lauantai 28. helmikuuta 2015

Nella mamma



Nellasta oli tullut yöllä äiti. Oli muuten todella pienestä kiinni, ettei saanut poikuetta omana syntymäpäivänään. Eilen Nella nimittäin täytti vuoden.

Alunperin Nella suunnitteli pesää mökkiinsä, mutta lopullinen pesä oli tehty häkin nurkkaan. Hauska juttu oli, että Nellan pesä oli samanlainen kuin millaisen sen emänemä Luna aina teki. Eli kuoppa heinäkasaan, valtavasti karvaa ja poikaset karvan sekaan. Kaikki muut kanit meillä on aina lopuksi vielä peittänyt pesän heinällä, mutta Nella (kuten Lunakin aina) oli jättänyt pesän "auki". Varmuudeksi laitoin pesän päälle itse hieman heinää, kun lampola ei kuitenkaan mikään lämmin paikka ole. Vaikka eipä noilla tuolla pesässä vaikuttanut kylmä olevan.

Poikasia pesästä löytyi yhteensä kuusi. Yksi poikasista oli tummempi (ilmeisesti musta otter) ja myös pari mustaa perhosta/viittaa pesässä oli. Mielestäni myös sinistä väriä oli yhdessä tai kahdessa havaittavissa, eli kyllä Nella sitä sinistä taitaa kantaa. Isänähän näillä on Julius, joten myös x-kirjavia poikasia voi joukossa olla. Ei tule olemaan helppo homma valita minkä näistä itse pitää, kun jo pelkästään värien suhteen ovat hirmu hienoja.

torstai 26. helmikuuta 2015

Viikon vanhoja vauvoja

Wendyn poikaset syntyivät viikko sitten joten otin niistä nyt ensimmäiset yksittäiskuvat. Kamera ei jostain syystä suostunut käyttämään salamaa, joten kuvista tuli aika tummia. Ehkä ensikerralla sitten parempia. Kohtapuoliin näille pitäisi syntyä myös sukulaisia, sillä Nella pitäisi viimeistään lauantaina synnyttää. Kovasti jo masussa potkitaan.

Poikanen 1


 
 Poikanen 2
 


Poikanen 3



Poikanen 4


 
Ensimmäinen on väriltään madagaskar, toinen mahdollisesti sinikelta japanilainen (tästä en ole ihan varma), kolmas keltamusta japanilainen ja neljäs madagaskar ylikuvioituneella perhoskuviolla/alikuvioituneella vitalla. Tämä viimeinen poikanen on joukon ainut MM harjaksinen yksilö, joten siitä syystä kyljet on vielä kaljut. Näkyvää x-kirjavuutta ei poikasille harmi kyllä tullut (ellei jollain nyt satu pieni valkoinen pilkku nenässä olemaan). Poikasten sukupuolia alan katsella ensiviikolla.



torstai 19. helmikuuta 2015

Vauvakaneja!


Wendylle oli yöllä syntynyt neljä pulleaa poikasta. Ainakin yksi japsi näyttäisi joukossa olevan, ehkäpä toinenkin. En nyt vielä hetkeen ota poikasista kunnolla kuvia, sillä kanila ei mikään lämmin ole. Ovat vain sen muutaman sekennun poissa pesästä, kun tarkistan että kaikki on hyvin. Eli lisää kuvia tulossa vasta sitten kun saavat hieman karvaa pintaansa. Hienon pesän oli Wendy tehnyt. Lastenhoitoapuakin näyttää olevan tarjolla, sillä Limona ja Rumba kovin innokkaina peittelivät ja vahtivat pesää siinä missä Wendykin. Nämähän ovat siis Limonan lapsenlapsenlapsenlapsia, joten tottakai niistä täytyy huolta pitää.

