lauantai 26. syyskuuta 2015

Pikkuisia jänööneitä

Jälleen on aika ihastella kuvia kanilan nuorimmista asukkaista.

Fionan poikaset

Fionan lapsista en jaksanut yksittäiskuvia ottaa, ainoastaan sekalaisia pöydällävipellyskuvia. Nimet näille on kovasti mietinnässä ja seuraavalla kerralla kun näistä kuvia blogiin ilmestyy, on luultavasti nimetkin jo valmiina. Poikasista olen kovasti tykästynyt toiseen perhoskuvioiseen poikaan, joka toisessa kuvassa poseeraa yksinään. Ihanan rohkea ja meneväinen muihin verrattuna.


Nupun poikaset

Kuten aiemmin kerroinkin, mada tyttö jouduttiin siis lopettamaan. Poikasia on jäljellä viisi ja kohta vielä vähemmän, sillä luovutusikä lähestyy kovaa vauhtia. Kotiin jäävän Hilman lisäksi ainakin kahdelle poikaselle on jo koti tiedossa. Lopuillekin voisi koti löytyä, jos jaksaisin niistä ilmoitusta laittaa...

n. Choose to Be Me
n. Fairytale Gone Bad
u. I Don't Dance
u. Not Again
n. Hollywood Hills "Hilma"

Nessun poikaset

Nessun poikasista Digestive lähti jo jokunen aika sitten uuteen kotiin. Uudessa kodissa tytöllä on kaverinaan keväällä myyty Hillan urospoikanen. Kaksi muuta Nessun lastahan jääkin kotiin.

u. Domino "Domi"
n. Ballerina "Muru"
Kuten varmaan huomaattekin, vaihdoin blogin bannerin. Ihan hauska tuosta tuli, kivan yksinkertainen taas vaihteeksi. Ei ollut kovin helppoa saada Jättiksen korvista hyvää kuvaa, mutta herkuilla sen sai lahjottua pysymään hetken paikoillaan. Blogin edellinen bannerihan ei ollut itse tekemäni ja vaikka todella hieno olikin ja siitä tykkäsin, tuntuu jotenkin kotoisammalta kun banneri on omaa käsialaa.

torstai 24. syyskuuta 2015

Big Love

Alkuperäinen kokoonpano
Viime vuoden kesällä tuli käytyä läheisellä kotieläinpihalla, jossa oli näytillä muiden eläinten joukossa belgianjättejä ja ranskanluppa. Aiemminkin olin jo jättikanin hankintaa suunnitellut, mutta kun niitä pääsi kunnolla livenä katselemaan, tuli tunne että täytyy niitä mahdollisimman pian saada itsellekin. Jo aiemmin kesällä olin katsellut ilmoitusta Porissa myynnissä olevista jättikaneista ja lopulta tuli vihdoin kaneista viestiä laitettua. Ensin ajattelin ottaa belgianjätin ja ranskanlupan, mutta kun tarjolla oli myös näiden rotujen risteytyksiä, päätin ottaa yhden sellaisenkin. Elokuun alussa lähdettiin siskon kanssa kaneja hakemaan, lainassa olleella tila-autolla. Tila-auto osoittautui tosin liian pieneksi, sillä metristä häkkiä matkustajineen sai hyvän aikaa sovitella kyytiin ennen kuin matka kotia kohti saattoi alkaa. Puolivälissä matkaa kanit siirtyivät häkistä kahteen boksiin (häkki jäi bensarahoiksi siskolle) ja matka jatkui loppumatkan omalla autollani. Päivä oli matkustamiseen todella huono, sillä oli kamalan kuuma. Myyjä onneksi antoi kaneille kylmäkallet mukaan, joten niiden ja auton avonaisten ikkunoiden ansiosta päästiin hengissä kotiin.

