maanantai 30. marraskuuta 2015

Kanien papereista ja kasvattajanimistä

Kuka voi tehdä kanille paperit?
Yleisenä harhaluulona on, että vain virallinen, kasvattajanimen omaava kasvattaja voisi myydä kaneja papereilla. Tämän takia maailmassa onkin runsaasti paperittomia rotukaneja, jotka paperittomuudesta johtuen luetaan virallisesti risteytyskaneiksi. Niiden aitojen risteytysten kohdalla taas ei usein tulla edes ajatelleeksi, että jonkinmoiset sukutiedot voisi kanin mukana antaa. Todellisuudessa kuka vain voi tehdä kanille paperit, eikä mikään estä niitä myöskään risteytyskanille tekemästä.


SKY:n paperit/rekisteritodistus
Suomen kaniyhdistyksen pohjaa voivat käyttää kasvateillaan kaikki kyseisen yhdistyksen jäsenet, oli kyseessä sitten nimellinen kasvattaja tai ei. Pohja ei ole missään vapaasti kopioitavissa, vaan se pitää käyttöönsä erikseen pyytää. Paperi annetaan kanin ostajalle aina kaksin kappalein, sillä muuten kanin rekisteröinti ei onnistu. Se että kani omistaa kuvan mukaiset paperit, ei automaattisesti tarkoita että se olisi rekisteröity. Kasvattaja ei edes pysty poikasia saamaan rekisteriin, sillä ikäraja siihen on 4kk ja kanin pitää tietenkin ensin käydä myös näyttelyissä. Mikäli papereihin on merkitty kanin rekisterinumero ja paperin alaosa on täytetty, on kani rekisterissä.

Kanin rekisteröinti onnistuu vain mikäli se omistaa SKY:n paperit. Mikään pakko kanin ei kuitenkaan ole rekisterissä olla, joten näyttelyissä käyvä rotukanikaan ei välttämättä SKY:n papereita tarvitse.



Oma sukutaulupohja
Mikäli ei kuulu kaniyhdistykseen, eikä näin ollen voi SKY:n pohjaa käyttää, voi sellaisen tehdä itse. Tämä ei ole millään tavalla kiellettyä ja kani on tällöinkin ihan yhtälailla paperit omaava. Kuvassa yksi esimerkki kasvattajan itse tekemästä paperipohjasta, mutta jokainen voi tietenkin tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa.

Itse tehtyä sukutaulua ei tarvitse antaa kuin yhtenä kapaleena, sillä omatekoisella paperilla kania ei voida rekisteröidä.


Lemmikkikanin tiedot
Lemmikkikanin tiedot lomake on vapaasti kopioitavissa kaniyhdistyksen sivuilta. Paperia voi käyttää rotukaneilla joita ei ole tarkoitus rekisteröidä tai risteytyskaneilla, jotka nyt eivät tietty rekisteriin muutenkaan pääsisi. Itse tykkään tästä pohjasta kovasti siksi, että siihen tulee sisarusten tarkat tiedot ja näin poikasen ostaja voi myöhemmin löytää kaninsa sisaruksia.

Miksi tehdä kanille paperit?
Suullisesti myyntihetkellä tai sähköpostissa kerrotut tiedot katoavat tai unohtuvat helposti. Paperilappusella on paremmat mahdollisuudet pysyä tallessa useitakin vuosia. Jos kani joskus myydään eteenpäin, saa uusikin omistaja tietää kanista muuta kuin että "kolmevuotias tämä taisi olla ja joku kääpiömix".

Paperista näkee helposti myyjän yhteystiedot ja myyjään saa tarvittaessa yhteyden useammankin vuoden jälkeen.

Paperiton rotukani on aina virallisesti risteytys, sillä sen puhdasrotuisuudesta ei ole mitään todisteita.

Miten voin saada kasvattajanimen?
Kasvattajanimeä voi hakea Suomen kaniyhdistyksen tai Kaniininkasvattajat ry:n kautta (jälkimmäisen kohdalla nimen myöntää Suomen kani- ja jyrsijäliitto ry). Kummallakin yhdistyksellä on omat vaatimuksensa nimen myöntämisen suhteen. Kasvattajan tehtäväksi jää miettiä kummasta yhdistyksestä kokee enemmän hyötyvänsä. Toki on mahdollista kuulua kummankin yhdistyksen listoille ja moni kasvattaja hakeekin ensin kasvattajanimen Kaniininkasvattajilta (joilla löyhemmät kriteerit) ja vasta myöhemmin Kaniyhdistykseltä.