Myös Panda oli synnyttänyt, mutta sen poikue ikävä kyllä oli epäonnistunut. Kunnon pesä oli kyllä rakennettu, mutta kaikki kolme poikasta olivat kuolleina ympäri häkkiä. Joko synnytys on ollut vaikea tai sitten Luna on häiriköinyt kriittisellä hetkellä. Lunan tosiaan annoin olla Pandan kanssa, kun mitään ongelmaa ei vaikuttanut olevan. Nellan jo muutama päivä sitten erotin kolmikosta, kun se ei antanut Pandalle ja Lunalle hetken rauhaa. Mietiskelen vielä astutanko Pandan uusiksi vai unohdetaanko koko juttu. Edelliset poikasensa se hoiti hienosti, joten tämä oli nyt vain huonoa tuuria.

Myös Nellalle pitäisi poikasia jossain vaiheessa tulla. Sitä aika kauan yritin astuttaa ja ensimmäisestä näkemästäni onnistuneesta astumisesta laskettuna poikasia olisi odotettavissa viikon päästä. Olen kuitenkin alkanut epäillä olisiko Nella tullut kuitenkin jo aiemmin tiineeksi. Sillä on nyt jo todella valtava maha ja pesääkin se on rakennellut ahkerasti. Voi siis olla että poikasia syntyy jo aikaisemmin.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Pientä muutosta


Blogin banneri vaihtui ja samalla myös blogin nimeen tuli pikkuinen muutos. Nimi siis lyheni ja on nyt pelkkä Sekalainen sakki. Tämä muutos nimeen on ollut jo pidempään mietinnässä. Ennen blogiin tuli kirjoitetultua enemmän omiakin asioita, mutta nykyisin nämä ovat vähentynyyt huomattavasti. Oma nimimerkki blogin nimessä siis tuntui vähän turhalta, kun kuitenkin aika harvoin enää mitän omasta elämästäni kirjoittelen. Eli tällä mennään jatkossa. :)

maanantai 16. helmikuuta 2015

Vauvakuumetta ilmassa

Tänään sekä Wendyllä, että Pandalla on 28. tiineyspäivä menossa. Ihan pian pitäisi siis olla pikkupupuja syntymässä. Eniten näin talvipoikasten kohdalla jännittää se, osaako emot tehdä riittävän lämpöiset pesät pikkuisille. Panda asuu lampolan puolella, jossa lämpötila on reilusti plussan puolella. Silti lämmin pesä on toki poikasille tärkeä. Wendy taas asustaa muun tyttölauman kanssa omassa "pihatossaan", jossa lämpötila on seinän luukun takia alhaisempi. Onneksi parin päivän päästä on taas luvattu leudompaa ja toivonkin että tytöt jaksavat siihen asti pitää poikaset masussaan.


Wendyhän siis astutettiin Oliverilla, joten leijonanharjasmaisia poikasia olisi luvassa. Wendyssä itsessään on reilu 80% leijonaa. Oliverin leijonaprosentista ei ole tarkkaa tietoa, mutta veikkaisin että yli puolet taitaa pojasta leijonaa löytyä. Lisäksi kummaltakin löytyy taustalta kääpiöluppaa ja hieman muitakin rotuja. Koska Wendyllä on MM harjas ja Oliverilla Mm, saavat kaikki poikaset jonkinlaisen harjaksen.

Mahdollisia värejä yhdistelmästä on ainakin madagaskar, keltamusta japanilainen ja luonnonkeltainen. Myös yllärivärit tietty mahdollisia. Kaikkia värejä voi syntyä myös viittoina/perhosina sekä x-kirjavina.

Luonteeltaan kummatkin vanhemmat ovat todella mahtavia, joten poikasistakin pitäisi tulla seurallisia, luultavasti rauhallisemman puoleisia pörröpalloja.

Unelmapoikanen tästä yhdistelmästä olisi keltamusta japanilainen x-kirjava ss, MM harjaksella varustettuna. Sukupuolitoiveena olisi naaras, jotta poikanen voisi jäädä laumaan asumaan sukulaistensa luo. Ja sukua todellakin piisaa, sillä emälinjassa Wendy on jo kolmannen polven oma kasvatti. Loppupeleissä toki itselle jäävän poikasen määrää luonne, mutta en usko että poikueeseen sellaista poikasta syntyy, jonka luonteesta en pitäisi.

