maanantai 29. joulukuuta 2014

Arvonta


Osa palkinnosta on ollut jo useamman kuukauden hyllyllä odottamassa, joten ehkäpä tämän arvonnan voisi vihdoinkin pitää. Palkintoon kuuluu paketit kuivattua banaania ja porkkanaa, n. 2,5 metrinen mustavalkoinen talutushihna, pieni huovutettu kaninpää ja hieman herkkuja omistajalle (jos vaikka tuntee saaneensa liian vähän joulusuklaita).

Viimeinen mahdollisuus osallistua arvontaan on 11.1.2015. Tulokset tulevat tämän päivämäärän jälkeen, milloin nyt sitten ehdinkään/muistankaan arpoa.

Osallistumisohjeet
Arvontaan voivat osallistua ainoastaan blogin rekisteröityneet lukijat. Blogin lukijaksi voi toki liittyä arvonnankin aikana, mutta en kuitenkaan toivo kenenkään vain arvonnan takia niin tekevän (eli liity vain, jos blogin muutenkin kiinnostaa).

Yhden arvan saat kirjoittamalla kommenttiin lukijanimesi ja sähköpostiosoitteesi. Toisen arvan saat lisäämällä vapaamuotoisen mainoksen arvonnasta blogiisi. Mainostaa voi kuvalla tai ilman.

- Lukijanimi
- Sähköposti
- Mahdollinen linkki mainokseen

perjantai 26. joulukuuta 2014

Vuosi 2014


Yleensä olen mennyttä vuotta muistellut blogissa vasta ihan vuoden lopussa. Kirjoittelin nämä vuoden kohokohdat kuitenkin nyt tällä kertaa jo hyvissä ajoin.

TAMMIKUU
- Loppiaisena yksi haaveistani toteutui, kun kanilaan muutti x-kirjava leijonanharjas Julius. Julius oli tullessaan noin kolmen kuukauden ikäinen.
- Juliuksen lisäksi myös joulukuussa saapunut pikkuinen Hilla vaavi oli kanilassa ihmisiä ihastuttamassa.
- Kovien pakkasten vuoksi tammikuu meni kanien juomakuppeja sulatellessa. Ainoat kunnon pakkaset kuitenkin onneksi ajoittuivat tammikuuhun ja lopputalvi olikin hyvin leuto.
- Tammikuun lopulla astutin ensimmäiset naaraat ja poikasten odottelu saattoi alkaa.

HELMIKUU
- Helmikuussa aloin hiljalleen etsiskellä uutta kotia Lunalle. Huonolla mesestyksellä tosin, sillä tuollahan se kanilassa edelleen puputtaa heinää. Ehkäpä ensi vuonna vihdoin tärppää. :)
- Muuten kuukausi meni pitkälti tulevia vaaveja odotellessa ja niiden tuloon valmistautuessa.
- Kuun lopulla poikaset sitten syntyivät. Limona sai kaksi, Panda viisi ja Luna neljä poikasta.

MAALISKUU
- Maaliskuussa sai seurailla poikasten kasvua ja samalla mietiskellä mitä jäisi kotiin. Poikaset kasvoivat kovaa vauhtia ja osa niistä jo varattiinkin uusiin koteihin.
- Rumba sai omat nelihenkisen poikueensa, josta harmittavasti myöhemmin yksi nätti poikanen kylmettyi kuoliaaksi eksyttyään pois pesästä.
- Nuppu astutettiin Juliuksella ja Tilda Lenillä.
- Loppukuusta sain päätöksen tehtyä ja päätin jättää Nella ja Bumban kotiin kasvamaan.


HUHTIKUU
- Leudon sään ansiosta kanit pääsivät muuttamaan ulos jo hyvissä ajoin. Aluksi ulos muuttivat urokset ja naarat pian perässä.
- Karoliina lammas sairastui ja menehtyi.
- Poikaset alkoivat yksitellen lähteä kohti uusia koteja ja seikkailuita.
- Nupun kauan odotetut poikaset syntyivät. Kotiin jäävät poikaset päätettiin lähes heti, sillä olivat väriltään ja harjakseltaan juuri sitä mitä toivottiin (toki sillä varuksella, että myös kehittyisivät luonteeltaan mukaviksi).
- Tilda sai poikueensa, joka kuitenkin epäonnistui täysin ja kaikki viisi poikasta kuolivat.

TOUKOKUU
- Toukokuun lopulla saatiin nauttia ensimmäisistä hellepäivistä ja säät olivat muutenkin hyvät.
- Lampaat kerittiin.
- Marsut saivat ulkoilla runsaasti.
- Luppien ulkotarha sai laajennuksen ja sen myötä pupuille tarjoutui mahtavat kaivuu mahdollisudet.

KESÄKUU
- Nupun poikaset lähtivät luovutusikään tultuaan uusiin koteihin. Wendy ja Nessu jäivät kuitenkin kotiin.
- Hilla astutettiin Lenillä. Astuus ei onnistunut kovin hyvin, mutta Hilla tuli kuitenkin kantavaksi epäilyksistä huolimatta.