Risteytyskaneille ei voi kasvattajanimeä miltään viralliselta taholta saada, mutta sellaisen voi omatoimisesti ottaa käyttöön. Tätä näkee lähinnä esteristeytyksillä, mutta mikään ei tietenkään estä nimeä ottamasta myös muille risteytyskaneille. Periaatteessa myös rotukaneja voi kasvattaa epävirallisella kasvattajanimellä (ja näin tiedän muutamien tekevänkin), mutta se ei ehkä kuitenkaan ole kovin suotavaa, sillä tällöin epäviralliset ja viralliset kasvattajanimet menevät helposti sekaisin.

Vaikka epävirallisia kasvattajanimiä eivät mitkään säännöt koskekaan, täytyy sen verran käytöstapoja löytyä, ettei ota kenenkään muun nimeä käyttöönsä. Koskien ihan kaikkia eläinlajeja. Huomioitavaa on myös se, että kyseistä kasvattajanimeä ei voi enää myöhemmin saada viralliseksi, jos sitä on epävirallisesti jo aiemmin käyttänyt. Ei siis kannata käyttää sellaista nimeä, minkä joskus voisi mahdollisesti viralliseksikin kasvattajanimekseen saada.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Zooplussan tavaroita ja vastaus haasteeseen

Laitettiin siskon kanssa yhteistä tilausta Zooplussaan. Itsellä ei oikein mitään erityistä tarvetta millekään ollut, joten pelkästään omia ostoksia en viitsinyt tilailla. Marsuille ja kaneille sopivat tavarat onkin Zooplussasta jo tullut aika täydellisesti tilattua, joten hankala tuolta on enää edes mitään uutta löytää. Lähinnä herkkuja ostoskoriin lisäilin.


Muutama vikko sitten heitin herkkurasian loput kanien puuron sekaan, kun osa herkuista alkoi olla jo yli kaksivuotta sitten hankittuja. Uusia herkkuja piti siis tilata. Kilon Vilmie pussit otin sekä kaneille, että marsuille. Tuo on kaiketi ihan päivittäiseksi ruuaksi tarkoitettua, mutta on sen verran epäterveellisen näköistä, että en itse kyllä päivittäin antaisi. Porkkananameja, kuivattua porkkanaa ja hernelastuja on meillä ennenkin ollut, joten niitä otin nytkin. Uutena juttuna kokeiluun tuli tuollaista hedelmänappula seosta. Kuivatut hedelmät olisivat kanien lemppariherkkuja, mutta syön niistä aina puolet itse, joten halvemmalla pääsee kun jättää hedelmät kokonaan ostamatta.

Marsuja varten tilasin pienen kuljetusboksin, johon saa sullottua kummatkin tytöt. Marsuilla ei ole ollut mitään kätevää kuljetusvälinettä, mihin ne olisi helppo laittaa esim. ulos viedessä. Tytöt onkin matkustaneet aina milloin missäkin vastaan tulleessa laatikossa. Kaneille otin pari uutta kuppia, sekä lelua.

Joulukalenteri ei ole omia kaneja varten, mutta laitan siitäkin kuvan kuitenkin. Justukselle tuo siis on menossa. Aika hauska kyllä tuollainen kalenteri, jos yhden tai kaksi kania (tai jyrsijää) omistaa. Itselle tuo kuitenkin olisi vähän turha, kun ei kaikille kaneille riittäisi edes yhtä luukkua.

Kaikenkarvaisten keskellä blogilta sain haasteen. Olen samaan haasteeseen jo muutamia kertoja ottanut osaa, joten vastailen vain kysymyksiin, enkä tällä(kään) kertaa laita haastetta eteenpäin.

Mihin yhteen vapaavalintaiseen kauppaan käyttäisit 1000 euron lahjakortin?
Agrimarket voisi olla ihan hyvä valinta, kun sieltä tulee paljon kaikkea kaneille ostettua. Tai sitten ostaisin koko rahalla itselleni jotain Verkkokauppa.comista.

Millainen olisi unelmatalosi?
Joku hieno kartanotyylinen maalaistalo. Tietenkin kunnon kivinavetolla ja muilla pihan koristeilla varustettuna.

Olisitko mieluummin lahjakas matemaattisissa aineissa vai kielissä?
Kielissä, koska niiden osaamisesta olisi ehkä kuitenkin enemmän hyötyä. Ainakin jos useita eri kieliä osaisi.

Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? Haluaisitko?
Korvakorut löytyy, mutta ei kuitenkaan mitään varsinaisesti lävistyksiksi luokiteltavaa. Tatuointeja ei myöskään ole, mutta joskus kyllä haluaisin.

Mikä oli ensimmäinen lemmikkisi?
Pörrö kissa oli ensimmäinen virallisesti oma lemmikkini, mutta ennen sitäkin oli kyllä jo muita eläimiä.

Mistä lemmikistä haaveilet?
Ei varmaan lemmikiksi laskettava eläin, mutta hevosen ihan ensimmäisenä ottaisin jos tarjoutuisi mahdollisuus.

Paljonko lemmikkeihisi kuluu keskimäärin rahaa kuukaudessa?
Tähän en osaa oikein vastata, sillä esim. kanien ruokaa ostan usein kerralla isompia määriä. Esim. syksyllä tuli ostettua useampi sata kiloa ruokaa ja kyllähän siihen rahaakin meni pari sataa. Pitkään aikaan ei ole kuitenkaan tarvinnutkaan mitään ostaa.

Miten perheesi, ystäväsi ja tuttusi suhtautuvat lemmikkeihisi?
Ei mitenkään erityisesti. Eihän se muille kuulukaan mitä eläimiä ja kuinka paljon jollakin on.

Miten järjestät lemmikkiesi lomahoidon?
Harvemmin sitä tulee paria päivää pitemmäksi aikaa minnekään lähdettyä ja tuollaiseksi ajaksi kyllä löytyy aina joku hoitaja.

Mitä lemmikkieläintä et itsellesi hankkisi ja miksi?
Tiettyä lajia ei taida olla, mutta rotuja kylläkin. Koirista esimerkiksi löytyy runsaasti rotuja, joita en missään nimessä haluaisi.

Millä perusteilla nimeät lemmikkisi?
Parhaimpia nimeä ovat yleensä lyhyet ja ei liian erikoiset. Paljon käytän ihan ihmistenkin nimiä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Winter is coming







Satoi tännekin sitten lunta yöllä. Pikkutytöillä on tuo ympärivuotinen ulkoilumahdollisuus, mutta vielä ei ollut lumi päässyt ulkohäkkiin sisälle tai jos oli niin ainakin oli heti sulanut pois. Tytöt kyllä viime talvena tykkäsivät lumesta kovasti, joten varmasti ovat innoissaan kun sitä joskus häkkiin asti pääsee. Limona ja Rumba pääsivät katsomaan lunta lähempää, kun niistä muutamat kuvat räpsin. Myös Bumba pääsi kuvattavaksi. Sitä oli tarkoitus kuvata liikkeessä (mistä syystä valjaat päällä), mutta poika viipotti jatkuvasti poispäin kamerasta. Lopulta laitoin sen vain kiven päälle nököttämään.

Justus on täällä muutaman päivän hoidossa ja sekin pääsi käymään ulkona lumessa. Yllättävän hyvin pärjäsi ja näytti tykkäävänkin, vaikka olihan tuolla aika kylmää ja märkää sisäkanin makuun. Sisällä poika on viipottanut vapaana paikkoja tuhoten ja kissoja kiusaten. Yöt Justus onkin viettänyt vessassa. Pytyn kansi täytyy vaan muistaa laittaa aina kiinni, sillä kotonaan poika on kerran hypännyt suoraan sisään.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Justus

Tammikuussa tulee kuluneeksi vuosi siitä kun Justus liittyi porukkaan. Tosin vain osittain, sillä Justus ei asu täällä meillä vaan siskoni luona. Alunperin Justuksen piti tulla ihan omaan kanilaan, kun syksyllä etsin uutta poikakania ja laitoin pojasta viestiä. Alustavasti puhuttiin myyjän kanssa että pupu meille muuttaisi, mutta sitten en myyjästä enää mitään kuullutkaan ja oletin kanin menneen muualle. Tämä tosiaan tapahtui joskus lokakuussa. Ostin sitten Oliverin ja musta sinisilmä unohtui. Tammikuussa sain kuitenkin myyjältä viestiä jossa kyseli kanin hausta. Hetki piti miettiä mistä ihmeestä edes viestissä puhuttiin, sillä kolmessa kuukaudessa oli myyjän nimi jo painunut unohduksiin. Kävi ilmi että muutama myyjän laittama viesti oli kadonnut matkalla, mutta yllättäen oli kuitenkin pitänyt kania varattuna vaikka millään tavalla ei oltu yhteyttä välillä pidetty. Tässä vaiheessahan en oikein voinut varausta enää perua ja kani oli otettava. Poika oli asustellut sisällä, eikä se voinut tietenkään enää tammikuussa muuttaa kanilaan. Niinpä poika meni siskolleni (joka ei ollut suunnitellut edes kania hankkivansa) asumaan sisäkaniksi.


