottiin ja jos koira vietti hoitolassa pitemmän pätkän, sille pyrittiin tarjoamaan enemmän ulkoilua. Harjoittelun aikana tuli kyllä saatua liikuntaa ihan kiitettävästi. Tuolloin en omistanut vielä ajokorttia, joten monesti jouduin ensin aamulla pyöräilemään kymmenen kilometrin matkan keskustaan, jonne jätin pyörän ja kävelin vielä muutaman kilometrin matkan bussipysäkille. Bussista jäätyäni edessä oli yleensä vielä useamman kilometrin kävelymatka hoitolalle, jossa aika kuluikin koiria ulkoiluttaessa.

Koirat ja muut eläimet ruokittiin täysin omistajan toiveiden mukaan, yleensä kahdesti päivässä. Osalla oli omat ruuat mukana ja osa söi hoitolan omaa ruokaa. Annoksia oli aina hauska ja myös kiinnostava laittaa, kun pääsi tutustumaan erilaisiin tapoihin ruokkia. Joillakin koirilla ruokinta oli hyvin yksinkertaista, joillain lähenteli tähtitiedettä. Mahdolliset lääkinnät kuuluivat tietenkin myös työtehtäviin.

Eläinten häkkeihin tehtiin tietenkin suursiivous aina asukkaiden vaihtuessa ja tarpeen vaatiessa siivoiltiin muutenkin. Välillä joku koirista saattoi tehdä tarpeitaan häkkiinkin ja nehän toki sitten heti siivoiltiin. Satunnaisesti eläinten omistajat pyysivät myös kynsien leikkuun hoitojakson yhteyteen tai jotain muita pikkutoiveita, jotka parhaan mukaan toteutettiin.


Työ eläinhoitolassa on ainakin omasta mielestäni mukavan monipuolista, vaikka samat rutiinit päivittäin toistuvatkin. Hoidokit kuitenkin vaihtuvat jatkuvasti. Harjoitteluni oli lyhyt, mutta ehdin jo siinä ajassa saada hyvän katsauksen rotuihin ja niiden erityispiirteisiin. Hoitolassa saa olla paljon kontaktissa itse eläimeen, eikä työ ole niin siivoamiseen painottuvaa kuin monessa muussa eläimiin liittyvässä työssä. Ulkoiltua tulee paljon päivän mittaa, joten tylsää sisällä istuskelua työ ei ole. Työntekijän omiin lemmikeihin suhtaudutaan luultavasti myös monessa paikkaa ymmärtäväisesti ja tarpeen tullen eläimensä voi ottaa mukaan töihin.

Työskentely eläinhoitolassa sopii erityisesti koirista pitävälle ihmiselle, sillä koirien kanssahan tuossa työssä eniten tekemisissä ollaan (vaikka onhan niitä pelkkiin kissoihinkin painottuneita hoitoloita). Koirapelkoinen ei luonnollisesti voi olla, sillä myös hankalat tapaukset tarvitsevat lenkkinsä. Tiettyä varovaisuutta täytyy kuitenkin aina muistaa noudattaa, sillä kilttikin koira saattaa hoitolaoloissa käyttäytyä arvaamattomasti. Liikunnallisuus on myös hyvä ominaisuus, sillä lenkitettäviä koiria voi välillä olla useita. Eläinalan koulutusta hoitolassa työskentely ei mielestäni vaadi, mutta kokemusta koirista ja muista eläimistä tulee olla. Toki jos haaveissa on pelkkä harjoittelujakso, ei koirakokemus liene välttämätön. Harjoittelun suosittelen mahdollisuuksien mukaan ajoittamaan kesään tai muuhun loma-aikaan, jolloin hoitolassa riittää varmasti vilskettä. Varsinaisia työpaikkoja hoitoloissa harvemmin on auki ja mahdolliset paikat täytetään todennäköisesti mieluiten tutuilla ihmisillä. Jos työ eläinhoitolassa tuntuu omalta, kannattaa harkita ihan oman hoitolan perustamista. Vaikka aikaa ja sitoutumista oma hoitola tietenkin vaatii. Tavallisella työntekijällä työajat ovat mukavat, sillä koiria ei sentään ihan aamuyöstä tarvitse hoitamaan lähteä. Työtä tosin riittää koko päiväksi, joten työaika voi olla muutakin kuin kahdeksasta neljään.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Hammasvaivoja


Pari päivää sitten kaneilla oli porkkanapäivä. Porkkanoita jakaessa kiinnitin huomiota Juliukseen, joka ei alkanut oikestaan ollenkaan syömään omaa palaansa. Julius on kuitenkin aina ollut hyvin nirso ruuan suhteen ja porkkana kuuluu sen inhokkeihin. En siis asiaa sillä kertaa sen enempää ihmetellyt. Illalla kun tarkistin kanien vesiä, huomasin porkkanan olevan edelleen lähes koskematon. Sitä oli jyrsitty vain ihan vähän toisesta päästä. Julius pääsi siis tarkempaan syyniin ja suussa odottikin kuvan näkymä.