Kolmikosta jokaisen piti olla tyttöjä, mutta kun asiaa seuraavana päivänä katselin, huomasin vain belgianjätin olevan tyttö. Myöhemmin yhden toisenkin tapauksen sain tietooni, jossa kyseinen kasvattaja on myynyt kanin väärällä sukupuolella. Siinä suhteessa jäi siis vähän huono maku kasvattajasta. Pieneen ranskispoikaan ihastuin heti, joten en siitä voinut enää kuvitella luopuvani. Risteytykselle päätin kuitenkin etsiä uuden kodin, sillä sen lisäksi että se oli väärää sukupuolta, se oli myös sukua kahdelle muulle jätille. Sitä ei siis olisi voinut oikein hyödyntää kasvatuksessakaan. Risteytys asusteli meillä reilun kuukauden, kunnes sille löytyi uusi mukava koti. Uudesta kotiin olen oikein tyytyväinen, sillä saan pojan kuulumisiakin aina välillä kuulla ja hyvin tuntuu viihtyvän. Meiltä lähtiessään poika oli pieni ruipelo, mutta kuulemma nykyään on ihan kunnon jätti.

Uudet tulokkaat
Jo ennen Snuffelin myyntiä olin etsiskellyt Jättikselle uutta kaveria. Se kun ei voisi ikuisesti Wellun kanssa elellä, eri sukupuolta kun olivat. Yhden ranskisvaavin varasin, mutta kun sen kohdalla ei oikein ollut tietoa milloin se tänne muuttaisia vai muuttaisiko ollenkaan, kyselin myös lähistöllä myynnissä olleista belgianjättipoikasista. Pieni musta belggarityttö muuttikin porukkaan lähes heti Snuffelin lähdön jälkeen. Olen vähän huono uusille tulokkaille karanteeneja pitämään ja kun jätit kuitenkin ihan muista eristyksissä asuivat, pääsi pikkuinen heti kahden muun sekaan. Sinne se katosi paalikasaan, eikä tyttöä kamalasti seuraavina päivinä näkynyt. Toki sen joka päivä kasasta kaivelin esiin, jotta tiesin sen hyvissä voimissa olevan. Noin kuukausi Fionan saapumisen jälkeen myös Aada ranskis saatiin vihdoin kotiin. Tässä vaiheessa Wellunkin olin viimein tyttöjen seurasta erottanut. Vähän turhan pitkään sitä tuli siellä pidettyä, mutta oli sen verran hidas kehittymään ettei vaaraa poikasiin olisi ollut vielä pitkään aikaan. Aadan kanssa kävi hauskasti, sillä sen sai melkein kotiovelle kannettuna. Sopivasti kyyti meni ihan vierestä ja hain kanin tien päästä bussipysäkiltä. Samassa kyydissä kulki myös kukko, mutta oikean laatikon osasi lähetti antaa. Koska Jättis ei enää ihan pikkupoikanen ollut, en uskaltanut Aadaa suoraan porukkaan heittää. Kokosin sille siis komppariaitauksen jättien asuttamaan varastoon. Heti ensimmisenä yönä Aada kuitenkin pakeni aitauksesta muiden sekaan ja sinne sai jäädäkin kun hyvin toimeen tulivat.

Onnellinen pariskunta
Talvi eleltiin neljän jätin voimin. Haaveena oli saada kesällä sekä ranskanluppa, että belgianjätti poikasia. Belgianjätti poika kuitenkin puuttui porukasta, enkä oikein tykkää vierailla uroksilla käydä naaraita astuttamassa. Alkuvuodesta aloinkin vilkuilla myytäviä belgianjätti uroksia. Poikasia oli myynnissä pilvin pimein, mutta yhtäkään aikuista ei vastaan tullut. Kunnes maaliskuussa myyntiin ilmeistyi kaksi kohtuullisen matkan päässä sijaitsevaa belgianjättipoikaa. Toinen kaneista oli luonnonkeltainen ja toinen luonnonharmaa. Keltaisesta olin tietenkin kiinnostunut, mutta se oli ehditty jo varata. Olinkin siis jo ottamassa luonnonharmaan, mutta keltaisen varaus peruuntuikin ja sain sen varattua itselleni. Kasvattajallaan kanit asuivat ulkona ja meilläkin kani majoittui aluksi Rollen ulkohäkkiin. Tuolloin oli melko lämmintä öisinkin, joten hyvin pupu pärjäsi ne pari päivää mitkä ulkosalla eleli. Jo automatkalla kotiin ihmettelin kanin pientä leukapussia, sellaisia kun harvemmin uroksilla on. Ajattelin sen kuitenkin johtuvan vain paksusta talvikarvasta. Seuraavana päivänä selvisi kuitenkin uuden jalostusurokseni olevan tyttö. Hieman tuli tässä vaiheessa tunne, että hatustako ihmiset ne myytävien kanien sukupuolet arpovat. Koska kanilla oli ikää jo reilun vuoden verran, piti tehdä nopeita päätöksiä sen tulevan käyttötarkoituksen suhteen. Oman rotuista sulhasta siihen hätään ei löytynyt, joten Wilmaksi nimetty jätti muutti yhteen Wellun kanssa. Pari sai olla yhdessä muutaman viikon ja sen jälkeen Wilma meni heittämällä muun jättilauman sekaan. Ei voi muuta sanoa, kuin että jättien yhdistäminen on maailman helpoin asia.

