lauantai 31. joulukuuta 2016

2016

Hengissä edelleen ollaan, vaikka edellisestä postauksesta melkein kaksi viikkoa on päässyt vierähtämään. Mutta kuten muutama postaus takaperin aiheesta kirjoitinkin, e blogiin väkisin yritä postauksia kirjoittaa jos inspiraatiota ei ole. Alkuvuodesta töitä on taas vähemmän joten varmasti aikaa ja innostusta blogille löytyy paremmin. Joulua vietettiin ihan normaaliin tapaan. Tuttuina jouluvieraina muutaman päivän täällä asusteli myös siskon Justus kani sekä marsut. Huolestuttavasti tämä marsuvieraiden määrä vain kasvaa joka vuosi.

Tuttuun tapaan kokosin taas hieman vuoden tärkeimpiä tapahtumia samaan postaukseen, eli seuraavaksi päästäänkin muistelemaan mitä vuosi 2016 piti sisällään.


Tammikuu
Tammikuussa lauman kokoonpanossa tapahtui pari muutosta. Kuun puolivälissä kanilaan saatiin uusi tulokas, hermeliiniristeytys Helmeri. Kuun viimeinen päivä valitettavasti tapahtuikin hieman ikävämpi muutos, marsuneiti Ilonan siirryttyä paremmille salaattimaille. Muita isompia asioita ei tammikuulle mahtunut, lähinnä päivät menivät jäätyvien vesien kanssa taistellessa. Loppukuusta alkoivat peristeisesti myös ensimmäisten naaraiden astutukset.

Helmikuu
Ilonan kuoleman jälkeen Viola ei kauaa ehtinyt yksin olla, sillä heti helmikuun ensimmäisenä päivänä tänne kotiutui pirteä marsuneiti. Marsu tunnettiin aluksi nimellä Pikkumarsu, mutta lopulta se sai viralliseksi nimekseen Helmin. Tosin Pikkumarsusta väännettyä nimeä Pikke tulee tytöstä edelleen eniten käytettyä. Kanilan puolella tapahtui pieni tapaturma, jonka seurauksena Juliuksen hampaat vaurioituivat. Välillä mentiin jo parempaan suuntaan, mutta tämän hetken tilanne vaikuttaisi olevan se, että poika tulee olemaan loppu ikänsä hammasvikainen. Onneksi kyseessä on melko lievä vika, eikä vaadi niin paljon hammashoitoa kuin Jiri aikanaan. Kuun viimeisinä päivinä syntyivät vuoden ensimmäiset poikaset. Emänä näillä oli Wendy.

Maaliskuu
Maaliskuu oli marsurintamalla jälleen surullista aikaa, sillä myös Viola lähti Ilonan kaveriksi paremmille salaattimaille. Viola oliaivan mahtava marsupersoona, mutta ikä vain taisi lopulta tulla vastaan. Uutta marsua Helmin kaveriksi ei äkkiseltään löytynyt, joten sain siskolta lainaan Elliotin Helmin häkkinaapuriksi. Loppukuusta kanit saivat runsaasti perheenlisäystä, kun Jättis, Aada ja Halla saivat poikueensa. Näiden myötä syntyivät myös ensimmäiset (ja ehkä myös viimeiset) rotukanipoikueet, belgianjättejä Jättikselle ja rankanluppia Aadalle.

Huhtikuu
Huhtikuussa syntyi vielä toinen belgianjättipoikue, Wilman saadessa todella odotetun poikueen. Etsintöjen jälkeen Helmille löytyi vihdoin kaveri, itseasiassa kaksikin kaveria. Yksi marsu oli tosiaan etsinnässä, mutta eivät eläinkaupassa myyneet marsuja kuin pareittain. Elda ja Elsa siispä saapuivat yhdessä Helmiä viihdyttämään ja Elliot palasi tietenin takaisin omaan kotiinsa. Eläinten määrä myös väheni yhdellä kanilla Pihvin muuttaessa viimein omaan kotiin.


Toukokuu
Toukokuu meni tietenkin pitkälti kanivauvoja hoitaessa. Ehdittiin siinä välissä kuitenkin piipahtaa Panelian näyttelyissäkin. Niilo, Rumba ja Bumba olivat näyttelyissä mukana. Pisteitä tuli hyvin, mutta palkintosijoille eivät yltäneet. Bumba valittiin kuitenkin tuomarin suosikiksi. Toukokuussa eläinkokoonpano täydentyi kotiloilla, joista oli ehtinyt jo kertyä jonkun verran taukoa. Loppukuusta Halla lähti uuteen kotiin, hoidettuaan ensin lapsensa kunnialla luovutusikään.

Kesäkuu
Kesäkuussa viimeisetkin kanit siirtyivät ulos asumaan, mikä tarkoitti tietenkin myös uusien asuntojen rakentelua. Jättikaneille kehittelin yksinkertaisen, mutta toimivan tarharatkaisun. Tätä laajennetaan taas ensi keväänä. Juhannuksen aikoihin siskon marsut Eemeli, Kasperi ja Hessu tulivat kesälomalle ja taisivat peräti muutaman viikon täällä viettää. Pihvin sisko Taika lähti sekin uuteen kotiin, sopivan paikan löydyttyä. Aloin myös jälleen astutella kaneja loppukesän poikueita varten, tosin huonolla menetyksellä.

Heinäkuu
Heinäkuuhun kuului käynti maatalousnäyttelyissä, mutta muuten kuukausi sujui rauhallisissa merkeissä. Poikueita odoteltiin syntyväksi ja loppukuusta lopulta Fiona ja Muru saivat poikueensa. Murun poikue syntyi juuri silloin kun olin viikonloppureissulla, mutta onneksi kaikki oli ongelmitta sujunut. Fionan poikasista yksi oli joutunut pesän ulkopuolelle reissun aikana, mutta senkin hoitaja onnistui pesään palauttamaan.

Elokuu
Elokuussa toteutui pitkäaikainen haave, kun hain kotiin jo toukokuussa varaamani valkokorvaisen kanin. Nimekseen tyttönen sai Saaga. Kani oli melko hintava, mutta täysin kyllä hitansa väärti. Hilla ja Hilma saivat poikueet. Myöhemmin Hilman koko poikue valitettavasti menetettiin, mutta saipahan ainakin muutamia viikkoja iloita täydellisistä pikkukaneista.


Syyskuu
Syyskuun alossa syntyi vuoden viimeinen poikue Nessulle. Elsa marsu lähti siskoni luo toiveena poikue ja sillä tiellä tyttö on edelleen. Alunperin Elsan piti tull takaisin kotiinkin vielä, mutta onkin nyt jäämässä pysyvästi siskolleni. Belggaripoika Sebu lähti uuteen kotiin, jäätyään eläkkeelle kasvatuskäytöstä. Kanilarakennus koko pieniä muutoksia ulkonäkönsä sekä paikkansa suhteen ja aloin muutenkin valmistella sitä talvikuntoon.