Toinen pojan alahampaista oli heilahtanut vinoon ja joko kulunut tai katkennut erikoiseen muotoon. Alahampaan myötä myös toinen ylähammas ei ollut kulunut normaalisti ja oli hieman pitkäksi päässyt. Tilanne oli kehittynyt luultavasti hyvin nopeasti, sillä kanit saavat porkkanaa noin kerran viikossa ja silloin kyllä paljastuu jos kovan pureskelu ei onnistu. Hampaita tulee kyllä muutenkin säännöllisesti kurkittua. Juliuksen hampaat ovat aina olleet moitteettomat, joten syynä tähän on jonkinlainen tapaturma. Yhtään en kyllä toisaalta ihmettele, sillä Julius tykkää välillä vetää kunnon rallia häkissä. Ilmeisesti joku häkin kulma tai mökki tullut vastaan eikä jarrut ole toimineet riittävän nopeasti.

Osa ehkä muistaakin, että nyt jo edesmenneellä Jirillä oli myös hyvin paha purentavika, joka alkoi silläkin tapaturmaisesti. Jirin myötä hampaiden lyhennyksestä tuli itselle tuttua puuhaa ja siksi uskalsin Juliustakin lähteä operoimaan. Suosittelen kuitenkin että jos jollain muulla vastaavaa sattuu eikä asiasta kokemusta ole, kannattaa ensimmäisellä kerralla käydä eläinlääkärissä hampaat leikkauttamassa!

Leikkasin vinoon kasvaneen hampaan puolet lyhemmäksi, eli tuo koko väärään muotoon hioutunut osa lähti pois. Hammas oli leikatessa heiluvainen, joten voi olla että ajallaan tippuu kokonaan pois. Ylähampaaseen en vielä uskaltanut koskea, kun ei vielä aivan hälyttävän pitkä ollut. Luultavasti se ei pääse hetkeen kulumaan kunnolla, joten myöhemmin on varmaan senkin lyhennys edessä. Toivotaan että hammas lähtisi kasvamaan taas oikeaan suuntaan. Yhtään en kaipaisi enää uutta hammasvikaista kania kanilaan, nyt kun yli vuoteen ei ole tarvinnut sellaisen kanssa taistella. Juliuksella ongelmaa on onneksi vain tuossa yhdessä hampaass. Jiri kun oli täräyttänyt kerralla kaikki etuhampaat pilalle.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Tukkapuput

MM harjaksinen Domi
Kaikki eivät harjaksen omistavista kaneista tykkää, mutta yleisellä tasolla niiden voisi kuitenkin sanoa olevan melko suosittuja. Rotukaneissa harjaksen omistaa leijonanharjas sekä leijonaluppa ja nämä rodut ovat harjaksen levittäneet myös monille risteytyskaneille. Harjas on siitä jännä ominaisuus, että sitä on kahta laatua, pysyvää ja ajan myötä pois karisevaa. Harjas voikin olla mitä vaan muutamasta haituvasta koko kanin peittävään pörröturkkiin.

Harjasten periytyminen on asia, jota olen saanut monet kerrat ihmisille selitellä. Tästä tulikin idea pyhittää yksi postaus kokonaan harjas asioille.

Kuten jo mainitsinkin harjasta on olemassa kahdenlaista. Joku on joskus päättänyt että harjaksen aiheuttama geeni on nimeltään M geeni. Tästä tulee harjasten nimitykset Mm ja MM. Tukaton kani on mm, mutta tätä ei toki erikseen harjattomien kohdalla mainita.