Jättiksen lapsia
Jättipoikueita syntyi kevään/kesän aikana kaksi. Wilma sai kahdeksan poikasta ja Jättis neljätoista. Kaikki lapset eivät sentään henkiin jääneet. Kummankin poikueen isänä toimi Wellu, kun muutakaan ei tarjolla ollut. Myös ranskanluppia toivottiin syntyväksi. Aadalle sopivaa astutusajankohtaa ei kuitenkaan meinannut löytyä ja lopulta kun lapsia syntyi, ne kuolivat kaikki. Aadahan siis synnytti poikaset todella huonoon paikkaan ja huonosti tehtyyn pesään, eikä pakollisen poikasten siirron jälkeen enää niitä hoitanut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten onnistuu. Poikueista kotiin jäi luonnonsiamsoopeli uros Söpö, sekä valkoinen ps naaras Taika. Myös taikan velipoika Pihvi asuu edelleen kotosalla ja saa asua vastaisuudessakin ellei kukaan sitä halua omakseen ostaa. Myös yksi ulkopuolinen jätti liittyi porukkaan, kun belgianjätti Sebu saapui tänne. Poika saa rauhassa kasvaa ensivuoteen, jolloin se toivon mukaan on valmis toimimaan ensimmäisen puhtaan belgianjättipoikueen isänä.

Jättikanien määrä on siis kasvanut jo yhdeksään. Tämähän tarkoittaa sitä, että 1/3 kanilaumasta on jättejä. Määrä tulee tuosta tuskin ainakaan lähivuosina kasvamaan, sillä jätit tietenkin vaativat runsaasti tilaa. Ranskanluppiin ja belgianjätteihin olen kovasti tykästynyt, sillä ovat luonteeltaan mahtavia. Poikasenakin ovat jo aivan erilaisia kuin nuo pienet, vaikka nekin ovat luonteestaan paljon kehuja saaneet. Kolmas jättikanirotu, saksanjättischeck, kiinnostaisi myös. Ne tosin ovat kuulemani mukaan hieman erilaisia luonteen suhteen kuin ranskat ja belgiat. Jättiperhosia tässä aika lähellä näyttikin kesällä myynnissä olevan, joten ehkä sellaistakin voi vielä joskus harkita, jos kasvattajalle niitä vielä jatkossakin syntyy. Taannoin myynnissä oli myös aivan upeita valkokorvaisia "saksanjättikaneja". Rotu on melko kiistelty, sillä virallisesti ovat samoja kuin belgianjätit. Mahtoikohan se mennä niin, että Saksassa kuitenkin pitävät tätä omana rotunaan? Valkokorvainen jätti on aivan pakko joskus saada! Toistaiseksi mennään kuitenkin näillä kahdella jättirodulla.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Viisikko


Fionan lapset ovat kehittyneet kovasti. Aktiivisesti ne liikuskelivat pesän ulkopuolella jo ennen parin viikon ikää ja nyt taitavat valveilla ollessaan viettää aikaa enemmän muualla kuin pesässä. Ulkonäöltään nämä on aika hauskoja. Toisaalta niissä on nähtävissä hermeliinimäistä pyöreyttä ja samaan aikaan myös belgianjätin piirteitä. Luonteeltaan muistuttavat enemmän näitä tänä vuonna synntyneitä jättipoikueita, kuin pikkukanilapsia. Kiva on seurailla millaisia kaneja näistä kasvaa.