Lokakuu
Lokakuussa vieä yksi aikuinen kani, Hilma, lähti kohti uutta kotia. Aikuisista on aina ikävä luopua, mutta pakko välillä hieman määrää vähentääkin. Kotiinpäin myöskin palasi porukkaa, kun viimeisetkin kesäkanit palautettiin. Loppukuusta olikin sitten sisälle muuton aika.

Marraskuu
Marraskuussa käytiin vuoden toisissa näyttelyissä, tällä kertaa Porissa. Mukana oli isompi kaniporukka, peräti seitsemän töpöhäntää. Pisteitä tuli jälleen mukavasti. Domi ja Saaga olivat omissa luokissaan LKV4. Purua tuli haalittua varastoon muutaman seuraavan vuoden tarpeisiin, 60 purupaalin muodossa. Rahanmenoa tuotti myös seonnut läppäri, jonka tilalle piti tietenkin uusi hankkia.

Joulukuu
Joulukuu on ollut todella tylsä kuukausi, eikä oikein mitään erikoista ole omassa eläinporukassa tapahtunut. Elsa sentään sai siskon luona poikueensa, eli jotain pientä piristystä on sentään tässäkin kuussa ollut.


Oma marsukanta on siis mennyt vuoden aikana kokonaan uusiksi, mutta Ilonaa ja Violaa lukuun ottamatta on menetyksiltä vältyttyy. Aikuisia kaneja muutti uusiin koteihin viisi. Uusia kaneja ostin kaksi. Onnistuneita poikueita vuoteen mahtui yhdeksän ja niistä kotona asuu tällä hetkellä yhdeksän pysyvästi itselle jäävää, sekä vielä neljä kotia etsivää kania.

Tavoitteita tulevalle vuodelle on lähinnä kasvatuksen puolella. Toiveissa on toki viedä pikkukanilinjaa jälleen lähemmäs täydellisyyttä ja isompien suhteen lähteä tekemään perustuksia jatkoa varten. Värejen suhteen elättelen edelleen toivoa keltamustajapsista isolla läsillä ja sinisillä silmillä. Kesään mennessä toivottavasti selviää toteutuisko haave viimein. Jäteissä taas tähtään mustavalkoiseen japanilaiseen. Nähtäväksi jää toteutuuko tämäkään toive.

Uusien kanien hankinnasta en vielä tiedä, mutta pari suurihopeaa kyllä kovasti houkuttaisi. Eikä koskaan tietenkään tiedä mitä heräteostoksia tulee tehtyä jos sopiva kani vastaan tulee. Sen linjan olen kuitenkin päättänyt ottaa, että en enää hanki ihan kivoja kaneja. Uusien kanien on siis kaikin tavoin oltava täydellisiä, jotta tänne päätyvät.

Laumasta löytyy muutamia vanhuksia, joiden kuntoa tullaan seuraamaan tulevana vuonna tarkasti. Kaneista Rolle ja Limona täyttävät keväällä kuusi vuotta ja kummassakin alkaa vanhuus jo näkyä. Vielä kuitenkin ovat pirteitä ja hyväkuntoisia. Peto kissalle tuleekin keväällä ikää jo 17 vuotta, jos vaan sinne asti selvitään. Mitään varsinaista vaivaa ei vaarilla ole, mutta alkaa olla jo aika kankea liikkeissään. Etenkin takapää on alkanut huomattavasti heikentyä, joten ei tiedä vaikka lakkaisi yllättäen kokonaan toimimasta. Kissa ei ole myöskään mieleltään enää täysin kunnossa, eikä oikein aina tunnu muistavan mitä on tekemässä. Valitettavasti alkaa olla melko todennäköistä, että tuleva vuosi jää Pedon viimeiseksi.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Entiset kanit


Touho
Touho kotiutui 28.3.2013, matkattuaan ensin pitkän matkan junassa. Tullessaan poika oli vajaan vuoden ikäinen. Ostin pojan kasvattajaltaan, jolle se oli jäänyt käsiin kun ostajaa ei ollut löytynyt. Tila yimääräiselle kanille oli ilmeisesti ollut tiukilla ja Touho olikin viettänyt lähes kaiken aikansa tehdashäkissä. Myyjä varoittikin ett poika saattaa puolustaa häkkiä. Meillä Touho pääsi aluksi sisälle asumaan, sillä sisälämpötiloihin tottuneena sitä ei voinut laittaa muiden kanien luo lampolaan asumaan. Touho oli yöt häkissä ja päivät vapaana koko talossa. Ensimmäisenä aamuna se hieman ärähti kun sitä häkistä otin, mutta koskaan sen jälkeen ei minkäänlaista häkin puolustusta esiintynyt. Aika kovaksi tuholaiseksi Touho paljastui, joten ihan hyvillä mielin sen kesän tullen siirsin ulos asumaan. Tuhoamista ja innokasta merkkailua lukuun ottamatta Touho oli todella mukava kani, joka mielellään istui sylissä silitettävänä pitkiäkin aikoja. Valitettavasti pojan tarina jäi lyhyeksi, sillä 26.11.2013 se meni aivan yllättäen ihan veltoksi ja pian sen jälkeen kuoli. Se ikä pojalle tuli, jäi vain arvailujen varaan.


Jiri
Jiri oli toinen lauman ensimmäisistä kaneista, Rollen veli. Pojat saapuivat 6.8.2011. Loppuvuoden veljekset elelivät onnellisesti yhdessä, mutta alkuvuodesta niiden välit huononivat ja pojat muuttivat omiin yksiöihin. Jirin elämä ei ollut helppoa, sillä sille kävi muutama ikävämpi haaveri. Ensinnäkin se onnistui jollain tapaa katkaisemaan hampaansa, jonka vuoksi sille kehittyi paha purentavika. Säännöllisellä hampaiden lyhentämisellä poika kuitenkin pystyi syömään melko normaalisti, mitä nyt porkkana yms. piti tarjota raasteena. Todennäköisesti hammasongmista johtuen Jirin toisen silmän alle kasvoi hetkellisesti patti, joka poistuttuaan jätti ruman arven. Lisäksi naapurihäkissä asunut Paskis oli onnistunut eräänä yönä tekemään häkin verkkoon reiän ja kutsunut Jirin kylään. Kyläillessä Jiri oli kuitenkin pahoinpidelty pahasti. Eihän se huonohampaisena edes ollut pystynyt puolustamaan itseään. Pahemmilta vammoilta säilyttiin, mutta jatkossa Jirissä oli paljon karvattomia lovia, joihin karva ei koskaan kasvanut kunnolla takaisin. 16.9.2014 Jiri löytyi aamuruokinnan aikaan huonossa kunnossa häkistään ja hyvin pian se matkasi paremmille porkkanamaille. Jirinkään tarkka kuolinsyy ei ole tiedossa, mutta mahdollisesti hammasongelmat ovat ainakin osasyynä olleet.