Mm harjaksinen Nuppu
Mm harjas
Mm harjas kasvaa poikaselle nopeasti ja kani voi poikasena olla hyvinkin pörröisen näköinen. Iän kertyessä harjas alkaa kuitenkin hiljalleen tippua pois kanilta ja tyypillisesti jäljelle jää hillitty takatukka ja mahdollisesti hieman helmaa. Karvanvaihtojen yhteydessä harjaksen ulkonäköön voi hieman muutoksia tulla. Talvikarvassa harjas on yleensä tuuheampi kuin kesäkarvassa. Joillain kaneilla harjas saattaa olla jo poikasena vähäinen ja tällöin kani saattaa aikuisena näyttää kokonaan harjattomalta, vaikka geeneissä se harjaksen omistaakin.

Mm harjas on risteytyskaneilla yleinen, sillä se kulkee mukana monia sukupolvia. Harjas ei siis välttämättä tarkoita että kanilla olisi lähisuvussa leijonanharjasta tai leijonaluppaa. Periaatteessa olisi mahdollista jalostaa harjas mille tahansa rodulle melko helpostikin. Harjasroduilla Mm harjas ei ole toivottu, joten rotukaneilla sitä vähemmän esiintyy.

MM harjaksinen Wendy
MM harjas
MM harjas kasvaa kanille hitaasti, mutta sen itselleen saanut poikanen on helppo tunnistaa jo muutaman päivän ikäisenä. Mahdollisesti jopa jo vastasyntyneenä. Tälläiselle poikaselle nimittäin kasvaa kylkiin ja niskaan/poskiin karva hitaammin kuin muualle. Kyljet ovat täysin kaljut vielä siinä vaiheessa kun poikanen on jo muuten saanut hieman karvaa pintaan. MM harjaksinen poikanen näyttääkin melko pitkään erikoisen näköiseltä, kun tulevat pörrökohdat kasvavat karvaa hitaasti. Tummilla poikasilla tuleva MM harjas on nähtävillä jo vastasyntyneenä, sillä niillä kyljet ovat vaaleanpunaiset. MM harjas, toiselta nimeltään pysyvä harjas, pysyy suhteellisen pörröisenä koko kanin eliniän. Tosin tämäkin harjas saattaa vuosien saatossa muuttua huonommaksi.

Leijonalupille ja leijonanharjaksille pyritään saamaan aina pysyvä harjas. Risteytyksillä tämä harjas sen sijaan on harvinaisempi, sillä risteytyksiä ei monestikaan kasvateta yhtä suunnitelmallisesti ja MM harjaksen saadakseen tarvitsee tietää enemmän harjasten periytymisestä.

Mm harjaksinen Hilla, jolla harjas on kuitenkin lähes huomaamaton
Huomioitavaa on, että kumpaakin harjaslaatua on olemassa paljon erilaisia. Joskus Mm harjas saattaa jopa olla parempi kuin MM harjas. Hyvään harjakseen vaaditaan siis muutakin kuin vain M geenin periminen kummaltakin vanhemmalta.

MM harjaksinen Halla, jolla harjas on kuitenkin hyvin hillitty tuplaharjakseksi
Periytyminen
Harjas on dominoiva ominaisuus, eli jos vähintään toisella vanhemmista on harjas, sitä tulee poikasissakin todennäköisesti esiintymään. Seuraavaksi on lueteltuna erilaiset harjasyhdistelmät, sekä millaisia poikasia kyseisistä yhdistelmistä on odotettavissa.

MM + MM
Kaikki jälkeläiset MM harjaksellisia

MM + mm (eli harjaton kani)
Kaikki jälkeläiset Mm harjaksellisia

MM + Mm
50% MM harjas, 50% Mm harjas

Mm + Mm
50% Mm harjas, 25% MM harjas, 25% ei harjasta

Mm + mm (eli harjaton kani)
50% Mm harjas, 50% ei harjasta

Prosentit luonnollisestikin pätevät vain isommassa otannassa, eli niiden ei voi olettaa pitävän jokaisen yksittäisen poikueen kohdalla paikkaansa. Ne antavat kuitenkin hyvin suuntaa siihen kuinka helposti mitäkin harjastyyppiä saa ulos mistäkin yhdistelmästä.

Kaksi harjaksetonta kania ei voi saada harjaksellisia jälkeläisiä. Mikäli näin tapahtuu, on toimen vanhemmista todellisuudessa Mm harjaksinen. Mm harjas voi olla joskus hyvinkin huomaamaton. Esim. Hilla (josta kuva ylempänä) olisi luultavasti kokemattoman silmissä harjakseton kani. Sillä kun harjas on nykyään havaittavissa ainoastaan hieman tavallista pitempinä karvoina niskassa ja korvien välissä.

