torstai 31. joulukuuta 2015

Kooste vuodesta 2015

Jälleen on vuosi kulunut ja on aika mietiskellä mitä kulunut vuosi pitikään sisällään...


Poikueet
Poikasten suhteen vuosi ei mennyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä pokueita vainosi huono onni pitkin vuotta. Epäonnistuneiden poikueiden vastapainoksi syntyi onneksi monta onnistunuttakin poikuetta. Keväällä kanilaan saatiin ensimmäiset jättikanipoikuetkin, kun siihen asti oli syntynyt poikasia vain pikkukaneille. Poikueista kotiin jäi kahdeksan tulevaisuuden lupausta ja loput lähtivät maailmalle ilostuttamaan muiden päiviä.

Uudet tulokkaat
Uusia jäseniä laumaan saatiin paitsi omista kasvateista, myös muualta tulleiden kanien muodossa. Tammikuussa hankimme sattumien kautta siskoni kanssa yhteisen kanin, Justuksen. Justus jäi asumaan siskolleni, mutta poika käy kuitenkin säännöllisesti tapaamassa meillä muita kaneja ja pääsi toimimaan parin poikueen isänäkin. Maaliskuussa hankin belgianjätti Wilman. Wilmasta piti tulla jalostusuros, mutta kotona kani paljastui tytöksi. Wilma ei siis päässyt toimimaan isänä, mutta äitinä kylläkin. Ennen poikueen syntymää se sai asua muutaman viikon onnellisena yhdessä Wellun kanssa. Oli todella sääli pariskunta erottaa ennen synnytystä. Elokuussa hain kanilaan viimein aidon belgianjätti uroksen, Sebun. Sebu tulee toivottavasti jättämään tulevaisuudessa hienoja jälkeläisiä.
Muiden eläinten osalta uusia tulokkaita tuli okapirujen muodossa. Okapirut olivat kivoja, mutta valitettavasti nelikkoon mahtui yksi psykopaatti, jonka ansiosta piruja ei enää ole. Uusi yritys myöhemmin.


Pois muuttaneet
Välillä on myös luovuttava jostakin, vaikka mielelläni kaikki kanit kotonakin pitäisin. Huhtikuussa "hermeliinit" eli Luna, Panda ja Nella muuttivat uuteen kotiin. Vaikka Luna jättikin hienoja jälkeläisiä, ei se itse kuulunut koskaan suosikkikaneihini. Luna oli myös sellainen kani, ettei se oikein viihtynyt ison kanimäärän keskellä ja stressasi naapurihäkkien asukkaista. Panda ja Nella taas olivat panoksensa kasvatukseen antaneet, eikä niillä kuitenkaan ollut sellaista lemmikkiarvoa, että olisin niitä halunnut välttämättä itselle jättää. Kolmikolle löytyikin onneksi mukava yhteinen koti.
Toukokuussa myös Leevi lähti uuteen kotiin. Leevistä pidin valtavasti, mutta se vaati paljon enemmän huomiota, kuin mitä sille oli mahdollista tarjota. Siksi koin parhaimmaksi etsiä sille uuden kodin, jossa poika sai olla huomion keskipisteenä.

Menehtyneet
Kuolemaltakan ei valitettavasti vältytty. Kaksi hienoa kasvattia, Tilda ja Kaapo, siirtyivät loppuvuodesta paremmille porkkanamaille. Tilda oli aivan ensimmäisestä kanipoikueesta, Kaapo taas tämänvuotisia poikasia. Kumpaakin kania jäädään kaipaamaan.