Sukupuolet ovat selkiintyneet varmoiksi ja ainoastaan se yksi tyttö tuolla tosiaan on. Kuvissa tyttö on ensimmäisessä kuvassa esiintyvä pikkuinen. Kova pohdinta on päällä jääkö tui ainut tyttö kotiin, vaiko joku pojista. Tyttö olisi helppo, sillä voisi jäädä laumaan asumaan. Musta väri ei kuitenkaan ole ihan toivomani. Uros taas vaatisi oman häkin, mutta värin puolesta tykkäisin perhosista. Ehkä asia sitten selkiintyy kun luonteet tulevat paremmin esille ja näkee muutenkin vähän paremmin millaisia kaneja ovat. Kokomustaa poikaa en ainakaan kotiin ole jättämässä, joten ne ovat vapaata riistaa jos joku tälläisestä erikoisemmasta risteytyksestä on kiinnostunut.

Yllättäen poikasten suhteen on taas kerran ollut huonoa onnea. Nupun mada tyttö oli jollain tapaa saanut eilen itsensä loukattua ja sen takapää oli halvaantunut. Takajalat vaan roikkuivat perässä, kun pikkuinen raahautui eteenpäin. Kovia kipuja poikasella tuskin oli, sillä söi innokkaasti muiden mukana eikä muullakaan tavalla epänormaalilta vaikuttanut. Nyt pikkuinen on kuitenkin jo paremmilla porkkanamailla. Vuosi sittenhän yksi silloin jo uuteen kotiin muuttanut kasvattini lopetettiin samasta syystä. Omassa häkissään se oli yön aikana loukannut selkänsä ja vaihtoehtona oli joko lopetus tai kallis leikkaus. Tuollaisten leikkausten hinta on helposti yli tonnin luokkaa, joten ihan ymmärrettävää ettei kaniin halua sellaista summaa laittaa, oli se sitten kuinka rakas tahansa. Onneksi ei olla Amerikassa, jossa havaantuneelle eläimelle laitetaan pyörät peräpäähän ja ollaan tyytyväisiä kun eläin saa jatkaa "onnellista" elämäänsä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Asiaa kesäkaneista


Termi kesäkani aiheuttaa aina välillä hämmennystä keskustelupalstoilla, sillä sen monesti oletetaan olevan sama asia kuin kesäkissa. Eli otetaan kesäksi eläin ja syksyllä heitetään se tienvarteen samalla kun kaasutellaan kesämökiltä takaisin kaupunkikämppään. Kesäkani ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin kesäkissa, vaan on ennemmänkin verrattavissa kesähevoseen. Ideana on siis vuokrata/lainata kani kesän ajaksi itselleen ja syksyllä palauttaa se takaisin varsinaiselle omistajalleen. Mahdollisesti saman kanin voi saada seuraavanakin kesänä itselleen.

Itse annoin tänä vuonna kesäkaneja ensimmäistä kertaa ja niitä meni kolmeen paikkaan, kaksi jokaiseen. Kysyntää olisi ollut enemmänkin, mutta sopivat kanit pääsivät ikävästi loppumaan kesken. Ei siis olisi ollenkaan paha juttu, jos useammat ihmiset innostuisivat kesäkaneja tarjoamaan!

Monella herää varmasti kysymys, miten omia kanejaan raaskii tai uskaltaa vieraalle ihmiselle antaa. Rakkaita lemmikkikanejaan kukaan tuskin antaakaan, vaan kesäkanit ovat yleensä poikasia. Tämän takia ihan kuka vaan kanin omistaja tuskin pystyykään kesäkaneja tarjoamaan. Kyseessä ovat yleensä kasvattajat tai ihmiset joilla muuten se vähintään yksi poikue sattuu olemaan. Toivottavasti kukaan ei nyt asiaa ymmärrä niin, että poikanen olisi jotenkin vähempiarvoinen, sillä näin ei tietenkään ole. Mutta kyllä sitä mieluummin antaa lainaan kanin jonka on tuntenut kahdeksanviikkoa, kuin kanin jonka on omistanut useamman vuoden. Kesäkanit ovat usein niitä samoja poikasia, joille on muutenkin tarkoitus uusi koti etsiä. Kesäkodista palattuaan kanille voidaan etsiä lopullinen pysyvä koti tai se voi jäädä kasvattajalleen.