Tilda
Tilda syntyi 7.5.2012 ensimmäiseen meillä syntyneeseen poikueeseen. Tyttö oli söpö ja rauhallinen lapsi, joten se valikoitui siskonsa Rumban kanssa jäämään kotiin. Kanin vanhetessa sen luonteeseenkin tuli muutosta. Tilda pysyi edelleen rauhallisena, mutta siitä tuli myös melko ärhäkkä muita kaneja kohtaan. Välillä jopa mietin sen erottamista laumasta. Vaikka Tilda oli hyvä kaveri emonsa Limonan kanssa, se yritti välillä myös viedä sen paikkaa lauman johtajana. Tappeleuiden seurauksena tytön korvat ottivat osumaa ja lopulta olivat aika repalaiset. Emoksi Tildasta ei koskaan ollut. Sen ensimmäinen poikue oli vahinko ja isänä oli sen velipuoli Paskis. Kahdesta poikasesta vain toinen syntyi elävänä. Pesää Tilda ei oikein osannut poikaselle tehdä, mutta pienellä avustuksella ainokainen saatiin pysymään lämpimänä ja kasvamaan kauniiksi kanilapseksi. Seuraavalle kertaa suunniteltujen poikasten ollessa kyseessä Tildan pesänrakennustaidot eivät toiveista huolimatta olleet kohentuneet ja kaikki poikaset kuolivat. Loppukesästä 2015 Tildan yleiskunto alkoi mennä huonompaan suuntaan. Se oli aina ollut melko tukeva tyttö, mutta nyt paino alkoi mennä laskuun. 21.10. tuli Tildanin aika lähteä Touhon ja Jirin seuraksi.


Kaapo
Kaapo syntyi 28.2.2015 Nellan poikueeseen, ollen jo kolmatta polvea omia kasvatteja. Isänä poikueella oli Julius. Vaikka Kaapossa paljon leijonanharjasta olikin, ei se kovin leijonanmainen rakenteeltaan kuitenkaan ollut. Väriltään poika oli todella kaunis musta perhonen, puoliksi sinisillä silmillä. Luonne Kaapolla oli myös hieno. Kertaalleen poika pääsi käymään näytteyissäkin, mutta mitään erityistä enestystä ei niissä tullut. Kaapo oli kaikin tavoin hyvin lupaava nuori ja sille oli seuraavalle kesälle jo kasvatuskäyttökin suunniteltuna. Siksi olikin pieni järkytys kun poika löytyi 15.12.2016 kuolleena häkistään. Edellisenä päivänä Kaapo oli ollut hyvissä voimissa ja asento ja paikka missä poika oli, viittasikin tapaturmaiseen kuolemaan. Kaapolla oli käytössään kaksikerroksinen häkki ja ilmeisesti sen loikatessa ylhäältä alas oli tapahtunut jotakin. Onneksi vaikutti ainakin että kuolema oli tapahtunut äkillisesti eikä poika ollut joutunut kärsimään.


Snuffel
Elokuussa 2014 hankin ensimmäiset jättikanit, belgiajätin, ranskanlupan ja näiden rotujen risteytyksen. Risteytys oli kaunis luonnonsoopeli, jolla toinen korva oli pysty ja toinen luppa. Ostin kolmikon tyttöinä, mutta heti seuraavana päivänä ajattelin kuitenkin sukupuolet vielä varmuudeksi tarkistaa. Ikävästi siinä selvisin että vain belgianjätti oli naaras. Myöhemmin sain tietooni että kasvattaja oli myynyt useammankin kanin väärällä sukupuolella. Ilmeisesti riittävää taitoa sukupuolten tunnistukseen ei siis ollut ja ne oli vähän arvaamalla kaneille määritelty. Snuffelin paljastuttua pojaksi alkoikin mietintä mitä sen kanssa teen. Ajatuksena oli ollut hankkia kolme tyttöä jotka asuisivat yhdessä ja yllättäen tarvetta olisikin asuttaa jokainen kaneista erikseen. Tulin siis päätökseen etsiä Snuffelille uuden kodin muualta, sillä kahdelle jättiurokselle ei silloin ollut tilaa. Mukava koti pojalle löytyikin. Kuulumisia olen muutamaan otteeseen saanut ja varmasti hyvään kotiin poika päätyi. Täällä Snuffel ei ehtinyt lopulta asustela kuin vain vajaa pari kuukautta.


Leevi
Leevi syntyi 27.5.2013 Limonan ja Rollen uusintapoikueeseen. Poikasia oli viisi ja jo aika alussa niistä kotiin valikoitui jäämään Niilo. Leevistäkin kyllä tykkäsin, mutta se oli kuitenkin tarkoitus myydä. Kotikin pojalle jo löytyi, mutta varaajan käytyä katsomassa kania ilmeni hänen olevan kaneille allerginen. Tämän jälkeen Leevi taisi vielä hetken myytävänä olla, mutta lopulta päätin jättää pojan kotiin. Leevi oli todella kiva kani, sekoitus vanhempiensa parhaita piirteitä. Valitettavasti se oli myös hirmuisen seurallinen ja olisi halunnut kaiken huomion vain itselleen. Talvitiloissa asuessa se aloitti myös ihmisten merkkailun pissalla, tämäkin ilmeisesti jonkinlaisena huomion hakemisena. Aluksi Leevi asui häkin kolmoskerroksessa, mutta lukuisat kerrat kuset silmiin saatuani laitoin sen kerrosta alemmas. Tämä ei kuitenkaan auttanut yhtään, sillä Leevi odotti että ruokinnan yms. takia laskeuduin häkin tasolle ja ruiskutti taas pissaat naamaan. Vaikka Leevi ihana kani olikin, ajattelin että sen olisi parempi päästä jonnekin ainoaksi kaniksi, jossa huomion määrä olisi rajaton. Toukokuussa 2015 Leevi lähti uuteen kotiin, lapsiperheen ainoaksi kaniksi.


