maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kohta vuosi yhteiseloa


Ensikuussa tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun pieni oranssi-valkoinen kissanpentu saapui tänne. Pörrön kuolemasta oli kulunut jo viitisen vuotta, eikä Pedolla ollut tuona aikana ollut kissakaveria. Koskaan Peto ei ole erityisesti muista kissoista tykännytkään, joten vaarille oli aluksi järkytys että taloon muutti toinen kissa. Pari ensimmäistä viikkoa kissojen kaikki kohtaamiset johtivat siihen, että Peto pörhisti häntänsä ja usein vielä sähisten läpsi uteliasta kissanpentua kauemmas. Vaikka aikuisetkaan kissat eivät ole Pedon mieleen koskaan ollut, on pentuja se suorastaan vihannut. Pörrön kanssahan Peto ehti yhdet pennut tehdä ennen leikkausta ja ne saivat sen näkemään pahemman kerran punaista.

Lopulta Pedon oli hyväksyttävä se, että Manu oli tullut jäädäkseen. Seuraavat ongelmat alkoivat Manun kasvettua isommaksi. Roolit vaihtuivat ja yllättäen Manu olikin se, joka kiusasi Petoa. Kollit ottivat jatkuvasti painimatsia. Manusta se ehkä oli hauskaa, mutta ei viisitoistavuotiaasta vaarista. Nyt on Manukin kuitenkin jo rauhoittunut ja kollit tulavat hyvin toimeen keskenään.

Peto on kovin pieni ja siro ollakseen kolli. Manusta taas on kasvanut ihan valtavan kokoinen. Korkeuseroa kissoilla on viitisen senttiä ja Peto näyttää ihan kissanpennulta Manun rinnalla. Hyvä puoli Manun tulossa oli se, että Peto alkoi taas syömään monipuolisesti. Pörrön kuoleman jälkeen se lopetti melkeimpä kaiken muun kuin kuivaruuan syönnin. Toisen kissan kanssa se alkoi jälleen syödä monipuolisesti, sillä ainahan pientä kilpasyömistä eläinten välillä on.

Hitaasti, mutta varmasti kolleista on tullut hyvät ystävät ja kaveria kyllä etsitään, mikäli sen olinpaikka ei ole tiedossa.




1 kommentti:

  1. Vastahan Manu oli pentu :o En oo muuten koskaan tajunnu, että se on noin iso kooltaan!! :D

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)