HEINÄKUU
- Hillalle syntyi kahdeksan poikasta, joista seitsemän jäi eloon.
- OKRA maatalousnäyttely pidettiin tutuun tapaan ja siellä tuli käväistyä.
- Heinätyöt alkoivat ja naveton vintti täyttyi pian paaleista. Työvoimapulan vuoksi sain lähes kokonaan yksinäni järjestellä sadoittain paaleja pinoihin.
- Koko kevään kestänyt kissanpennun etsintä tuotti tulosta ja pieni kollipoika päätyi varaukseen.

ELOKUU
- Manu tuli taloon heti elokuun alussa. Alkujärkytyksen jälkeen Peto hyväksyi pennun ainakin jollain tasolla.
- Pian lauma kasvoi vielä kolmella uudella asukkaalla, kun hain pitkään haaveilevani jättikanit. Koko kolmikon piti olla tyttjä, mutta pian selvisi kahden niistä olevankin poikia. Jätit saivat nimekseen Wellu, Jättis ja Snuffel.
- Hyvien suhteiden avulla kaneille löytyi uusi kanilarakennus eli vanha kuorma-auton kontti. Kontin saavuttua lakoi sen muokkaaminen kaneille sopivaksi ja uussien häkkien rakennus.
- Hillan poikueesta päätin jättää Helmi tytön kotiin.

SYYSKUU
- Syyskuu oli surullista aikaa, kun toinen ensimmäisistä kaneistani, Jiri, löytyi yhtenä aamuna heikossa kunnossa ja pian kani kuolikin.
- Vain viikko Jirin kuoleman jälkeen, menehtyi myös Helmi vauva tuntemattomasta syystä.
- Snuffel lähti uuteen kotiin. Syynä pojan myymiseen oli se, että ostin sen naaraana ja uroksena oli itselleni turha.
- Jotta Jättis ei olisi jäänyt vallan yksin, hain sille kaveriksi mustan bjättitytön. Tytsy sai nimekseen Fiona.


LOKAKUU
- Erään sateisen ja kylmän päivän päätteksi kanit muuttivat takaisin sisälle lampolaan ja uuteen kanilaansa.
- Jo kauan sitten varaamani ranskis tyttö pääsi viimein liittymään porukkaan. Neidon nimeksi tuli Aada.

MARRASKUU
- Ensilumi satoi ja lähti sitten yhtä nopeasti kuin tulikin.
- Kanilauma tuli vihdoin täydelliseksi, kun löysin sopivan uroksen laumaa täydentämään. Uros oli jo yli kaksivuotias, eli oikein hyvän ikäinen. Tästä pojasta tuli Oliver.

JOULUKUU
- Joulukuussa ei ole mitään merkittävää tapahtunut, vaan lähinnä on syöty ja laiskoteltu. Mutta onhas tässä vielä hetki aikaa, joten ei tiedä mitä repäisevää vielä keksitään.

torstai 18. joulukuuta 2014

Ei enää pentu


Milloinhan Manu on viimeksi esiintynyt blogissa? Enää meillä ei ole pientä kissanpentua, vaan kookas kollikissa. Manu meni jo kauan aikaa sitten koossa Pedosta ohi (mikä ei tosin ole suuri saavutus, koska Peto on kolliksi todella pieni ja siro) ja kasvu jatkuu edelleen. Pojan tassut on edelleen kookkaat muuhun vartaloon verrattuna, joten ihan pieneksi ei Manu taida jäädä.

 
Isoksi kasvava kissa myös syö paljon. Välillä Manu vetelee aamupalaksi ison annoksen jauhelihaa ja makaa sitten raatona loppupäivän ruokaa sulatellen. Peto ei ole koskaan oikein välittänyt raakaruuasta, mutta Manu tykkää kovasti. Se syö mielellään kaikenlaista lihaa ja kalaa, mitä vain sen eteen kannetaan. Sesonkiteurastusten takia se on päässyt viime aikoina maistelemaan sianlihaa ja sitäkin vetelee ihan hulluna.
 

Manun oli tarkoitus mennä alkuvuodesta leikattavaksi, mutta taitaa siirtyä myöhemmäksi. Kisu on nimittäin edelleen palliton. Outoa kyllä, sillä pallit pitäisi ilmestyä jo paljon nuorempana. Toivottavasti ei ainakaan käy niin huonoa tuuria, että olisivat piilokiveksiä kummatkin.


Lumiset kuvat on aivan tuoreita, nämä kaksi marraskuun lopulta. Huomaa hyvin että Manu on parinkin viikon aikana jo kasvanut ja kehittynyt kovasti.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Liuta kysymyksiä vastauksineen (haaste)


Sain tassu-nassu blogilta haasteen, jossa on tarkoitus vastata kasaan kysymyksiä. Itse en jaksa miettiä ketään tiettyjä ketkä haluaisin haastaa, mutta jos joku haluaa niin vapaasti vaan kysymyksiin vastaamaan!