Luna, Panda ja Nella
Hermeliini Luna kuului ensimmäisiin kaneihin. Se saapui yhdessä Limonan kanssa syksyllä 2011. Kaksikko asui yhdessä seuraavaan kevääseen, jolloin ne tyhmänä erotin kun Limonan oli aika saada poikasia. En ollut vielä törmännyt juttuihin kanien ryhmäkasvatuksesta, joten luulin että synnyttävän emon kanssa ei voinut toista aikuista pitää. Myöhemmin syksyllä yritin Lunaa saada takaisin vanhan kaverinsa kanssa asumaan, mutta enää ei onnistunut. 23.6.2013 Luna sai poikueen, josta sille jäi kaveriksi Panda. Ennen poikueen syntymää Luna oli ehtinyt olla lähes vuoden ilman häkkikaveria ja rouva piristyi selvästi jälleen kaverin saatuaan. Vuoden kuluttua kaksikko uuttui kolmikoksi, kun myös Panda tuli äidiksi. 27.2.2014 syntyi viisi poikasta, joista kotiin jäi tyttö nimeltä Nella. Samoihin aikoihin aloin etsiä myös Lunalle uutta kotia. Se ei luonteensa puolesta tuntunut sopivan kanilaelämään, sillä vieraat kanit ärsyttivät rouvan hermoja ja tästä saivat kärsiä sen häkkikaverit. Muutenkaan Luna ei ollut koskaan kuulunut suosikkikaneihini. Kodin löytäminen pitkittyi ja seuraavana keväänä ajattelin tarjota koko kolmikko uuteen kotiin. Nellakin oli jo ehtinyt antaa panoksensa kasvatuksessa ja aina välillä on kanimäärää vähennettävä. Kolmikkona koti löytyikin melko nopeasti ja koko perhe pääsi muuttamaan samaan kotiin.



Pihvi ja Taika
Pihvi ja Taika syntyivät jättipoikueeseen 30.5.2015. Poikue oli belgianjätti-ranskanluppa risteytyspoikue ja hauskasti nämä kaksi perivätkin ulkonäköä kummaltakin vanhemmaltaan. Kummallakin oikea korva meni luppaan vasemman pysyessä pystynä. Taika oli alusta asti tarkoitus jättää kotiin. Pihvi taas jäi siitä syystä kun kukaan ei sitä ollut kiinnostuut ottamaan. Valkoinen ps kun tuntuu olevan inhotuimpia värejä kaneilla. Taika sai jatkaa asumista emonsa ja muiden isojen tyttöjen kanssa, kun Pihvi taas oli ensin Rollen kaverina ja siitä siirtyi myöhemmin Wellun kaveriksi. Pihville etsiskelin talven yli uutta kotia enemmän ja vähemmän aktiivisella tahdilla. 3.4.2016 poika pääsikin lopulta omaan kotiin muuttamaan. Keväällä tulin siihen tulokseen että myös Taikan voin myydä jos kiva koti ouu kohdalle. Kevään kasvatussuunnitelmien selkiydyttyä Taikalle ei käyttöä ollut ja vaikka se mukava kani olikin, ei se kuitenkaan ollut sellainen että sen ehdottomasti olisin halunnut itsellä pitää. Sopiva koti sattuikin vastaan tulemaan ja Taika pääsi muuttamaan sinne yhdessä siskopuolensa kanssa kesäkuun alussa.


Halla
Halla oli 26.3.2015 syntynyt kaunis tyttönen. Koska kanien määrää ei voi mahdottomaksi paisuttaa, oli jo alusta asti melko varmaa että Halla tulisi myöhemmin muualle muuttamaan. Ulkonäöllisesti olin Hallaan todella tyytyväinen, juuri sopiva rakenne ja väritys. Luonteenkaan suhteen ei toki valittamista ollut, vaikkei Halla kaikkein ihmisrakkaimpia kaneja ollutkaan. Maaliskuussa 2016 Halla sai poikueen ja siitä kotiin jäänyt tyttökaksikko oli jälleen mahtavia yksilöitä. Poikueen jälkeen alkoi uuden kodin etsintä Hallalle, eikä sopivaa kotia kauaa etsiä tarvinnut. Halla pääsi leikatun pojan kaveriksi, osaavalle ja kaneista innostuneelle nuorelle tytölle.


Sebu
Sebu saapui elokuussa 2015 kanilaan kasvamaan, jotta seuraavana keväänä olisi jättineideillä sulhanen valmiina. Poika oli jo tulleessan aika pieni, eikä Sebu koskaan yli viisikiloiseksi kasvanutkaan. Vaikka Sebu itse oli tavallinen luonnonharmaa väriltään, sen suku oli varsin värikäs ja siksi pojasta alunperin kiinnostuinkin. Luonteeltaa poika oli ihana, joskin hieman ujo sille uusissa ja oudoissa tilanteissa. Keväällä Sebu pääsi toimimaan sekä Wilman että Jättiksen poikasten isänä ja hienoa sakkia ulos saatiinkin. Poikaset olivat tosiaan ihan puhtaita belgianjättejä, mutta koska jatkosuunnitelmana oli muuhun rotuun niitä risteyttää, ei isän pienellä koolla ollut tässä tapauksessa väliä. Ja eihän toki emätkään kunnon jätin mitoissa ole koskaan olleet. Yleensä pidän kaikki muualta ostetut kanit itsellä loppuun asti, mutta Sebun kohdalla ajattelin kuitenkin sille olevan mukava päästä muualle asumaan sen jälkeen kun käyttöä kasvatuksessa ei enää ollut. Jättiurokset kun kuitenkin jonkin verran tilaa vievät, niin on helpompi kun niitä i montaa kerralla ole. Ensimmäinen kotiehdokas ei Sebua koskaan hakenut, mutta seuraavaan paikkaan poika pääsi muuttamaan. Nykyään Sebu taitaa jo olla palliton ja elellä naaraan kaverina.


Hilma
Elokuussa 2015 syntynyt Hilma jäi Hallan tavoin kotiin hieman sillä ajatuksella, että myöhemmin tulee uuteen kotiin lähtemään jos tytöstä vain vielä luopua raaskii. Hilma oli hyvin nätti sisnisilmäinen pikkutyttö, joka muistutti paljon siskopuoltaan Nessua. Tästä sille tulikin lempinimi Mini-Nessu. Hilman kasvettua aikuiseksi sen astuttaminen osoittautui hieman tavallista haastavamaksi. Lopulta kuitenkin maailmaan syntyi neljä pientä poikasta. Poikasista oli tarkoitus jättää kotiin parikin lupaavaa yksilöä, mutta valitettavasti kaikki poikaset menehtyivät mystisesti noin. kuukauden ikäisinä. Ikävä kyllä olin myös ennen poikasten kuolemaa ehtiyt jo luvata Hilman uuteen kotiin. Uusintapoikue olisi mennyt jo niin myöhäiseksi, että sen enää Hilmaa tämän vuoden puolella olisi halunnut astuttaa. En myöskään halunnut sen myyntiä enää perua, olisihan se ollut varaajalle ikävää kun tulevasta kanista oli jo innoissaan. Hilma lähti siis uutta kotia kohti syyskuussa. Tarkoituksena oli ollut että se olisi saanut yhden poikasistaan mukaan kaveriksi, mutta kun se ei kerran mahdollista ollut kaveri piti muualta etsiä. Sopuisa tyttö Hilma onneksi oli, joten vieraaseen kanikaveriin varmasti ongelmitta tottui.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Pikkumarsut!



