perjantai 11. syyskuuta 2015

Vuoden viimeiset


Viikko sitten, 3.9. syntyi vuoden viimeinen kanipoikue. Seuraavat poikueet syntyvät tuttuun tyyliin helmi-maaliskuussa, joten puolen vuoden tauko tässä tulee olemaan. Poikueen emänä toimii Fiona. Myös Aadan astutin vielä uudelleen pilalle menneen poikueen jälkeen, mutta se ei ole tiineeksi tullut. Uudelleen en sitä enää yritä astuttaa, sillä poikue menisi jo turhan loppuvuoteen. Uusi ranskispoikueyritys siis vasta ensi vuoden puolella.

Tämä nyt syntynyt poikue on hieman erikoisempi rotujen suhteen. Fiona on rodultaan belgianjätti, joskin hyvin pieni ja siro sellainen. Puhtaana se on myyty, mutta voi olla että taustalla muutakin on kuin vain belgianjättiä. Viisikiloinen mötikkä joka tapauksessa, oli mikä oli. Poikueen isänä taas toimii parikiloinen Paskis. Paskiksen emä on Luna ja isä Rolle, eli poika on puoliksi hermeliini ja toinen puolikas leijonaa ja tuntemattomia rotuja. Kuulostaa siis sivullisen korvaan varmasti melko erikoiselta yhdistelmältä. Kyseessä on tälläinen oma projektini. En oikein osaa sanallisesti kuvailla millaista jälkikasvua yhdistelmästä toivon, mutta päässä on kyllä tarkka kuva toivotun kaltaisesta kanista. Toiveena on että jälkikasvu perii rakennetta kummaltakin vanhemmaltaan ja lopputuloksena on hieman kookkaampi, kivarakenteinen kani. Tavoitteena oli saada myös musta otter värisiä poikasia, mutta tämän suhteen ei poikue onnistunut. Viidestä poikasesta kolme on tavallisia mustia ja kaksi mustia perhosia. Aika näyttää sattuuko kuviollisista toinen tai molemmat olemaan ottereita. Pienenä lisätoiveena on, että poikaset soveltuisivat esteille. Hakusessa ei ole estetykki kisoihin, mutta hieman tavallista parempi kani kotona harrastamiseen. Paskis ja Fiona ovat kumpikin aivan tykkejä pomppijoita, joskin vaan silloin kun saavat itse vapaasti hyppiä. Paskis hyppii yli ihan mistä vaan tielle sattuvasta esteestä. Fiona taas on vieraita ihmisiä kohtaan säikky ja muutamaan otteeseen se kesällä lähti pakoon tilannetta sellaisella vauhdilla, ettei kompostikehikot pahemmin pidätelleet. Pakoreitille sattuneen vadelmapusikon se ylitti sellaisella loikalla, että siinä olisi mennyt rikki samalla sekä kanien korkeus- että pituushyppy ennätykset. Haasteena onkin se, miten saada jälkikasvu hyppimään esteitä käskystä.

Naaraspoikasta toivoin jatkoa silmällä pitäen, mutta näyttää olevan vain yksi musta naaras poikueessa. Kuviollinen ehkä kuitenkin enemmän kiinnostaisi, joten saattaa olla että kuitenkin uroksen kotiin jätän. Mutta saa nähdä miten käy kun tuosta kasvavat. Luonteeseen täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota, kun mahdollisesti harrastuskani olisi hakusessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)