Ensimmäinen kanisi?
Rolle ja Jiri tulivat yhdessä, mutta silti pidän Rollea virallisena "The Ensikanina". Ilmoituksessa nimittäin mainittiin myynnissä olevan kaksi mustaa sekä yksi ruskeakirjava poika. Kun pupuja lähdettiin katsomaan oli selvää että ainakin tuo kirjava napataan matkaan. Jiri valittiin vasta paikan päällä. Postauksen kuvassa Rolle on meillä ensimmäistä päivää.

Unelmien kanisi?
Nessu ja Wendy ovat jo aika lähellä unelmakania, sekä väriltään että luonteeltaan. Sukupuolen voisin kuitenkin unelmakanissa vielä vaihtaa pojaksi.

Haluaisitko kasvattajaksi?
Tavallaan kai kasvattaja jo olenkin. En tosin tykkää käyttää sanaa kasvattaja, sillä jostain syystä siitä tulee itselleni aina kovin negatiivinen kuva. En kyllä oikeastaan edes tiedä miksi. :)

Kanin/kaniesi paras ja huonoin puoli?
Tästä tulisi ihan täysmittainen postaus, jos joka kanista erikseen kertoisin. Mutta näin yleisesti arvostan kaneissani sitä, että ne ovat mahtavan toimeen tulevaa sakkia. Edes urokset eivät juuri ollenkaan rähjää toisilleen verkon läpi. Huonot puolet taas on yksilöllisiä. On esim. kärsimätöntä kania ja arkaa kania.

Pet-näyttelyt vain kanihyppy?
Kumpaakaan ei harrasteta tai tulla koskaan harrastamaan, mutta kanihyppy kiinnostaa enemmän ja pidän sitä myös näistä kahdesta kanille mielekkäämpänä.

Omistatko muita eläimiä kuin kaneja, mitä?
Blogissa esiintyykin koko lauma, mutta kanien lisäksi siihen siis kuuluu kaksi marsua, kaksi lammasta, kaksi kissaa sekä kotiloita. Kysypä uudelleen kymmenen vuoden kuluttua, silloin saattaa olla että lista on hieman pidempi.

Paras ottamasi kuva kanistasi/kaneistasi?
Ei tule nyt mitään erityistä mieleen, jonka olisin itse ottanut. Lempikuvani on varmaankin blogissakin vilahdellut kuva, jossa Limona, Rumba, Nuppu ja Wendy poseeraavat rivissä, mutta se ei ole itse ottamani.

Paras kaniblogi?
Never forget to smile

Mitä pellettiä käytät kaneillasi?
Rabbit Royalea ja turvotettua Greenlineä. Myöhemmin tulen lisäämään ruokaan myös hieman kauraa.

Minkä kanin ottaisit jostain toisesta blogista jos saisit?
Maisulla ainakin on monta kivaa kania, jotka voisin itsellekin ottaa. Siirin Kanelia olen myös aina ihaillut.

Ostatko kaneillesi joululahjoja?
En. Lyhyt ja ytimekäs vastaus. :)

Käytätkö mielummin H- vai lapavaljaita?
Käytän ylipäätään niin harvoin valjaita, ettei ole oikein muodostunut mielipidettä asiasta.

Mitä käytät kanin/kaniesi häkkien pohjalla?
Pölkky purua ja heinäthän heitän myös ihan suoraan häkkiin, joten sitäkin tavallaan kuivikkeena. Luppakopissa on yleensä pelkää heinää, sillä siellä lattia on niin lohkeillut, että purua on hankala siivota.

Ovatko kanisi wc-siistejä?
Osa on, osa ei. Nytkin on kyllä 22 kanista vain kahdella laatikot, vaikka useimmat tekevätkin tarpeensa yhteen nurkkaan ja olisi helppo saada ne laatikolle oppimaan.

Kaunein kanin väri?
Keltamusta japanilainen x-kirja ss olisi aika nätti. Hyvällä tuurilla sellaisia voi yhteen kevään poikueista syntyäkin.

Kaunein kani jostain toisesta blogista?
Koda ainakin on varsin upea ilmestys, mutta on niitä tuki muitakin.

Mielipide risteytys kanien kasvatuksesta?
Kaneja ne on siinä missä muutkin. Minkään eläimen kohdalla ei ole mielestäni tärkeintä mitä kasvattaa vaan se miten kasvattaa. Kunhat elinolot ja etiikka on kunnossa ja kantaa vastuun kasvatuksesta, ei pitäisi asian kenenkään ulkopuolisen elämää haitata.