Justus on vajaa puolitoistavuotias paperiton leijonanharjas. Mikään muotovalioleijona tuo ei ole, kuten harva paperiton kani onkaan. Omiin tavoitteisiin sopii kuitenkin hyvin, kun ei ole niin pyöreä muodoltaan kuin hienot rotuleijonat. Väriltään Justus on musta x-kirjava ss ja värin takiahan pojasta kiinnostuinkin. Justuksen ansiosta kanilaan saatiin ensimmäiset valkoiset sinisilmäiset poikasetkin. Justus pääsi toimimaan isänä Nessun ja Nupun poikueissa. Ensi vuodelle ei Justuksen suhteen ole kasvatussuunnitelmia, mutta eihän sitä tiedä jos joskus vielä Justuksellekin käyttöä tulee.


Ensin ajattelin itse kertoa hieman Justuksen luonteesta, mutta käytänkin tätä siskoni kirjoittamaa tekstiä, mikä oli kaniryhmässäkin jokunen aika sitten esillä.

"Heippa! Mä olen Justus 1v4kk. Mun omistaja rakastaa mua yli kaiken, koska oon niin kiltti pupu.
Se rakastaa valosarjoja, sillä olikin niitä neljä, mutta mää rikoin ne kaikki koska en tykänny niistä.
Mä rikoin myös tvn johdon, ja kaikki sen puhelimenlaturit. Se osti niitä kerran kaks varmuudeks, mutta söin ne alle kahdessa tunnissa kummatkin. Rikon myös aina sen kaikki kuulokkeet. Omistaja on oppinut ostamaan niitä aina useemmat kerralla, mutta löydän ne ihan mistä tahansa. Käyn oikein välillä kaivamasa sen laukkua että löydän ne.
Mä oon rikkonut myös kaikki talouden peitot, tyynyt ja petivaatteet. Jos se ei silitä mua, mää rikon jotakin. Näihin rätteihin on aina helppo turvautua ellen mitään muuta löydä. Oonhan mä toki myöskin rikkonu pari sen vaatetta ja korua.
Mä syön kuitenkin myös muutakin kuin johtoja ja lakanoita. Nimittäin kaikki omistajan kasvit ja kukat on tosi hyviä. Aina mä keksin keinon millä tiputtaa ne alas ja syödä.
Lisäks mä aina varastan siltä, ja sen vierailta kaikkee mitä muka puput ei sais syödä. Just eilen mä onnistuin varastaan sen kaverilta myslipatukan ku se katto toiseen suuntaan. Siinä oli oikein suklaata ja kaikkee. Mut en mä siitä myslistä välittäny, mussutin vaan ne suklaat päältä. Sit mä oon käynyt varastamassa sipsejä. Ne oli niin hyviä et yritin viedä koko pussin ja jäin kiinni.
Mä kuitenkin pidän huolta ettei omistaja pääse lihomaan. Mun lempiharrastus on istua sen ruuan päälle ainakun se syö sohvalla tai sängyssä. Tai sitten mä käyn ja kippaan sen lautasen lattialle.
Sit mä pidän myös huolta ettei se nuku liikaa. Jos se ei meinaa millään herätä, mä tungen kielen sen sieraimeen.
Toinen hyvä on istua sen naaman päälle ja tökkiä sitä tassuilla silmään. Iltasin kun sillä on aikanen herätys, tungen naamani niin lähelle sen korvaa kun mahdollista ja naksutan hampaitani niin ettei se varmastikkaan nuku.
Ellen mä mitään muuta pahaa keksi, niin sit käyn kusella pyykkikorissa. Siis siinä missä puhtaat vaatteet odottaa.
Kaiken huipuks mä oon keksiny miten saan purtua sitä ilman että se saa mua kiinni. En mä sitä uskalla etupuolelta purra, mutta jos tarvis vaatii, hiivin sen selän taakse ja puren selkään tai peppuun. Se ei ehdi ikinä kääntyyn ajoissa ja mä taas ehdin juosta niin lujaa ku jaloista pääsee karkuun."

maanantai 16. marraskuuta 2015

Hankkisinko kanin vai marsun?


