sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ilona 8.10.2012 - 31.1.2016


Yöllä oli Ilona siirtynyt paremmille kurkkumaille. Tyttö oli tässä koko viikon hieman epänormaali käytökseltään. Sehän en aina syönyt aivan kaiken mitä vastaan on tullut, mutta nyt ruokaa meni vain sen verran mitä marsun tarvitseekin syödä. Myös liikkuminen oli tavallista vähäisempää.

Ilonan poismenon myötä Viola jäi jo toista kertaa yksin elämänsä aikana. Viola on kuitenkin ollut aina luonteeltaan hyvin itsenäinen, eivätkä ne Ilonan kanssa koskaan olleet kovin läheisiä. Rouva luultavasti siis pärjää ongelmitta siihen asti, että uusi kaveri löytyy.

torstai 28. tammikuuta 2016

Nuppu


4.5.2013 Rumba synnytti valtaisan yhdeksän poikasen poikueen. Poikue oli erittäin odotettu, sillä se oli jo toisen polven omia kasvatteja ja tarkoituksena oli yksi tyttö jättää kotiin. Värikirjoltaan poikue oli hyvin monipuolinen, yhteensä seitsemää eri väriä. Jo heti alussa huomio kiinnittyi kahteen erikoisimman väriseen poikaseen, alikuvioituneeseen japsiin ja mada otteriin. Sen sijaan pieni madagaskar ei herättänyt oikein minkäänlaista kiinnostusta, olihan se niin tylsän ja tavallisen värinen.

Poikasten lähdettyä pesästä en edelleenkään ollut madagaskarista millään tavalla kiinnostunut. Poikanen oli olemukseltaan melko rääpälemäinen, eikä mikään erityisen kauniskaan. Nopeasti se kuitenkin kaunistui, kasvattaessaan pörröisen harjaksen. Aloin kiinnittää poikaseen enemmän huomiota ja havaitsin sen olevan myös luonteeltaan mukava ja yrityisen kiltti. Toukokuun loppuun mennessä olikin jo selvää, että tuo pikkutyttö tulisi jäämään kotiin. Poikanen sai viralliseksi nimekseen Valloittava Valssi ja kutsumanimekseen Nuppu.


Syksyä kohti mentäessä Nupun sisarukset, sekä samaan laumaan syntyneen toisen poikueen poikaset matkasivat kohti uusia koteja. Laumaan kuului Nupun lisäksi enää sen emä Rumba, Rumban sisko Tilda, sekä kaksikon emä Limona. Loppukesästä aloin opettaa Nuppua esteille ja kun ikää tuli neljä kuukautta täyteen, alkoivat estetreenit ihan kunnolla. Nuppu oli hämmästyttävän nopea oppimaan ja pian se hyppikin jo 30cm korkuisia esteitä. Sitä korkeammalla ei tytön kapasiteetti tullut koskaan riittämään, mutta eipä se mitään haitannut kun kisoihin ei kuitenkaan tähdätty. Valjaiden käyttö sujui Nupulta hienosti heti ensimmäisellä kerralla, eikä se koskaan edes tuntunut huomaavan niiden olemassaoloa.

Loppuvuosi oli Nupulle hieman ikävä, sillä sen tultua murrosikään alkoi muu lauma kiusaamaan sitä. Nuppu sai olla harvoin rauhassa missään, sillä jatkuvasti sitä jahdattiin vihaisesti kauemmas. Tämä oli laumalta varsin erikoista käytöstä, enkä ole tuon jälkeen koskaan enää niillä vastaavaa nähnyt. Pahimpina hetkinä suunnittelin jo Nupun erottamista laumasta kokonaan, mutta onneksi ei tullut sitä kuitenkaan tehtyä. Ennen joulua laumaan liittyi Hilla, josta tuli hetkeksi uusi silmätikku. Nupun kiusaaminen unohtui ja tytöstä tuli jälleen tasavertainen jäsen laumaan.