Mielipide kanin ostamisesta eläinkaupasta?
Jos eläimen alkuperä on tiedossa ja eläinkauppa on asiallinen, en näe mitään pahaa ostaa sieltä eläintä. Monihan vastustaa eläinkaupasta ostamista ja perusteluina on kuinka eläimet joutuvat elämään pienissä häkeissä, jopa ilman jaloittelua. Kyllähän ne kanit monella kasvattajallakin elävät aivan samalla tavalla, mutta kummasti tämä ei tunnu ketään haittaavan.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Poikueita, osa 2

Poikuepostausten toisessa osassa muistellaan vuoden 2013 kahta ensimmäistä poikuetta. Seuraavassa osassa on loput kaksi poikuetta samalta vuodelta.

Poikue 3


Vuoden 2013 ensimmäisen poikueen ajankohdaksi valitsin jälleen toukokuun alun. Poikueen emänä tulisi toimimaan Rumba, mutta erisukuista urosta en kuitenkaan omistanut. Siksipä aloin jo hyvissä ajoin etsiskellä uutta urosta omistukseeni. Lopulta sellainen löytyikin ja vähän ennen pääsiäitä Touho muutti taloon. Astutus tapahtui pian Touhon saapumisen jälkeen ja poikaset syntyivät 4.5. Silloin Rumballa oli meneillään kolmaskymmenes tiineyspäivä. Maha sillä oli aivan valtava ja edellisenä iltana se alkoi nyppiä karvoja pesään. Tiesin siis jo etukäteen, että aamulla löytäisin pesällisen poikasia.

Poikasten määrä yllätti, sillä niitä oli peräti yhdeksän kappaletta. Määrä oli Rumban kokoiselle kanille valtava, joten osasin varautua etteivät kaikki tulisi selviämään. Onneksi poikasista ei kuitenkaan menehtynyt kuin yksi. Sekin eli kuitenkin peräti neljä päivää. Poikasten värit olivat monipuoliset, sillä vain kaksi poikasta oli samanväriset. Yhteensä värejä pesässä oli siis seitsemän. Sukupuolten osalta poikue ei onnistunut yhtä hyvin, sillä naaraita oli vain kolme.

Värien perusteella olin aluksi kiinnostunut jättämään kotiin madagaskar otterin tai hauskan näköisen keltamusta japanilaisen. Näistä kuitenkin vain jälkimmäinen osoittautui naaraaksi. Poikasten kasvaessa ja luonteiden tullessa esille, valikoitui kotiin jääväksi kuitenkin aivan eri poikanen. Nuppuhan se kotiin jäänyt siis oli.

Vasemmalta alkaen: Huvittava Humppa, Jännittävä Jenkka, Fantastinen Foksi, Hilpeä Hambo, Pirteä Polkka, Valloittava Valssi, Tulinen Tango ja Suloinen Samba

Emän mukaisesti poikaset nimetiin tanssien mukaan. Tämä oli muuten viimeinen poikue joka sai suomenkieliset nimet. Näiden jälkeen alkoi suomenkieli tympiä ja myöhemmät poikaset ovatkin saaneet englanninkieliset nimet.

Kaikki poikaset olivat ihania luonteeltaan, mutta näiden joukossa ei kuitenkaan Nupun lisäksi oikein mitään itseäni kiinnostavaa ollut. Japsilapsi ehti olla ensimmäisessä kodissaan vain noin kuukauden, kunnes palautui allergian takia takaisin. Siinä vaiheessa mietin kyllä hetken sen pitämistä itsellä (olihan se aluksi ollut toinen lemppareistani), mutta päädyin sen kuitenkin myymään. Poikueen puput levisivät laajalle alueelle. Äänekoskelle asti lähti kauimmaiset.

Poikueen tavoitteena oli saada kivoja lemmikkipupuja ja tämä onnistuikin oikein hyvin. Toinen tärkeä tavoite oli jatkaa hyvää sukua, sillä Rumbahan oli oma kasvatti ensimmäisestä poikueesta.



Poikue 4


Tasan viikko Rumban poikueen jälkeen eli 11.5. syntyi Tildalle poikue. Tämä poikue ei kuitenkaan ollut millään tapaa suunniteltu eikä toivottu. Olin ajatellut astuttaa Tildan myöhemmin syksyllä Touholla, mutta valitettavasti Paskis ehti iskeä ensin. Tilda ja Paskis olivat puolisisaruksia ja tästä syystä en ollut tulevasta poikueesta ollenkaan innoissani. Aluksi mietin koko poikueen lopettamista, mutta lopulta päätin että pitäköön poikasensa.

Tämän vahinkopoikueen kohdalla kävi kuitenkin mahtava tuuri. Poikasia syntyi vain kaksi ja niistäkin toinen kuolleena. Jännitin miten ainokainen poikanen selviää ilman lämmittäviä kavereita, mutta hyvinhän se selvisi. Tilda kävi innokkaasti imettämässä poikasta monesti päivässä ja yksinäinen pikkuinen turposi älytöntä vauhtia. Nopeasti se olikin saman kokoinen, kuin viikkoa vanhemmat Rumban poikaset. Pikkuinen pupu ei joutunut olemaan kauaa yksin. Heti kun sen silmät aukesivat poistin kanilan väliseinät ja pikkuinen pääsi samaan porukkaan Rumban poikasten kanssa. Hetkessä poikaset sekoittuivat keskenään, eikä emätkään enää tienneet kuka oli kenenkin poikanen. Pienen valkoisen kasvukin normalisoitui, kun ei enää saanut kaikkea maitoa itselleen.

