maanantai 29. syyskuuta 2014

Uusi kanivaavi


Uusi jättikani saapuikin meille jo tänään. Ikää pikkuisella on noin yhdeksän viikkoa. Pupun pitäisi olla belgianjätti (papereita sillä ei ole), mutta mielestäni on kuitenkin aika pienikorvainen ja pyöreäpäinen. Voi siis olla että suvusta löytyy muutakin kuin vain belgianjättiä. Mutta se selviää sitten kun pupu kasvaa ja näkee millainen on ulkonäöltään isompana. Pääasia kuitenkin että pupusta kasvaa iso. Jättis kun on vähän sellainen säheltäjä, että sille ei kovin pienikokoinen kaveri sovi. Jäisi vain jalkoihin joku hermeliini tai muu vastaava pikkukani. Laitoin tämän uuden vaavin heti samaan tilaan Jättiksen kanssa, sillä tilaa on paljon ja piilopaikkojakin löytyy. Jättis on myös aina erittäin ystävällinen muita pupuja kohtaan, joten en usko että alkaa ilkeäksi tätäkään pikkuista kohtaan.

Nimeä tällä ei vielä ole, joten ehdotuksia otetaan vastaan. :)

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Jälleen yksi vähemmän


Kanilauma on jälleen pienentynyt yhdellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole onneksi kyse siitä, että kukaan olisi kuollut. Jo jonkin aikaa uutta kotia etsinyt Snuffel muutti tänään uuteen kotiin. Harmittaa pojasta luopua, sillä pientä ujoutta lukuun ottamatta on kiva luonteeltaan ja myös nätti ulkonäöltään. Mutta koska urokseksi paljastui, niin olisi vaatinut oman yksiön, joka ei jättikanilla voi kovin pienikään olla. Kyllähän meille nyt oikeasti mahtuisikin vaikka kuinka monta sataa kania, mutta haluan että talvella kaneja on vain lampolassa ja konttikanilassa. Jotta Snuffelille olisi voinut järjestää kunnollisen asunnon, sen olisi pitänyt asua jossakin muualla kuin edellä mainituissa paikoissa. Ranskanluppa Wellunkin saan ihan nipinnapin mahtumaan sisätiloihin.

Kauaa ei kolmannen jättikanin paikka kuitenkaan ole tyhjillään. Mikäli asiat sujuvat suunnitellusti, muttaa meille lähiaikoina pieni belgianjättityttö. Siitä olisi tarkoitus saada kaveri Jättikselle ja saavat sitten talvella asua yhdessä vapaana lampolassa. Mahdollisesti jossakin vaiheessa porukkaan liittyy vielä kolmanneksi ranskistyttökin, mutta sen tulo ei ole vielä ollenkaan varmaa.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin edellisen postauksen jälkeen kanilauma on pienentynyt kahdella. Samana päivänä kun Helmi kuoli, lähti sen veli uuteen kotiin. Poika meni sitten kuitenkin samaan paikkaan missä sen isäkin asuu, joten sitä on mahdollista käyttää joskus kasvatuksessakin mikäli tarvetta on. Siinä mielessä ihan kiva juttu, kun kyseisestä poikueesta ei Helmin kuoleman vuoksi ketään itselle jäänyt.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Huono onni jatkuu


Magical Mango "Helmi"
16.7.2014 - 24.9.2014
 
Aavistelin jo pahinta, kun laumaa ruokkiessa ruoholäjän kimppuun ryntäsi vain kahdeksan kania. Pikkuinen Helmi neiti löytyi kopin puolelta ikiuneen nukahtaneena. Jirin pois menosta on kulunut vasta viikko ja nyt sitten tämäkin pupu siirtyi paremmille porkkanamaille. Pitää vain toivoa ettei enää enempää menetyksiä tule. :(

maanantai 22. syyskuuta 2014

Pieni pupupoika


Hillan poikasista asuu kotona enää kaksi pikkuista. Kotiin jäävä Helmi, sekä postauksen kuvissa esiintyvä poika. Pojan piti mennä samaan kotiin missä poikueen isä Lenikin asuu, mutta eipä sitten mennytkään. Oma koti on siis pojulle vielä hakusessa.