Luonteeltaan Nuppu on oikein ihanteellinen lemmikkikani. Se rakastaa ihmisiä ja hyppää aina tilaisuuden tullen syliin istumaan. Sylistä matka jatkuu monesti vielä olkapäälle. Silitysten perään Nuppu ei ole, vaan se tykkää ihan muuten vaan istuskella sylissä. Tämä innokkuus sylissä olemista kohtaan on esteitä hyppiessä välillä hieman ongelmallinen, sillä kun Nupun laskee maahaan esteen eteen, se kiipeää välillä takaisin syliin. Kanilauman kopin oven avatessa neiti rientää tietenkin aina ensimmäisenä ovelle vastaan. Muiden kanien seurassa Nuppu käyttäytyy aina hienosti ja sopuisasti. Koskaan en ole nähnyt sen haastavan riitaa kenenkään kanssa.

Nupun jälkeläisiä kanilasta löytyy kolme, Nessu Wendy ja Hilma. Nuppu on periyttänyt hienoa luonnettaan jälkeläisilleen hyvin, mutta silti yhtäkään Nupun veroista kania ei poikueisiin ole syntynyt. Emänä Nuppu on ollut mitä parhain. Se on hoitanut hyvin sekä omat, että muidenkin lapset. Pesätarkastuksista neiti ei ole välittänyt yhtään, enkä sen kohdalla ole käsien hajustamistakaan tarpeelliseksi kokenut. Muut kanit Nuppu on saattanut ajaa pesän lähettyviltä pois ja tullut sen jälkeen iloisesti viereeni katsomaan poikasia. Monet kerrat on poikasia tutkittu myös niin, että Nuppu on samalla keikkunut olkapäällä poskea nuollen. Pidän kyllä aika hienona piirteenä sitä, että kani luottaa enemmän hoitajaansa, kuin laumaansa. Nykyään Nuppu on jäänyt poikastouhuista eläkkeelle, mutta varmasti tulee jatkossakin osallistumaan muiden laumassa syntyneiden poikasten hoitoon.





Kaikista kaneistani Nuppu on se tärkein ja rakkain. Sen suvusta löytyy myös muita tärkeimpiä kaneja. Emä Rumba on ensimmäisestä kanilaan syntyneestä poikueesta peräisin ja luonteeltaan Rumba on paljon Nuppua muistuttava. Rumban vanhemmat ovat Limona ja Rolle, jotka ovat kanilan ensimmäisiä asukkaita ja niistä koko kaniharrastus on lähtöisin. Nupun isä Touho oli myös erittäin upea kani, jonka kanssa ei valitettavasti yhteistä taivalta kestänyt edes vuotta. Touhosta jäi kuitenkin paljon mukavia muistoja ja se on myös toistaiseksi ainut kani joka on asunut myös sisäkanina.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pakkasista selvitty


Alkuvuoden kovat pakkaset ovat vihdoin ohi ja nyt on aikakin joksikin aikaa taas vähän mukavampia lämpötiloja luvassa. Alkoi jo tuo vesien jatkuva vaihtaminen kyllästyttää. Ei ole mitenkään kovin kivaa läträillä pakkasessa vesien kanssa sormet jäässä. Tänään tosin oli vesien kanssa sitten sellainen ongelma, että sitä ei hanasta tullut ollenkaan. Onneksi vedet olivat lämpimän yön jäljiltä sulat ja kaikilla vettä kupeissa ainakin pieni tippa vielä oli. Iltapäivästä alkoi vettäkin taas tulla ja sai ne vaihdettua.

Postauksen kuvat on eilen otettuja ja muutenkin olen kaneja yrittänyt kuvailla. Edelleenkin tuolla kameralla on vaan joku ihmeen jäätymisongelma ja eilenkin se lakkasi toimimasta hetkisen kuvattuani. En tiedä mikä vika mahtaa kamerassa oikein olla, kun ennen on kuvia saanut paljon kovemmallakin pakkasella. Eilenkin taisi peräti kaksi astetta pakkasta olla kuvaushetkellä.


