keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Jirius Musta


Kerrotaanpa nyt ihan aluksi mitä Jirille tapahtui. Menin siis eilen aamupäivästä ihan normaaliin tapaan ruokkimaan kaneja, joskin hieman normaalia aikaisemmin. Jirin kohdalla huomasin heti ettei pojalla ole kaikki hyvin. Pupu makasi heinäkasassa, eikä kiinnostunut ollenkaan ruuasta. Tarkempi tutukiminen paljasti, ettei Jiri pysynyt enää pystyssä ja huomasin sen myös muutamassa päivässä laihtuneen selvästi. Jiri oli tässä vaiheessa jo todella huonossa kunnossa ja siitä kyllä näki ettei mitään ollut enää tehtävissä. Jos olisin mennyt ruokkimaan kaneja normaaliin aikaan, olisin todennäköisesti löytänyt Jirin kuolleena. Ulkona oli vielä yön jäljiltä melko kylmä, joten otin Jirin kuljetusboksiin ja toin sisälle lämpimään. Sisällä Jiri ehti olla vain noin tunnin, kun jo siirtyi rauhallisesti paremmille porkkanamaille. Syytä Jirin kuolemaan en osaa sanoa, sillä edellisenä iltana se oli vielä oma pirteä itsensä. Jirin hammasongelmat saattoivat osaltaan vaikuttaa kunnon heikkenemiseen, vaikkakaan syömisen suhteen ei mitään muutosta ollut havaittavissa.


Jirius Musta, tutummin Jiri, saapui meille 6.8.2011 yhdessä veljensä Rollen kanssa. Ennestään meillä ei kaneja ollut, joten kaksikko sai kunnian olla ensimmäiset kanit tällä tontilla. Veljekset asuivat yhdessä niin kauan kuin tulivat toimeen. Riitely alkoi tammikuun alussa ja sen jälkeen asuivat omissa yksiöissä.


Keväällä 2012 Jirin elämässä tapahtui ikävämpi juttu, sillä sen koko loppuelämän jatkuneet hammasongelmat alkoivat. Ihmettelin kun porkkana ja muut kovat ruuat jäivät syömättä. Hampaiden tarkistus paljastikin sitten sen, että yksi etuhampaista oli irronnut ja toisesta katkunnut puolet pois. Ilmeisesti Jiri oli kolauttanut hampaansa johonkin häkinkulmaan yms. Kaikki Jirin neljä etuhammasta tippuivat pois vuorollaan. Irronneiden hampaiden vuoksi purenta oli epätasainen ja etuhampaat eivät päässeet kunnolla kulumaan. Luultavasti siitä johtuen ne eivät lähteneet enää kasvamaan normaalisti, vaan alahampaat lähtivät kasvamaan pois suusta ja ylähampaat kohti kanin poskea. Tämän jälkeen Jirin hampaita olikin sitten lyhennettävä aina muutaman viikon välein. Aluksi pupu piti laittaa operaation ajaksi tiukkaan pakettiin pyyheen sisään, mutta hiljalleen se tottui asiaan ja hampaiden lyhennys meni siinä missä kynsien leikkuukin.

Ajatuksissa oli ollut mahdollisesti astuttaa Luna Jirillä, mutta hammasongelmien vuoksi asia oli unohdettava. Vaikka Jirin ongelmat olivatkin tulleet täysin varmasti tapaturman seurauksena, en uskaltanut ottaa riskiä että olisivat kuitenkin perinnöllisestä syystä johtuvat. Siksipä Jiri ei koskaan saanut jälkeläisiä.


Kesällä 2012 Jiri sai jälleen pienen tauon jälkeen häkkikaverin, kun pikkuinen Paskis poika siirtyi vieroituksen jälken sen häkkiin asumaan. Kaksikko tuli todela hyvin juttuun keskenään ja pojat piti laittaa erilleen vasta helmikuussa, kun Paskis aikuistui ja alkoi härnätä Jiria jatkuvasti. Pojat kuitenkin jatkoivat koko talven eloaan häkkinaapureina, eiväätkä verkon läpi koskaan tapelleet. Kevättalvella pojat olivat kuitenkin jostakin syystä jonkin aikaa poissa toistensa näköpiiristä ja kun ne jälleen palautuivat naapureiksi, ei Paskis enää oikein hyväksynytkään Jiriä. Yhtenä yönä se oli onnistunut tekemään verkkoon reiän, josta Jiri oli tullut sen puolelle. Aamulla pojat löytyivät samasta häkistä. Löytöhetkellä pojat olivat jo ihan hyvässä sovussa odottamassa ruokaa, mutta aika pahasti Paskis oli ennen sopua Jirin kyninyt. Karvat kasvoivat takaisin vasta syksyllä, joten koko kesän Jiri oli varsin kapisen näköinen.

Samana talvena Jiri sai myös poskea hankaavien hampaidensa vuoksi paiseen silmän alle. Paise parani nopeasti, mutta jätti jälkeensä arven silmän alle. Tämän jälkeen otetuista kuvista huomaakin kuinka Jirillä on karvaton kohta silmän alla.

Paskiksen jälkeen Jirillä ei enää pitempiaikaisia häkkikavereita ollut, mutta väliaikaisesti sen kanssa on useampi pikkupoika asunut.


Luonteeltaan Jiri oli aina hirmu kiltti. Se piti kovasti ihmisistä, mutta jäi monesti muiden varjoon koska ei osannut pitää itsestään yhtä suurta meteliä kuin muut. Muiden urosten kanssa Jiri tuli aina mahtavasti toimeen, eikä koskaan räyhännyt vaikka toinen uros olisi sen häkin vieressä liikuskellut.
Jiri oli myös kiltti käsiteltävä, oli kyse sitten kynsien tai hampaiden leikkusta, tai mistä tahansa muusta.

Ainut huono puoli Jirissä oli sen ruikkiminen. Eihän se ulkona tai navetossa mitään haittaa, mutta kerran poika oli sisällä käymässä ja päätti jättää jälkensä perintöpianon kylkeen.

Ruikkimisongelmasta huolimatta Jiristä jää kaipaamaan eniten juuri sen ihanaa luonnetta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)