Wendyn maha ei mikään ihan valtavan suuri ole, joten pienehkä poikuetta odotan. Wendy tosin on itsekin peräisin hyvin pienestä vatsasta, josta lopulta tuli ulos seitsemän poikasta.


 

Pandan sulhasena toimii Bumba. Panda on leijona/hermeliini mix ja Bumbassa taas on puolet kääpiöluppaa, leijonaa ja ripaus tuntemattomia rotuja. Poikasissa tulee siis olemaan kaikkia kolmea yleisintä kääpiörotua. Vanhemmat ovat Mm harjaksisia, joten poikueeseen voi syntyä harjallisia ja harjattomia.

Odotettavissa olevia värejä ovat mustat ja madagaskarit. Kumpikin väri myös perhosena ja/tai otterina mahdollisia. Yllätyksiä en usko syntyvän, mutta eihän sitä koskaan voi varmaksi sanoa.

Mikäli poikaset perivät yhtään vanhempiensa luonnetta, niistä olisi tulossa kilttejä, seurallisia ja rapsutuksia rakastavia. Bumba ja Panda ovat kumpikin myös melko alistuvaisia, joten jos poikaset sen piirteen perivät, tulevat todennäköisesti hyvin porukassakin toimeen.

Touhon jälkeen jäin kaipaamaan laumaan musta otter väristä kania, joko pienellä takatukalla tai kokonaan ilman. Sellainen olisi siis unelmapoikanen ulkonäöllisesti. Toisaalta myös madagaskar otter olisi aika hieno. Tämänkin poikueen kohdalla tottakai luonne lopuksi ratkaisee kuka lähtee ja kuka jää. Tämä poikue on muuten siitä historiallinen, että se tulee olemaan ensimmäinen kasvatti-kasvatti yhdistelmästä syntynyt poikue. Viime kesänä sellainen piti jo tullakin, mutta valitettavasti silloinen Tildan poikue epäonnistui. Toivottavasti tällä kertaa on parempi onni.

Pandan vatsan koon perusteella voisi olla isompikin poikue tulossa. Tytön masu oli kuitenkin viimeksikin hyvin suuri, vaikka poikasia oli vain viisi. Saman kokoluokan poikuetta odottelen tälläkin kertaa. Mahtaakohan kumpikaan veikkaus poikasten määrästä osua oikeaan?

torstai 12. helmikuuta 2015

Ruokinta

Edellisestä ruokintapostauksesta on jo aikaa, joten kirjoittelin uuden postauksen ruokintaan liittyen. Pelletin suhteen voi jossain vaiheessa tulla muutoksia, kun tuo Rabbit Royale on ilmeisesti poistumassa agrimarkettien valikoimista. Saa nähdä löytääkö sitä sitten enää mistään ja kuinka helposti.


Vesi
Vettä kaneilla on tottakai aina tarjolla. Vesi juodaan normaalisti pulloista, joihin vaihdan veden päivittäin. Pahoilla pakkasilla käyttöön otetaan juomakupit, jotka sulatan vähintään kahdesti päivässä. Aika hyvin kanit osaavat niitä tosin itsekin sulina pitää. Kesällä kovien helteiden aikaan saatan myös antaa laumoille (etenkin jos poikasia joukossa) pullon lisäksi vesikipon, jotta varmasti tajuavat juoda riittävästi.


Heinä
Heinää on myös aina runsain mitoin tarjolla. Heitän heinät suoraan häkkeihin, joilloin ne tarjoavat samalla virikettä kaneille. Heiniä on kiva kaivella ja kasan alle voi mennä vaikka piiloonkin. Heinää annan aina kunnon kasat kerralla, joskun ihan yhden siivunkin per kani. Luppalauma asustaa sen verran tilavassa asunnossa, että niillä on aina koko paali (tai useampi) kerralla häkissä. Heinää menee paljon hukkaankin, mutta sen suhteen ei onneksi ole ongelmaa. Kesäisin heinää kun usein tarjotaan enemmän kuin voidaan ottaa.