Tänään vuoden ensimmäiset pariskunnat pääsivät treffailemaan, mutta vielä ei toivottua tulosta tullut. Ensiviikolla kuitenkin jatketaan, joten toivottavasti olisi poikasia vielä ensikuun loppuun tulossa. Nämä vuoden ensimmäiset poikueet olisivat tulossa Wendylle ja Hallalle, eli leijonamixejä siis luvassa. Wendyn poikaset tulevat muistuttamaan pitkälti leijonaa, mutta Hallan jälkeläisille olisi mahdollisesti hieman erilaista rakennetta luvassa. Vaikka puhtaistakin leijonista tykkään, on se ihannekani kuitenkin hitusen isompi kooltaan ja korviltaan, sekä pitempi vartaloltaan. Tämän tyylisiä poikasia siis voisi Hallalle olla tulossa. Väreiltään poikaset tulevat kummassakin poikueessa olemaan kirjavaa sakkia. Luvassa mm. japanilaisia ja madoja, sellaisenaan tai perhos-/viittakuviolla sekä x-kirjavana. Jospa vihdoin syntyisi pitkään haaveilemani japanilainen isomerkkinen x-kirjava?


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Nuoret

Muutama päivä sitten kuvasin uutta poikaa, sekä muitakin kanilan nuoria. Hyviä kuvia ei kameraan kuitenkaan oikein tallentunut, mutta tässä nyt sentään jotain. Loppuviikosta voisi taas noita koittaa kuvailla, kun pitäisi pakkastenkin vähän lauhtua.

Uusi pupu on lähtenyt hitaasti, mutta varmasti kotiutumaan. Kasvattajallaan se on ollut tallikanina, enkä tiedä onko sitä miten paljon mahdettu käsitellä. Poika on siis hieman varautunut vielä ihmisiä kohtaan, mutta ei kuitenkaan mitenkään turhan arka ole. Uusia paikkoja poika lähtee aina innokkaasti turkimaan. Tulopäivänäänkin se lähti boksista jo sillä aikaa liikkeelle, kun hain sen häkkiä paikalle. Toistaiseksi pupu asuu sen mukana tulleessa tehdashäkissä, mutta kunhan se ensin kotiutuu kunnolla, pääsee poika muuttamaan omaan isompaan yksiöön poikien rivi-kerrostaloon.




Tuo uusi poika on kanilan nuorin asukas ja perässä tulee sitten Hilma, sekä Muru ja Domi. Domi on asustellut jo kauan yksinään ja onkin olemukseltaan hyvin aikuismainen. Se oli jo poikasena kovin pomotteleva muita poikasia kohtaan, eikä sille löytynyt sopivaa asuintoveria aikuisistakaan uroksista. Domi on siis jo pienestä pitäen ollut yksinään. Luonteeltaan ja yleiseltä olemukseltaan se muistuttaa hämmästyttävän paljon emänisäänsä Juliusta.
Hilma ja Muru jäivät tietenkin laumaan asumaan, tyttöjä kun ovat. Niillä oli pitkä lapsuus, kun Nuppu niitä kiltisti imetti vielä kauan muiden poikasten muutettua uusiin koteihin. Murun äitihän Nuppu ei edes ole, mutta kun Nessua ei kiinnostanut lastaan imettää yhtään sen pidempään kuin tarve vaatii, tuli mummo hätiin. Edelleen Hilma ja Muru ovat aika lapsekkaita, vaikka ainakaan toivottavasti eivät enää ime. Kooltaan tytöt ovat pieniä, ihan kunnon kääpiökaneja. Toivottavasti kuitenkin kasvavat ja kehittyvät vielä sen verran hyvin, että niille voi poikueita ajatella kesällä. Murulle olen miettinyt sulhaseksi uutta poikaa ja Hilman sulhanen on vielä mietinnän alla.



lauantai 16. tammikuuta 2016

Sittenkin uusi asukas



Monien mutkien kautta saatiin kuin saatiinkin tänään kanilaan uusi pieni pupupoika. Ja juuri se, mikä alunperin pitikin. Myyjä kun vihdoin lähes viikon odottelun jälkeen ilmestyi jälleen kuvioihin.