MM harjaksinen Nessu
Tunnistaminen
Kuten jo aiemmin mainitsin, harjaksia on olemassa hyvin monen laatuisia. Tämän takia aikuisesta kanista voi joskus olla hankala sanoa kumpi harjas sillä on (mikäli harjaksen laatua ei suvun perusteella voida varmaksi määritellä). Helpoiten harja on tunnistettavissa poikasella. Tunnistamisesta olikin jo asiaa ylempänä postauksessa, mutta kertaillaan tässä vielä hieman uudelleen asiaa.

MM harjaksinen, muutaman vuorokauden ikäinen poikanen
MM harjas on siis tunnistettavissa jo aivan pieneltä poikaselta. Jos poikasen ihonväri on syntyessä tumma, on mahdollinen MM harjas tunnistettavissa heti vastasyntyneeltä. Esimerkiksi musta poikanen on syntyessään tasaisen musta, mutta jos sillä onkin MM harjas, on poikasen kyljissä, niskassa ja poskissa vaaleat laikut. Yllä olevassa kuvassa on musta poikanen, jolla nämä laikut on selkeästi erotettavissa.

MM harjaksinen sininen poikanen
Näissä kahdessa kuvassa näkyy harjasten ero varsin selkeästi. Kummassakin kuvassa on sininen poikanen, täsmälleen samassa iässä. Ylemmän kuvan poikasella on MM harjas, joten sillä on kaljut läntit selvästi esillä. Alempi poikanen taas on tasaisen harmaa ja näin ollen Mm harjaksinen. Yhdistelmästä oli mahdollista syntyä vain harjaksen omaavia poikasia, joten siksi poikasen harjaksen kasvusta voitiin olla varmoja jo tuossa vaiheessa. Jos yhdistelmästä olisi voinut syntyä myös harjattomia, ei tässä vaiheessa tietenkään olisi vuinut vielä tietää saako poikanen harjaksen vai ei.

Mm harjaksinen sininen poikanen
Vaaleanpunaisina syntyneiden poikasten kohdalla täytyy odotella muutama päivä ennen kuin harjasten laatu selviää. Vaaleilla poikasilla kun ei luonnollisesti länttejä erota. Heti kun poikaset ovat saaneet hieman karvaa pintaansa, alkaa tuleva MM harjas eottua. Kun muualle on jo kasvanut karvaa, ovat kyljet selkeästi kaljut.

MM harjaksen saaneet poikaset ovat usein hieman karun näköisiä ensimmäiset pari viikkoa, joten harjas on periaatteessa vielä silloinkin tunnistettavissa. Koska karva kasvaa hitaammin harjaskohdille, on esim. poikasten pää erikoisen näköinen, välillä aika rumakin. Kyljissä karva on myös selkeästi lyhempää, jos vertaa Mm harjaksiseen tai harjattomaan poikaseen.

MM harjas poikasella
MM harjas poikasella
MM harjas poikasella
Jos poikasella ei ole pienenä havaittavissa mitään MM harjakseen viittavia merkkejä, mutta se kuitenkin kasvattaa harjaksen, on kyseessä Mm harjas. Mm harjaksen alkaa erottaa yleensä parin viikon iästä eteenpäin. Aluksi niskassa on havaittavissa hieman pörröisempää ja pitempää karvaa, ja siitä harjas lähtee kehittymään. Mm harjas kasvaa nopealla tahdilla ja luovutusiässä poikanen saattaa olla erittäin pörröinen. Kovin pitkään ei pörröisestä olemuksesta saa nauttia, sillä harjas lähtee monesti harvenemaan lähes heti kun se on täyteen mittaansa kasvanut.

Mm harjas poikasella
Mm harjas poikasella
Mm harjas poikasella
Luovutusikäisestä poikasesta on asiaan perehtymättömän melko mahdoton sanoa millainen harjas kanilla on aikuisena. Mikäli haluat aikuisenakin pörröisen kanin, valitse kasvattaja joka tietää mitä myy ja joka osaa harjakset tunnistaa! Myyjän velvollisuuksiin mielestäni kuuluu myös valistaa ostajia myymiensä kanien harjasten laadusta. Mm harjaksisen poikasen kohdalla on hyvä muistaa mainita, että hieno harjas ei ole ikuinen. Näin vältytään pettymyksiltä, kun hieno pörröinen kani ei täysin yllätyksenä harjaansa tiputa.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Helmeri-possu


En ole tainnutkaan blogissa vielä mainita tämän uusimman vahvistuksen nimeä? Helmeri pojastahan siis tuli. Itse en mitään sopivaa nimeä keksinyt, joten otin siskon ehdottaman Helmerin käyttöön. Vähän nimi aluksi kyllä mietitytti, sillä siitä tulee heti mieleen Helmeri niminen possu lastenohjelmasta (Maikki ja pelottava Pontso), jota lapsena tykkäsin katsella. En koskaan kyseisestä possusta tykännyt, mutta eiköhän nimi kuitenkin kanilla mene.