Perjantaina Elsasta tuli äiti sen synnytettyä neljä marsuvaavia maailmaan. Tiineys ja synnytys sujui ongelmitta ja toivotaan että jatkossakin kaikki menee hyvin. Elsa on tosiaan syyskuun alusta asti asunut siskoni luona, joten tänään vasta pääsin poikasia ensimmäistä kertaa näkemään. Hyvin erilaisia marsunpoikaset ovat kaneihin verrattuna, sillä syntyvät täysin valmiina. Kovasti pikkuisilla tuntuu asiaa olevan ja vilistävät häkissä ruokia maistellen.

Poikasten isä on siskon Hessu marsu, joka aika hyvin oli ulkonäköään poikasille periyttänyt. Kaksi poikasista on hyvinkin paljon isänsä värisiä. Samaisille poikasille vaikuttaisi myös kasvavan irokeesi selkään, kuten isälläänkin. Toinen Hessu kopioista sekä kokoruskea poikanen ovat ilmeisesti tyttöjä ja toiset kaksi poikia. Tytöistä toinen tulee emänsä mukana tänne palaamaan tammikuun aikana.

Hauskaa kyllä päästä marsuvaavien kasvua seuraamaan, vaikka täällä eivät asukaan. Luonnekin on varmasti aivan erilainen kun siihen pääsee alust asti vaikuttamaan.



maanantai 5. joulukuuta 2016

Loppuvuoden laiskottelua

Scorpius (Myynnissä)
Vaikka jo jokunen aika sitten sain uuden toimivan läppärin hankittua, ei postaustahti ole tuntunut oikein parantuvan. Viime viikolla olin päivät vapaalla, mutta kun aamulla on jo ennen viittä herännyt, ei kamalasti ole jaksamista mitään ylimääräistä tehdä. Täytyy katsoa miten blogin kirjoittelu joulukuun aikana inspiroi. Jos ei, niin sitten menään loppuvuosi hiljaisemmalla tahdilla. Joulukalenteriakin blogiin mietin, viimeisestä kun on jo muutama vuosi aikaa. Kalenteri jäi kuitenkin väliin tälläkin kertaa.

Lauantaina kuvasin hieman poikasia (ja Rollea), jotta etenkin myytävistä olisi tuoreita kuvia kiinnostuneille näytettäviksi. Tänään Hillan tyttöpoikanen pääsikin uuteen kotiin. Kotia etsivä on siis enää neljä urosta, joista kaksi Fionan poikueesta ja kaksi Hillan poikueesta. Hillan otter urospoikanen jää ainakin kesään asti kotiin asumaan. Sijoituskotia sille alunperin mietin, mutta toisaalta helpompi vain pitää itsellä kunnes käyttöä pojalle on ja katsoa sitten jääkö se pysyvästi itselle vai muuttaako muualle. Poika on myös veljiään pienempi kooltaan, joten mielellään seuraan kasvua omien silmien alla. Kutsumanimeä pojalle en ole vielä keksinyt. Joitain nimiä on kyllä varastoon listattuna, mutta liian kivaa nimeä en toisaalta haluaisi pojalle käyttää jos sille kuitenkin myöhemmin tulee muualta koti etsittyä. Menisi silloin hyvä nimi hukkaan. Viralliselta nimeltään poitsu on Bezique. Jos jollekin tulee kivoja nimiehdotuksia mieleen, niin saa mainita!

Rionan musta veli oli kesän kesäkanina ja siitä asti kun syksyllä palasi on enemmän ja vähemmn aktiivisesti uutta kotia etsinyt. Näyttäisi kuitenkin siltä että poika on jäämässä kuitenkin kotiin. On sillä jo nimikin, Rontti. Mitään suurempia suunnitelmia ei pojan suhteen ole, mutta voihan joku toimittaa pelkkää maskotin virkaakin. Varmasti Rontista on myös lampaille iloa, kun ylimääräisen häkin puuttumisen vuoksi se asuu vapaana lampolassa. Jättitytöt ennen samalla tavaoin asuivat, mutta jo viime vuoden syksyllä siirtyivät omaan osastoonsa. Siitä asti lampaat on olleet ilman omaa kania. Ranskanlupilla elinikä on valitettavasti aika lyhyt, ei senkin puolesta on ihan kiva jättää Wellun ja Aadan jälkeläisiä kaksikin kotiin. Ei tule ainakaan sellaista tilannetta ettei olisi ollenkaan ihanaa ranskanluppaa päiviä piristämässä.

Bezique
Hillan pojat (Myynnissä)

Rolle

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Porin näyttelyt


Eilinen tuli vietettyä Porissa näyttelyissä. Arvostelut alkoivat tunnin myöhässä ennakkoon ilmoitetusta ja muutenkin päivä pääsi venymään hyvin pitkäksi. Vasta kuuden aikaan päästiin kotiinpäin lähtemään. Vähän tylsäksi aika siis kävi, mutta muuten oli ihan kiva päivä. Pet-luokan lisäksi paikalla oli ulkomuotoluokka rotukaneille, joten ihan mielenkiintoista oli päästä sellaistakin ensimmäistä kertaa seuraamaan. Ulkomuotokanit kun vielä ovat päivän näyttelyhäkeissä, niin samalla pääsee tarkemin tutustumaan erilaisiin rotuihin. Suurihopeiden iso koko erityisesti yllätti positiivisesti, joten pari hopeaa taitaa päästä seuraavana hankintalistalle. Niitä olen ennenkin jo kuvissa ihaillut värin ja rakenteen takia. Kesällä täytyy kanitilannetta katselle, josko laumaa voisi parilla hopealla ilmestyksellä kasvattaa.

Samalla reissulla vein myös yhden poikasen bussiasemalle, josta uusi omistaja tuli sitä hakemaan. Syömässäkin tuli siinä vaiheessa käytyä ja Helmeri, Domi, Bumba ja Siiri olivatkin sillä aikaa jo ehtineet pöydällä käydä. Saaga oli juuri arvosteltavana ja sen jälkeen oli vuorossa vielä Myrtti ja Misty. Niidenkään pöydällä oloa ei kuitenkaan tullut juuri seurattua.


