torstai 6. elokuuta 2015

Tapahtui neljä vuotta sitten


Tasan neljä vuotta sitten meille saapui ensimmäiset kanit. Kaneja oli pitänyt tulla jo viimeiset kymmenen vuotta, mutta asia ei ollut oikein edennyt mihinkään. Ja toisaalta ihan hyväkin niin. Tuolloin en ollut vielä mitenkään ihan hirveästi kaneihin perehtynyt tai niistä innostunut. Tiesin toki jo ihan opiskeleuidenkin puolesta miten kania kuuluu hoitaa ja koulussa ja työssäoppimispaikoissa päässyt kaneja hoitamaankin. Kuitenkaan esimerkiksi roduista tai väreistä en juuri mitään tiennyt.

Tarkoituksena oli hankkia ihan vaan kaneja, sen enempää miettimättä millaisia ne olivat. Määrä sentään oli päätetty ja se tulisi olemaan kaksi tyttöä ja yksi poika. Kaneja varten pihalle rakennettiin kaksi ulkohäkkiä ja sisähäkit tulisivat olemaan sitten vasta syksyn murhe. Yllättäen itse kanien löytäminen tuntui olevan se vaikeampi homma (missä kuuluisa ylitarjonta?). Sopivan matkan sisällä kun ei tuntunut olevan yhtä ainuttakaan myytävää kania. Lopulta apulaan ilmeistyi muutaman lauseen ilmoitus myytävistä kaneista. Ilmoituksesta ei oikein selvinnyt mitään, ainoastaan vähän kanien väreistä ja että niitä oli yksi tyttö ja kolme poikaa. Tytöt haluttiin hankkia suoraan samasta paikasta, mutta poika päätettiin hakea tuolta. Aluksi tosiaan oli tarkoitus hankkia vaan yksi poika. Myyjä oli kuitenkin sen verran innokas myymään jo luovutusiän ylittäneitä kaneja ja itse taas ostan helposti jotain turhaakin jos vaan tarjotaan, että päädyttiin hankkimaan kaksi poikaa. Tiedossa kyllä oli, että veljekset tuskin tulisivat ikuisesti toimeen keskenään.

Kun kaneja lähdettiin hakemaan, ei vielä siinäkään vaiheessa ollut oikein tiedossa millaisia ne olisivat. Kuljetukseen sopivaa pahvilaatikkoakin oli hankala valita, kun kanien koosta ei ollut tietoa. Paikanpäällä selvisi kanien olevan leijonaristeytyksiä, eli mukavan pienikokoisia. Kanit asustivat isossa ulkotarhassa, joka oli jaettu tyttöjen ja poikien puoliin. Poikalapset olivat yhdessä isänsä kanssa ja luultavasti tuosta onkin lähtöisin positiivinen suhtautumiseni nuorten urosten asutuksesta aikuisten urosten kaverina. Pojista kaksi oli mustia ja yksi keltamusta japanilainen (toki niin hienoa värin nimitystä en silloin tuntenut). Japsi valikoitui tietenkin ensimmäisenä ja mustista otettiin se mikä sattui kasvattajan sylissä valintahetkellä valmiina olemaan. Mitään papereita tai ruokaa ei kanien mukaan saatu, mutta kuitenkin ihan kattava suullinen selitys kummastakin. Vaikka myyjä ei mikään kaniexpertti tainnutkaan olla, oli kanit hyvin hoidettuja ja lasten toimesta ihan mahtavasti käsittelyyn tottuneita.


Pupuset saivat nimikseen Rolle ja Jiri, kuten blogia pidempään seuranneet varmasti tietävätkin. Hienommat, viralliset nimet pupuille oli myös keksittävä ja ne olivat Rolling in the Deep ja Jirius Musta. Ehkä olisi voinut hieman yhteen sopivammat nimet kyllä keksiä...

Olen tainnut ennenkin mainita, että heti kanien tuloa seuraavana päivänä jouduinkin palaamaan jälleen koulun penkille ja viikot menivät asuntolassa asuen. Poikien nuoruusaika on siis tämän takia jäänyt itseltäni vähän hämärän peittoon. Viikonloppuisin ja lomilla puuhailin paljon pupujen kanssa, mutta muuten ne olivat muiden vastuulla. Kanit olivat pitkälti sellaisia lemmikkejä kuin olin kuvitellutkin. Mieleen on jäänyt ainoastaan pelletin/seoksen syönti heti, joka marsuihin tottuneena hieman kummastutti. Marsuille olin tottunut antamaan kerralla koko kupillisen ruokaa, jota ne sitten söivät pieniä määriä kerralla seuraavan viikon. Kanien kohdalla kävi kuitenkin pian selväksi, että niitä ei ihan samalla tyylillä voi ruokkia.


Syksyn tullen kaneille (joita siinä vaiheessa oli jo neljä) rakentui lampolaan omat häkit. Kätevästi häkkien rakennus oli samalla myös opinnäytetyöni. Nykyään mietin välillä, miten hauskaa olisi tehdä päivitetty versio kyseisestä työstä. Sekä kanien, että häkkien määrä on hitusen päässyt tuosta kasvamaan...

Kaikenkaikkiaan sanoisin, että Rolle ja Jiri olivat ihan täydellisiä ensikaneja. Jiriähän ei enää ole, se menehtyi vajaa vuosi sitten, luultavasti tapaturmassa vioittuneiden hampaiden aiheuttamien ongelmien vuoksi. Rolle kuitenkin kuuluu edelleen porukkaan ja nytkin puputtaa tyytyväisenä ruokaa kahden hoitolapsensa kanssa.

Lauantaina tulee muuten kuluneeksi neljä vuotta myös jostakin muusta tapahtumasta. Nimittäin tämän blogin perustamisesta. Uusien lemmikkien innostamana päätin laittaa blogin pystyyn ja tässä ollaan edelleen. Oikeastaan on todella hauskaa, että blogi sisältää koko kanihistorian. Miten kahdesta tuli kaksikymmentä? Vanhoja postauksia on kiva aina välillä lueskella ja samalla nähdä kuinka on sekä bloggaajana, että kanien hoitajana kehittynyt. Saapi nähdä jaksaisiko lauantaina kirjoitella jotain juhlapostausta. Arvonta tai muu kilpailu olisi ollut myös kiva, mutta ei ainakaan ihan vielä lauantaille taida toteutua. Ehkä kuitenkin ensiviikolla voisi jotain kivaa järjestää.

1 kommentti:

  1. Hyvin kirjoitettu postaus.:) Mie omistan tällä hetkellä kaksi kania, saas nähä onko mullakin tulevaisuudessa kaksikymmentä kania. :D
    Voit käydä seuraamassa meidän kuulumisia täältä; popparipuput.blogspot.fi/ :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)