Aivan pikkupoikanen ei tämä kani enää ole, vaan on jo neljän kuukauden ikäinen. Mielelläni aina uutta kania etsiessä tarjoan kodin jo hieman vanhemmalla tapaukselle. Niiden kun on vaikeampi kotia löytää ja muutenkaan en poikasia enempää kaipaa kuin mitä niitä jo itsellä syntyy. Poika on hermeliiniristeytys, jossa hermeliiniä on 3/4 ja loput leijonaa. Väriltään tämä on musta otter, joka kuuluu lempiväreihini. Otterit olivatkin jo vähällä kuolla sukupuuttoon omassa kanipopulaatiossa, kun kaikki kolme otter tyttöä lähtivät keväällä uuteen kotiin. Tämän pojan myötä otterien määrää saadaan toivottavasti jälleen lisättyä. Tätä olisi siis tarkoitus kasvatuksessa tulevaisuudessa käyttää. Rakenteeltaanhan poika on erittäin kaunis, joten jos tämän myötä saisi taas vietyä kasvatusta lähemmäs tavoitteita.

Nimeä tälle vielä mietitään. Alkaa nimivaihtoehdot olla lopussa, kun noita kaneja kuitenkin on muutamia tullut nimettyä. Sopii siis ehdottaa, jos jokin kiva nimi tulee mieleen!

Huomena olisi tätä uutta tulokasta ja muitakin kaneja tarkoitus hieman kuvata, jos sää vain on siihen sopiva. Pakkasta ainakin on luvattu sen verran vähän, että kamera ei toivottavasti jäädy kuten viimeksi.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Hankalat kanin ostajat


Luonnoksista löytyi siellä jo pitempään odotellut postaus, jonka olen joskus kesällä tainnut kirjoittaa. Tällä hetkellä asia ei omalla kohdalla ole ajankohtainen, mutta "mukavahan" tässä on taas muistella mitä pian on taas poikueiden myötä edessä. Jotenkin en yhtään ihmettele sitäkään, että osa kasvattajista laittaa itselleen turhat poikaset vaan suoraan pois, yrittämättä niille edes koteja etsiä.

Kani saatava heti
Tästä löytyy hyvä esimerkki. Sain aamupäivästä kyselyn kanista. Ostaja oli ihan asiallisen oloinen ja olisin kanin hänelle voinut hyvin myydä. Sähköpostissa ostaja kyseli josko voisin soitella hänelle, niin voitaisiin lisää asiasta keskustella. Satun omistamaan muutakin elämää, joten en sitten sen päivän aikana ehtinyt enkä muistanut soittaa. Illalla olikin tullut uusi viesti, jossa kerrottiin kanin jo löytyneen muualta (arvatenkin sellaisen jonka oli samana päivänä saanut hakeakin).

Toisena esimerkkinä sain saman päivän aikana kamalan viestivyöryn kanista kiinnostuneelta (edelleen kun omistan muutakin elämää, enkä vastaile viesteihin samalla sekunnilla). Yhdessä viestissä ostaja mainitsi, että kani olisi ehdottomasti saatava jo viikonlopuksi. Kun vastasin että kani ei silloin ole vielä luovutusikäinen, lopahti ostajan kiinnostus välittömästi.

Turhat kyselijät
Aika montakin kertaa on tullut vastaan tilanne, jossa kanista on kyselty kaikkea mahdollista ja lopuksi on jäänyt vähän sellainen tunne ettei sitä alunperinkään olla oltu ostamassa. Se on kovin kiva kirjoitella romaanin mittaisia vastauksia ja vartavasten kania kuvata, vain saadakseen lopulta kuulla kanin sijaitsevan liian kaukana (kanin sijaintihan oli alusta asti ostajan tiedossa). Tuonkin ajan olisi voinut käyttää johonkin hyödylliseenkin. Tätä turhaa kyselyä tuntuvat harrastavan eniten nuorehkot henkilöt, joten voi olla että se on samalla vain kivaa haaveilua kanista, vaikka sellaisen hankkimiseen ei olisi edes lupaa.