Kesäkanit
Kesällä tarjosin ensimmäistä kertaa kaneja lainaan kesäksi. Kaneja meni kolmeen paikkaan, kaksi jokaiseen. Yksi kaksikko haluttiin kesän jälkeen ostaa, joten ne eivät enää takaisin tulleet. Toisesta paikkaa kanit palautettiin ja niille etsin uudet lopulliset kodit. Näiden kohdallahan kävi hauskasti, sillä ehtivät palattuaan olla meillä alle tunnin, kun jo lähtivät eteenpäin. Kanien kannalta oikein hyvä niin, sillä pääsivät heti palattuaan kotiutumaan uuteen paikkaan, ilman että olisivat välillä tännekin kotiutuneet. Kolmannesta kaksikosta vain toinen tuli takaisin ja toinen ikävä kyllä kuoli kesäpaikassaan. Missään nimessä vika ei kuitenkaan kesäpaikassa ollut ja Söpön olisikin tarkoitus taas kesällä palata samaan paikkaan. Kesäkanien tarjoaminen oli hyvin positiivinen kokemus ja oli kiva päästä tarjoamaan mahdollisuus kaneihin niillekin, joilla ei kanien pito ympärivuotisesti onnistu. Tulen ehdottomasti jatkossakin kesäkaneja tarjoamaan.

Ensimmäiset (ja viimeiset?) näyttelyt
Elokuun lopulla Wendy, Bamse, Kaapo ja Halla pääsivät käymään näyttelyissä. Vastoin odotuksia kanit myös menestyivät ihan hyvin ja oli kiva päästä kuulemaan tuomarin mielipide kaneista. Kokemuksena näyttelyt olivat mukavat, mutta mitään isompaa näyttelyinnostusta eivät aiheuttaneet. Kaneilla oli tapahtumasta hyvin samat ajatukset, sillä seuraavat päivät välttelivät kosketusta, jotta eivät vaan uudelleen joutuisi päiväksi boksiin tylsistymään. Tulevaisuus näyttää tullaanko kaneja vielä joskus näyttelyissä näkemään. Varta vasten en niitä näyttelyihin lähde kuskaamaan, mutta jos lähelle jälleen tulee näyttelyt, voidaan niissä piipahtaa.


Kadonnut töpö
Yksi vuoden erikoisimmista tapauksista oli se, kun Aadan häntä katosi. Yhtenä päivänä katselin sitä lepäilemässä ja huomasin että nyt kyllä jotain puuttuu. Häntä oli poissa ja oli vielä hyvin siististikin lähtenyt. En edes löytänyt kohtaa josta sen olisi pitänyt lähteä. Epäiltynä tapauksessa on Jättis, joka on mahdollisesti pomottanut Aada ja napannut hampailla pepusta. Hampaat vaan ovat osuneet huonoon kohtaan. Häntää ei ole sen koommin nähty, ei löytynyt edes lampolan tyhjennyksen yhteydessä.

Heinäkriisi
Sateisen kesän takia heiniä päästiin tekemään vasta elokuussa. Parasta laatua nuo eivät tänä vuonna ole, mutta näillä mennään. Toivottavasti ensi kesänä olisi paremmat ilmat.

Muutoksia ruokintaan
Kanien pellettiruokintaa muokkailin loppukesästä edullisempaan muotoon, tarkoituksena saada aiempaa edullisempaa, mutta samalla kuitenkin laadukasta ravintoa. Paikallinen Agrimarket myös sulki ovensa, joten enää ei ollut mahdollisuutta hakea joka kuukausi uutta ruokasäkkiä. Päädyin omaaan sekoitukseen, joka onkin ollut hyvä ja toimiva ruoka.


Tämän postauksen myötä täyttyy myös yksi blogia koskeva tavoitteeni, jonka asetin syksyllä. Eli postata vähintään yhtä monta postausta kuin edellisenä vuonna. Tämä on vuoden 113. postaus ja sama määrä postauksia löytyy viime vuodeltakin. Ensi vuonna yritän taas aktivoitua blogin suhteen ja palauttaa vuonna 2013 olleen aktiivisuustason. Silloin postauksia oli vuoden aikana lähes kaksisataa.

Sekalainen sakki toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Hoitopuput






Joulupäivänä hoitoon tuli kaksi pupua, jotka ovat siis omia kasvattejani. Pariskunnan on määrä majailla täällä pari viikkoa. Yritin näitä tänään kuvata, mutta ei oikein kuvat onnistuneet. Ehkä jossain vaiheessa ehdin näistä ottaa vielä parempia kuvia.