Pelletti
"Pellettinä" puput syövät Rabbit Royale seosta, joka tälläisille pienille kaneille sopivan kevyttä sapuskaa. Jäteille on pitänyt jo vaikka kuinka kauan miettiä jotain tujumpaa tavaraa, mutta en ole vieläkään keksinyt mitä se voisi olla. Vähän aikaa sitten aloin lisätä RR:n sekaan myös hieman kauraa, lähinnä talvea ajatellen. Perusannos seosta on 60 ml mitallinen/kani. Luna, Nella ja Panda saavat vähemmän, eivätkä kauraa ollenkaan, sillä osaavat varsin tehokkaasti kerätä vararavintoa vatsan ympärille. Jäteillä taas annos on hieman suurempi. Kesäaikaan seosta saavat säännöllisesti lähinnä imettävät emot poikasineen. Muille sitä annan satunnaisesti ja vain vähän kerralla.


Mössö
Rabbit Royalen ja kauran lisäksi puput saavat noin ruokalusikallisen turvotettua Greenlineä aina silloin kun jaksan ja muistan sitä turvottaa. Tämä ei siis ihan jokapäiväinen ruoka ole. Greenline on ruokinnassa mukana Rabbit Royalea paremman valkuaispitoisuuden vuoksi.


Tuore
Tämän kokoiselle laumalle en pysty enää päivittäin tuoretta tarjoamaan, ihan kustannussyistä. Pelkkää porkkanaa menee jo melkein kaksi kiloa kerralla ja sitähän ei suositella jatkuvasti syöttämään. Jos alkaisin päivittäin tarjoamaan salaatteja tai muuta vastaava, olisin hyvin pian vararikossa. Talviaikaan puput saavatkin tuoretta vain pari kertaa viikossa. Mahdolliset poikaset ovat poikkeus, sillä niitä on toki tärkeää totuttaa erilaiseen tuoreeseen.

Kesällä tilanne on toinen, kun ulkoa saa kerättyä vaikka mitä herkkuja. Silloin puput saavat päivittäin niin paljon ruohoa, voikukkaa yms. kuin vain jaksavat syödä. Yhtäkään herkkävatsaista kania ei meiltä onneksi löydy, joten tuoretta saa kantaa kaneille ihan kottikärrykuormia kerrallaan.

Kova purtava
Pupuilla on yleensä aina häkissään oksia jyrsittäväksi. Talvella kuusenoksat ovat suosikkeja. Kesällä taas lehtipuiden oksat, joissa on lehdet mukana.


Herkut
Herkkuja syötän pupuille hyvin vähän. Meidän puput ovat niin ahneita, että herkkuna menee ihan se päivittäinenkin ruoka (jos jostain syystä täytyy kania herkuilla palkita). Välillä kuitenkin jostain tarttuu mukaan erilaisia herkkuja (suosin lähinnä JR Farmin tuotteita). Nytkin pupujen herkkulaatikossa on kyllä viime huhtikuussa ostettuja nameja, joten tämä ehkä kertoo jotain herkkujen syötön aktiivisuudesta.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Marsujen asunto

Marsujen häkki oli koko kevään ja kesän keittiön lattialla niin, että luukku oli auki 24/7 ja marsut saivat kulkea ulos ja sisään oman mielensä mukaan. Peto on jo niin vanha vaari, ettei se marsuista välitä ja marsut ja kissa pystyivät sulassa sovussa elämään. Elokuussa kuitenkin tuli Manu, jonka mielestä marsut ovat kivoja leluja (siinä mielessä aika outoa, että kaneja se taas pelkää). Manun tulon jälkeen marsujen vapaana vipellys mahdollisuudet vähenivät, eikä häkki voinut olla enää jatkuvasti auki. Marsujen vanha häkki oli metrin pituinen, eli vähän liian pieni jatkuvaan asumiseen. Marraskuussa tilasinkin marsuille isomman, 120cm pituisen häkin.

Marsut on muutamaa erityistapausta lukuun ottamatta asuneet aina keittiössä, mutta ennen joulua otin ne omaan huoneeseeni asumaan. Kun tilaa oli enemmän käytössä, yhdistin marsujen molemmat häkit yhdeksi isoksi. Käytännössä siis vain nostin kummastakin häkistä päädyt ylös ja laitoin häkit vastakkain.