Tarvikkeet mukaan
Mielestäni on jotenkin aika hassua kysellä poikaselle häkkiä ja tarvikkeita mukaan, mikäli asiasta ei erikseen ole ilmoituksessakaan mitään mainittu. Aikuisen kanin kohdalla tämän nyt vielä ymmärränkin. En todellakaan osta jokaiselle poikaselle omaa häkkiä, juomapulloa, ruokakuppia ja vessalaatikkoa, joten mistä niitä myytäväksikään repäisisin. Eläinkauppoja kuitenkin löytyy ympäri suomea (nettikaupoista puhumattakaan), joten onko se nyt liikaa vaadittu että ostaja hankkisi tarvikkeet ihan itse. Eikä etenkään olettaisi, että ne kuuluvat kauppaan ilman lisämaksua. Meidän kaneillahan ei edes ole käytössään yhtäkään tehdashäkkiä, joten täytyy seuraavaa häkkiä mukaan kyselevää käskeä ottamaan oma moottorisaha ja peräkärry mukaan. Ehkä jostakin kerroshäkistä voidaan alin kerros sahata mukaan?

Ei uskalleta sanoa ei
Itse ainakin ymmärrän ihan täysin, mikäli varaaja tulee syystä tai toisesta siihen tulokseen ettei kania haluakaan. Onhan se nyt parempi perua varaus, kuin ottaa kani joka ei tunnukaan sopivalta. Sitä kuitenkaan en ymmärrä, ettei tätä uskalleta kertoa. Äärimmäisen harva laittaa viestiä ja peruu varauksen. Yleisempää on vain kadota täysin mitään sanomatta. En usko että kukaan kasvattaja suuttuu mikäli asiallisesti ilmoittaa ettei kania haluakaan. Ärtymystä aiheuttaa vasta se, kun jätetään asia mainitsematta ja joutuu arvailemaan onko ostaja nyt kania ottamassa vai ei kun mitään ei kuulu. Sama juttu pätee myös silloin vaikka varsinaista varausta ei oltaisikaan tehty, mutta kanista muuten kyselty useampaan otteeseen. Tällöinkin olisi mukava saada ilmoitus ettei kani enää kiinnosta, jotta ei yhteydenottoa enää turhaan odottele.

Kääpiöluppa, kiitos!
Vuodesta toiseen jaksaa naurattaa kyselijät, jotka haluavat jotakin sellaista mitä ei ole edes myynnissä. Kääpiölupat tuntuvat olevan haluttua tavaraa, sillä saan tasaiseen tahtiin tiedusteluja milloin olisi seuraava kääpiöluppa poikue syntymässä. Muuten hyvä, mutta omistan tasan yhden puhtaan kääpiölupan ja sekin on jo eläkkeellä. Missään en ole koskaan edes maininnun että kääpiöluppia olisi myynnissä, ainoastaan että leijonanharjasristeytysteni suvussa on hitunen kluppaa. Muitakin vastaavia kysymyksiä tulee usein. Esim. jos myynnissä on yksi uros, löytyy aina joku joka haluaa ostaa kaksi naarasta.

Ostetaan kania kuin kaupasta
En usko että edes kovin monesta eläinkaupasta voi vaan käydä hakemassa yhden kanin, ilman sen suurempia kysymyksiä myyjän puolelta. Osa ihmisistä kuitenkin kuvittelee, että kani on vain esine muiden joukossa, eikä myyjää kiinnosta minne kaninsa myy. Välillä nimittäin tulee viestejä tyyliin "Ostettaisiin tuo musta kani, voidaan tulla lauantaina hakemaan". Mitäpä sitä turhaan kertomaan esim. millaiseen kotiin kani olisi tulossa, varmasti myyjä on vain onnellinen kun pääsee kanista eroon.