Alkuperäisen ulkonäkönsä vuoksi poikanen sai kutsumanimekseen Tankki. Virallisesti se nimettiin Solitaryksi, joka viittasi sen yksinäisyyteen. Poikasesta kehittyi aivan valloittava persoona ja oli kova houkutus pitää se itse. Olihan pupu sopivasti vielä naaraskin. Sukunsa vuoksi se ei kuitenkaan olisi sopinut kasvatukseen (en halua käyttää kasvatuksessa minkäänlaista sukusiitosta). Siksipä pupulle oli etsittävä uusi koti ja hyvään kotiin se luovutusikään tultuaan pääsikin.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Ongelmakani Leevi


Otsikon perusteella joku varmaan ajattelee Leevin olevan kiukkuinen, arka tai muuta vastaavaa. Leevin ongelma on kuitenkin täysin päinvastainen, nimittäin liika sosiaalisuus ja energisyys. Nämähän eivät olisi mitenkään haitaksi jos kani asuisi sisällä, mutta kanilapupulle aiheuttavat ongelmia.

Ensinnäkin Leevi ei viihdy häkissä. Sillä on käytössään kaksi kerrosta, joista kummallakin on kokoa n. 75cm x 150cm. Erityisen pieni sen asumus ei siis ole, mutta Leeville se ei kelpaa. Vapaanakaan sitä en halua kanilassa asuttaa, sillä Leevi on pahemman luokan kusiruisku ja kanila olisi muuten lattiasta kattoon keltaisen nesteen peitossa. Leevi ei myöskään käytä vessalaatikkoa ja kanilan lautalattia ei kestä pissavahinkoja. Turhautumistaan Leevi on purkanut mm. tekemälle reiän häkkinsä oven verkkoon. Runsas vapaana juoksentelukaan ei auta, sillä sen jälkeen Leevi viihtyy vielä puolet huonommin häkissä. Eikä tähän auta edes virikkeet. Leevi ei vain yksinkertaisesti halua olla häkissä.


Ongelma numero kaksi on se, että Leevi tulee aivan hulluksi kun kanilaan menee. Välittömästi alkaa hervoton ralli kahden kerroksen välillä. Jalkakin paukkuu siinä määrin, että muutkin kanit hermostuvat. Nämäkään eivät siis johdu siitä että Leevi pelkäisi, vaan siitä että se haluaa kaiken huomion itselleen ja heti. Kirsikkana kakun päälle vielä ruikkiminen. Leevillä on outo tapa ruikkia innostuessaan ja vaikka kuinka yritän väistellä, saan vähintään joka toinen päivä kuset naamalle.


Leevillä on vuotta vanhempi täysveli, jonka tiedän vaihtaneen kotia juuri samasta syystä. Sekään ei kyennyt asumaan kanilassa. Leevikin viihtyisi varmasti parhaiten vapaana ihmisten parissa, joten harmittaa kun siihen ei ole itsellä mahdollisuutta ainakaan vielä vähään aikaan. Myydäkään en kuitenkaan Leeviä haluaisi, ainakaan vieraalle ihmiselle. Pupulla on niin täydellinen lemmikkikanin luonne, että sille on käyttöä vielä kasvatuksessa. Muutenkin olisi iso virhe myydä näin hieno pupu pois.


Ainahan voi ainakin toivoa, että luonne tuosta vielä vanhetessa rauhoittuisi...

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Poikueita, osa 1

Menneitä poikueita on aina kiva muistella. Vaikka suurimman osan poikasista ehtiikin tuntea vain sen kahdeksan viikkoa, jättää jokainen pieni pupupersoona muistoja jälkeensä. Ajattelinkin hissukseen julkaista postauksia, joissa jokaisessa muistellaan muutamaa poikuetta. Millaisista poikasista se koostui, mitkä olivat poikueen tavoitteet, mistä poikue jäi erityisesti mieleen yms.

Ensimmäisessä postauksessa esittelyyn pääsee kanihistoriani kaksi ensimmäistä poikuetta, jotka syntyivät kesällä ja kesällä 2012.

Poikue 1


Pääsiäisen aikoihin vuonna 2012 oli lampolassa historiallinen hetki käsillä. Lähes vuoden odotus oli viimein ohi ja Rolle ja Limona pääsivät treffeille, toiveena kanipoikue. Loppujen lopuksi Limona taisi viettää enemmän aikaa Rollen selässä kuin Rolle Limonan, mutta siitä huolimatta poikue saatiin kuitenkin aluille. Erityisiä tavoitteita ei poikueen suhteen ollut. Ajatuksena oli vain yhdistää kaksi mukavaa kania ja saada laumaa kasvatettua niiden jälkeläisillä. Itse kasvatettu eläin kun on aina ihan eri asia kuin muualta tullut.