Itse olen kaikki kanit ihan ilmaiseksi kesälainaan antanut, vaikka kummasti ihmiset olisivat niistä olleet valmiita maksamaankin. Yleisellä tasolla taitaa olla tapana pyytää kaneista maksua, joka monesti näyttää olevan sama kuin kanin ostohinta. Toisaalta kyllä ymmärrän tämänkin, mutta mielestäni ei kuitenkaan ole oikein vaatia kanista koko sen hintaa vain muutaman kuukauden lainasta. Etenkään jos kanin palautuksen jälkeen kasvattaja aikoo sen myydä vielä eteenpäin. Jonkinlainen panttimaksu voisi olla parempi idea ja sellaisen saatan itsekin ottaa käyttöön tulevaisuudessa. Kanista maksettaisiin siis jokin summa, jonka saisi kuitenkin takaisin kun kanin palauttaa.

Jo ennen kanien muuttoa kesäkotiinsa on hyvä sopia miten menetellään jos kanille sattuu jotakin laina-aikana. Omien kanieni kohdallahan kävi juuri niin, että yksi kaneista kuoli kesäpaikassa. Itse en tästä mitään korvausta vaatinut. Periaatteena on, että jos kani hyvästä hoidosta huolimatta kuolee, niin ei voi mitään. Eri asia sitten jos kuolema johtuu selkeästi hoidon laiminlyönnistä. Kannattaa myös miettiä kuka kustantaa jos kani vaatii eläinlääkärihoitoa. Kolmas tärkeä etukäteen sovittava asia on se, onko kanilla ostomahdollisuus. Välillä kun käy niinkin ettei kania halutakaan palauttaa syksyn tullen.

Kenelle kesäkanit sitten sopivat? Paljon on olemassa ihmisiä, jotka muuten kaneista tykkäisivät, mutta eivät niitä ympärivuotisesti voi pitää. Kani pärjää kesällä mainiosti ulkona, jolloin se sopii allergiaperheeseenkin. Talveksi kanille ei välttämättä ole paikkaa, sillä kaikki ei kaneja sisälle halua, eikä kaikilta löydy pihasta sopivaa ulkorakennustakaan. Eräs perhe jonne meiltä kaneja meni asuu Suomessa vain kesäisin ja muuten ulkomailla. Tällöinkin kanin pitäminen vakituisena lemmikkinä olisi hankalaa. Kesäkanit ovat myös hyvä tapa tutustua kaneihin ja siihen onko valmiuksia pitää niitä vakituisesti. Kuinka paljon vähemmän kodinvaihtajia ja citykaneja olisi, jos kanista haaveilevat saisivat ensin joksikin aikaa kanin koeajalle ja selviäisi jaksaako kania varmasti hoitaa.

Kanille ei tietenkään ole hyväksi jatkuvasti vaihdella asuinpaikkaa ja siksi kesäkanijakson olisi hyvä kestää koko kesän yli. Oma vähimmäisaikani on kuukausi, jota lyhemmäksi aikaa kania ei ole mahdollista saada. Tämäkin on melko lyhyt aika kanille, mutta kun kesäkaneiksi valitsee reippaita ja sopeutuvaisia kaneja, ongelmia tuskin syntyy.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Syksy saapuu


Syksy se sieltä saapuu, vaikka välillä vielä hieman kesäisempääkin säätä on. Kanit asustelevat vielä onnellisesti ulkona. Jättitytöt tosin sisällä vuorostaan ovat, kun en niille ulkohäkkiä ehtinyt kesällä tehdä. Kanilakopissa on myös kolme poikaa, kun noiden parin uuden pupun johdosta ulkohäkit loppuivat kesken. Kanilassa majailee Julius ja Bumba, jotka menettivät häkkinsä jättipojille, sekä tyttölaumasta vieroitettu Domi. Syyskuun ajattelin kanit vielä ulkona pitää ja sitten pääsevät loputkin sisälle. Ei ulkonakaan vielä pitkään aikaan hätää olisi, mutta märkää ja tuulista alkaa yleensä syksyisin olla. Jotkin häkeistä ovat vielä suurimmilta osin maapohjaisia, joten ne ei ainakaan mukavia ole jos monta päivää sataa putkeen. Harkinnassa vielä on, jäisikö osa jättipojista talveksikin ulos. Se tietenkin vaatisi kunnon koppeja ja uusia häkkejä, enkä tiedä onko sellaisia aikaa rakennella.