Mitään kiirettä ei onneksi ole, sillä uudesta kanilasta järjestyy kyllä tarvittaessa pojulle oma yksiö. Toistaiseksi on vielä Hillan ja muun lauman kanssa, sillä en sitä turhaan viitsisi paikan vaihdoksella stressata jos uusi koti löytyisikin jo pian. Mutta mikäli kotia ei pikapuoliin löydy, muuttaa poju asumaan Bumban häkkiin. Bumba kun on itsekin vielä nuori, niin ei varmaankaan astuisi poikasta aluksi niin paljon, kuin mitä aikuiset urokset.


Muutamia kyselyitä pupusta on kyllä tullut, mutta sopivaa ostajaa/kotia ei ole kuitenkaan vielä tullut vastaan. Eilen juuri pupua kyseltiin viimeksi. Aluksi ostaja vaikutti oikein asialliselta, kunnes sain seuraavanlaisen viestin: "Mikä on tiukka hinta kun meille tulisi sinne ja takaisin 100km?". Tässä vaiheessa meni totaalisesti maku ostajaa kohtaan. Kuka ihan oikeasti edes kehtaa kysyä tuollaista? Pupun hintahan on siis 30€ ja siitäkin pitäisi saada alennusta kun tulee peräti 50km päästä hakemaan. En tiedä pitäisikö tuossa tilanteessa itkeä vai nauraa. Harva meiltä lähtenyt kani on mennyt noinkaan lähelle. Eräätkin ostajat hakivat puput Äänekoskelta asti (jonne meiltä on n. 250km), eivätkä todellakaan pyytäneet saada pupuja siitä hyvästä ilmaiseksi. Jos pupua ei ole valmis hakemaan 50km päästä ilman että sen saa ilmaiseksi, herää kysymys oltaisiinko pupua valmiita kuskaamaan eläinlääkäriinkään? Entä oltaisiinko sille valmiita hankkimaan laadukasta ruokaa, vai tyydyttäisiinkö lähimarketin Oskuun?

En viitsinyt tuohon viestiin enää mitään vastata, vaikka mieli olisi tehnyt. Jääköön itse miettimään miksi vastausta ei kuulu...

Hyvän kodin etsintä siis jatkuu edelleen ja mikäli sellaista ei löydy, jää pupu kotiin asumaan.

 
Ensin pupu poseeraa yksinään...


Kunnes taustalle ilmestyy jotakin ylimääräistä...



perjantai 19. syyskuuta 2014

Otsikoton postaus


Vielä toistaiseksi on ollut aika kivat säät, mutta talvi alkaa uhkaavasti lähestyä (ensilumiakin on taidettu jo pohjoiseen luvata). Puput asustelevat kuitenkin edelleen tyytyväisiä ulkona. Montaa viikkoa ei tosin enää taideta ulkoilmassa majailla. Uusi kanilarakennus ei ole juurikaan edistynyt, mutta huomena pitäisi tulla vähän lisää rakennusmateriaaleja. Jospa ne häkit siitä sitten valmiiksi alkaisivat tulla.

Riippuen siitä miten nuo pari myytävää poikaa löytävät uudet kodit, tulee uudessa kanilassa olemaan 2-4 tyhjää häkkiä. Voi siis olla että ainakin yksi uusi asukas kanilaan syksyn/talven mittaa muuttaa. Oikeastaan olen jo pitemmän aikaa etsiskellyt yhtä uutta pörriäistä laumaan, jota voisi sitten Wendyllä tai Nessulla käyttää sulhasenakin ensi keväänä. Lähinnä x-kirjavaa olen etsiskellyt, joten voi olla ettei kovin nopeasti uutta asukksia löydy.

Mikäli huonosti käy, saattaa tyhjille häkeille olla käyttöä omankin lauman kesken. Limona on jostakin kumman syystä alkanut vihata Tildaa. Aika omituista, sillä tähän asti puput ovat olleet parhaat kaverit. Karvat ovat muutamaan otteeseen pöllynneet ja onpa Tilda saanut muutamat hampaanjäljetkin persuksiin. Vielä en ole ryhtynyt sen kummempiin toimenpiteisiin, vaan seurailen josko Limona vielä rauhoittuisi. Mikäli näin ei käy, on Tilda pakko erottaa muusta laumasta. Muiden lauman pupujen kanssa Tilda tulee kyllä hyvin toimeen, eikä Limonakaan kiusaa ketään muuta kuin Tildaa. Jos Tilda pitää laumasta erottaa, se saa ehkäpä ottaa Rumban mukaan kaverikseen. Monelle tulisi varmaan ensimmäisenä mieleen ottaa kiukkupussi Limona pois laumasta, sehän se kiusaaja on. Sitä en kuitenkaan halua tehdä, sillä Limona on arvostettu lauman johtaja ja siitäkös sitten hulinat nousisi jos johtaja yllättäen katoaisi.