Valkoinen pupu on nimeltään Kuu ja se on leikattu poika. Kuu on peräisin Hillan maaliskuisesta poikueesta, eli on Hallan veli. Aika paljon noissa on samaa näköä, mutta Kuu on huomattavasti pienempi Hallaan verrattuna. Voisi oikein punnita molemmat joku päivä, niin näkisi paljonko painoeroa todellisuudessa on. Tuo poikuehan oli tosi jännä, sillä kaikki kolme urospoikasta olivat alusta saakka paljon naaraita pienempiä. Pesäpoikasina niitä muutamaan kertaan tukiruokinkin, mutta taitaa kuitenkin olla syy pieneen kokoon enemmän geeneissä kuin vähäisessä maidon saannissa. Väriltään Kuu on tummunut paljon siitä kun meiltä lähti. Väriksi olen sille määritellyt luonnonkeltaisen perhosen, mutta nyt menisi madagaskar otteristakin. Ainut vaan, ettei kyseisen värin pitäisi vanhempien perusteella olla mahdollinen. Mutta voihan tietenkin luonnonkeltainenkin olla varsin tumma.

Musta kani on tyttö ja nimeltään Tähti. Tähti on Nessun ja Justuksen jälkeläinen, samasta poikueesta kuin Muru ja Domi. Nyt täällä onkin siis koko poikue koolla, sillä poikueen neljäs poikanen menehtyi jo ennen luovutusikää. Tähti on kooltaan samaa luokkaa kuin sisaruksensa. Hieman vertailua tosin haittaa se, että Tähti on tavallisella Mm harjaksella varustettu, kun sen sisaruksilla taas on pörheä MM harjas.

Kaksikko kotiutui tänne nopeasti, vaikka kyllä niistä huomaa ettei tutussa ympäristössä ollakaan. Tulevat kuitenkin hakemaan ruokaa kädestä ja muutenkin aina aitauksen verkolle kärkkymään josko jotain syötävää vielä irtoaisi. Tähti näistä on kesymmän ja seurallisemman oloinen, Kuu taas vetäytyy usein hieman taaemmalle. Hauskoja kaneja kuitenkin molemmat!

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulunviettoa marsujen keskellä

Ei tullutkaan nyt tänä vuonna otettua eläimistä varsinaisia joulukuvia, joten hyvät joulutkin jäi blogissa toivottamatta. Täällä meni joulu hyvin, joskin lumi olisi ollut kiva lisä maisemaan. Eilenkin satoi vaan vettä koko päivän. Joulu on mennyt myös hyvin marsumaisissa merkeissä, sillä joulunviettoon saapui neljä marsupoikaa. Omat tytöt mukaan lukien paikalla on siis kuusi marsua ja ruokinta aikaan tietenkin kova uikutus. Tietenkin myös Justus kani saapui paikalle viettämään joulua kaniperheensä luo.


Kuvassa ylhäällä Viola ja Ilona, sekä Hessu. Alhaalla Elliot, sekä Eemeli ja Kasperi. Hessu ja Elliot asuvat kumpikin yksinään, joten marsunurkassa on komea neljän häkin/aitauksen rykelmä.


Aattona kaikki marsut saivat tuttuun tapaan omat herkku ateriat. Justus syö tuoretta vähän huonosti, joten se sai tyytyä vain pariin salaatin lehteen, jotka nekin se jätti syömättä.

Eilen hoitoon tuli myös kaksi kasvattia, joista tulen varmasti vielä jossakin vaiheessa laittamaan lisää juttua blogiin. Kasvattipupuja on aina hauska nähdä livenä myöhemminkin ja onkin harmi, että monista kasvateista vain muutamia olen enää vanhemmalla iällä tavannut.


Joulupaketeista löytyi muutamia kanimaisia juttuja, joten esittelen nekin. Kivoja pikkujuttuja oli söpö luppakorvapehmo, kanimuki, sekä teippitelinepupu.


Vähän isompi lahja oli sitten kanien ensiapulaukku, jota ei vielä itseltä löytynyt. Hyvähän tälläinen on kuitenkin olla olemassa.