Ensimmäiset viikot arkailtuaan poika rohkaistui ja nyt on ihan yhtä kesy kuin muutkin pojat. Luonteen muutokseen saattoi vaikuttaa myös muutto tehdashäkistä omaan yksiöön poikien rakennelmaan. Yllättävän suuri vaikutus nimittäin silläkin on, miten kanit kerrostaloon asettelee. Helposti tulisi mieleen laittaa arempi yksilö alakerroksiin, joilloin se olisi helposti pyydystettävissä tarpeen tullen. Yläkerros on kuitenkin aremmalle kanille yleensä parempi vaihtoehto, sillä ihmisen kasvojen tasolla ollessaan sitä ei pelotakaan niin paljoa. Bamsestakin on tullut ihan huippukesy, kun se on tuonne aivan ylös päässyt asumaan.

Tykkään Helmeristä todella paljon, niin luonteen kuin ulkönäönkin puolesta. En tiedä miksi, mutta hermu-leijona mixit ovat ihan yleensäkin sellaisia mitkä omaa silmää kovasti miellyttävät. Helmerissä on myös ehkä pieni hitunen kääpiöjäniksen näköä, mitkä ovat myös varsin kauniita kaneja. Väriltäänhän Helmeri on myös suosikkeihini kuuluva musta otter.


Lähipäivinä pitäisi tehdä varmistusastutukset Wendylle ja Hallalle. Mikäli vaikuttaa siltä että kantavina olisivat, on poikasia odotettavissa helmi-maaliskuun vaihteelle. Muutama päivä noilla pitäisi eroa olla poikasten odotetuilla syntymäpäivillä. Kuun lopussa aloittelen myös jättejä astuttamaan, eli niillekin on sitten myöhemmin poikasia luvassa. Toisaalta olisi kyllä kiva niille poikueita vasta kesälle saada, mutta menee helpommaksi kun poikaset on alta pois ennen ulkoilukauden alkamista. Poikaset sisällään pitävää häkkiä kun on paljon vaikeampi tehdä, kuin häkkiä joka pitää sisällään monen kilon jätit. Viime kesän jätit asuivat sisällä, mutta nyt olisi kyllä niillekin vihdoin ulkotarha suunnitteilla. Varmaankin nimenomaan tarha tyylinen ratkaisu, josta tulisivat yöksi sitten sisätiloihin.

Muutenkin kohta saa jo alkaa suunnitella ulkohäkkijuttuja. Jos samaa kavaa noudatetaan kuin ennenkin, olisi ainakin poikien tarkoitus muuttaa ulos jo parin kuukauden päästä. Vielä en ole uskaltanut laskea moniko jää ilman häkkiä, sillä onhan niille tietenkin sitten häkit rakennettava. Eihän kaneja mikään pakko olisi ulos laittaa ja harmittaahan se kun hyvät sisätilat jää kesäksi tyhjilleen. Ulkona asuminen kuitenkin tarjoaa kaneillle niin kivasti ylimääräistä aktiviteettia, että pitäähän ne sinne aina kesäksi asuttaa.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Tuholainen


Ulkona on sen verran haastavat olosuhteet, että kaneista en ole hetkeen kuvia saanut. Lampola ja kanila sijaitsevat mäen alla ja jo elkästään koko mäki on aivan jäässä, kuten myös eläintilojen edustat. Saa olla tarkkana ettei vesiä kantaessa kaadu. Mitään ylimääräistä en tuolla viitsi pahemmin liikuskella, joten ulkokuvaukset saavat odottaa sitä, että pystyssä pysyy vähän paremmin. Lisäksi vuorotellen sataa lunta tai vettä, joten ei senkään suhteen ole ihan parhaimmat kuvausilmat. Eli marsukuulumisilla jatketaan taas...

Pikkumarsu on ollut täällä jo viikon ja hyvin on vauva kotiutunut ja alkanut kesyyntyä. Nyt sitä saa jo häkissä vähän silittää, mutta kiinniotto jännittää edelleen. Nimeä pikkuiselle ei vielä ole keksitty, vaan se on edelleen pelkästään "pikkumarsu".