 
Snuffel on valitettavasti vieläkin ilman uutta kotia, vaikka uuteen kotiin muutto jo lähellä olikin. Kiinnostuneesta ei vain enää kuulunutkaan mitään. Yksi toinenkin kiva koti olisi ollut tarjolla, mutta se meni sivu suun kun odottelin toisaalta vastausta (koti oli sen verran kaukana, että haku olisi onnistunut vain yhtenä tiettynä päivänä). Harmittaa paljon nämä katoilevat ostajaehdokkaat.
 
Snuffel on komistunut kovasti siitä kun meille tuli. Toisaalta on harmi se pois myydä, mutta en oikein tiedä mihin sille saisin riittävän suuren asunnon järjestettyä.
 
 
 
Jättipuput ovat olleet meillä noin puolitoista kuukautta. Täytyy sanoa että olen niihin tykästynyt aika paljon. Jos vaan ensi kesänä saisi rakennettua ison talviasuttavan tarhan, niin voisi miettiä isompaakin jättilaumaa. Ranskanluppa ja belgianjätti ovat kumpikin omalla tapaansa ihania rotuja. Ranskanluppia olen tavannut ennenkin ja Wellu on luonteeltaan hyvin tyypillinen rauhallinen ranskis. Wellu on myös hauska kun se punasilmäisille tyypilliseen tapaan harrastaa pään heijaamista. On aika koomisen näköistä kun se istuu paalikasan päällä pää huojuen. Belgianjäteistä ei aiempaa kokemusta ole, mutta ainakin meidän Jättis on hirmu kiva pupu. Käsittelystä se ei tykkää yhtään, mutta muuten on aina kerjäämässä silityksiä ja huomiota.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Jirius Musta


Kerrotaanpa nyt ihan aluksi mitä Jirille tapahtui. Menin siis eilen aamupäivästä ihan normaaliin tapaan ruokkimaan kaneja, joskin hieman normaalia aikaisemmin. Jirin kohdalla huomasin heti ettei pojalla ole kaikki hyvin. Pupu makasi heinäkasassa, eikä kiinnostunut ollenkaan ruuasta. Tarkempi tutukiminen paljasti, ettei Jiri pysynyt enää pystyssä ja huomasin sen myös muutamassa päivässä laihtuneen selvästi. Jiri oli tässä vaiheessa jo todella huonossa kunnossa ja siitä kyllä näki ettei mitään ollut enää tehtävissä. Jos olisin mennyt ruokkimaan kaneja normaaliin aikaan, olisin todennäköisesti löytänyt Jirin kuolleena. Ulkona oli vielä yön jäljiltä melko kylmä, joten otin Jirin kuljetusboksiin ja toin sisälle lämpimään. Sisällä Jiri ehti olla vain noin tunnin, kun jo siirtyi rauhallisesti paremmille porkkanamaille. Syytä Jirin kuolemaan en osaa sanoa, sillä edellisenä iltana se oli vielä oma pirteä itsensä. Jirin hammasongelmat saattoivat osaltaan vaikuttaa kunnon heikkenemiseen, vaikkakaan syömisen suhteen ei mitään muutosta ollut havaittavissa.


Jirius Musta, tutummin Jiri, saapui meille 6.8.2011 yhdessä veljensä Rollen kanssa. Ennestään meillä ei kaneja ollut, joten kaksikko sai kunnian olla ensimmäiset kanit tällä tontilla. Veljekset asuivat yhdessä niin kauan kuin tulivat toimeen. Riitely alkoi tammikuun alussa ja sen jälkeen asuivat omissa yksiöissä.


Keväällä 2012 Jirin elämässä tapahtui ikävämpi juttu, sillä sen koko loppuelämän jatkuneet hammasongelmat alkoivat. Ihmettelin kun porkkana ja muut kovat ruuat jäivät syömättä. Hampaiden tarkistus paljastikin sitten sen, että yksi etuhampaista oli irronnut ja toisesta katkunnut puolet pois. Ilmeisesti Jiri oli kolauttanut hampaansa johonkin häkinkulmaan yms. Kaikki Jirin neljä etuhammasta tippuivat pois vuorollaan. Irronneiden hampaiden vuoksi purenta oli epätasainen ja etuhampaat eivät päässeet kunnolla kulumaan. Luultavasti siitä johtuen ne eivät lähteneet enää kasvamaan normaalisti, vaan alahampaat lähtivät kasvamaan pois suusta ja ylähampaat kohti kanin poskea. Tämän jälkeen Jirin hampaita olikin sitten lyhennettävä aina muutaman viikon välein. Aluksi pupu piti laittaa operaation ajaksi tiukkaan pakettiin pyyheen sisään, mutta hiljalleen se tottui asiaan ja hampaiden lyhennys meni siinä missä kynsien leikkuukin.