Hauskana yksityiskohtana boksien numerolaput oli tehty kyseisen kanin värin mukaiseksi. Risteytyksillä kuva oli tietenkin kaikilla sama, mutta niillä joilla oli rotu ilmoitettu näytti kani olevan kyseistä rotua vastaava. Leijonanharjaksen lapussa oli pörröinen kani ja kääpiölupalla luppakorvainen. Hermeliineillä taas korvat olivat pienemmät ja lähellä toisiaan. Arvoitukseksi jää miksi hermeliiniristeytys Helmerillä oli hermeliinin kuva lapussa. Mietin jo olinko sen hermeliininä ilmoittanut kun sitä sellaiseksi kuitenkin aina kutsun, mutta kyllä se sentään risteytyksenä oli kuten kuuluukin. Lappujen tekijällä on siis selvästi ollut selvännäkijän kykyjä käytössä.

Ihan mukavia pisteitä kaneille tuli. Saaga, Domi ja Helmeri olivat parhaimmat, saaden kaikki 94,5 pistettä. Saaga ja Domi olivatkin näillä pisteillä jonkin sijan luokkavoittajia. Valitettavasti en kuullut mikä oli tarkka sijoitus, mutta parhaimpia eivät ainakaan olleet. Jospa tulokset joskus nettiinkin päätyvät, niin selviää sitte sieltä. Palkintona kumpikin sai ruusukkeet ja herkkupussit.



Saaga

Yleiskunto 27,5  hyvässä massassa
Turkki 18  palautuu hyvin
Korvat 5  puhtaat
Silmät 5  nappisilmät
Hampaat 5
Kynnet 5  hyvin leikatut
Tassut 4,5  keltaiset
Häntä 5  puhdas
Käsiteltävyys 18,5  hieman jännittää, mutta rauhallinen
= 94,5

Domi

Yleiskunto 28  todella hyväkuntoinen
Turkki 18,5  tasainen ja puhdas
Korvat 5  karvaiset
Silmät 5  sinisimmu
Hampaat 5  löytyy
Kynnet 5  hyvin leikatut
Tassut 5  hieman kellertää
Häntä 4,5  takkuja tyvessä
Käsiteltävyys 18,5  rauhallinen
= 94,5

Helmeri

Yleiskunto 27,5  sopusuhtainen, hyvässä massassa
Turkki 18,5  puhdas, palautuu hyvin, kiiltävä
Korvat 5  puhtaat
Silmät 5  nappisilmä
Hampaat 5
Kynnet 5  hyvin leikatut
Tassut 5
Häntä 5  puhdas
Käsiteltävyys  18,5  rauhallinen, hieman jännittää
= 94,5

Siiri

Yleiskunto 26  kaipaa lisää massaa
Turkki 17,5  palautuu melko hyvin
Korvat  5
Silmät 5
Hampaat 5  löytyy
Kynnet 5  hyvin leikatut
Tassut 4,5
Häntä 4,5  epäsiisti
Käsiteltävyys 19  luottavainen
= 92,5

Misty

Yleiskunto 27  kaipaa lisää massaa selkään
Turkki 17,5  palautuu epätasaisesti, hieman pölisee
Korvat 5
Silmät 5
Hampaat 5  pepsodent hymy
Kynnet 5  hyvin leikatut
Tassut 4,5  keltaiset
Häntä 4,5 huopaumaa hännän tyvessä
Käsiteltävyys 19  rento ja rauhallinen
= 92,5

Myrtti

Yleiskunto 27,5  kaipaisi hieman lihasta selkään 
Turkki 18  palautuu melko hyvin
Korvat 5  puhtaat
Silmät 5
Hampaat 5
Kynnet 5  hyvin leikatut
Tassut 4  keltaiset
Häntä 5  puhdas
Käsiteltävyys  17  rimpuilee
= 91,5

Bumba

Yleiskunto 28  sopusuhtainen ja hyvässä massassa
Turkki  18,5 palautuu hyvin
Korvat 5  puhtaat
Silmät 4,5
Hampaat 5
Kynnet 5  hyvin leikatut
Tassut  4,5  keltaiset
Häntä 4,5  takkuja tyvessä
Käsiteltävyys  18  hieman jännittää
= 93

Omasta mielestäni Saaga ja Helmeri ovat hieman turhan pulskassa kunnossa, mutta nähtävästi kaneillakin suositaan näyttelyissä hieman tukevampaa lihavuuskuntoa, kuin mikä se ihanteellisin paino olisi. Tassut olivat tuttuun tapaan lähes joka kanilla hieman keltaiset. Siihen en oikein jaksa panostaakaan kun eivät tunnu sen puhtaampina pysyvän vaikka häkkiin laittaisi kerralla koko paalin purua. Isompaa pesuoperaatiotakaan en lähde tekemään, se kun ei kanille kuitenkaan mukavaa ole. Myrtiltä oli tassuista lähtenyt jostain syystä kokonainen piste, vaikka sillä ei sen likaisemmat tassut olleetkaan kuin muilla. Bumbalta oli myös lähtenyt ilman perusteluja silmistä puolikas piste pois. Luultavasti jotain rähmää yms. sattunut juuri sillä hetkellä silmissä olemaan.


Paluumatkalla kävin vielä katsomassa Elsa marsua, jolla alkaa synnytys lähestyä. Ainakin pari poikasta tuntui vatsassa olevan ja tuntuihan siellä myös potkuja. 11.12. Elsalla muistaakseni tulee 70 päivää tayteen tiineyttä, eli niihin aikoihin selviää saadaanko terveitä poikasia maailmaan.


tiistai 15. marraskuuta 2016

Mitäs tänne?

Läppäri ei edelleenkään ole kunnossa, mutta kun parin minuutin välein muistaa tallentaa niin jonkinlaista postausta saa kirjoitettua. Tänään ja eilen on tullut siivottua kanien häkkejä, kun poikkeuksellisesti on vapaata ollut. Huomaa kyllä siivotessa että heinäverkoista on kanilan häkeissä apua, sillä vaikka häkit kokonaan tyhjentää, ei tavaraa tule kuin kahden kärryllisen verran. Ennen sama määrä tuli jo muutamasta häkistä. Vaikka heinästä ei pulaa olekaan, niin meneepähän kuitenkin vähemmän hukkaan.

Kuvia ei kameraan oikein tullut. Tarkoitus oli ottaa joitain kaneja ulos kuvattavaksi, mutta siivoamisen jälkeen ei enää kuvaaminen innostanut. Eli pelkkiä kanilakuvia tarjolla. Lumi on jo reilun viikon ajan ollut maassa, mutta vielä ei ole yhtäkään kania tullut lumessa kuvattua. Lumen myötä tulivat myös pakkaset ja kanilan kaneille oli pakko laittaa kupit pullojen tilalle. Vielä kun ei lämmitystäkään koppiin viitsi laittaa. Kuppijuotto tuo runsaasti lisätyötä pulloihin verrattuna, sillä ainakin pari kertaa päivässä täytyy vesi vaihtaa. Jäätymisriskin takia kuppejen on oltava sellaisia mistä jään saa helposti pois, eli käytännössä muoviset ovat parhaimmat. Muovikuppi kuitenkin kevyenä kaatuu helposti ja kastelee siinä sivussa häkin.