Hinnasta tinkijät
Edes rotukanien hinnat eivät ole sellaisia, että niistä voisi tinkiä. Risteytyksistä puhumattakaan. Ymmärrän kyllä jos kyseessä on 10 000€ kilpahevonen, että silloin hinnasta yritetään tinkiä, mutta kun kyseessä on muutaman kympin kani, tinkiminen ihmetyttää. Alennustahan pitää luonnollisesti saada myös silloin jos tulee hakemaan kania hieman kauempaa. Paras oli tämä eräs ostaja, joka piti tunnin matkaa niin pitkänä ja kalliina, että kyllähän siinä kani pitäisi jo lähes ilmaiseksi saada. Jostain syystä jäi kaupat väliin tämän ostajan kanssa...
Periaatteessa en kaneista maksu tarvitsisi, enhän niitä rahan vuoksi kasvata. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kanista ei voida/haluta sitä hyvin pientä summaa maksaa, ei silloin ole syytä kania, eikä mitään muutakaan elävää hankkia.

Kani kotiovelle
Omissa ilmoituksissani on yleensä maininta, että kani voi jonnekin kulkeutua. En siis ollenkaan pahastu jos kuljetuksista kysellään. Joskus ostajat tuntuvat kuitenkin olettavan, että kuljetus kotiovelle on ilman muuta myyjän tehtävä. Tässäkin kohtaa jälleen vedotaan pitkään matkaan, joka ilmeisesti sitten on lyhempi kasvattajan suunnalta tullessa.

Sovituista ajoista ei pidetä kiinni
Valitettavan monille kaninhakijoille vaikuttaa olevan hankalaa saapua paikalle sovittuun aikaan. Tullaan silloin kuin parhaaksi nähdään, välittämättä heittääkö aika tunnilla vai parilla sovittuun. Toki jos välimatka on pitempi, ei tarkkaa aikaa pysty välttämättä sanomaan. Tällöin osa fiksusti ilmoittaakin kun aikataulu selkiintyy. Eniten kummastusta herättää ne, joille kerron olevani aikaan x kotona, mutta jotka kuitenkin saapuvat jo reilusti ennen paikalle. Vielä ei onneksi ole käynyt niin ettei ketään olisi kotona, mutta onhan se hankalaa puhelimen välityksellä yrittää kuvailla poikueen kanssa olemattomasti tekemisissä olleelle ihmiselle miten kaksi väriltään täysin identtistä poikasta erottaa toisistaan. Olenkin jo lähes vakavasti harkinnut kanipakettiautomaattia pihaan, josta saa lokerokoodilla noutaa oman kaninsa juuri siihen aikaan kuin huvittaa.

Lopuksi täytyy kyllä vielä mainita, että onneksi mukaviakin ostajia löytyy runsaasti. Tässä oli lueteltuna lähinnä vain niitä, joille kanit eivät koskaan edes päädy. Kannattaa siis miettiä millaisen kuvan ostajana itsestään antaa, mikäli kanin todella haluaa.

torstai 14. tammikuuta 2016

Kanien kulut


Eläinblogeissa näkee aika usein vuoden lopussa postauksia, joissa eläinten kulut on vuoden ajalta laskettu. Viime vuonna yritin jo kanilauman kuluja muistiin laittaa, mutta kyllästyin aika nopeasti ja kulut jäi laskematta. Yritän nyt uudelleen laskea kuluja ja vielä ihan täällä blogissa, jotta mielenkiinto riittäisi loppuun asti. Loppuvuodesta olisi siis toivottavasti tulossa yhteenveto kuluista postauksen muodossa. Mahdollisesti lisään myös kuluille oman sivun yläpalkkiin, jota päivittelen ja josta voi pitkin vuotta seurailla tilanteen kehittymistä.

Kululaskelmaan otan tosiaan mukaan pelkästään kanit, sillä niistä kuluja kuitenkin eniten tulee ja muutenkin asia eniten itseäni kiinnostaa. Kun en kuluja aiemmin ole laskeskellut, niin tulee ihan yllätyksenä itsellekin paljonko tuon lauman ylläpito maksaa. Kuluiksi tulen laskemaan tietenkin kaikki normaalit ruoka, kuvike ja tarvike kulut, mahdolliset uudet kaniasukkaat ja ylipäätään kaikki kaniharrastukseen liittyvät asiat (esim. yhdistysten jäsenmaksut). Katsotaan siis millainen summa on loppuvuodesta koossa. Vielä toistaiseksi saldo näyttää nollaa.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Tyttöporukan kuulumisia