Ajatuksissa oli ollut mahdollisesti astuttaa Luna Jirillä, mutta hammasongelmien vuoksi asia oli unohdettava. Vaikka Jirin ongelmat olivatkin tulleet täysin varmasti tapaturman seurauksena, en uskaltanut ottaa riskiä että olisivat kuitenkin perinnöllisestä syystä johtuvat. Siksipä Jiri ei koskaan saanut jälkeläisiä.


Kesällä 2012 Jiri sai jälleen pienen tauon jälkeen häkkikaverin, kun pikkuinen Paskis poika siirtyi vieroituksen jälken sen häkkiin asumaan. Kaksikko tuli todela hyvin juttuun keskenään ja pojat piti laittaa erilleen vasta helmikuussa, kun Paskis aikuistui ja alkoi härnätä Jiria jatkuvasti. Pojat kuitenkin jatkoivat koko talven eloaan häkkinaapureina, eiväätkä verkon läpi koskaan tapelleet. Kevättalvella pojat olivat kuitenkin jostakin syystä jonkin aikaa poissa toistensa näköpiiristä ja kun ne jälleen palautuivat naapureiksi, ei Paskis enää oikein hyväksynytkään Jiriä. Yhtenä yönä se oli onnistunut tekemään verkkoon reiän, josta Jiri oli tullut sen puolelle. Aamulla pojat löytyivät samasta häkistä. Löytöhetkellä pojat olivat jo ihan hyvässä sovussa odottamassa ruokaa, mutta aika pahasti Paskis oli ennen sopua Jirin kyninyt. Karvat kasvoivat takaisin vasta syksyllä, joten koko kesän Jiri oli varsin kapisen näköinen.

Samana talvena Jiri sai myös poskea hankaavien hampaidensa vuoksi paiseen silmän alle. Paise parani nopeasti, mutta jätti jälkeensä arven silmän alle. Tämän jälkeen otetuista kuvista huomaakin kuinka Jirillä on karvaton kohta silmän alla.

Paskiksen jälkeen Jirillä ei enää pitempiaikaisia häkkikavereita ollut, mutta väliaikaisesti sen kanssa on useampi pikkupoika asunut.


Luonteeltaan Jiri oli aina hirmu kiltti. Se piti kovasti ihmisistä, mutta jäi monesti muiden varjoon koska ei osannut pitää itsestään yhtä suurta meteliä kuin muut. Muiden urosten kanssa Jiri tuli aina mahtavasti toimeen, eikä koskaan räyhännyt vaikka toinen uros olisi sen häkin vieressä liikuskellut.
Jiri oli myös kiltti käsiteltävä, oli kyse sitten kynsien tai hampaiden leikkusta, tai mistä tahansa muusta.

Ainut huono puoli Jirissä oli sen ruikkiminen. Eihän se ulkona tai navetossa mitään haittaa, mutta kerran poika oli sisällä käymässä ja päätti jättää jälkensä perintöpianon kylkeen.

Ruikkimisongelmasta huolimatta Jiristä jää kaipaamaan eniten juuri sen ihanaa luonnetta.

 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Lepää rauhassa Jiri

 
Jirius Musta "Jiri"
4.6.2011 - 16.9.2014
 
Ansaitset unen rauhaisan
ja kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää,
ne on rakkautta ja ikävää.
 
Kirjoittelen paremmalla ajalla muistelupostauksen Jiristä ja samalla kerron myös tarkemmin mitä pojalle tapahtui.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Löytyykö kysymyksiä tai toivekuvia?


Ajattelin että voisin tehdä yhdistetyn toivekuva- ja kysymyspostauksen, koska en oikein osannut päättää kumpi olisi parempi. Jos kysymyksiä ja toivekuvia nyt sattuisi ihan kamalan paljon tulemaan, niin teen sitten niistä omat postauksensa. Tähän asti on kuitenkin tullut ainakin kysymyspostauksiin sen verran vähän kysymyksiä, että kahteen postaukseen tuskin on tarvetta.