Kani ja marsu ovat pitkälti saman tyyppisiä eläimiä. Tästä syystä ne päätyvätkin monesti vaihtoehdoiksi, kun halutaan jokin kiva lemmikki. Ne eivät ole yhtä vaativia ja sitovia kuin kissat ja koirat, mutta kuitenkin enemmän puuhaa tuottavia kuin vaikkapa hamsterit. Kummatkin ovat omalla tavallaan kivoja eläimiä, joten voi olla vaikea valita kumpaan lajiin lopulta päätyy. Täältähän löytyy kumpiakin, joten tässä postauksessa hieman vertailen kania ja marsua keskenään.

Hinta
Kanien ja marsujen hinnat pyörivät suunnilleen samoissa summissa ja kummallekin lajille on myös hankittava pääpiirteittään samat tarvikkeet. Kuukausittaiset kulutkin ovat samaa luokkaa. Hinnan suhteen kanilla ja marsulla ei eroa siis ole.

Määrä
Marsuja tulisi olla aina kaksi, mutta kani pärjää yksinkin. Itse tosin suosittelen kanejakin aina sen kaksi hankkimaan, kun kyseessä kuitenkaan ei erakko eläin ole.

Valinnanvara
Sekä kaneja että marsuja löytyy lukuisissa eri väreissä ja useammissa turkkimuunnoksissa (marsuja myös kokonaan karvattomina). Marsu kuitenkin on aina se kilon pötkö, kun kanirotujen välillä taas on monenkin kilon eroja painoissa. Rakenteeltaan kaneja on myöskin monessa muodossa, on pientä palloa ja rusakkoa.

Harrastusmahdollisuudet
Mikäli lemmikin kanssa haluaa jotakin harrastaa, voi kanin tai marsun kanssa suunnata näyttelyihin. Kanin kanssa voi harrastaa myös estehyppyä. Kotioloissakin kanin kanssa voi puuhastella monenlaista, kun marsu taas hengailevat mielellään keskenään.

Sosiaalisuus
Kanin helposti ajatellaan olevan koiramainen lemmikki, kun marsu taas on pelkkä arka häkkieläin. Näin ei kuitenkaan ole, mikäli marsu on hyvin kesytetty. Kesy marsu on ihan yhtä seurallinen ja ihmisrakas kuin kanikin. Kanin tavoin myös marsut voivat oikein hyvin elää vapaana asunnossa, vaikka yleisemmin niitä häkissä pidetäänkin.

Melusaaste
Kanihan ei käytännössä saa itsestään kunnollista ääntä ulos, joten metelöidessään ne turvaituvat jalan paukutteleuun, kaiveluun tai vaikkapa kalterin rämpyttelyyn. Saattaahan tämäkin toki ainakin yöaikaan samassa huoneessa nukkujaa haitata, mutta sanoisin äänen olevan aika vähäistä marsuun verrattuna. Nälkäisen marsun huuto vastaa lähinnä palohälytintä ja ääni kantaa helposti imurinkin äänen yli.

Aktiivisuus
Nuoret marsut liikkuvat paljon, mutta vanhemmiten ne laiskistuvat ja viettävät aikaa eniten lepäillen. Marsut eivät myöskään ole liikkeessä pitkiä aikoja kerrallaan ja onhan se ihan ymmärrettävää kun päärynäpötkylää kannattelee aivan olemattomat jalat. Kani liikkuu enemmän ja pysyy aktiivisena myös vanhemmaksi kuin marsu.

Elinikä
Kaneilla elinikä riippuu rodusta, mutta ainakin pienet rodut voivat saavuttaa kymmenen vuoden iän. Marsutkin voivat samoihin lukemiin päästä, mutta normaali elinikä on kuitenkin lyhempi. Yleisesti kani ja marsu ovat kuitenkin melko samanlaisia eliniältään ja tuuristahan se paljolti riippuu kauanko lemmikin seurasta saa nauttia.

Tuossa oli muutamia lemmikin hankintaan varmasti vaikuttavia asioita. Yhteenvetona voisi sanoa, että kani sopii ihmiselle joka haluaa enemmän toimintaa ja marsu taas rauhallisempaa lemmikkiä kaipaavalle. Mikäli lemmikkiä suunnitellaan lapselle, suosittelisin itse hankkimaan mieluiten kanin. Kumpikaan laji ei liikaa retuuttelua kestä, mutta sanoisin marsun olevan kuitenkin särkyvämpi kuin kanin. Marsulle voi sylistä tipahtaminen olla kohtalokasta, kun kanin kanssa yleensä selvitään säikähdyksellä. Marsu tosin on muuten helpompi käsitellä kuin kani.