Violasta ja pikkumarsusta tuli jo muutamassa päivässä paremmat kaverit, mitä Viola ja Ilona koskaan olivat. Nämä juttelevat paljon keskenään ja myös nukkuvat vierekkäin. Ilona ja Viola eivät oikeastaan koskaan tehneet mitään yhdessä ja tuntui että ne vaan olosuhteiden pakosta asuivat yhdessä. Ilona oli muutenkin ehkä vähän masentunut persoona luonteeltaan, en muista että se olisi koskaan poikasena vetänyt rallia ympäri häkkiä, kuten tämä uusi pikkuinen.

Rajatulla alueella pikkumarsu on jo päässyt vipeltämään häkin ulkopuolellakin. Täysin vapaaksi en sitä ole vielä uskaltanut päästää, koska mahtuu vielä niin moneen paikkaan piiloon. Muutenkaan ei tietnkään kannata vapaaksi päästää, ennen kuin kiinniotto on täysin varmaa. On hyvä että Viola on niin luottavainen ihmistä kohtaan, että ihan hyppää syliin kun tietää pääsevänsä häkkiin takaisin. Pikkuinen katsoo aina hyvin tarkkaan miten Viola eri tilanteissa toimii, joten ehkäpä se imee vaikutteita ja kesyyntyy itsekin nopeammin.

Ruokaa pikkumarsu ei vielä ole oppinut vaatimaan, mutta ymmärtää kyllä Violan kiljukonsertista milloin ruokaa on tulossa ja saapuu paikalle odottamaan. Mikään hirmu innokas vaavi ei kuitenkaan ole tuoretta syömään, vaan aika nopeasti hylkää saaliinsa.


Ja sitten vielä otsikon aiheeseen, mikä onkin hieman ikävämpi juttu. Pikkumarsu nimittäin on päättänyt syödä Violan elävältä. Tai tarkemmin siis pelkästään Violan turkin. Alla näkyykin kuinka Violan kylkiin on tullut kovin harvat kohdat. Kuva hieman vääristää, eikä Violan iho sentään näy kuten kuvassa, vaan turkki on noilta kohdiltan ainoastaan harvempaa. Tämä turkin syöminen on siis marsuilla ihan normaalia (jos nyt sanaa normaali voi tästä asiasta käyttää...), mutta omalle kohdalle ei ole vielä koskaan sattunut. Tästä syystä näyttelyissä käytettäviä turkkimarsuja asutetaankin yksinään, sillä eihän tälläisellä turkilla tietenkään näyttelyissä pärjää. Toivotaan kuitenkin että Violankin turkki vielä rauhaan jätettäisiin, sillä on ikävää näyttää koko loppuelämä kapiselta viemärirotalta. Suuresti ihmettelen että Ilona ei koskaan keksinyt syödä Violaa, kun kaiken muun vastaan tulleen se söi kyllä...


torstai 4. helmikuuta 2016

Kanin tiineyden merkit

Otsikon aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo pitkään oma postaus, sillä se erilaisine variaatioineen on varmasti suosituin hakusana jolla blogiin tullaan. Tämä ei ole ollenkaan yllättävää, sillä kanin tiineydestä voi välillä olla hankala päästä varmuuteen. Lähes kaikkia merkkejä nimittäin voi esiintyä myös valeraskaalla kanilla. Usein sanotaankin, että ainut varma merkki tiineydestä, on syntyneet poikaset. Kuitenkin kun tiineyksistä kertyy enemmän kokemusta ja kaninsa tuntee hyvin, on välillä aika helppokin sanoa onko tineys oikea vai ei.


Muutokset luonteessa
Ehkä helpoiten huomattava merkki mahdollisesta tiineydestä on muutos kanin luonteessa. Kaikilla kanneilla luonne ei muutu, mutta jos muutosta tulee, se yleensä myös tulee huomattua. Luonne voi kanista riippuen muuttua suuntaan tai toiseen. Meillä luonne on yleensä mennyt tiineyden aikana parempaan suuntaan ja kanista on tullut rauhallisempi ja ihmisystävällisempi. Muutamalla yksilöllä luonne on kuitenkin mennyt myös pahempaan suuntaan ja kanista on tullut itsepäisempi ja äkäisempi. Lähes poikkeuksetta nekin joilla luonne on muuten mennyt paremmaksi, ovat kuitenkin olleet muita kaneja kohtaan kiukkuisia. Etenkin tiineyden loppuvaiheilla on kiukkuisuutta esiintynyt.