Hoitokanit palasivat eilen kotiinsa, joten tyttölauma pääsi tänään käväisemään lampolassa. Kovin tyhjältä tuo lampola nyt näyttää ilman hoitokanien aitausta, joka lohkaisi ison palan käytävästä. Tässä viikonloppuna oli uuden asukkan tarkoitus kotiutua tänne meille ja aluksi lampolass asustella. Myyjä kuitenkin katosi kesken asioiden sopimisen, joten ilmeisesti tätä kania ei meille sitten tulekaan. En ihmettelisi yhtään vaikka kani olisi jollekin nopeammin hakeneelle annettu, tämä kun tuntuu nykyään monen myyjän tyyli olevan. Mutta etsinnät jatkuvat, eikä tässä vielä mikään kiirekään uutta urosta ole löytää.



Pikkutytöillä on viimevuotiseen tapaan ulkohäkin luukku auki läpi talven. Saavat siis itse päättää ovatko ulkosalla vai sisällä. Pienillä pakkasilla tykkäävät olla ulkonakin, mutta kun tuossa pari päivää oli reilusti yli kaksikymmentäkin astetta pakkasta, ei tyttöjä pahemmin ulkona näkynyt. Normaalisti ne tulevat ulos katsomaan kun kuulevat että olen menossa kanilan poikia ruokkimaan. Nyt kuitenkaan eivät tulleet ulos edes silloin. Tästä syystä olenkin hieman epäileväinen ihan kunnon ulkokanien suhteen, joista paljon on kaniryhmissä ollut puhetta. Monet kun puhuivat kuinka kanit eivät käyttäneet lämpökoppejaan edes kolmenkymmenen asteen pakkasella. Mahtaako kyse olla enemmän siitä että kani ei pidä pientä kopperoa kovin mukavana paikkana, kuin siitä että se todella haluaisi istuskella lumessa ja pakkasessa? Kyllä näillä meidänkin tytöillä on kovimmilla pakkasilla miinusta myös sisätiloissa ja jättityttöjen huone on vielä kylmempi. Sisätiloissa on kuitenkin myös seinät, katto ja kuiva alusta, joita ulkohäkissä ei välttämättä ole. Jättikanien jättämistä talveksi ulos eristettyjen koppien voimin olen miettinyt, mutta jos tämä joskus toteutuu taidan koppien tilalle kuitenkin järjestää reilumman kokoisen sisätilan.



Näin yleisesti pikkutytöille kuuluu hyvää, mutta lauman vanhimman jäsenen Limonan kunto hieman huolettaa. Limona täyttää keväällä viisi, eli alkaa olla jo hieman iäkkäämpi, muttei kuitenkaan vanha. Sillä kuitenkin on viimeisen vuoden aikana on yleinen olemus vanhentunut huomattavasti, viime aikoina vielä enemmän. Mitenkään sairas sen ei voi sanoa olevan, mutta mieli ei ole enää niin virkeä kuin ennen ja yleiskuntokin alkanut heikentyä. Madotettu se on hiljattain ja ruokaakin menee normaaliin tahtiin. Saa siis nähdä miten rouvan talvi sujuu ja lähteekö kunto vielä kohenemaan. Sääli olisi Limonasta joutua vielä luopumaan. Sillä on ollut hyvin suuri rooli koko kaniharrastuksen aloitukseen ja lisäksi rouvaa voi jonkinlaisena kantaemonakin pitää.