Vielä parisenkymmentä vuotta sitten oli hyvin yleistä pitää kania ja marsua samassa häkissä. Tätä ei kuitenkaan enää suositella, sillä kani voi olla marsulle vaaraksi ja ovathan ne muutenkin aivan eri lajeja. Nykyään vaahdotaan paljon myös pasteurellan vaarasta, mutta tämä asia on täysin liioiteltua. Jostain kumman syystä ihan muutaman vuoden sisään on keksitty, kuinka kaneja ja marsuja ei saisi edes samassa taloudessa pitää. Eniten asiasta tuntuvat jauhavan ne, joilla ei asiasta edes ole minkäänlaista kokemusta. Lähinnä harhaluulo elää kanipuolella, marsuihmiset eivät asiasta juuri puhu. Mahdollistahan toki on, että kani tartuttaa marsuun pasteurellan. Riski tähän on kuitenkin pieni, joten sen vuoksi ei tarvitse jättää marsua kanitalouteen hankkimatta. Monella marsukasvattajalla on kaneja samoissa tiloissa marsujen kanssa ja onhan se nyt aika kummallista että marsuja ja kaneja ennen samoissakin häkeissä on pidetty, jos marsut olisivat järjestelmällisesti aina kuolleet.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Lampolan porukka



Edellisestä postauksesta pääsikin jo viikko vierähtämään, hupsista! Joulukuussa yritän olla blogin suhteen hieman aktiivisempi. Ihan joulukalenteri tahtiin ei postauksia tule, mutta suunnitteilla on paljon erikoispostauksia ja toki niitä tavallisia kuulumispostauksiakin.

Mutta asiaan. Kuvasin tänään videota myös lampolasta, jossa Sandran ja Hermionen lisäksi asuu jättipojat, sekä jossa sijaitsee pikkutyttöjen sisätilat. Lampaiden karsina odottaa vielä tyhjentämistä, joten siksi pohjamateriaali on vielä noin korkealla. Lampaiden karsina on lampolan tärkein lämmönlähde, sillä palaessaan pohjamateriaali lämmittää paremmin kuin patteri.

Jättipojat asuvat siis tuossa kaksikerroksisessa häkissä, sekä sen vieressä olevassa aitauksessa. Aitauksessa majailee Söpö, sen vieressä Sebu ja ylhäällä Wellu ja Pihvi. Kuivikkeena pojilla on normaalisti purua, mutta puru on nyt loppu ja käytössä on pelkkää heinää. Seuraavalla siivouskerralla sitten toivottavasti on puruakin taas. Pitkään aikaan ei ole kaneille purua pitänyt ostaa, mutta nyt viikonlopun siivouksissa oman tuotannon purut pääsivät lopahtamaan. Mahtoiko niitä alkujaan olla kuusi jätesäkillistä, joten hyvin kesän yli riittivät. Marsuille on kyllä tuona aikana pari pölkkypaalia haettu, kun omat purut on sen verran karkeita, etten sitä ole viitsinyt marsuilla käyttää.

Pituutta kaikilla häkeillä on vajaa pari metriä ja leveyttä metri. Isommatkin voisivat tietty olla, mutta näillä nyt on mentävä. Josko seuraavana talvena jättipojat saisi ulos asumaan. Nytkin olisin niille talviasuttavat ulkohäkit halunnut, mutta ei vaan tullut tehtyä. Sisustus häkeissä on yksinkertainen, kaikilla on jonkinnäköinen mökki ja lisäksi oksia yms. virikkeinä. Jää siis hyvin tilaa liikkua, kun ei täyteen tavaraa häkkejä tunge.


Wellu ja Pihvi ovat tosiaan eilisestä asti asuneet yhdessä. Rollen kanssa Pihvi tähän asti on ollut, mutta ruokinta on ollut hankalaa ja Rolle myös kiusaa Pihviä aina kun häkin vierssä kulkee muita uroksia. Kaneilla on tuo ikävä tapa purkaa kiukkua kaveriin, joka ei ole asiaan mitenkään osallinen. Wellu otti Pihvin hyvin vastaan ja saavat asustella yhdessä niin kauan kuin asia kummallekin on ok. Vaikka Pihvi kohta puolivuotias onkin, on poika niin hitaasti kehittynyt etten usko sen olevan sukukypsä vielä pitkään aikaan. Isä ja poikahan pari on, joten oikein hyvä pari ovat.