Limonan tiineys eteni hyvää vauhtia ja 28. päivän jälkeen alkoi jännitys tiivistyä. Pesässä saattaisi olla milloin tahansa kasa nakkeja. 7.5.2012 tuli 31 tiineyspäivää täyteen ja oletin löytäväni poikasia viimeistään silloin. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun poikasista ei vieläkään ollut merkkiäkään. Limona kyllä vaikutti laihtuneen hieman ja häkistä löytyi myös jotain joka saattoi olla verta (pissaa ja verta kun ei aina ole niin helppo erottaa). Lisäksi näin sen muutaman kerran käyvän makuulle ja sillä oli selvästi polttoja. Myöhemmin opin että tätä esiintyy usein jonkin aikaa synnytyksen jälkeen, mutta silloin luulin sen tarkoittavan synnytyksen olevan vasta alkamassa.

Poikasethan siis olivat jo syntyneet häkin nurkkaan, mutta niiden ei tajuttu olevan siellä. Netissä näkemieni kuvien purusteella luulin kaikkien kanien nyppivän isot määrät karvaa pesään, mitä Limona ei ollut tehnyt. En osannut edes epäillä nurkassa olleen epämääräisen heinätekeleen sisältävän poikasia, joten se jäi tutkimatta (asiaan vaikutti myös se, ettei nurkkaan pääse käsiksi ilman jakkaraa).


Koska poikasia ei parina seuraavanakaan päivänä kuulunut, oletin Limonan synnyttäneen ja syöneen poikasensa. Halusin kuitenkin asiasta varmuuden, joten aloin tutkia häkkiä tarkemmin. Kyllähän synnytyksestä oli jotain jälkiä jäätävä. Hain jakkaran ja aloin syynätä ylähäkkiä kunnolla. Tökkäsin nurkan heinäkasaa lapiolla, aikeena siivota se kokonaan pois. Yllättäen huomasin kuitenkin heinien liikkuvan itsekseen. Nostin hieman heiniä ja törmäsin pariin pikkupupuun. Ensimmäisten poikasten ollessa kyseessä en niihin uskaltanut koskea, mutta laskin niitä olevan kolme. Päivää myöhemmin poikasten määräksi kuitenkin varmistui neljä.

Poikasista kaksi oli luonnonkeltaisia ja kaksi keltamusta japanilaisia, kahdelle niistä kasvoi harja ja kaksi jäi harjattomaksi. Myös sukupuolet jakautuivat tasaisesti. Yksi tyttö ja yksi poika kumpaakin väriä. Poikasten sukupuolten tunnistus oli aloittelijalle täyttä tuskaa, johtuen siitä että netin ja kanikirjan kuvat olivat melko huonot. Kanit taisivatkin olla lähemmäs viisiviikkoisia ennen kuin sukupuolista oltiin täysin varmoja. Mutta tunnistusrumba kannatti. Kun sukupuolen tunnistamisen kerran oppi, ei jatkossa ollut enää mitään ongelmia.

Poikaset saivat nimikseen Rauhaton Rupeltaja, Touhukas Toukokuu, Pörröinen Puputtaja ja Vallaton Vilistäjä. Varsinaista nimiteemaa poikueella ei ollut, joten kovin yhtenäisen nimet eivät ole.

Poikueen naaraat Rumba ja Tilda jäivät kotiin, mutta urokset oli pakko myydä (tai ei nyt pakko, mutta ei ehkä olisi ollut järkevää koko poikuetta pitää). Mielellään olisin kyllä uroksetkin kotiin jättänyt, sillä poikueen pupujen luonne oli täysi kymppi.

Koska poikaset olivat puoliksi luppia, sai niiden korvien suuntaa jännittää koko poikasajan. Välillä olivat korvat ylhäällä ja välillä alhaalla. Luppia koko porukasta kuitenkin lopulta tuli.

Rumba ja Tilda

Vallaton Vilistäjä
Vallaton Vilistäjä muutti uuteen kotiin melko pian luovutusiän jälkeen. Pörröinen Puputtaja taas oli loppukesään asti meillä, ennen kuin koti löytyi. Yhteen paikkaanhan se oli pitkkän varattuna, mutta sovitun hakupäivän lähetyessä teki varaaja katoamistemput. Pörröön ehdin aika paljon kiintyä, enkä sitä mielelläni olisi enää myynytkään. Jälkikäteen on harmittanut että pojat tuli myytyä. Etenkin kun kumpikin on sittemmin myyty eteenpäin. Kummastakin olisi kehittynyt todella kivat puput.

