keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kania myymässä

Joskus aikoja sitten olen blogissa julkaissut postauksen kanin ostamiseen liittyen. Nyt olisikin sitten kanin myyminen vuorossa. Eli miten tulisi toimia, mikäli on tarvetta etsiä kanille uusi koti?


Kaikkein parasta tietenkin olisi, mikäli kanille löytyisi ottaja tuttavapiiristä. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja kanille on löydettävä koti muualta. Helpoin tapa on ilmoitella myytävästä kanista netin välityksellä. Hyviä paikkoja ilmoitella on apula, eläin.fi, tori.fi, puput.us, petsie ja facebookin kaniryhmät. Ilmoittelussa voi käyttää myös vanhanaikaisempaa tapaa, eli viedä paperisia ilmoituksia vaikkapa eläinkauppojen ilmoitustauluille. Itse kokeilin tätäkin tapaa ensimmäisen kanipoikueen kohdalla, mutta täytyy sanoa ettei yhtäkään kyselyä niiden perusteella saanut.

Millainen sitten on hyvä myynti-ilmoitus?

Usein huomio kiinnittyy ensin kuvaan, joten sellainen olisi hyvä ilmoituksesta löytyä. Kuvaton ilmoitus katoaa helposti muiden joukkoon ja saattaa jäädä kokonaan huomaamatta. Kuvan laadulla on myös yllättävän iso merkitys siihen, millaisen mielikuvan ilmoituksesta saa. Kukaan tuskin valitsee kania myyjän valokuvaustaitojen perusteella, mutta suosittelen silti panostamaan kuvan laatuun.


Kumpi kuvista antaa paremman ensivaikutelman myyjästä?

Kuvan lisäksi myös tekstiin on syytä panostaa. Kattava kuvaus kanista ja oikeinkirjoitus antaa paljon paremman ja asiallisemman kuvan myyjästä, kuin kahden lauseen ilmoitus ilman pisteitä, pilkkuja tai isoja kirjaimia.

Ennen ilmoituksen laatimista on hyvä ottaa selville mitä on myymässä. Myyntipalstoja selaillessa saa aina naureskella mitä erikoisemmille kaneille. Löytyy puhdasrotuista kääpiökania, belgianjättiä, joka kuvan perusteella on parikiloinen leijonanharjasristeytys, kääpiöluppakorvakaniinia, harjaksellista hermeliiniä ja vaikka mitä muuta. Kokemattomampi ostaja saattaa saada ikävästi väärää tietoa ja kaneista enemmän tietävä hankkii mahdollisesti kaninsa kokonaan muualta.

Omasta mielestäni asialliseen ilmoitukseen kuuluu myös myyjän nimi. On ymmärrettävää ettei kaikki halua kokonimeään esille nettiin laittaa, mutta pelkästään jo se pelkkä etunimikin on parempi kuin vaikka "kääpiöluppafani".


Kun sopiva ilmoitus on laadittu ja julkaistu, alkaa hankalin vaihe eli sopivan kodin valinta. Vastuullinen myyjä ei myy kania heti ensimmäiselle halukkaalle sen enempää kyselemättä, vaan valitsee huolella kanilleen sen täydellisimmän kodin. Joskus voi toki käydä tuuri ja ensimmäinen kyselijä voi tälläisen kodin kanille tarjota.

Hyvin todennäköisesti myytävästä kanista tulee sekä asiallisia yhteydenottoja, että myös niitä vähemmän asiallisia. Siinä myyjällä onkin kova työ erotella nämä kaksi toisistaan. Yleisesti voi sanoa, että aidosti asiasta kiinnostunut ostajaehdokas kertoo jo ensimmäisessä viestissään laajasti tulevasta kodista. Yleistää ei kuitenkaan voi. Nykyaikana moni selaa nettiä kännykällä ja kaikki joilla asiasta on komemusta, tietää varmaankin ettei kännykällä ole kiva näpytellä kovin pitkää romaania. Osa ihmisistä ei myöskään kykene syystä tai toisesta kirjoittamaan hienoja ja pitkiä tekstejä. Viesti voi vaikuttaa lapsen kirjoittamalta, vaikka todellisuudessa sen takana olisi aikuinen ja vastuullisen kodin kanille tarjoava ihminen. Ei ole siis ollenkaan hullumpi ajatus ottaa puhelinta käteen ja keskustella puhelimitse ostajaehdokkaiden kanssa.

Itse saatan välillä googlailla ostajaehdokkaiden nimiä ja sähköpostiosoitteita, jos ostaja vaikuttaa jollain tapaa oudolta. Tämä on varsin hyvä keino selvittää millainen henkilö on kyseessä. Lähes joka ihmisestä kuitenkin löytyy jotakin tietoa netistä. Enkä nyt tosiaankaan tarkoita esim. perusteellista facebook profiilien syynäämistä, vaan ihan yleisesti millaisia hakutuloksia ihmisestä tulee. Muutaman kerran olen esimerkiksi löytänyt kania kyselleen ihmisen kirjoituksia keskustelupalstoilta ja kirjoitusten perusteella unohtanut koko ostajan. Jos sama ihminen on lyhyellä ajalla etsinyt myytävää yksilöä joka eläinlajista mitä voi lemmikkinä pitää, ei ihan houkuta kania tälläiselle ihmiselle myydä.