Tässä siis marsujen asunto kokonaisuudessaan, yhteensä 220cm pituutta.


Pienempää häkkiä marsut käyttävät paljon vähemmän ja sitä ei edes kovin usein tarvitse siivota. Häkin toisessa päässä on mökki ja juomakuppi.


Häkin toisessa päässä on kulmamökki ja sen päällä peti, joka on Ilonan lempipaikka. Puusillasta olen tehnyt rampin, jota pitkin tytöt voivat vaihtaa häkkiä.


Häkkien liitoskohdassa on aika iso rako, sillä häkit ovat eri levyiset. Joku marsu tuosta saattaisi karatakin, mutta näitä tyttöjä se ei onneksi kiinnosta. Raosta saa helposti annettua marsuille ruokaa tai rapsutettua niitä, joten ihan kätevähän tuo on.


Isommassa häkissä on sinisellä fleecellä päällystetty jakkara, jonka kautta marsut pääsevät rampille. Lisäksi häkissä on puusillasta tehty tunneli ja mökki. Tässä häkissä on myös juomapullo ja ruokakippo Rabbit Royalea varten.

Heinähäkki ei ainakaan toistaiseksi ole käytössä, vaan heinän heinät marsuille häkin pohjalle. Sinne marsut kuitenkin heinät heti repivät, joten aivan sama onko heinähäkkiä vai ei. Varsinainen syy heinähäkistä luopumiseen on kuitenkin se, että vei häkkirakennelman etusivusta liikaa tilaa. Nyt marsut näkevät paremmin ulos häkistä.

torstai 5. helmikuuta 2015

Mahdoton tehtävä?

Tavoitteena saada kiva rivikuva kaneista. Mutta miten se onnistuu? Tässä tarina erään kuvan kulisseista.

Kanit riviin kahden avustajan voimin

Kanien ensimmäinen pakoyritys

Kaksi alistuu kohtaloonsa, kaksi koittaa vielä karata

Yksi haluaa nähdä kameran lähempää

Rivi suorassa, mutta sopivat ilmeet hukassa


Avustaja yrittää poistua paikalta


Myös yksi kani päättää poistua paikalta

Kanit uudelleen riviin


Toinen yritys ilman avustajaa

Ja kuva vihdoin onnistuu!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kania myymässä

Joskus aikoja sitten olen blogissa julkaissut postauksen kanin ostamiseen liittyen. Nyt olisikin sitten kanin myyminen vuorossa. Eli miten tulisi toimia, mikäli on tarvetta etsiä kanille uusi koti?


Kaikkein parasta tietenkin olisi, mikäli kanille löytyisi ottaja tuttavapiiristä. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja kanille on löydettävä koti muualta. Helpoin tapa on ilmoitella myytävästä kanista netin välityksellä. Hyviä paikkoja ilmoitella on apula, eläin.fi, tori.fi, puput.us, petsie ja facebookin kaniryhmät. Ilmoittelussa voi käyttää myös vanhanaikaisempaa tapaa, eli viedä paperisia ilmoituksia vaikkapa eläinkauppojen ilmoitustauluille. Itse kokeilin tätäkin tapaa ensimmäisen kanipoikueen kohdalla, mutta täytyy sanoa ettei yhtäkään kyselyä niiden perusteella saanut.

Millainen sitten on hyvä myynti-ilmoitus?

Usein huomio kiinnittyy ensin kuvaan, joten sellainen olisi hyvä ilmoituksesta löytyä. Kuvaton ilmoitus katoaa helposti muiden joukkoon ja saattaa jäädä kokonaan huomaamatta. Kuvan laadulla on myös yllättävän iso merkitys siihen, millaisen mielikuvan ilmoituksesta saa. Kukaan tuskin valitsee kania myyjän valokuvaustaitojen perusteella, mutta suosittelen silti panostamaan kuvan laatuun.


