torstai 24. syyskuuta 2015

Big Love

Alkuperäinen kokoonpano
Viime vuoden kesällä tuli käytyä läheisellä kotieläinpihalla, jossa oli näytillä muiden eläinten joukossa belgianjättejä ja ranskanluppa. Aiemminkin olin jo jättikanin hankintaa suunnitellut, mutta kun niitä pääsi kunnolla livenä katselemaan, tuli tunne että täytyy niitä mahdollisimman pian saada itsellekin. Jo aiemmin kesällä olin katsellut ilmoitusta Porissa myynnissä olevista jättikaneista ja lopulta tuli vihdoin kaneista viestiä laitettua. Ensin ajattelin ottaa belgianjätin ja ranskanlupan, mutta kun tarjolla oli myös näiden rotujen risteytyksiä, päätin ottaa yhden sellaisenkin. Elokuun alussa lähdettiin siskon kanssa kaneja hakemaan, lainassa olleella tila-autolla. Tila-auto osoittautui tosin liian pieneksi, sillä metristä häkkiä matkustajineen sai hyvän aikaa sovitella kyytiin ennen kuin matka kotia kohti saattoi alkaa. Puolivälissä matkaa kanit siirtyivät häkistä kahteen boksiin (häkki jäi bensarahoiksi siskolle) ja matka jatkui loppumatkan omalla autollani. Päivä oli matkustamiseen todella huono, sillä oli kamalan kuuma. Myyjä onneksi antoi kaneille kylmäkallet mukaan, joten niiden ja auton avonaisten ikkunoiden ansiosta päästiin hengissä kotiin.

Kolmikosta jokaisen piti olla tyttöjä, mutta kun asiaa seuraavana päivänä katselin, huomasin vain belgianjätin olevan tyttö. Myöhemmin yhden toisenkin tapauksen sain tietooni, jossa kyseinen kasvattaja on myynyt kanin väärällä sukupuolella. Siinä suhteessa jäi siis vähän huono maku kasvattajasta. Pieneen ranskispoikaan ihastuin heti, joten en siitä voinut enää kuvitella luopuvani. Risteytykselle päätin kuitenkin etsiä uuden kodin, sillä sen lisäksi että se oli väärää sukupuolta, se oli myös sukua kahdelle muulle jätille. Sitä ei siis olisi voinut oikein hyödyntää kasvatuksessakaan. Risteytys asusteli meillä reilun kuukauden, kunnes sille löytyi uusi mukava koti. Uudesta kotiin olen oikein tyytyväinen, sillä saan pojan kuulumisiakin aina välillä kuulla ja hyvin tuntuu viihtyvän. Meiltä lähtiessään poika oli pieni ruipelo, mutta kuulemma nykyään on ihan kunnon jätti.

Uudet tulokkaat
Jo ennen Snuffelin myyntiä olin etsiskellyt Jättikselle uutta kaveria. Se kun ei voisi ikuisesti Wellun kanssa elellä, eri sukupuolta kun olivat. Yhden ranskisvaavin varasin, mutta kun sen kohdalla ei oikein ollut tietoa milloin se tänne muuttaisia vai muuttaisiko ollenkaan, kyselin myös lähistöllä myynnissä olleista belgianjättipoikasista. Pieni musta belggarityttö muuttikin porukkaan lähes heti Snuffelin lähdön jälkeen. Olen vähän huono uusille tulokkaille karanteeneja pitämään ja kun jätit kuitenkin ihan muista eristyksissä asuivat, pääsi pikkuinen heti kahden muun sekaan. Sinne se katosi paalikasaan, eikä tyttöä kamalasti seuraavina päivinä näkynyt. Toki sen joka päivä kasasta kaivelin esiin, jotta tiesin sen hyvissä voimissa olevan. Noin kuukausi Fionan saapumisen jälkeen myös Aada ranskis saatiin vihdoin kotiin. Tässä vaiheessa Wellunkin olin viimein tyttöjen seurasta erottanut. Vähän turhan pitkään sitä tuli siellä pidettyä, mutta oli sen verran hidas kehittymään ettei vaaraa poikasiin olisi ollut vielä pitkään aikaan. Aadan kanssa kävi hauskasti, sillä sen sai melkein kotiovelle kannettuna. Sopivasti kyyti meni ihan vierestä ja hain kanin tien päästä bussipysäkiltä. Samassa kyydissä kulki myös kukko, mutta oikean laatikon osasi lähetti antaa. Koska Jättis ei enää ihan pikkupoikanen ollut, en uskaltanut Aadaa suoraan porukkaan heittää. Kokosin sille siis komppariaitauksen jättien asuttamaan varastoon. Heti ensimmisenä yönä Aada kuitenkin pakeni aitauksesta muiden sekaan ja sinne sai jäädäkin kun hyvin toimeen tulivat.

