torstai 31. joulukuuta 2015

Kooste vuodesta 2015

Jälleen on vuosi kulunut ja on aika mietiskellä mitä kulunut vuosi pitikään sisällään...


Poikueet
Poikasten suhteen vuosi ei mennyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä pokueita vainosi huono onni pitkin vuotta. Epäonnistuneiden poikueiden vastapainoksi syntyi onneksi monta onnistunuttakin poikuetta. Keväällä kanilaan saatiin ensimmäiset jättikanipoikuetkin, kun siihen asti oli syntynyt poikasia vain pikkukaneille. Poikueista kotiin jäi kahdeksan tulevaisuuden lupausta ja loput lähtivät maailmalle ilostuttamaan muiden päiviä.

Uudet tulokkaat
Uusia jäseniä laumaan saatiin paitsi omista kasvateista, myös muualta tulleiden kanien muodossa. Tammikuussa hankimme sattumien kautta siskoni kanssa yhteisen kanin, Justuksen. Justus jäi asumaan siskolleni, mutta poika käy kuitenkin säännöllisesti tapaamassa meillä muita kaneja ja pääsi toimimaan parin poikueen isänäkin. Maaliskuussa hankin belgianjätti Wilman. Wilmasta piti tulla jalostusuros, mutta kotona kani paljastui tytöksi. Wilma ei siis päässyt toimimaan isänä, mutta äitinä kylläkin. Ennen poikueen syntymää se sai asua muutaman viikon onnellisena yhdessä Wellun kanssa. Oli todella sääli pariskunta erottaa ennen synnytystä. Elokuussa hain kanilaan viimein aidon belgianjätti uroksen, Sebun. Sebu tulee toivottavasti jättämään tulevaisuudessa hienoja jälkeläisiä.
Muiden eläinten osalta uusia tulokkaita tuli okapirujen muodossa. Okapirut olivat kivoja, mutta valitettavasti nelikkoon mahtui yksi psykopaatti, jonka ansiosta piruja ei enää ole. Uusi yritys myöhemmin.


Pois muuttaneet
Välillä on myös luovuttava jostakin, vaikka mielelläni kaikki kanit kotonakin pitäisin. Huhtikuussa "hermeliinit" eli Luna, Panda ja Nella muuttivat uuteen kotiin. Vaikka Luna jättikin hienoja jälkeläisiä, ei se itse kuulunut koskaan suosikkikaneihini. Luna oli myös sellainen kani, ettei se oikein viihtynyt ison kanimäärän keskellä ja stressasi naapurihäkkien asukkaista. Panda ja Nella taas olivat panoksensa kasvatukseen antaneet, eikä niillä kuitenkaan ollut sellaista lemmikkiarvoa, että olisin niitä halunnut välttämättä itselle jättää. Kolmikolle löytyikin onneksi mukava yhteinen koti.
Toukokuussa myös Leevi lähti uuteen kotiin. Leevistä pidin valtavasti, mutta se vaati paljon enemmän huomiota, kuin mitä sille oli mahdollista tarjota. Siksi koin parhaimmaksi etsiä sille uuden kodin, jossa poika sai olla huomion keskipisteenä.

Menehtyneet
Kuolemaltakan ei valitettavasti vältytty. Kaksi hienoa kasvattia, Tilda ja Kaapo, siirtyivät loppuvuodesta paremmille porkkanamaille. Tilda oli aivan ensimmäisestä kanipoikueesta, Kaapo taas tämänvuotisia poikasia. Kumpaakin kania jäädään kaipaamaan.