Luonteen muutoksia ei tarvitse pelästyä, sillä luonne tasoittuu takaisin normaaliksi poikasten syntymän jälkeen. Omien kokemusta perusteella sanoisin kuitenkin, että naaraat monesti muuttuvat ensimmäisen poikueen jälkeen pysyvästi hieman rauhallisemmiksi. Painotan kuitenkin että tämä ei mitään tutkittua tietoa ole, eikä pelkästään rauhallisemman luonteen toivossa pidä poikuetta teettää!

Lisääntynyt makoilu
Tiineyden loppuvaiheilla naaraas voi makoilla tavallista enemmän. Etenkin jos poikasia on tulossa isompi satsi, ei naaras välttämättä jaksa kamalasti ylimääräistä liikuskella. Kanin ollessa makuulla on helppo myös havaita mahdollinen vatsan kasvu.

Kaivelu
Lisääntyneen kaivelun huomaa parhaiten, mikäli kanilla on siihen kunnollinen mahdollisuus. Itsellä pikkutyttöjen ulkohäkissä on osittain maapohja ja aina kun joku on tiineenä, on maa kaiveltu aivan hirveään kuntoon. Sisäkanilla kaivelu voi kohdistua vaikkapa vessalaatikkoon tai häkin pohjalla olevaan mattoon.


Pesän rakentaminen
Osa kaneista rakentaa pesän vasta hetki ennen synnytystä, mutta monnet kuitenkin rakentevat pesiä jo pitkin tiineysaikaa. Ensisynnyttäjät ovat yleensä ahkerampia harjoituspesän rakentajia, kun taas aiemmin synnyttäneet eivät innostu ihan niin innokkaasti pesiä tekemään. Heinäpesien rakentelu tiineyden aikana on normaalia, mutta jos kani nyppii pesään myös karvoja jo kauan ennen synnytystä, voidaan epäillä sen olevan vain valeraskaana. Yleisenä ohjeistuksena sanotaan, että myös heinäpesien rakentelu tiineyden alkuvaiheissa viittaisi naaraan olevan tyhjä. Itse en tätä kuitenkaan enää allekirjoita, sillä useampi naaraistani on tehnyt heinäpesää jo pian astutuksen jälkeen ja ovat silti olleet oikeasti tiineinä. Ennätys taitaa olla kaksi päivää astutuksen jälkeen alkanut pesän rakennus ja tiineenä kani oli.

Asuinpaikan vaihtumisen tiineysaikana olen huomannut usein käynnistävän pesän rakentamisen. Muutamaan kertaan olen naaraan tiineyden puolivälissä siirtänyt synnytyshäkkiin tai muuten pitänyt sitä syystä tai toisesta hetkisen toisessa häkissä ja aina on heti muuttopäivänä alkanut raivokas pesän rakentaminen.

Vatsan kasvaminen
Tiineyden puolivälin jälkeen saattaa naaraan vatsa alkaa kasvaa. Tätä ei kuitenkaan kaikilla naarailla välttämättä huomaa. Vatsan koko ei juurikaan kerro poikasten määrästä, sillä vatsa voi olla myös muuten turvoksissa. Kaksi naarasta kerran turposi jo parin viikon kohdalla aivan valtaviksi vatsoiltaan, mutta poikasia ne saivat vain kaksi ja kolme. Sen sijaan melko pieniltä vaikuttaneista vatsoista on tullut isoja poikueita.

Itse olen vatsan kasvun huomannut parhaiten pikkukaneilla. Jätit ovat itsessään niin isoja, että isokin poikue jää vatsassa piiloon. Kuten jo aiemmin postauksessa mainitsinkin, on kasvanut vatsa helpointa huomata makuulla olevalta kanilta.

Muutokset syömisessä/juomisessa
Itse en ole koskaan huomannut minkäänlaista muutosta syömisessä tiineyden aikana, mutta koska asiasta usein mainitaan lisään senkin listaan. Juomisen sanotaan mahdollisesti lisääntyvän tiineyden aikana ja syömisestä olen samaa kuullut. Jotkut ovat myös havainneet kanin jättävän ruokansa syömättä synnytystä edeltävänä päivänä.