Kysyä saa mitä vaan eläimiin/blogiin/minuun/mihin tahansa muuhun liittyen. Liian henkilökohtaisiin kysymyksiin jätän kuitenkin vastaamatta. Toivekuvien suhteen annan myös lukijoille täysin vapaat kädet. Eläinblogihan tämä on, mutta jos haluaa vaihtelua, niin saa vapaasti toivoa muunkin aihepiirin kuvia.

Erittelethän kommenttiisi selvästi mitkä ovat kuvatoiveita ja mitkä kysymyksiä. Ne kun saattavat olla hyvinkin samankaltaisia.

En anna mitään tiettyä päivämäärää mihin asti on kysymyksiä ja kuvatoiveita aikaa esittää, vaan toteutan postauksen kunhan materiaalia on tarpeeksi.

torstai 11. syyskuuta 2014

Pikku riiviö


Manu oli meille tullessaan rauhallinen pikkukisu, mutta nopeasti poika muuttui pahemman luokan riiviöksi. Osan yöstä ja jossakin kohtaa päivällä se nukkuu, mutta muuten se on jatkuvasti menossa ja tekemässä jotakin. Pehmoleluihin Manu on ihastunut ihan täysin ja raahaakin välillä itsensä kokoisia pehmoeläimiä suussaan ympäriinsä. Eilen Manu löysi pehmomarsun (onneksi sen, eikä elävää) ja sillä jaksoikin leikkiä lähemmäs tunnin yhteen menoon.

Lisäksi Manu iskee kyntensä kiinni kaikkeen mikä vähänkin liikkuu. Läppärini nettitikussa roikkuu nauhan pätkä ja aina tilaisuuden tullen kissa läpsii sitä. Monet kerrat on jo netti katkennut kesken tärkeiden hommien. Kaninvaljaita olen yrittänyt myös ommella, mutta Manuhan on toki heti paikalla kun näkee kivoja kangassuikaleita.




Pedon kanssa olisi myös hirmu kiva leikkiä. Valitettavasti Peto pappa 14 vuotta, ei ole ihan samaa mieltä. Näissä kuvissa Manu sai härnätä Petoa ihmeen kauan, yleensä Peto ajaa sen sähisten pois jo paljon aiemmin.

Marsujakaan ei voi enää vahtimatta pitää vapaana, sillä pikkukisu olisi heti niiden kimpussa. Eiköhän se tuosta kuitenkin ajan kanssa rauhoitu ja kissojen yhteiselo marsujen kanssa voi jatkua.

Kanejenkin kanssa Manu on päässyt jo monesti tekemään tuttavuutta. Niitä se jopa hieman pelkää, koska ovat paljon marsuja isompia. Osa kaneista suhtautuu myös epäluuloisesti Manua kohtaan, mikä on aika hassua kun eivät kuitenkaan Pedosta välitä. Mutta kai ne sitten siksi ovat vähän säikkyjä, kun on niille vieras kissa kyseessä.


Peto on tunnettu siitä kuinka se syö vaikka mitä ihmeellistä jos näkee ihmisten syövän samaa. Manulla on kuitenkin vielä ehkä hieman omituisemmat ruokatottumukset. Esimerkiksi keitettyä perunaa se rakastaa. Joskus annoin marsuille pienen perunan, mutta eipä ollut tytöille kelvannut. Manu sattui sitten perunan löytämään ja veteli onnellisena sen parempiin suihin.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Poikaset viimeistä kertaa kuvattavina














 

Niin siinä vain kävi, että vuoden viimeinenkin poikue saavutti luovutusiän. Tai ei ihan vielä, mutta muutaman päivän päästä. Kaikki poikaset ovat löytäneet omat kodit, joihin vaavit muuttavatkin  heti luovutusiän saavutettuaan. Helmi tyttönen tosin jää kotiin kasvamaan, kuten on ollut tarkoituskin.
 
Snuffelille on myös mahdollisesti koti löytynyt, joten sekin saattaa pian pois lähteä. Pojun tilalle olen etsiskellyt jättityttöä, mutta vielä ei ole sopivaa löytynyt. Yksi aika täydellinen tyttö kyllä tuli jo vastaan, mutta on liian kaukana. Mutta eipä tässä mikään kiire ole, joten eiköhän Jättis vielä ennen talvea kaverin saa.