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Sinisilmien klaani


Erilaiset x-kirjavat ja valkoiset sinisilmäiset ovat aina olleet suosikkivärejäni kaneissa. Pitkään ehdin omasta sinisilmäisestä haaveilla, ennen kuin sellaisen onnistuin kanilaan hankkimaan. Tuo ensimmäinen kanihan oli tietenkin Julius, joka seuraavana vuonna sai kaksi sinisilmäistä jälkeläistä, Wendyn ja Nessun. Tänä vuonna sinisilmien määrä kasvoi vielä, kun alkuvuodesta hankin osaomistukseen x-kirjavan Justuksen. Lisäksi poikueista jäi kotiin neljä sinisilmäistä poikasta. Ainoastaan yhden sinisilmäisen kasvatin olen raaskinut maailmalle päästää, muuten on tullut myytyä vain pienellä valkoisella pilkulla ja normaaleilla silmillä varustettuja x-kirjavia.


Sinisilmäisyyttä ja ylipäätään x-kirjavuuttaa aiheuttaa x-geeni. Geeni on siitä hauska, että jos sen perii kummaltakin vanhemmalta, tulee kanista valkoinen sinisilmä. Jos geenin taas saa vain toiselta vanhemmalta, tulee kanista x-kirjava. Kirjavuus saattaa olla ihan mitä tahansa. Yleensä se on vaihteleva määrä väriä nenässä, mutta välillä kanilla voi olla myös huomattavasti isompia valkoisia alueita. Tästä esimerkkinä vaikkapa Domi, jonka väritys muistuttaa hollantilaiskuviota, vaikka ihan x-kirjava kyseessä kuitenkin on. Vastaavasti x-kirjavuss voi olla ainoastaan yksi huomaamaton vakoinen karva jossakin päin kania. Sinisiä silmiä ei kaikilla x-kirjavilla ole, mutta isomerkkisiltä ne useimmiten löytyvät.

Rotukaneilla ainoastaan valkoinen ss on näyttelykelpoinen väri. X-kirjavilla ei ole ulkomuotonäyttelyihin asiaa. Tästä syystä rotukanipuolella ei sovi valkoisia sinisilmiä sekoitella muihin väreihin, ellei tarkoituksena ole valkoista sinisilmäistä jalostaa. X-kirjavuus voi kulkea piilossa pitkään, eikä ole kasvattajalle mukava yllätys jos se jossakin vaiheessa esille pomppaa. Risteytyskaneilla asialla ei kuitenkaan ole väliä, sillä monen polven risteytystä harvemmin rotukanijalostukseen mukaan otetaan. Ja jos otetaan, sen taustat todennäköisesti tutkitaan tarkkaan läpi.

X-kirjavuutta voi esiintyä kaikenvärisissä kaneissa, mutta etenkin rotukaneilla kirjavat yleensä ovat mustia tai luonnonharmaita. Valkoinen sinisilmäinenhän on aina geneettisesti jonkin muun värinen ja musta ja luonnonharmaa ovat ne värit mitä eri värejä sekoittelemalla nopeasti ulos saadaan.


Itse tykkään x-kirjavista jopa enemmän kuin valkoisista sinisilmäisistä ja juuri siitä syystä että kuvio on joka kanilla erilainen ja persoonallinen. Jatkossakin pyrin siis siihen, että poikueisiin syntyy kumpaakin väriä, eikä pelkkää valkoista. Toiveena olisi saada keltamusta japanilainen reilun kokoisilla merkeillä ja jos tuuri käy, saattaa tämä ensi vuonna toteutuakin.


X-kirjavuutta voi esiintyä myös kaneilla, jotka ovat kirjavia jo jonkin toisenkin geenin puolesta. Tästä esimerkkinä on "tuplakirjava" Kaapo. Kaapohan on perhoskuvion lisäksi myäs x-kirjava. Perhoskuvioiselta kanilta on x-kirjavuutta vaikea nähdä ja varmaksi sen voikin sanoa vain jos silmät ovat siniset. Kaapon silmät ovat erikoiset puoliksi ruskeat ja puoliksi siniset. Tämä on siis myös mahdollista x-kirjavilla, että silmästä vain osa on sininen. Ompa niitäkin kaneja olemassa, joilla vain toinen silmä on sininen ja toinen normaalin värinen.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Lyhyet kuulumiset


Blogin suhteen on ollut taas hieman inspiraatio hukassa, joten postausten laatukin on ollut sen mukaista. Vanhempia blogitekstejä lukiessa oikein huomaa, kuinka paskanjauhantataito on tyystin kadonnut jonnekin. Ennen sai koko postauksen aikaiseksi aiheesta, josta nykyään osaa kirjoittaa vain muutaman lauseen.

