torstai 22. lokakuuta 2015

Video kanilasta sekä muita juttuja


Palaillaan ihan ensin edelliseen postaukseen Tildaan liittyen. Tyttöjen kuvapostauksessahan jo mainitsinkin, kuinka Tildan kunto on mennyt huonoon suuntaan. Tilda on ollut aina "kroonisesti läski", eli ruokavaliosta huolimatta se on aina ollut tukevahkossa kunnossa. Syksyn aikana Tilda kuitenkin alkoi laihtua, vaikka söi edelleen samaan tahtiin kuin ennenkin. Nyt ihan muutamassa päivässä Tildan kunto heikkeni huomattavasti ja lopettaa se melkeimpä olisi joka tapuksessa pitänyt. Ehti kuitenkin nukahtaa ikiuneen omia aikojaan. Täytynee myöntää, ettei Tilda ole koskaan erityisen tärkeä kani itselleni ollut, mutta se on peräisin ihan ensimmäisestä kanipoikueesta ja siitä syystä omistanut paljon tunnearvoa. Varsinaisessa kasvatuskäytössä Tilda ei koskaan mukana ollut. Yhden vahinkopoikasen se nuoruudessaan sai, mutta suunnitellun poikueen kohdalla se ei osannut poikasia hoitaa ollenkaan ja kaikki kuolivat. Näin jälkikäteen olen ihan tyytyväinen ettei poikue onnistunut, sillä vanhemmiten Tildassa alkoi näkyä luonne ominaisuuksia, joita en eteenpäin olisi halunnut siirtää.

Naaraslaumassa on nyt suuri aukko tyhjillään, kun Tilda porukasta puuttuu.

Tilda n. 3kk ikäisenä
Kuvasin tässä muutama päivä sitten videota kanilassa, jossa näkyy kaikkien kanilan asukkien häkit sisältöineen. Toivottavasti häkit ei näytä kamalan tylsiltä ja virikkeettömiltä, nykyään kun tuntuu olevan muodissa tunkea häkit täyteen kaikissa sateenkaaren väreissä loistavia härpäkkeitä. Ei niissäkään toki vikaa ole, mutta meillä mennään luonnollisemmalla virikelinjalla.




Syksy on tuonut kanilaan myös ikäviä asukkaita, nimittäin innokkaasti pesää rakentavan hiiripariskunnan. Kolmannelle hiirelle kävi huonosti, sillä se oli aliarvioinut kokonsa ja juuttunut kiinni verkkoon. Ei ollut pakkasyön jälkeen erityisen eläväinen kaveri enää. Kahdelle muullekin hiirelle on lähtö edessä, ennen kuin saavat suunnittelemaansa perheenlisäystä.

Jättiporukalla on niilläkin omassa asunnossaan erittäin tehokas hiirenpyydys, nimittäin niiden juomavati. Jo kaksi itsetuhoista siimahäntää on päättänyt päivänsä hukuttautumalla vatiin. Millään en viitsisi vatia poiskaan ottaa, kun on paljon kätevämpi kuin juomapullot, joita saa jatkuvasti täytellä. Samassa vadissahan uiskenteli kesällä kahteen otteeseen rupikonnakin, vaikka ei luulisi sellaisen sisätiloihin eksyvän...

Sininen vati, joka vetää puoleensa monenlaista kulkijaa...

Esittelyyn pääsee vielä loppuun muutamat viimeaikaiset ostokset. Peten Koiratarvikkeesta tilasin uusia pulloja ja pari kuppia, kun varapullot alkoivat käydä vähiin. Nopea toimitus ja muutenkin hyvän oloinen verkkokauppa. Vaikka olisihan sitä samalla hintaa saanut Zooplussasta rutkasti enemmän tavaraa. Jos kuitenkin jotain nopeasti tarvitsee saada, niin tuolta saa. Kanitilkusta tilaukseen päätyi pupun jäljillä varustettu pipo. Kannattaa käydä kurkistamassa muitakin Kanitilkun hienoja tuotteita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)