Kumpi kuvista antaa paremman ensivaikutelman myyjästä?

Kuvan lisäksi myös tekstiin on syytä panostaa. Kattava kuvaus kanista ja oikeinkirjoitus antaa paljon paremman ja asiallisemman kuvan myyjästä, kuin kahden lauseen ilmoitus ilman pisteitä, pilkkuja tai isoja kirjaimia.

Ennen ilmoituksen laatimista on hyvä ottaa selville mitä on myymässä. Myyntipalstoja selaillessa saa aina naureskella mitä erikoisemmille kaneille. Löytyy puhdasrotuista kääpiökania, belgianjättiä, joka kuvan perusteella on parikiloinen leijonanharjasristeytys, kääpiöluppakorvakaniinia, harjaksellista hermeliiniä ja vaikka mitä muuta. Kokemattomampi ostaja saattaa saada ikävästi väärää tietoa ja kaneista enemmän tietävä hankkii mahdollisesti kaninsa kokonaan muualta.

Omasta mielestäni asialliseen ilmoitukseen kuuluu myös myyjän nimi. On ymmärrettävää ettei kaikki halua kokonimeään esille nettiin laittaa, mutta pelkästään jo se pelkkä etunimikin on parempi kuin vaikka "kääpiöluppafani".


Kun sopiva ilmoitus on laadittu ja julkaistu, alkaa hankalin vaihe eli sopivan kodin valinta. Vastuullinen myyjä ei myy kania heti ensimmäiselle halukkaalle sen enempää kyselemättä, vaan valitsee huolella kanilleen sen täydellisimmän kodin. Joskus voi toki käydä tuuri ja ensimmäinen kyselijä voi tälläisen kodin kanille tarjota.

Hyvin todennäköisesti myytävästä kanista tulee sekä asiallisia yhteydenottoja, että myös niitä vähemmän asiallisia. Siinä myyjällä onkin kova työ erotella nämä kaksi toisistaan. Yleisesti voi sanoa, että aidosti asiasta kiinnostunut ostajaehdokas kertoo jo ensimmäisessä viestissään laajasti tulevasta kodista. Yleistää ei kuitenkaan voi. Nykyaikana moni selaa nettiä kännykällä ja kaikki joilla asiasta on komemusta, tietää varmaankin ettei kännykällä ole kiva näpytellä kovin pitkää romaania. Osa ihmisistä ei myöskään kykene syystä tai toisesta kirjoittamaan hienoja ja pitkiä tekstejä. Viesti voi vaikuttaa lapsen kirjoittamalta, vaikka todellisuudessa sen takana olisi aikuinen ja vastuullisen kodin kanille tarjoava ihminen. Ei ole siis ollenkaan hullumpi ajatus ottaa puhelinta käteen ja keskustella puhelimitse ostajaehdokkaiden kanssa.

Itse saatan välillä googlailla ostajaehdokkaiden nimiä ja sähköpostiosoitteita, jos ostaja vaikuttaa jollain tapaa oudolta. Tämä on varsin hyvä keino selvittää millainen henkilö on kyseessä. Lähes joka ihmisestä kuitenkin löytyy jotakin tietoa netistä. Enkä nyt tosiaankaan tarkoita esim. perusteellista facebook profiilien syynäämistä, vaan ihan yleisesti millaisia hakutuloksia ihmisestä tulee. Muutaman kerran olen esimerkiksi löytänyt kania kyselleen ihmisen kirjoituksia keskustelupalstoilta ja kirjoitusten perusteella unohtanut koko ostajan. Jos sama ihminen on lyhyellä ajalla etsinyt myytävää yksilöä joka eläinlajista mitä voi lemmikkinä pitää, ei ihan houkuta kania tälläiselle ihmiselle myydä.

Kanin hinnasta tinkivät tai muita ihmeellisiä vaatimuksia esittävät ostajat hylkään myös suoralta kädeltä ja näin toivottavasti toimivat muutkin. Jos kani pitäisi saada ilmaiseksi ja kotiin kannettuna, sen hyvinvointiin ollaan tuskin valmiita panostamaan jatkossakaan.