Laukun sisällä oli kaikkea tarpeellista mm. ruiskuja, tukiruokaa, parafiiniöljyä sekä haavanhoito tarvikkeita. Painotus tosiaan oli näissä haavanhoitovälineissä, sillä niille käyttöäkin löytyy enemmän. Vielä koskaan ei ole kellään kanilla ollut kunnollista suolitukosta (lieviä vatsavaivoja vain satunnaisesti), mutta paikkauspuuhissa on saanut paljon useammin olla. Kesälläkin Tilda suutuspäissään puri Rumbaa korvaan ja onnistui osumaan isompaan suoneen. Yksien hampaanjälkien takia Rumba olikin pian kokonaan veressä ja joutui tuolloin pesullekin. Kanilan Facebook sivulla tästä kerroinkin silloin enemmän.

torstai 17. joulukuuta 2015

Uudet pihdit



Alkusyksystä ostamillani tatuointipihdeillä ehdin tatuoida vasta tasan yhden kanin, mutta silti tuli jo uudet pihdit ostettua. Vanhojen mukana tuli niin vähän numerolaattoja, ettei niillä kovin pitkälle vielä pääse. Suomesta taas noita 5mm laattoja ei oikeastaan saa ollenkaan, joten uusien hankkiminen oli ollut hankalaa ja ovathan nuo laatat uutena myös kokoonsa nähden aika kalliita. Kun näin myynnissä nämä paremmin varustetut pihdit, niin päätin nihin sitten vaihtaa. Näissä uusissa on laattoja neljä täyttä numerosarjaa ja kirjaimiakin, joten näillä saa jo vähän paremmin numerosarjoja muotoiltua. Mukana tuli myös mustetta, mutta ne laitan varmaan eteenpäin ja hankin mustaa väriä tilalle. Ei vihreä väri kanin korvassa oikein näytä kivalta.

Ensi vuodesta eteenpäin olisi tarkoituksena tatuoida kaikki meiltä lähtevät poikaset. Risteytyksille tulee leimat vasempaan korvaan ja mahdollisille rotukaneille oikeaan myös. Kaniyhdistykseen laitoin liittymispyynnön, joten rotukaneille saa antaa rekisteritodistukset mukaan. On sitten ainakin uudella omistajalla mahdollisuus näyttelyttää ja rekisteröidä kani, jos siitä sattuu näyttelytasoinen kasvamaan. Belgianjäteillä korvat jäävät kyllä varmaan liian pieniksi, mutta ehkä ranskiksilla voisi jotain mahdollisuuksia ollakin. Tulevaisuudessa saattaa mahdollisesti syntyä kolmattakin rotua, mutta siitä en tässä.vaiheessa kerro vielä enempää.


Nämä vanhat pihdit olisivat nyt myytävänä, jos joku olisi kiinnostunut. Näihin kuuluu yksi täysi numerosarja (0-9), sekä lisänumerot 1,2,3 ja 4. Nällä on siis hankala minkään tietyn järjestyksen mukaisesti numeroida, mutta satunnaisia numeroyhdistelmiä saa vaikka kuinka paljon. Ja saahan noita laattoja jostain lisääkin ostettua. Ulkomailta tosin pitänee tilata. Näiden mukana voin antaa tuon avatun vihreän värituubin. Lisäksi löytyisi pakasterasiallinen mustaa pastaa. Se on päältäpäin jo kuivaa, mutta alla varmaan vielä hyvääkin tavaraa. Sopivaa hintaa voi tarjota!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Niin äkkiä lähdit


Niin vakeni ääni tassujen, 
sammui liekki suuren sydämen

Tämä päivä saikin ikävämmän päätöksen, sillä Kaapo löytyi kuolleena häkistään. Ilman ruumiinavausta on toki mahdoton mitään varmaksi sanoa, mutta kaikki merkit viittasivat hyvin vahvasti siihen, että Kaapo oli kerrosta vaihtaessaan loukannut itsensä pahemmin. Eipä ole tullut koskaan mieleen, että kaksikerroksinen häkki voisi olla kanille turvallisuusriski. Nyt täytyy kuitenkin miettiä pitääkö tälläiset häkit poistaa kokonaan käytöstä.

