lauantai 5. joulukuuta 2015

Kadonneen perheen metsästys


Sebun vanhemmat ovat paperillisia belgianjättejä, mutta pojan kasvattaja oli paperit kadottanut, eikä tietenkään voinut Sebullekaan papereita antaa mukaan. Kasvattaja kuitenkin kertoi vanhempien olevan Heli Kolisevan kasvatteja ja ajattelinkin itse ottaa suvusta tarkemmin selvää. Kun tässä muutaman kuukauden päästä alkaa Sebun kasvatuskäyttö olemaan ajankohtaista, sain eilen viimein aikaiseksi laittaa kyselyä menemään pojan vanhempien suvusta. Kasvattajat pitävät yleensä hyvää kirjanpitoa myymistään kasvateista, joten Sebunkin vanhempien sukutiedot sain vaivatta selvitettyä, vaikkein tärkeintä, eli niiden tatuointeja tiennytkään. Mitään isompia yllätyksiä ei pojan suvussa ilmennyt, luonnonkeltaista ja erilaisia sinisiä siellä enimmäkseen näyttää olevan. Keltaista ja sinistä Sebuhan varmuudella kantaa, mahdolliset muut piilossa kulkevat geenit näkee sitten myöhemmin. Sebun sisaruksissa oli muutamia venäläisen värityksen omaavia kaneja ja olisihan se hienoa jos Sebu sattuisi tätä periyttämään. Venäläinen väri on belgianjäteillä harvinainen, eikä ole esim. näyttelyissä hyväksytty väri. Joskus tästä jossain oli jotain juttuakin, ettei edes oikein tiedetä mistä väri on Suomen belgianjätteihin tullut, kun ei monissakaan maissa ole hyväksytty väri.


Samlla kun laitoin Helille kyselyä Sebun suvusta, ajattelin myös koittaa saisiko Wilmasta mitään selville. Wilma on myös paperittomana myyty ja ilmeisesti sen vanhemmatkin oli paperittomina ostettu. Wilman kasvattaja ei edes muistanut keneltä oli vanhemmat ostanut, vaan osani kertoa ainoastaan että ne oli tatuoituja ja Pöytyän läheltä peräisin. En siis Wilman vanhempien kasvattajasta ollut edes varma, ainoastaan vahva arvaus oli kyseessä. Mutta yllättäen myös Wilman vanhempien sukutoedot löytyi ongelmitta, vaikka tiesin ainoastaan minkä niminen ihminen ne on joskus ostanut. Tässä tosiaan näkee, että poikuekirjanpito on tärkeä osa kasvattajan työtä, sillä hyvästä kirjanpidosta voi olla itselle tai muille joskus hyötyä. Wilman suvussa on monenkirjavaa kania ja löytyyhän sieltä chinchillaakin. Epäilyksenä on ollut että Wilma voisi chillaa kantaa, mutta ilman sukutietoja sitä on ollut paha varmaksi sanoa.


Mistä sitten epäilys Wilman chillan kantamisesta on tullut? Vastaus on Wilman poika Söpö, jonka ristin poikasena luonnonsiamsoopeliksi. Jälkikäteen olen tosin miettinyt värin olevan melko mahdoton, sillä soopelia ei belgianjäteillä esiinny. Ranskis isä Wellun suvussa olisi soopelia kyllä, mutta koska Wellu on väriltään valkoinen ps, se ei voi soopelia kantaa. Eli nyt kun Wilma varmuudella chinchillaa kantaa, varmistui Söpön väri schwarzgranneksi.


Hirmuisen kiva juttu kyllä tuo chinchilla kantajuus. Wilmalta koitan varmaan saada ulos jossakin vaiheessa niitä chinchillan värisiä jälkeläisiä ja mustavalko japsia voisi myös yrittää muutamassa polvessa kehitellä. Sitä tosin jättiristeytyksissä, ei sentään puhtaissa belgianjäteissä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)