Onnellinen pariskunta
Talvi eleltiin neljän jätin voimin. Haaveena oli saada kesällä sekä ranskanluppa, että belgianjätti poikasia. Belgianjätti poika kuitenkin puuttui porukasta, enkä oikein tykkää vierailla uroksilla käydä naaraita astuttamassa. Alkuvuodesta aloinkin vilkuilla myytäviä belgianjätti uroksia. Poikasia oli myynnissä pilvin pimein, mutta yhtäkään aikuista ei vastaan tullut. Kunnes maaliskuussa myyntiin ilmeistyi kaksi kohtuullisen matkan päässä sijaitsevaa belgianjättipoikaa. Toinen kaneista oli luonnonkeltainen ja toinen luonnonharmaa. Keltaisesta olin tietenkin kiinnostunut, mutta se oli ehditty jo varata. Olinkin siis jo ottamassa luonnonharmaan, mutta keltaisen varaus peruuntuikin ja sain sen varattua itselleni. Kasvattajallaan kanit asuivat ulkona ja meilläkin kani majoittui aluksi Rollen ulkohäkkiin. Tuolloin oli melko lämmintä öisinkin, joten hyvin pupu pärjäsi ne pari päivää mitkä ulkosalla eleli. Jo automatkalla kotiin ihmettelin kanin pientä leukapussia, sellaisia kun harvemmin uroksilla on. Ajattelin sen kuitenkin johtuvan vain paksusta talvikarvasta. Seuraavana päivänä selvisi kuitenkin uuden jalostusurokseni olevan tyttö. Hieman tuli tässä vaiheessa tunne, että hatustako ihmiset ne myytävien kanien sukupuolet arpovat. Koska kanilla oli ikää jo reilun vuoden verran, piti tehdä nopeita päätöksiä sen tulevan käyttötarkoituksen suhteen. Oman rotuista sulhasta siihen hätään ei löytynyt, joten Wilmaksi nimetty jätti muutti yhteen Wellun kanssa. Pari sai olla yhdessä muutaman viikon ja sen jälkeen Wilma meni heittämällä muun jättilauman sekaan. Ei voi muuta sanoa, kuin että jättien yhdistäminen on maailman helpoin asia.

Jättiksen lapsia
Jättipoikueita syntyi kevään/kesän aikana kaksi. Wilma sai kahdeksan poikasta ja Jättis neljätoista. Kaikki lapset eivät sentään henkiin jääneet. Kummankin poikueen isänä toimi Wellu, kun muutakaan ei tarjolla ollut. Myös ranskanluppia toivottiin syntyväksi. Aadalle sopivaa astutusajankohtaa ei kuitenkaan meinannut löytyä ja lopulta kun lapsia syntyi, ne kuolivat kaikki. Aadahan siis synnytti poikaset todella huonoon paikkaan ja huonosti tehtyyn pesään, eikä pakollisen poikasten siirron jälkeen enää niitä hoitanut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten onnistuu. Poikueista kotiin jäi luonnonsiamsoopeli uros Söpö, sekä valkoinen ps naaras Taika. Myös taikan velipoika Pihvi asuu edelleen kotosalla ja saa asua vastaisuudessakin ellei kukaan sitä halua omakseen ostaa. Myös yksi ulkopuolinen jätti liittyi porukkaan, kun belgianjätti Sebu saapui tänne. Poika saa rauhassa kasvaa ensivuoteen, jolloin se toivon mukaan on valmis toimimaan ensimmäisen puhtaan belgianjättipoikueen isänä.

Jättikanien määrä on siis kasvanut jo yhdeksään. Tämähän tarkoittaa sitä, että 1/3 kanilaumasta on jättejä. Määrä tulee tuosta tuskin ainakaan lähivuosina kasvamaan, sillä jätit tietenkin vaativat runsaasti tilaa. Ranskanluppiin ja belgianjätteihin olen kovasti tykästynyt, sillä ovat luonteeltaan mahtavia. Poikasenakin ovat jo aivan erilaisia kuin nuo pienet, vaikka nekin ovat luonteestaan paljon kehuja saaneet. Kolmas jättikanirotu, saksanjättischeck, kiinnostaisi myös. Ne tosin ovat kuulemani mukaan hieman erilaisia luonteen suhteen kuin ranskat ja belgiat. Jättiperhosia tässä aika lähellä näyttikin kesällä myynnissä olevan, joten ehkä sellaistakin voi vielä joskus harkita, jos kasvattajalle niitä vielä jatkossakin syntyy. Taannoin myynnissä oli myös aivan upeita valkokorvaisia "saksanjättikaneja". Rotu on melko kiistelty, sillä virallisesti ovat samoja kuin belgianjätit. Mahtoikohan se mennä niin, että Saksassa kuitenkin pitävät tätä omana rotunaan? Valkokorvainen jätti on aivan pakko joskus saada! Toistaiseksi mennään kuitenkin näillä kahdella jättirodulla.

2 kommenttia:

  1. Ihania isoja puputtajia :) Tosi huono tuuri sulla on käynyt kasvattajien kanssa, kun kerran kaksi kertaa on jo myyty "väärän" sukupuolen edustaja. Miten voikin olla niin huolimattomia ihmisiä... :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parastahan tässä on se, että kun jäkimmäisen kanin kasvattajalle asiasta mainitsin, niin sanoi että on vähän epäillytkin että kani voisi kuitenkin tyttö olla. Ei sitten tullut mieleen asiaa ennen myyntiä tarkistaa, kun vielä etukäteen kerroin kanin tulevan sulhaseksi naarailleni!

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)