Sisätiloihin muuton jälkeen yritän vihdoinkin kuvata videolle esittelyn kanilasta. Se kun viime vuonna kokonaan jäi toteuttamatta, vaikka tarkoitus oli. Itse kun en videoista blogeissa mitenkään erityisesti tykkää (tai tarkemmin jaksan niitä vain harvoin katsella), ei niitä tule omaankaan blogiin niin innokkaasti kuvattua. Vaikka moni taitaa videoista kyllä tykätä.




Moppea ei ole aikoihin blogissa näkynyt, mutta viime viikolla muistin ottaa kameran mukaan mummulaan. Olisi ollut kiva kuvata Moppea muualla kuin talon portailla, mutta Moppehan ei kertakaikkiaan pysy paikoillaan muualla kuin päätepisteessään. Eli ihailkaa tikkaita ja rapistunutta maalia seinissä! Kuvista näkeekin, että Mopella on taas karvanvaihto. Moppe kun on siitä erikoinen, että se vaihtaa karvansa täydellisesti monta kertaa vuodessa. Kauankohan mahtaa tähän uuteen turkkiinsa tyytyä ennen kuin on taas vaihdettava?


Koska postauksessa ei varsinaista aihetta ole, niin lätkäistään tämäkin kuva mukaan sekametelisoppaan. Jättikanien punnitus on ollut aina vähän hankalaa. Keittiövaakaan ne ei mahdu ja ihmisille suunnatut vaa'at saattavat heittää monellakin kilolla eri punnituskerroilla. Facobookin tuotantokaniryhmästä taisin lukea tämän hyvän niksin punnitukseen. Eli kalavaaka ja siihen joku kanin mentävä kassi roikkumaan. Tämä Tuuri kassi (samoja kuin Ikea kassit) toimi oikein hyvin, siihen mahtuu isompikin kani. Kalavaakakin löytyi Tuurista. Sitten vaan koko komeus kattoon roikkumaan ja kanit vuorotellen kassiin.


Kannattaa käydä muuten kurkkaamassa Karvapuusti blogista löytyvä arvonta!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Vuoden viimeiset


Viikko sitten, 3.9. syntyi vuoden viimeinen kanipoikue. Seuraavat poikueet syntyvät tuttuun tyyliin helmi-maaliskuussa, joten puolen vuoden tauko tässä tulee olemaan. Poikueen emänä toimii Fiona. Myös Aadan astutin vielä uudelleen pilalle menneen poikueen jälkeen, mutta se ei ole tiineeksi tullut. Uudelleen en sitä enää yritä astuttaa, sillä poikue menisi jo turhan loppuvuoteen. Uusi ranskispoikueyritys siis vasta ensi vuoden puolella.

Tämä nyt syntynyt poikue on hieman erikoisempi rotujen suhteen. Fiona on rodultaan belgianjätti, joskin hyvin pieni ja siro sellainen. Puhtaana se on myyty, mutta voi olla että taustalla muutakin on kuin vain belgianjättiä. Viisikiloinen mötikkä joka tapauksessa, oli mikä oli. Poikueen isänä taas toimii parikiloinen Paskis. Paskiksen emä on Luna ja isä Rolle, eli poika on puoliksi hermeliini ja toinen puolikas leijonaa ja tuntemattomia rotuja. Kuulostaa siis sivullisen korvaan varmasti melko erikoiselta yhdistelmältä. Kyseessä on tälläinen oma projektini. En oikein osaa sanallisesti kuvailla millaista jälkikasvua yhdistelmästä toivon, mutta päässä on kyllä tarkka kuva toivotun kaltaisesta kanista. Toiveena on että jälkikasvu perii rakennetta kummaltakin vanhemmaltaan ja lopputuloksena on hieman kookkaampi, kivarakenteinen kani. Tavoitteena oli saada myös musta otter värisiä poikasia, mutta tämän suhteen ei poikue onnistunut. Viidestä poikasesta kolme on tavallisia mustia ja kaksi mustia perhosia. Aika näyttää sattuuko kuviollisista toinen tai molemmat olemaan ottereita. Pienenä lisätoiveena on, että poikaset soveltuisivat esteille. Hakusessa ei ole estetykki kisoihin, mutta hieman tavallista parempi kani kotona harrastamiseen. Paskis ja Fiona ovat kumpikin aivan tykkejä pomppijoita, joskin vaan silloin kun saavat itse vapaasti hyppiä. Paskis hyppii yli ihan mistä vaan tielle sattuvasta esteestä. Fiona taas on vieraita ihmisiä kohtaan säikky ja muutamaan otteeseen se kesällä lähti pakoon tilannetta sellaisella vauhdilla, ettei kompostikehikot pahemmin pidätelleet. Pakoreitille sattuneen vadelmapusikon se ylitti sellaisella loikalla, että siinä olisi mennyt rikki samalla sekä kanien korkeus- että pituushyppy ennätykset. Haasteena onkin se, miten saada jälkikasvu hyppimään esteitä käskystä.