Pörröinen Puputtaja


Poikue 2


Toinen kesän poikueista oli puhdas vahinko. Ennen ulkohäkkeihin muuttamista kanit asuivat lampolassa niin, että Rollen ja Lunan välissä oli lautaseinä. Seinä oli tehty vanhan ruokintapöydän päälle, joten sen alaosa oli hieman epätasainen ja siinä oli muutama pieni rako. Yhtä raoista oli sitten suurennettu siihen malliin puolin ja toisin, että Luna oli siitä yksi yö livahtanut Rollen puolelle. Koska Lunalla oli kuitenkin ollut vielä edellisenä päivänä valeraskaus meneillään, en uskonut että se olisi antanut Rollen astua. Asia tulikin lähes unohdettua. Lunaa tuli käsiteltyäkin ihan normaalisti ja muistan kuinka sen kynnetkin leikattiin kovan rimpuilun saattelemana vain pari päivää ennen synnytystä.

13.6.2012 kävin ruokkimassa kanitaamulla heti herättyäni, eikä Lunassa ollut silloin havaittavissa mitään erikoista. Noin kahden aikaan päivällä palasin jälleen kanien luo, aikomuksena siivota häkit. Avasin Lunan kopin oven, mutta jouduin unohtamaan siivousaikeet. Kopin nurkassa oli nätti pesä, jossa oli rivissä joukko poikasia. Lunan ulkonäkö oli myös sen mukainen, että synnytetty oli. Kani oli repinyt itsensä paikoin kaljuksi ja varitahroja oli myös ympäri kania ja häkkiä.

Silloin kun Lunan olin Rollen luota löytänyt, oli ensimmäinen ajatus että kani tuskin oli kantavaksi tullut. Seuraava ajatus oli, että jos poikasia nyt sattuisi kuitenkin tulemaan, niin ainakin niitä syntyisi vain pari. Olinhan lukenut netistä kuinka hermeliinit tekevät pieniä poikueita, monesti vain yhden tai kaksi poikasta. Noh, Lunahan ei tätä tiennyt, vaan synnytti seitsemän pikkukania. Yksi pikkuinen oli kuitenkin kaiketi kuollut jo synnytyksen yhteydessä. Loput kuusi lähtivät kuitenkin kasvamaan ja kehittyään hyvin.


Poikasista kolme oli tyttöjä ja kolme poikia. Värejä löytyi kaksi madagaskaria, musta perhonen, madagaskar otter perhonen, keltamusta japanilainen perhonen ja luonnonkeltainen perhonen. Poikasten nimiksi tuli Makoisa Metsämansikka, Kasteinen Kesäheinä, Söpöilevä Sitruunaperhonen, Rajaton Rankkasade, Unohtumaton Ukkosmyrsky ja Voitokas Vesisota. Nimiteemana näillä oli "jotain kesään liittyvää". Tiedä sitten kuinka hyvin teema kaikkien kohdalla toteutui.

Poikueesta ei ollut aluksi määrä jättää yhtäkään kotiin, mutta äitini ihastui kilttiluonteiseen urokseen, Rajattomaan Rankkasateeseen. Poikanen tunnettiin pitkään nimellä Paskanaama, naamassa olleen ruskean läikän vuoksi. Nimi kuitenkin lyheni myöhemmin Paskikseen. Onpahan ainakin ollut aina kaninkatsojilla hauskaa, kun ovat saaneet miettiä mistä nimi Paskis tulee. Paskis on ollut koko elämänsä täysin lemmikkikani, sillä ei ole edes jälkikasvua, lukuun ottamatta yhtä vahinkopoikasta. Ehkä Paskiksellekin kuitenkin löytyy tulevaisuudessa morsian.

Makoisa Metsämansikka ja Kasteinen Kesäheinä muuttivat yhdessä samaan kotiin. Kesäheinä kuitenkin valitettavasti menehtyi muutama viikko muuton jälkeen. Tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta jonkinlaisen sairaskohtauksen pupu sai. Muut pikkuiset muuttivat yksittäin, kuka minnekin. Tästä poikueesta Metsämansikka oli sellainen, mikä oli ollut kiva jättää itselle. Sen ja Paskiksen lisäksi ei poikueessa muita erityisiä lemppareita ollut, vaikka mukavia kaikki olivatkin.

Vasemmalta alkaen: Sitruunaperhonen, Matsämansikka, Rankkasade, Kesäheinä, Ukkosmyrsky ja Vesisota

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tuplasti marsuja


Vaikka kuvassa onkin kaksi marsua liikaa, en ole sentään mennyt uusia pötkylöitä laumaan hankkimaan. Kyseessä ovat siskoni marsut, jotka olivat täällä muutaman päivän kyläilemässä.
Kyseessä on siis vajaan vuoden ikäiset pojat, jotka tunnetaan nimellä Eemeli ja Kasperi. Kasperi on kuvassa vasemmassa reunassa ja Eemeli keskellä tyttöjen välissä. Pojat ovat alkujaan ruotsista kotoisin, mutta nykyään uikuttavat jo sujuvasti suomeksi.