Kaapo oli peräisin tämän vuoden toisesta poikueesta ja oli vasta hieman yli yhdeksän kuukauden ikäinen. Aikuistuessaan Kaaposta tuli todella komea poika ja isäksikin sen oli määrä kesällä tulla. Nyt kuitenkin kariutui kaikki suunnitelmat Kaapoon liittyen. Pääsi poika ainakin viettämään mukavan ja tapahtumarikkaan elämän, ehtihän se käydä mm. näyttelyissäkin.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Miten onnistuu poikueen kasvatus lauman keskellä?

Panda miettii mitkäs niitä omia lapsia olikaan...
Tuotantokanipuolella ei ole mitenkään erikoista, että kaninaaras synnyttää ja hoitaa poikasensa lauman keskellä. Lemmikkikanipuolella tämä on kuitenkin harvinaisempaa, eikä netistä juuri löydy tietoa aiheesta. Tämä on sääli, sillä itse olen aikanaan mennyt yhden kaniparin yhteiselon tuhoamaan ihan turhaan, vain siitä syystä etten tälläisestä mahdollisuudesta tiennyt. Nykyään meillä synnytetään lähes poikkeuksetta lauman sekaan ja ajattelin tähän postaukseen hieman koota asiaa aiheesta. Sana "lauma" tuo luultavasti ensimmäiseksi mieleen isomman porukan, mutta tässä postauksessa tarkoittaa samalla myös vain kahden kanin laumaa.

Kun harkitaan poikueen kasvatusta laumassa, on tärkeintä ottaa huomioon kanien luonteet ja porukan kanien väliset suhteet, sekä kaneilla käytössään oleva tila. Jos kanit asuvat pienehkössä tilassa, johon ovat lukittuna huomattavan osan päivästä, ei laumapesintä välttämättä ole hyvä idea. Jos synnyttänyt naaras alkaa puolustaa pesäänsä eikä muilla ole tilaa väistää, saadaan helposti tappelu aikaan. Laumaan synnyttämisen vaatimuksena on reilusti tilaa, esim. isompi karsina/aitaus, sekä luonteeltaan sopuisat kanit. Ripaus onneakin aina tarvitaan, sillä joskus juttu voi mennä pieleen, vaikka puitteet olisi kunnossa.

Vaavit, sekä emänemänemä ja emänemänemänemä.
Jos useampi naaras laumassa synnyttää lyhyellä aikavälillä, on vaarana samaan pesään synnyttäminen. Tämä toimii joskus, mutta kaikki naaraat eivät kuitenkaan ota vieraita poikasia hyvällä. Samassa pesässä ei myöskään voi olla poikasia suurella ikäerolla, sillä pienet jäävät isompien jalkoihin ja kuolevat äkkiä nälkään. Samana päivänä syntyneistä poikasista taas ei aina voi varmaksi sanoa mikä poikanen on minkäkin naaraan, eikä tämä tietenkään kasvatuksen kannalta ole hyvä juttu. Itse olen ratkaissut tämän niin, että rajaan synnyttävälle naaraalle oman tietyn alueen ja poistan aidat vasta kun poikaset ovat syntyneet. Näin naarailla ei ole mahdollista synnyttää samaan pesään oisten kanssa, mutta niitä ei myöskään tarvitse pitempiaikaisesti laumasta erottaa. Poikasten lähdettyä liikkeelle ne yleensä hakeutuvat samaan paikkaan ja emot imettävät niitä yhdessä. Itselläni on parhaimmillaan tainnut kolme emoa hoitaa yhdessä poikasjoukkoa. Joissain tapauksissa tämä voi olla erittäin hyväkin toimintamalli, etenkin jos toisella naaraalla on vain pari poikasta ja toisella monta. Yhdessä imettäessään naaraat voivat tarjota kaikille poikasille maitoa tasaisesti. Alussa naaraat saattavat valkata imetykseen vain omia poikasiaan ja ajaa muita pois, mutta aika äkkiä tuntuvat unohtavan mitkä niitä omia poikasia olivatkaan.