Kuvia blogiin on myös vähän hankala saada, sillä valoisaan aikaan ehdin kuvata vain viikonloppuisin. Arkipäiviä kun kuuden jälkeen pääsen kotiin, on jo täysi pimeys. Lampolassa ja kanilassa onneksi on nyt kummassakin valot, niin ei tarvitse enää kanilan asukkaita kännykän valossa ruokkia. Näinhän siis vielä viime talvena toimittiin. Tämänkin postauksen kuvat on päivän aikana kameraan ilmestyneitä, ei siis itse napattuja.


Hiiriongelmat jatkuvat edelleen, kun yhdestä pääsee eroon tulee jostain kaksi lisää. Kissoista ei ole asiassa mitään apua. Peto ei viisitoistavuotiaana vanhuksena pahemmin lempisohvaltaan poistu. Kerran vuorokaudessa sen on tarpeillaan käytävä muualla ja tämä onkin ainoa merkki mistä tietää sen olevan vielä elossa. Manu taas on sen verran tunari, että se päästää hiiren aina lopulta karkuun. Itse olen pari hiirtä kiinni saanut ja siirtänyt ne toisaalle asumaan. Niin kauan kaikki on kuitenkin hyvin, kun kyse on vain hiiristä eikö rotista.


Lopuksi vielä hieman positiivisempia uutisia, eli Söpön kuukauden takaisen karkureissun tulos. Karkaamisesta on jo 32 päivää, eikä yhtäkään poikasta ole ilmestynyt. Älyttömän hyvä tuuri, kun pahimmassa tapauksessa kaikki viisi tyttöä olisivat voineet sen kymmenen poikasta tehdä. Taisi Söpö siis kuitenkin olla liian nuori lisääntymispuuhiin, vaikka selkeästi oli tyttöjä astunut sen minkä vaan oli ehtinyt. Taisi ajankohdallakin olla osuutta asiaan, näin loppuvuodesta kanit tiinehtyvät vaikeammin. Kolmen kuukauden päästä voikin jo alkaa laittaa aluille niitä suunniteltuja poikueita.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Siivoilua


Kanihäkkien siivoamisen suhteen ei meillä mitään tiettyä rutiinia ole. Vessalaatikoita ei ole käytössä kuin parilla kanilla, mutta kaikilta löytyy kyllä se tietty vessapaikka. Tämän kohdan tyhjennän aina kun tarvetta näyttää olevan ja koko häkin perusteellinen tyhjennys on sitten harvemmin. Tyttölaumoilla käytännöt on hieman erilaiset, kun isoissa porukoissa eivät ole päässeet kompromissiin vessapaikasta ja tekevät kaikki tarpeensa eri paikkoihin. Moni suosii kaneilla vessalaatikkoa heinäpaikan yhteydessä, mutta meillä kanit jostain syystä pitävät kakkapaikat mahdollisimman kaukana heinistä.


Kuivikkeena häkeissä on purua, joka on tilanteesta riippuen joko omaa tuotantoa tai ostettua Pölkkyä. Turvetta olen myös miettinyt, mutta jokainen turvekuivitetussa tallissa käynyt varmasti tietääkin että turvepölyä on aivan kaikkialla. Puruun sekoitettuna voisi ehkä mennä paremmin. Näin ulkotiloissa puru on oikein hyvä kuivike, eikä ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa kantapäiden kulumisen kanssa, mikä on monen matolla elävän kanin ongelma. Samalla puru tarjoaa virikettä, kun sitä voi mielensä mukaan kaivella. Myös heinänsä kanit saavat suoraan häkin pohjalle, joten heinäkin on aina ympäri häkkiä. Tyttölaumoilla lähinnä heinää kuivikkeena käytänkin, sillä purua menisi valtavia määriä.


Siivousvälineitä löytyy moneen lähtöön ja kalusto on hitusen jykevämpää kuin perus sisäkaninomistajalla. Löytyy talikkoa, hankoa, lapiota monessa koossa, haravaa ja harjaa. Kanilan häkit vedän yleensä ensin haravalla tai talikolla käytävälle ja loppusilaus vielä harjalla. Hiljalleen siirtelen jätekasaa lähemmäs ovea ja lopulta heittelen sen kottareihin, joilla likaiset purut ja heinät matkustavat tunkiolle. Muut kaniosastot siivoa suoraan kottareihin. Siivoilun ajaksi kanit yleensä pääsevät ulos odottelemaan.