Näin aiheesta poiketen on pakko myös mainita, että pihassa on taas alkanut liikuskella uusi villikissa. Jo kuuden vuoden ajan pihaan on säännöllisesti joka toinen talvi ilmestynyt villikissa, joka on vähintään talven yli maisemissa viihtynyt. Onhan tässä jo odoteltukin milloin uusi kissa taas ilmestyy, nyt kun edellisestä kissasta on taas se kaksi vuotta kulunut. Vilahdukselta kissaa on jo aiemminkin näkynyt, mutta aamulla se oli tullut lintujen ruonkintapaikalle syömään. Siellä kun tarjoilu on niin monipuolista, että paikalla viihtyy sekä tintit, tulkut, sirkut, rastaat, tikat, harakat ja varikset, että myös oravat ja öisin rusakotkin. Nyt nähtävästi myös kissat.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen postaus


Huomasin eilen vähän ikävän jutun uusiin kuviin liittyen. Kamera nimittäin jollain tapaa jäätyi ulkona, vaikka pakkasta oli vain kymmenisen astetta. Kani oli jo valmiina poseeraamassa alustalla, mutta eipä siitä sitten mitään kuvia saanut kun kamera ei suostunut toimimaan. Seuraavaksi hain vanhan kameran, mutta sehän ei mennyt päälle ollenkaan kylmässä. Aika erikoista kyllä, sillä ennen on paljon kylmemmässäkin kuvaaminen onnistunut. Vanhoilla kuvilla mennään siis siihen asti, että edes toinen kameroista alkaa sietää kylmää tai ilmat lämpenevät. Tämä postauksen kuva on parin vuoden takainen, joskus joulun jälkeen otettu. Nythän ei lunta edes tuota määrää ole, pakkasta ainoastaan.

Pakkaset ovat tuttuun tapaan aiheuttaneet lisätyötä kanilassa, sillä ainoastaan lampolan puoli pysyy ilman lisälämmitystä plussan puolella. Kanien vesi pääsee siis jäätymään ja se on vaihdettava vähintään pari kertaa päivässä. Anttilasta onneksi löytyi halvalla hyviä muovikippoja, joista jäätynyt vesi on helppo kalauttaa irti. Eilen kanilaan tuli tosin puhallinkin ja aamulla oli jo reilusti plussaa. Patteri kanilassa oli viime talvena, mutta nyt patteri on ollut lampolassa hoitokanien lisälämmityksenä. Näiden lämmitysjuttujen vuoksi valot täytyy käydä käsin sammuttamassa ja laittamassa päälle, kun normaalisti menevät ajastuksella.

Jos vaan kyyditykset saadaan onnistumaan, niin ensiviikolla olisi kanilaan mahdollisesti muuttamassa uusi asukas. Pitkin loppuvuotta olen silmäillyt josko myyntiin tulisi sopiva poikakani ja nyt Kaapon kuoltua sellaiselle tuli ihan todellinenkin tarve. Tästä uudesta kanista kerron sitten lisää, jos se tänne asti joskus saadaan. Keväämmällä houkuttaisi kovasti hankkia myös pari rex kania. Rakenteeltaan rex ei ole mielestäni mikään huippunätti kani, mutta niiden avulla saisi ristyksiin rex turkkia. Turkkihan niillä on kyllä varsin ihana.

Vuoden ensimmäisiä poikueita olisi luvassa ensikuun lopulle. Muutaman viikon päästä olisi Halla ja Wendy tarkoitus astuttaa. Hallalle oli sulhaseksi valittuna Bumba ja tästä syystä epäilyttää voiko poikue onnistua ollenkaan. Näitä kasvatti x kasvatti poikueita kun on vainonnut jatkuva epäonni. Kaksi kertaa poikaset ovat kuolleet heti synnyttyään emon tyrittyä koko jutun ja nyt tämä yksi poikue kariutui Kaapon kuoltua. Ainostaan ykden elävän jälkeläisen ovat kaksi kasvattia saaneet aikaan, mutta tämä olikin sitten vahinkopoikue ja vanhemmat puolisisaruksia. Jos poikue vaan onnistuu, on luvassa erittäin hienoja jälkeläisiä, jotka vastaavat pitkälti päätavoitteitani.
Wendyn astutan uudelleen Oliverilla. Niiden edelliseen poikueeseen olin hyvin tyytyväinen, mutta poikueesta ei lopulta kotiin jäänyt yhtäkään poikasta, sillä itselle kaavailemani poikanen haluttiin niin kovasti ostaa kesäkanikodissa. Toiveena olisi jälleen saada x-kirjava poikanen, mielellään vielä japanilaisena.