Kanin hinnasta tinkivät tai muita ihmeellisiä vaatimuksia esittävät ostajat hylkään myös suoralta kädeltä ja näin toivottavasti toimivat muutkin. Jos kani pitäisi saada ilmaiseksi ja kotiin kannettuna, sen hyvinvointiin ollaan tuskin valmiita panostamaan jatkossakaan.


Mikäli myytävä kani on oma kasvatti, sille kannattaa tehdän jonkinmoiset paperit mukaan. Esimerkiksi kaniyhdistyksen sivuilta löytyy tulostettava "lemmikkikanin tiedot" lomake, jotka käy sekä rotukaneille että risteytyksille. Itseäni ainakin kovasti harmittaa, että edelleen hyvin harva antaa risteytyskanin mukana kunnollisia tietoja ostajalle. Jos kani ei ole oma kasvatti (eikä edellinen omistaja ole papereita antanut), kannattaa silti koota kanin tietoja paperille ostajalle annettavaksi. Paperilla ne pysyvät paljon paremmin muistissa, kuin vaikka sähköpostin uumenissa tai pelkästään ostajan päässä. Ensimmäistä kaniaan hankkiva ostaja arvostaa myös varmasti sitä, mikäli saa mukaan kirjalliset hoito-ohjeet.

Jotta kanin vatsa ei menisi uudesta ruuasta sekaisin, sen mukana tulisi antaa hieman tuttua pellettiruokaa sekä tietenkin kertoa mitä ja kuinka paljon kani on mitäkin tottunut syömään. Pellettiä tulisi antaa mukaan suunnilleen sen verran, että se riittää ensimmäisen viikon-parin tarpeisiin.

Ennen uuteen kotiin luovutusta suosittelen "huoltamaan" kanin myyntikuntoon. Tähän sisältyy ainakin kynsien leikkuu, pitkäkarvaisella kanilla mahdollisten takkujen selvittely sekä kanin yleinen tarkastaminen. Onko hampaat ok, sukupuoli se mitä pitääkin ja kani terveen oloinen?

Vastuunsa kantava myyjä on valmis auttamaan myymäänsä kania koskevissa asioissa vielä senkin jälkeen kun se on uuteen kotiin muuttanut. Tästä toki kannatta mainita ostajelle myyntihetkellä, kuten myös esim. mahdollisesta hoitopaikka mahdollisuudesta yms.


Mikäli kokee tarpeelliseksi, voi kanista ottaa varaushetkellä varausmaksun, joka vähennetään kanin lopullisesta hinnasta. Normaalisti varausmaksu palautetaan varaajalle vain, jos kani kuolee, sairastuu tai ei jostain muusta syystä sovellukaan myytäväksi. Varusmaksu on hyvä tapa karsia katoamistemput tekeviä ostajia (niitä kun tuntuu valitettavasti aina löytyvän). Itselläni on tapana ottaa varusmaksu vain, jos kani on luovutusiän jälkeen vielä pitkään varattuna. Jokainen kuitenkin tekee kuten parhaaksi näkee.

Kanin varaamisen on sujuttava myös toisinpäin. Useasti kuulee kuinka ostaja on varannut kanin ja myöhemmin saanutkin kuulla sen menneen toiselle ostajalle (yleensä sille, joka on pystynyt hakemaan kanin jo aiemmin). Tämä on erittäin epäreilua ostajaa kohtaan ja ihmettelen kovasti kuinka joku edes viitsii tehdä näin. Etenkin lapselle voi olla kova pettymys (ja toki aikuisellekin), kun kauan odotettua lemmikkiä ei voidakaan kotiin hakea. Sopimuksista on siis pidettävä kiinni.


Useimmiten ostaja hakee kanin myyjän luota, mutta kanin luovutus voidaan sopia myös muualle ja joskus myyjä ja ostaja eivät kohtaa ollenkaan kasvotusten, vaan joku muu hoitaa kanin luovutuksen. Ihmiset liikkuvat paljon, joten suurikaan välimatka myyjän ja ostajan välillä ei ole välttämättä este. Lähes aina löytyy joku tuttu, tutuntuttu tai kokonaan vieras ihminen, joka on valmis kania kuskaamaan. Myyjän kannattaa jo etukäteen miettiä mahdollisia kuljetusmahdollisuuksia ja mainita näistä myynti-ilmoituksessa. Näin saattaa löytyä enemmän ostajaehdokkaitakin.

3 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen ja kattava postaus! :) Aihe ei ole itselleni mitenkään ajankohtainen, mutta varmasti tästä on jollekkin hyötyä!

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä postaus! Tarpeellinen minulle keväämmällä :) tack!

    VastaaPoista
  3. Tosi hyviä vinkkejä ja muutenkin asiaa! Itselle tulossa (kovasti ainakin toivotaan tulevaksi) ensimmäinen kanipoikue ensikuussa :) ja keväämmällä itselläkin sitten hyvien kotien etsintä tiedossa.

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)