Kesäkanit
Kesällä tarjosin ensimmäistä kertaa kaneja lainaan kesäksi. Kaneja meni kolmeen paikkaan, kaksi jokaiseen. Yksi kaksikko haluttiin kesän jälkeen ostaa, joten ne eivät enää takaisin tulleet. Toisesta paikkaa kanit palautettiin ja niille etsin uudet lopulliset kodit. Näiden kohdallahan kävi hauskasti, sillä ehtivät palattuaan olla meillä alle tunnin, kun jo lähtivät eteenpäin. Kanien kannalta oikein hyvä niin, sillä pääsivät heti palattuaan kotiutumaan uuteen paikkaan, ilman että olisivat välillä tännekin kotiutuneet. Kolmannesta kaksikosta vain toinen tuli takaisin ja toinen ikävä kyllä kuoli kesäpaikassaan. Missään nimessä vika ei kuitenkaan kesäpaikassa ollut ja Söpön olisikin tarkoitus taas kesällä palata samaan paikkaan. Kesäkanien tarjoaminen oli hyvin positiivinen kokemus ja oli kiva päästä tarjoamaan mahdollisuus kaneihin niillekin, joilla ei kanien pito ympärivuotisesti onnistu. Tulen ehdottomasti jatkossakin kesäkaneja tarjoamaan.

Ensimmäiset (ja viimeiset?) näyttelyt
Elokuun lopulla Wendy, Bamse, Kaapo ja Halla pääsivät käymään näyttelyissä. Vastoin odotuksia kanit myös menestyivät ihan hyvin ja oli kiva päästä kuulemaan tuomarin mielipide kaneista. Kokemuksena näyttelyt olivat mukavat, mutta mitään isompaa näyttelyinnostusta eivät aiheuttaneet. Kaneilla oli tapahtumasta hyvin samat ajatukset, sillä seuraavat päivät välttelivät kosketusta, jotta eivät vaan uudelleen joutuisi päiväksi boksiin tylsistymään. Tulevaisuus näyttää tullaanko kaneja vielä joskus näyttelyissä näkemään. Varta vasten en niitä näyttelyihin lähde kuskaamaan, mutta jos lähelle jälleen tulee näyttelyt, voidaan niissä piipahtaa.


Kadonnut töpö
Yksi vuoden erikoisimmista tapauksista oli se, kun Aadan häntä katosi. Yhtenä päivänä katselin sitä lepäilemässä ja huomasin että nyt kyllä jotain puuttuu. Häntä oli poissa ja oli vielä hyvin siististikin lähtenyt. En edes löytänyt kohtaa josta sen olisi pitänyt lähteä. Epäiltynä tapauksessa on Jättis, joka on mahdollisesti pomottanut Aada ja napannut hampailla pepusta. Hampaat vaan ovat osuneet huonoon kohtaan. Häntää ei ole sen koommin nähty, ei löytynyt edes lampolan tyhjennyksen yhteydessä.

Heinäkriisi
Sateisen kesän takia heiniä päästiin tekemään vasta elokuussa. Parasta laatua nuo eivät tänä vuonna ole, mutta näillä mennään. Toivottavasti ensi kesänä olisi paremmat ilmat.

Muutoksia ruokintaan
Kanien pellettiruokintaa muokkailin loppukesästä edullisempaan muotoon, tarkoituksena saada aiempaa edullisempaa, mutta samalla kuitenkin laadukasta ravintoa. Paikallinen Agrimarket myös sulki ovensa, joten enää ei ollut mahdollisuutta hakea joka kuukausi uutta ruokasäkkiä. Päädyin omaaan sekoitukseen, joka onkin ollut hyvä ja toimiva ruoka.


Tämän postauksen myötä täyttyy myös yksi blogia koskeva tavoitteeni, jonka asetin syksyllä. Eli postata vähintään yhtä monta postausta kuin edellisenä vuonna. Tämä on vuoden 113. postaus ja sama määrä postauksia löytyy viime vuodeltakin. Ensi vuonna yritän taas aktivoitua blogin suhteen ja palauttaa vuonna 2013 olleen aktiivisuustason. Silloin postauksia oli vuoden aikana lähes kaksisataa.

Sekalainen sakki toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille!

1 kommentti:

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)