Mikäli myytävä kani on oma kasvatti, sille kannattaa tehdän jonkinmoiset paperit mukaan. Esimerkiksi kaniyhdistyksen sivuilta löytyy tulostettava "lemmikkikanin tiedot" lomake, jotka käy sekä rotukaneille että risteytyksille. Itseäni ainakin kovasti harmittaa, että edelleen hyvin harva antaa risteytyskanin mukana kunnollisia tietoja ostajalle. Jos kani ei ole oma kasvatti (eikä edellinen omistaja ole papereita antanut), kannattaa silti koota kanin tietoja paperille ostajalle annettavaksi. Paperilla ne pysyvät paljon paremmin muistissa, kuin vaikka sähköpostin uumenissa tai pelkästään ostajan päässä. Ensimmäistä kaniaan hankkiva ostaja arvostaa myös varmasti sitä, mikäli saa mukaan kirjalliset hoito-ohjeet.

Jotta kanin vatsa ei menisi uudesta ruuasta sekaisin, sen mukana tulisi antaa hieman tuttua pellettiruokaa sekä tietenkin kertoa mitä ja kuinka paljon kani on mitäkin tottunut syömään. Pellettiä tulisi antaa mukaan suunnilleen sen verran, että se riittää ensimmäisen viikon-parin tarpeisiin.

Ennen uuteen kotiin luovutusta suosittelen "huoltamaan" kanin myyntikuntoon. Tähän sisältyy ainakin kynsien leikkuu, pitkäkarvaisella kanilla mahdollisten takkujen selvittely sekä kanin yleinen tarkastaminen. Onko hampaat ok, sukupuoli se mitä pitääkin ja kani terveen oloinen?

Vastuunsa kantava myyjä on valmis auttamaan myymäänsä kania koskevissa asioissa vielä senkin jälkeen kun se on uuteen kotiin muuttanut. Tästä toki kannatta mainita ostajelle myyntihetkellä, kuten myös esim. mahdollisesta hoitopaikka mahdollisuudesta yms.


Mikäli kokee tarpeelliseksi, voi kanista ottaa varaushetkellä varausmaksun, joka vähennetään kanin lopullisesta hinnasta. Normaalisti varausmaksu palautetaan varaajalle vain, jos kani kuolee, sairastuu tai ei jostain muusta syystä sovellukaan myytäväksi. Varusmaksu on hyvä tapa karsia katoamistemput tekeviä ostajia (niitä kun tuntuu valitettavasti aina löytyvän). Itselläni on tapana ottaa varusmaksu vain, jos kani on luovutusiän jälkeen vielä pitkään varattuna. Jokainen kuitenkin tekee kuten parhaaksi näkee.

Kanin varaamisen on sujuttava myös toisinpäin. Useasti kuulee kuinka ostaja on varannut kanin ja myöhemmin saanutkin kuulla sen menneen toiselle ostajalle (yleensä sille, joka on pystynyt hakemaan kanin jo aiemmin). Tämä on erittäin epäreilua ostajaa kohtaan ja ihmettelen kovasti kuinka joku edes viitsii tehdä näin. Etenkin lapselle voi olla kova pettymys (ja toki aikuisellekin), kun kauan odotettua lemmikkiä ei voidakaan kotiin hakea. Sopimuksista on siis pidettävä kiinni.


Useimmiten ostaja hakee kanin myyjän luota, mutta kanin luovutus voidaan sopia myös muualle ja joskus myyjä ja ostaja eivät kohtaa ollenkaan kasvotusten, vaan joku muu hoitaa kanin luovutuksen. Ihmiset liikkuvat paljon, joten suurikaan välimatka myyjän ja ostajan välillä ei ole välttämättä este. Lähes aina löytyy joku tuttu, tutuntuttu tai kokonaan vieras ihminen, joka on valmis kania kuskaamaan. Myyjän kannattaa jo etukäteen miettiä mahdollisia kuljetusmahdollisuuksia ja mainita näistä myynti-ilmoituksessa. Näin saattaa löytyä enemmän ostajaehdokkaitakin.