Lauman poikasettomat jäsenet ottavat pikkupuput yleensä hyvällä ja ymmärtävät luonnostaan miten poikasten kanssa käyttäydytään. Meillä ainakin on monesti käynyt niin, että jostakin poikasettomasta lauman jäsenestä on tullut poikasten "hoitotäti", joka viettää poikasten kanssa enemmän aikaa kuin niiden oma emo. Ikinä en ole nähnyt, että poikasia käsiteltäisiin rajusti. Vaikka aikuinen kani ajettaisiin pois tietystä paikkaa, ei poikasta napata pepusta edes vahingossa.

Luna ja lapsenlapsenlapset
Laumakasvatuksen etuna uskoisin olevan myös sen, että poikanen tottuu jo pienenä erilaisiin kaneihin ja näkee erilaisia toimintamalleja. Otetaan esimerkkinä vaikka arkuus ihmistä kohtaan. Jos poikaset elävät pelkästään emonsa kanssa, ne näkevät päivittäin kuinka emo pakenee ihmistä ja mahdollisesti alkavat itsekin toimia näin. Jos taas porukkaan kuuluu myös kaksi kesyä kania, poikaset pääsevät näkemään ettei ihminen niin kovin pelottava olekaan. Osa luonteesta tulee jo perintönä vanhemmilta eikä sitä osaa voi muuttaa, mutta paljon luonteeseen vaikuttaa myös ympäristötekijät.

Vaikka omalta kohdalta löytyykin vain positiivisia kokemuksia laumakasvatuksesta, olen kuullut myös huonommista kokemuksista. Joillakin esim. naaraat ovat tappaneet toistensa poikasia. Itsellä kuitenkin on myös emo-ominaisuuksiltaan täydellinen kani kasvatuksen tavoitteena, joten tämä laumakasvatus mittaa aika hyvin tätä ominaisuutta. Jos jotain ongelmaa tulisi selkeästi ilman pätevää syytä, harkitsisin vakavasti kanin ja sen jälkeläisten poitamista kasvatuksesta.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Kadonneen perheen metsästys


Sebun vanhemmat ovat paperillisia belgianjättejä, mutta pojan kasvattaja oli paperit kadottanut, eikä tietenkään voinut Sebullekaan papereita antaa mukaan. Kasvattaja kuitenkin kertoi vanhempien olevan Heli Kolisevan kasvatteja ja ajattelinkin itse ottaa suvusta tarkemmin selvää. Kun tässä muutaman kuukauden päästä alkaa Sebun kasvatuskäyttö olemaan ajankohtaista, sain eilen viimein aikaiseksi laittaa kyselyä menemään pojan vanhempien suvusta. Kasvattajat pitävät yleensä hyvää kirjanpitoa myymistään kasvateista, joten Sebunkin vanhempien sukutiedot sain vaivatta selvitettyä, vaikkein tärkeintä, eli niiden tatuointeja tiennytkään. Mitään isompia yllätyksiä ei pojan suvussa ilmennyt, luonnonkeltaista ja erilaisia sinisiä siellä enimmäkseen näyttää olevan. Keltaista ja sinistä Sebuhan varmuudella kantaa, mahdolliset muut piilossa kulkevat geenit näkee sitten myöhemmin. Sebun sisaruksissa oli muutamia venäläisen värityksen omaavia kaneja ja olisihan se hienoa jos Sebu sattuisi tätä periyttämään. Venäläinen väri on belgianjäteillä harvinainen, eikä ole esim. näyttelyissä hyväksytty väri. Joskus tästä jossain oli jotain juttuakin, ettei edes oikein tiedetä mistä väri on Suomen belgianjätteihin tullut, kun ei monissakaan maissa ole hyväksytty väri.