Naaraspoikasta toivoin jatkoa silmällä pitäen, mutta näyttää olevan vain yksi musta naaras poikueessa. Kuviollinen ehkä kuitenkin enemmän kiinnostaisi, joten saattaa olla että kuitenkin uroksen kotiin jätän. Mutta saa nähdä miten käy kun tuosta kasvavat. Luonteeseen täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota, kun mahdollisesti harrastuskani olisi hakusessa.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Nuoret jättikanit

Chica Chubb "Taika"
belgialaisranskalainen puoliluppakorvakaniini



Jolly Cotton "Pihvi"
belgialaisranskalainen puoliluppakorvakaniini


Taika ja Pihvi ovat pitkään olleet pystykorvia, kunnes aivan yllättäen päättivät kumpikin lupauttaa oikeanpuoleisen korvansa. Mahtavatkohan jäädä puolilupiksi, vai vieläkö tulee toiset korvat perässä? Nämä ovat kumpikin kamalan kivoja kaneja. Taikan kanssa on tullut enemmän seurusteltua, kun se virallisesti on se kotiin jäävä lapsi. Pihville on edelleen oma koti hakusessa. Kovin aktiivisesti en ole kotia kuitenkaan etsinyt, sillä poika on hyvin pieni ja hidaskasvuinen. Mieluusti sen kotona kasvatan ensin kunnon kokoiseksi, ennen kuin se lähtee eteenpäin. Pihvillä on myös erikoinen höttöturkki, jonka se on perinyt isältään Wellulta. Wellun turkki oli poikasena aivan samanlainen. Wellun kasvattaja asiasta silloin mainitsikin, että hänen ranskiksillaan kulkee tälläinen outo ominaisuus suvussa. Vielä aikuisenakin Wellun turkki on epätavallisen pehmeä ja takkuuntuva lyhytkarvaisen kanin turkiksi. Muutenkin Pihvi on tullut paljon isäänsä, eikä Wellun tavoin ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Taika taas on perinyt äitinsä älykkyyden ja on fiksun oloinen nuori.

Sebastian "Sebu"
belgianjätti


En varmaan muistanut viimeksi mainita pikkuisen belgiapojan nimeä, vaikka nimen se jo tulopäivänä saikin. Sebastianina tai Sebuna poika siis tunnetaan. Poikaa ei ole kasvattajan toimesta ole juuri käsitelty, joten käsittelyä se hieman jännittää. Kuitenkin kun pojan laskee jonkin tason päälle, se istuu siinä kiltisti ja tykkää jos sitä rapsutetaan. Ulkomuodoltaan Sebu on melko siro verrattuna vaikka Jättikseen, joka oli tullessaan aika muhku. Eiköhän tästä kuitenkin iso poika kasva!

Will Turner "Söpö"
belgialaisranskalainen pystykorvakaniini


Söpö on kotiutunut hyvin takaisin tänne synnyinkotiinsa. Oikeastaan se heti kuljetusboksista ulos päästyään oli kuin kotonaan. Söpö osaa iloita pienistäkin asioista ja tykkää riehua häkissään iloloikkaa heittäen. Vapaana en poikaa ole vielä ulkoiluttanut, mutta en usko asian tuottavan sille ongelmia. Luultavasti pysyy hyvin pihassa ja antaa ottaa kiinni mukisematta. Rapsutuksia Söpö rakastaa kovasti ja jaksaisi olla rapsuteltavana vaikka kuinka kauan. Nuoresta iästä huolimatta Söpö on jo melko urosmainen käytökseltään. Aluksi mietin että olisi voinut koittaa näitä nuoria uroksia yhdistellä porukaksi, mutta ei taida onnistua. Pihvi asuu toki edelleen yhdessä Rollen kanssa, mutta kaksi muuta poikaa saavat asustella yksinään.