Viimeviikolla laitoin ilmoittautumiset Porin näyttelyyn menemään. Seitsemän kania mukaan on loppujenlopuksi tulossa. Aiemmin suunnittelemieni lisäksi päätin vielä Helmerin mukaan ottaa. Pääsee sekin ajelulle synnyinseuduilleen. Panelian tavoin tuonnekin on luultavasti tulossa paljon hyvätasoisia kaneja, joten suurta menestystä tuskin on odotettavissa. Mutta päästään ainakin kuulemaan mitä tuomari kaneista tykkää. Tällä hetkellä kanitapahtumissa käynti on hieman riskialtista, kun RHD virusta esiintyy. Pori onneksi on kaukana pahimmista tautipesäkkeistä ja lisänä Kaniyhdistyksen näyttelyihin ei saa rokotetut kanit osallistua. Jatkossa täytyy miettiä tarkkaan uskaltaako kaneja viedä näyttelyyn minne myös rokotetut ovat tervetulleita, jos nyt ylipäätään enää näyttelyissä tullaan käymään.






Entäs mitä kuuluu Elsa marsulle, joka on jo pitkään asunut muualla? Viimekuisen kiiman jälkeen tyttö ei ole uudelleen kiimassa ollut, joten voidaan epäillä että se olisi tiineeksi tullut. Marsuilla kantoaika on yli kaksi kuukautta, mutta nyt aletaan olla jo yli puolenvälin. Kuukauden päästä siis selviää saadaanko pikkumarsuja maailmaan. Jos saadaan, niin alkaa selkiytyä sekin mitä on takaisin tänne päin tulossa.

torstai 10. marraskuuta 2016

Uusi Instagram tili


Blogi joutuu toistaiseksi hieman taukoilemaan, johtuen siitä että läppäri jumittelee ja sammuilee jatkuvasti. Yritän sitä vielä saada itse kuntoon, mutta jos ei onnistu lähtee uusi kone tilaukseen. Lisäksi kameran muistikortti ehti olla hukassa muutaman viikon, eikä kuvamateriaalia päässyt kertymään. Nyt kuitenkin kortti on löytynyt ja kunhan vielä läppäriasiat saadaan kuntoon, tulee postauksia taas aktiivisemmin.

Muutama päivä sitten tein kanilalle uuden Instagram tilin, josta voi seurailla lauman menoa silloinkin kun blogissa on hiljaisempaa. So_many_bunnies tilille olenkin kanikuvia jo aiemmin lisäillyt, mutta halusin sen lisäksi tehdä vielä suomenkielisen ja arkisemman tilin. Tuolle toiselle kun on tarkoitus lähinnä laadukkaampia kuvia lisäillä. Tälle uudelle taas tulee ihan puhelinkuviakin, joskin toki myös niitä parempilaatuisiakin. Lisäksi liityn tällä uudella tilillä seuraajaksi vain suomalaisille kanitileille, niin saan niitä paremmin seurailtua eivätkä huku ulkolaisten joukkoon.

Mikäli siis lauman meno kiinnostaa, liity ihmeessä seuraajaksi!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Muutama purupaali


Eilen saapuivat tilaamani purupaalit eli yhteensä 1500 kg kuiviketta. Tilasin paaleja kaksi lavaa, joissa kummassakin on 30 paalia. Paaleilla on painoa 25 kg/paali, eli ovat hieman kookkaampia kuin thän asti käytössä olleet Hankkijan pölkky paalit. Tällä määrällä tullaan selviämään ainakin seuraavat pari vuotta, eli ihan hetkeen ei Pölkkyä tulla uudelleen kanilassa näkemään.

Purupaalit tilasin US WOODin sivuilta, joilta saa kätevästi tilattua ja maksettua tarvetsemansa määrän purua. Vähimmäistilausmäärä on yksi lavallinen (30 paalia), eli ihan parin kanin omistajan ei tietenkään kannata tuolta lähteä tilaamaan. Siinä vaiheessa kun purua kuitenkin joko kanien tai muiden eläinten takia kuluu enemmän, on kannattavaa tilata isompia määriä kerralla.

Hintaa puruille tuli 525€, josta 166€ oli kuljetuksen osuus. Itse haettuna olisi siis ollut huomattavasti edellisempaa. Kuitenkin kuljetus mukaan laskettunakin purun kilohinta on halvempaa kuin Pölkky paaleissa, jotka tietenkin pitäisi vielä Hankkijalta hakea. Oman tilaukseni jälkeen paalilavojen hinta on nähtävästi noussut 10€, mutta pahan hintaista se ei kuitenkaan edelleenkään ole. Toimituksen hinta määräytyy tilaajan sijainnin perusteella, eli hinta vaihtelee sen mukaan missä asuu. Ainakin tälle suunnalle toimitus tapahtui nopeasti, sillä purut tulivat heti seuraavana päivänä kun maksu näkyi.

Käyttöön puru ei ole vielä päässyt, mutta hajonneista paaleista pursunneesta purusta päätellen on ihan laadukkaan oloista tavaraa.


maanantai 31. lokakuuta 2016

Viikonloppu lisätunnilla


Jälleen nopeasti kului viikonloppu, vaikka tuntejakin oli käytössä yksi ylimääräinen. Lauantaina toinen ranskanluppapojista muutti uuteen kotiin ja sen myötä toinen poika siirtyi sisätiloihin asumaan. Vähän yksinäistä kun sisllä olisi ollut ulkona enää asustella. Poika on nyt vapaana lampolassa lammasrouvia viihdyttämässä. Toki kanikavereitakin on tarjolla verkon takana. Lauantaina hain myös matolääkkeet, sillä kanilan väki olisi tarkoitus madottaa. Muutamalla kanilla kun on madoista mahdollista epäilyä. Jos näyttää tarvetta olevan, saattaa muutkin kanit saada matolääkekuurin osakseen, mutta nyt ensin käyn läpi vain kanilan asukkaat. Normaalisti viikonloppuun olisi kuulunut myös häkkien siivousta, mutta siivous siirtyi alkuviikkoon, jotta siitä saadaan kaikki hyöty irti madotuksen suhteen. Odottelen myös purutilausta saapuvaksi, sillä puruvarasto alkaa olla vähäinen. Purua on tulossa kerralla enemmän ja oletettavasti se tulee riittämään seuraavat 2-3 vuotta. Kerron tilauksesta lisää sitten kun purut ensin saapuvat.