Marsut saivat muutamaan otteseen tehdä tuttavuutta keskenään, mutta sen enempää ei eri sukupuolten edustajia voi tietenkään yhdessä pitää. Muuten meni ihan hyvin, mutta Viola hermostui täysin joka kerta pojat nähdessään ja uikutus lakkasi vasta kun tyttö pääsi takaisin omaan häkkiin. Viola on siitä jännä, että se ei ollut koskaan kiinnostunut Mersustakaan (joka oli poika). Mikäli marsut sattuivat pääsemään esteiden yli yhteen, ei ollut pienintäkään pelkoa vahoinkopoikasista. Viola nimittäin ei tuntunut olevan koskaan kiimassa, vaan vikisi vihaisesti ja ruiskutteli kusta Mersun naamalle. Ulkonahan kaksikkoa pystyi pitämään yhdessä vapaana (vahditusti toki). Ulkoilu oli sen verran jännää, ettei Mersu ahdistellut Violaa ja Violakin osasi olla nätisti.

Ihanan virkeitä ja meneväisiä nämä pojat olivat. Omista marsuista Viola on jo neljävuotias, joten ei enää juuri muuta tee kuin makoilee. Tasoillekaan se ei enää mielellään hypi, koska alkaa olla jo kankea. Kaksivuotias Ilona on vielä hieman aktiivisempi, mutta laiskan kaverin takia ei jaksa itsekään enää pahemmin rallitella.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Asiaa kanilasta ja ruokinnasta


Lampola tyhjennettiin jo muutama viikko sitten. Samalla loppui lampaiden ulkoilut ja rouvat saivat aloittaa talvikauden sisätiloissa. Tyhjennyksen myötä myös jättikanikolmikko pääsi muuttamaan seinän takaa lampolan puolelle. Lampaatkin ovat nyt mielissään, kun niillä on ihan omia kaneja.


Jäteillä on käytössään koko lampola. Kerroshäkin vieressä on kuitenkin pupujen ruokailu ja juoma piste, jonne ne saa myös tarvittaessa suljettua esim. siivousten ajaksi. Jättipupujen naapurina kerroshäkin alaosassa asustaa Rolle ja yläkerrassa majailee Oliver.


Luppakopin puolella koettiin pari päivää sitten järkytys, kun pienensin lauman ulkotarhaan vievää luukkua. Luukkuhan tulee siis olemaan auki koko talven ja hiljalleen muokkaan sen sellaiseksi ettei pakkanen pääse sisään. Tuohon tulee vielä jonkinlainen pieni eteiskoppi ja luukkujen kohdalle vielä hapsuverhot. Eiköhän sitten pysy sisäkoppi lämpimänä. Ulkotarha tulee olemaan varmasti hyvin suosittu talvellakin. Tarhan puolelta lauman yleensä löytää, eikä niitä haittaa lumi, sade tai pakkanenkaan.



Pellettiruokana puput ovat syöneet parisen vuotta Rabbit Royalea. Muutama kuukausi sitten ruokaan tuli kuitenkin hieman muutosta, sillä aloin syöttämään RR:n lisänä Greenlineä. Hevosten rehut eivät normaalisti ole kaneille sopivaa ruokaa (sisältävät mm. liikaa e-vitamiinia), mutta Greenline tekee tähän poikkeuksen. Pelletti sisältää pelkästään sinimailasta (eli on ns. "heinäpalletti"), joten pelkästään tätä on kanille turha syöttää. Varsinaisen ruuan lisänä menee kuitenkin hyvin. Kunhan saan vielä kauraa hommattua, tulee sekin osaksi ruokintaa. RR tulee kuitenkin pysymään jatkossakin pellettiruuan perustana.

Greenlineä syötetään monesti vanhemmille hevosille, jotka eivät huonojen hampaiden vuoksi enää pysty heinää riittävästi syömään. Tämä voisi olla hyvä lisä myös hammasvikaiselle kanille. Jos Jiri vielä olisi, niin sille varmasti syöttäisin Greenlineä enemmänkin. Jirillä kun heinn syönti oli vaikeaa.

Pussin kyljessa on ohjeena turvottaa pelletti ennen hevoselle syöttämistä, mutta en ole varma onko turvotus kuinka tärkeä kanin kohdalla. Greenline kuitenkin turpoaa todella paljon (kuvat alla), joten ainakin itse sen turvotan pelletin ja tulen jatkossakin niin tekemään. Muidenkin tiedän tätä turvottavan, mutta sitten toisaalta taas marsupuolen ihmiset taitavat syöttää marsuille sellaisenaan.

Greenline myydään 25kg säkeissä ja kun tuon vielä turvottaa, niin ei edes tällä kanimäärällä ole ihan heti loppumassa. Saa nähdä kauanko tuo säkki tulee riittämään.