Samlla kun laitoin Helille kyselyä Sebun suvusta, ajattelin myös koittaa saisiko Wilmasta mitään selville. Wilma on myös paperittomana myyty ja ilmeisesti sen vanhemmatkin oli paperittomina ostettu. Wilman kasvattaja ei edes muistanut keneltä oli vanhemmat ostanut, vaan osani kertoa ainoastaan että ne oli tatuoituja ja Pöytyän läheltä peräisin. En siis Wilman vanhempien kasvattajasta ollut edes varma, ainoastaan vahva arvaus oli kyseessä. Mutta yllättäen myös Wilman vanhempien sukutoedot löytyi ongelmitta, vaikka tiesin ainoastaan minkä niminen ihminen ne on joskus ostanut. Tässä tosiaan näkee, että poikuekirjanpito on tärkeä osa kasvattajan työtä, sillä hyvästä kirjanpidosta voi olla itselle tai muille joskus hyötyä. Wilman suvussa on monenkirjavaa kania ja löytyyhän sieltä chinchillaakin. Epäilyksenä on ollut että Wilma voisi chillaa kantaa, mutta ilman sukutietoja sitä on ollut paha varmaksi sanoa.


Mistä sitten epäilys Wilman chillan kantamisesta on tullut? Vastaus on Wilman poika Söpö, jonka ristin poikasena luonnonsiamsoopeliksi. Jälkikäteen olen tosin miettinyt värin olevan melko mahdoton, sillä soopelia ei belgianjäteillä esiinny. Ranskis isä Wellun suvussa olisi soopelia kyllä, mutta koska Wellu on väriltään valkoinen ps, se ei voi soopelia kantaa. Eli nyt kun Wilma varmuudella chinchillaa kantaa, varmistui Söpön väri schwarzgranneksi.


Hirmuisen kiva juttu kyllä tuo chinchilla kantajuus. Wilmalta koitan varmaan saada ulos jossakin vaiheessa niitä chinchillan värisiä jälkeläisiä ja mustavalko japsia voisi myös yrittää muutamassa polvessa kehitellä. Sitä tosin jättiristeytyksissä, ei sentään puhtaissa belgianjäteissä.





perjantai 4. joulukuuta 2015

Madoille kyytiä


En ole vielä koskaan kania madottanut, koska turhan takia en matolääkkeitä viitsi antaa. Kaneilla ihan yleisenäkin suosituksena on madottaa vain tarpeen vaatiessa ja ilmeisesti muidenkin eläinten kohdalla ollaan hiljalleen tähän malliin siirtymässä.

Rolle ja Wellu on nyt syksyn aikana laihtuneet jonkin verran. Mitenkään hälyttävän laihoja eivät ole, mutta luut kuitenkin tuntuu ihan eri tavalla kuin muilla kaneilla. Myös Limonalla on vähän samaa vikaa, joskin sen kohdalla voi kyse olla vanhenemisestakin. Vaikka 4,5 vuotta ei kääpiölupalle ole vielä paha ikä, on Limona selvästi vanhentunut viimeisen vuoden aikana olemukseltaan. Koska Rollen ja Wellun kohdalla ei selvää syytä laihtumiseen ole, madotan ne kokeeksi. Tietääpä sitten onko kyse madoista vai jostain muusta. Myös Limona saa matokuurin ja mahdollisesti joku muukin jos vielä luisevan tuntuisia kaneja löytyy. Oikeaoppisesti pitäisi tietenkin koko lauma madottaa kerralla, mutta en kyllä millään jaksa 27 kania käydä läpi useampana päivänä. Ja toisaalta kun muilla ei mitään merkkejä madoista ole, niin ei niitä voi ainakaan haitallisissa määrin niillä olevan.

Huomena selviää miten helposti lääkkeet nassuun menevät. Luultavasti helposti, kun sotkee jonkun herkun sekaan ja tarjoaa ennen ruokintaa. Kissatkin taitavat lääkkeestä osansa saada ja niiden kanssa saa kyllä vähän taistellakin...

Axiluria on myynnissä kahta vahvuutta ja kaneille suositellaan kevyempää tavaraa. Itse hankin kuitenkin tätä vahvempaa, sillä loppupeleissä on edullisempaa kuin kevyempi. Muuta eroahan noissa ei ole, kuin että nämä vahvemmat nappulat pitää laittaa useampaan osaan että saa oikean annoksen. Kevyempiä ei tarvitsisi niin paljon pilkkoa.