keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Eläinten välinen ystävyys


Uusimmassa Lemmikki lehdessä oli juttu eläinten välisistä ystävyyssuhteista. Monenlaisia eläimiä omistaneena on tullut itsekin nähtyä kaikenlaisia kaveruksia ja lehtijutun innoittamana ajattelin kirjoittaa postauksen aiheesta.

Eläinkaveruksista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen kahden samaa lajia edustavan eläimen ystävyys. Tälläiset kaverukset meillä on tällä hetkellä kanit Limona ja Tilda. Kaksikko on äiti ja tytär, eli luultavasti hyvinkin tyypillinen kaverikaksikko. Samassa laumassa on yhteensä viisi kani, mutta muiden välillä ei ole nähtävissä yhtä vahvaa ystävyyttä kuin näiden kahden. Puput torkkuvat mielellään vierekkäin ja niiden näkee myös usein pesevän toisiaan. Limona ja Tilda tulevat myös keskenään selkeästi paremmin toimeen kuin muiden lauman jäsenten. Muita saatetaan välillä pomotella, mutta keskenään kaksikko nahistelee hyvin harvoin.

Lammas on vahvasti laumaeläin, joten niistä on vaikeampi nähdä on kyseessä ystävyyssuhde vai pelkkää laumakäyttäytymistä. Isoissa laumoissa lampailla on tietyt muutaman lampaan kaveriporukat, jotka liikkuvat yhdessä. Pienissä laumoissa koko lauma saattaa kuulua samaan kaveriporukkaan, jolloin varsinaista kaverikäyttäytymistä ei pääse näkemään. Joskus lampaalla saattaa kuitenkin olla yksi tiettykin kaveri, joka on ylitse muiden. Meillä oli joskus kolmen uuhen lauma, johon kului Hermione, sekä jo edesmenneet Lumikki ja Roosa. Hermione oli vielä nuori meille tullessaan, joten se haki turvaa Roosasta. Vaikka Hermione kasvoi aikuiseksi, se ja Roosa pysyivät hyvinä ystävinä edelleen. Lumikki oli selvästi ulkopuolinen. Valitettavasti Roosa kuitenkin sairastu ja se jouduttiin lopettamaan. Lumikki ja Hermione vietiin pois tarhasta ja Roosa lopetettiin tarhaan. Kun pois viedyt lampaat pääsivät takaisin tarhaan, alkoi Hermione heti etsiä kadonnutta kaveriaan. Se juoksenteli hädissään ympäriinsä ja huuteli kaverinsa perään. Lumikin kanssa Hermionesta ei koskaan tullut yhtä läheistä.


Kun meillä vielä oli kanoja, oli niidenkin joukossa nähtävissä kaveruksia. Alunperin laumassa oli yksi kukko ja kolme kanaa. Yksi kanoista oli kukon suosikki ja kulki kukon mukana kaikkialle. Kaksi muuta kanaa, Adalmiina ja Josefiina, ystävystyivät keskenään ja viettivät aikaansa yhdessä. Vaikka laumaan tuli myöhemmin uusia kanoja, ei tämän kaksikon ystävyys rakoillut.
Kanojen keskuudessa vallitsee tiukka nokkimisjärjestys. Jokaisella on oma paikkansa arvoasteikolla ja itseään alempana olevia on lupa pomotella. Adalmiina ja Josefiina olivat kuitenkin täysin tasavertaisia. Kumpikaan ei koskaan tehnyt toiselle mitään.
Orrelle mentiin vierekkäin nukkumaan ja kaikki ruoka oltiin valmiita jakamaan toisen kanssa. Kun kukon lempikana kuoli, se valitsi seuraajaksi Josefiinan. Josefiinalle olisi tällöin tarjoutunut tilaisuus päästä kukon viereen ylimmälle orrelle nukkumaan (sinne ei ollut muilla asiaa). Kana kuitenkin nukkui mieluiten ystävänsä vieressä yhtä ortta alempana.

Kukot tulevat yleensä heikosti toimeen keskenään. Meillä oli kolme kukkoa, joista yksi oli tuo edellä mainittu kanalauman johtaja. Kaksi muuta kukkoa asuivat kahdestaan vapaana lampolassa (ja kesäisin vapaana pihassa). Vaikka nämä kaksi kukkoa pääsivätkin verkon läpi kanoja näkemään, eivät ne koskaan riitaantuneet keskenään. Yönsä kukot nukkuivat vierekkäin lampolan ikkunalaudalla. Olisi ollut kiva seurata kukkojen ystävyyttä pidempäänkin, mutta toinen kukoista myytiin sen kiukkuisen luonteen vuoksi.

Edesmenneet Pörrö ja Miisu kissat olivat nekin hyvin läheiset ystävät. Pörrö sai neljä vahinkopentua, joista Miisu jätettiin kotiin. Ensimmäiset kolme vuotta Pörrö imetti Miisua lähes päivittäin. Maitoa siltä tuskin tuli, mutta imetyshetki oli kummallekin tärkeä asia. Kolmen vuoden jälkeen imetyskerrat harvenivat, mutta kokonaan ne loppuivat vasta Miisun kadottua viisi vuotiaana.
Pörrö ja Miisu nukkuivat aina yhdessä, eikä niillä koskaan ollut riitaa mistään. Hiirestyskin tehtiin usein yhdessä. Saaliin jaon kanssa ei ollut ongelmia, sillä Pörrö oli aina valmis luovuttamaan saaliinsa poikaselleen.


Aina ystävysten ei tarvitse olla edes samaa lajia. Touho kani asui kevättalvella väliaikaisesti sisällä talossa, jolloin se ystävystyi Peto kissan kanssa. On erikoista että saaliseläin ja saalistaja voivat ystävystyä, mutta tälläisistä kissa-kani kaveruksista olen kuullut monesti.
Peto ja Touho tulivat hyvin juttuun keskenään. Välillä ne jopa leikkivät yhdessä jahtausleikkejä. Joku saattaa nyt ajatella, että kissa vain kiusasi kania, mutta siitä ei ollut kyse. Kumpikin jahtasi toista vuorotellen ja välillä vain juostiin yhdessä ympäriinsä. Kummastakin näki että hauskaa oli, eikä kissakaan ajatellut leikkiä saalistuksena.
Kesän tullen Touho muutti ulkohäkkiin asumaan, jolloin se ja Peto eivät voineet enää olla paljoa tekemisissä. Touho kuitenkin innostui aina kun kissa liikkui häkin lähellä ja olisi varmasti halunnut mennä siä lähempää katsomaan.

Hermione lammas joutui yhdessä vaiheessa olemaan jonkin aikaa yksinään, kun sille ei heti Lumikin kuoltua saatu uutta kaveria. Tuohon aikaan lähes koko kanalauma oli jo kuollut ja jäljellä oli enää kaksi kanavanhusta. Koska kanoja oli vain kaksi, niitä pidettiin vapaana lampolassa.
Hermione tunsi itsensä yksinäiseksi, joten se haki seuraa kanoista. Pättipä lammas lopulta liittyä kokonaan kanalaumaan. Oli jokseenkin huvittavan näköistä kun pihalla liikkui laumana kaksi kanaa ja lammas. Tässä ei nyt ollut kyse ehkä ihan ystävyydestä, mutta jonkinlaiset kaverit nämä kuitenkin olivat.


Millaisia eläinkaveruksia teiltä lukijoilta löytyy/on löytynyt? :)

1 kommentti:

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)