Poikasten tunteminen vatsassa
Osa kasvattajista osaa tunnustella onko kani tiineenä jo melko aikaisessakin vaiheessa. Itse en osaa, enkä myöskään suosittele ketään kokeilemaan ellei tiedä varmasti mitä on tekemässä. Sen sijaan tiineyden viimeisellä viikolla poikaset alkavat tuntua vatsassa jo aika selvästi ja muutamia päiviä ennen synnytystä myös potkut alkavat tuntua. Potkujen tunteminen edellyttää, että kani pysyy rauhallisena paikoillaan, vaikkapa pöydällä. Kania voi toisella kädellä rapsuttaa ja samalla toinen käsi vierään varovasti vatsan alle. Samalla tyylillä voi myös varovasti tunnustella tuntuuko vatsassa kovia möykkyjä eli poikasia. Jos poikasia on tulossa vähän, niitä ei välttämättä tunne ollenkaan. Samoin olen huomannut käyvän jos poikasia on tulossa paljon. Ilmeisesti tunnelma on niin ahdas, ettei vatsassa pahemmin mahduta liikkumaan ja kaikki poikaset sulautuvat yhdeksi isoksi möykyksi.

Potkuja on myös mahdollista nähdä ilman tunnustelua. Tämäkin onnistuu parhaiten kanin ollessa makuulla. Usein potkut kuitenkin sekoitetaan suoliston normaaliin liikkeeseen, joten voi olla joskus hankala sanoa oliko vatsan liike todella potku vai ei.

Kiukkuisuus urosta kohtaan
Tiine kani ei yleensä anna uroksen enää astua, mutta poikkeuksiakin on. 17 päivää oletetun onnistuneen astumisen jälkeen voidaan tehdä tarkistusastutus. Jos naaras ei tällöin hyväksy urosta, se mahdollisesti on kantavana. Vahinkopoikueen kohdalla ei tarkistusastutuksia pidä tietenkään tehdä, ettei hyvällä tuurilla tyhjäksi jäänyt naaras tulekin oikeasti tiineeksi.

Eläinlääkärin tutkimus
Olen kuullut myös tapauksista, joissa kani on käytetty eläinlääkärillä ultrattavana. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään yleistä. Kanin tiineyden kesto on sen verran lyhyt, että parasta on vaan odottaa ja katsoa tuleeko poikasia. Ultraus on kannattavaa vasta jos poikasia ei ajallaan kuulu, mutta tiineydestä on kuitenkin vahva epäilys.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Pikkumarsu


Viola saikin uuden marsukaverin jo eilen, pienen vauvamarsun kotiutuessa. Ulkonäöltään tämä onkin juuri sopiva kaveri Violalle, sillä Violan tapaan tälläkin on hauska teddymäinen turkki (ja ihanat kiharat viikset!). Aika näyttää kuinka pitkäksi turkki kasvaa, sillä nämä erikoisemmat turkit yleensä muuttuvat marsun kasvaessa. Esimerkkinä Mersu, joka tullessaan oli rusettityylinen, mutta jolle kasvoikin pitkä laahus takapäähän.

Luonteeltaan pikkuinen on ihan huippu. Paljon rohkeampi kuin mitä muut marsut ovat tullessaan olleet. Muut ovat lähinnä istuneet kauhusta kankena mökissä pari ensimmäistä päivää, mutta tämä pikkuinen vipelsi koko illan ympäri häkkiä ja veti onnellisena spurtteja. Vauva myös puhuu aivan koko ajan. Ihmisiä se vielä arkailee, mutta uskoisin sen kesyyntyvän nopeasti, kun noin rohkea on perusluonteeltaan.


Violan kanssa pikkuinen tuli heti hyvin toimeen. Kyllä oli Viola ihan ihmeissään, kun hullu pikkumarsu kipitti ympärillä niin, ettei vanha rouva meinannut mukana pysyä. Ilonaa kun ei voinut koskaan erityisen aktiiviseksi kutsua, niin Viola ei ole ollenkaan tuollaiseen hulinaan tottunut.

Tämä pikkumarsu on vasta seitsemän viikon ikäinen, kun Viola taas on ylittänyt jo viiden vuoden iän. Järkevintähän olisi ollut hankkia suoraan kaksi uutta marsua, niin ei sitten kohta olisi taas sama tilanne edessä. Kaksi on kuitenkin itselleni sopiva määrä ja Violakin on vielä pirteä ja hyvässä kunnossa. Toivotaan siis, että tällä kokoonpanolla päästään pitkälle eteenpäin.