Kaneilla oli selvästi meneillään lauantaina tuhmuuksien teko teema, sillä useampaa kania sai olla hölmöilystä torumassa. Ensin Rumba iski hampaansa ranteeseeni kun yritti purra ovenraosta tyttöjä vilkaissutta Suloa. Mammakani luulikin saaneensa kunnon otteen vihollisesta, eikä heti meinannut hampaita kädestä irrottaa. Hieman myöhemmin huomasin Siirin ja sen kahden velipojan juoksevan pihalla vapaana. Porukkaa oli siis karannut peräti kahdesta häkistä. Sisaruskolmikkoa pyydystäessä huomasin vielä Rollenkin vaihtaneen häkkiä. Pappa oli omatoimisesti lähtenyt vierailulle yläkerran Bamsen luo. Niillä tosiaan on käytössään hermeliinien vanha asunto, joka on alunperin ollut kaksikerroksinen, mutta myöhemmin muutettu kahdeksi erilliseksi kerrokseksi. Rolle oli saanut piene puukapulan pois paikaoiltaan ja sitä kautta kammennut yläkertaan. Mitään pahempaa ei onneksi ollut sattunut kummallekaan, ainoastaan pari irronnutta karvatupsua löytyi häkistä. Lähes kaikki urokset meillä on sen verran sopuisia luonteeltaan, ettei niillä heti ensimmäisenä ole mielessä toistensa tappaminen.


Pari kania sai myös tatuoinnit korviinsa, kun niitä tulevia Porin näyttelyitä varten täytyi laittaa. Ensin ajattelin jättää tatuoimattomat rauhaan, mutta niissä oli muutama sellainen jonka haluan mukaan ottaa. Oikeastaan aikuiselle kanille tatuointi onkin mukavampi laittaa, sillä se pysyy oikeasti pienenä ja huomaamattomana. Poikasilla tatuointi kun venyy korvan kasvun mukana ja on lopulta rumasti korvassa esillä. Tatuoitavaiksi päätyivät Myrtti, Misty, Domi ja Bumba. Siskokset ovat kesäkodissaan saaneet kivan massan ja turkitkin on hyvässä kunnossa. Bumba käväisikin jo keväällä näyttelyissä, joissa sille toivottiin lisää massaa. Kesän aikana poika onkin muhkeutunut ja muutenkin on niin hienossa kunnossa että pääsee uudelleen kokeilemaan mitä tuomari tykkää. Domin taas olen halunnut ottaa jo ennenkin näyttelyihin, mutta ensimmäisellä kertaa se oli liian nuori ja seuraavalla kerralla turkki oli huono. Vihdoinkin poika on kelvollisessa kunnossa, joskin massaa saisi vielä ennen näyttelyitä kerätä enemmän. Näiden lisäksi mukaan pääsee vielä Saaga ja Siiri. Saaga on kivassa kunnossa, mutta Siiri on aika luikku. On ihan muutamasta päivästä kiinni, että Siiri joutuu muiden meidän tyttöjen tavoin nuoriin naaraisiin. Paremmin se varmasti tulisi pärjäämään jos menisi vielä baby luokkaan. Sen suhteen en siis erityisen hyviä pisteitä odota, mutta pääseehän kuitenkin kokeilemaan.


Kuvituksena postauksessa on hieman vanhempia kuvia. Näiden jälkeen poikaset ovat muuttaneet pois laumasta ja osa niistä lähtenyt uusiin koteihinkin. Hillan poikueen kanssa kävi nyt niin että yhteiskuvaa ei niistä tullut otettua. Kuvaaminen pääsi aina jäämään ja lopulta ensimmäiset poikaset jo ehtivät lähteä uusiin koteihin. Jospa sitä kuitenkin ilman rivikuvaakin selvitään. Poikasten vieroituksen jälkeen mammat ovat saaneet lepäillä kaikessa reauhassa. Lauman jäsenet kun ovat niin kovin lapsirakkaita, että kaikki osallistuvat aina poikueiden hoitoon. Ensi vuonna lastenhoito jää kuitenkin vähäiseksi, sillä ainakin tämän hetken suunnitelmilla laumaan tulee syntymään vain yksi poikue.



torstai 27. lokakuuta 2016

Kutsumaton vieras jättien luona








Muiden kanien tapaan myös viiden jättitytön porukka muutti viime viikonloppuna sisätiloihin asumaan. Asuntonaan tytöillä on sama huone missä ne jo edellistalvenkin viettivät. Tyttöjen ulkokausi jäi vähän lyhyeksi kun ne pääsivät vasta juhanuksen aikoihin ulos, mutta ensi vuonna korjataan tilanne. Viisikko on ilmeisesti viihtynyt ihan hyvin talviasunnosaan. Kooltaan talvitila on aika samaa luokkaa kuin kesätarhakin, ellei sitten jopa hieman isompi.

Ensiviikon lopulla eletään jännittäviä aikoja laumassa, sillä on mahdollista että joku porukasta saattaa olla tiineenä. Tarkoituksellisista poikasista ei tällä kertaa kuitenkaan ole kyse. Alkukuusta kanit asuivat ulkona ja eräänä päivänä huomasin Oliverin kadonneen häkistään. Häkin ovi oli antanut periksi ja poika survoutunut sen alta vapauteen. Kauaa ei Oliveria tarvinnut etsiä, sillä jättien tarhassahan se iloisena pomppi tyttöjen joukossa. Tyttöjen tarha on puutarhaverkkoa, jossa silmäkoko on aika samaa luokkaa kuin kompostikehikossa. Oliver pienenä kanina oli sitten survoutumisen makuun päästyään päättänyt ängetä verkosta läpi kyläilemään. Hauskinta jutussa vielä oli se, että melkein tasan vuosi sitten jättineidit saivat silloinkin kutsumattoman urosvieraan porukkaansa, silloin kylläkin kyse oli Söpöstä eikä Oliverista. Tästä onkin siis nähtävästi tullut oikein joka syksyinen perinne jännittää tuleeko ei -toivottuja poikasia vai ei. Viimeksi selvittiin säikähdyksellä ja hyvin todennäköisesti onneksi käy nytkin samalla tavalla. Sen mitä porukan rellestystä ehdin katsella, niin tyttöjä ei oikein miesseura tuntunut kiinnostavan, eikä muutenkaan näin syksyllä kanit ole erityisen kiinnostuneita lisääntymisestä. Tapauksesta on kulut 20 päivää, eikä kenessäkään ole tiineyden merkkejä ollut havaittavissa. Tuskimpa siis poikasista on vaaraa.