maanantai 9. joulukuuta 2013

9. Luukku: Esittelyssä Moppe


Jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi, niin Moppehan ei meillä asu, vaan on mummuni koira. Mummu asuu kuitenkin ihan tuossa muutaman kilometrin päässä, joten Moppea tulee käytyä katsomassa ja lenkittämässä usein.

Moppe on 31.3.2005 syntynyt sekarotuinen, leikattu poikakoira. Mopen isä on berninpaimenkoira ja emä karjalankarhukoira. Kooltaan Moppe on samaa luokkaa bernin kanssa, eli on melko kookas koira. Moppe on hankittu sukulaisiltamme ja samassa pentueessa oli Mopen lisäksi kaksi muuta poikaa.

Luonteeltaan Moppe on jokaisen koiraihmisen kauhu. Hihnakäyttäytyminen on pahasti hakusessa ja vieraita ihmisiä kohtaan Moppe on hyvin arvaamaton. Muita koiriakaan se ei voi sietää. Ensimmäiset elinvuotensa koira on myös hyvin villi luonteeltaan, mikä aiheutti usein hankaluuksia.
Mopen luonne on kuitenkin täydellinen siihen tarkoitukseen mihin se on hankittu, eli seuraksi ja turvaksi yksin metsän keskellä asuvalle mummulle. Moppe on näykännyt useita ihmisiä ja sen maine tunnetaan laajalti. Epämääräisiä vieraita ei siis tarvitse pelätä. Vihainen Moppe ei vieraita kohtaan ole. Se päästää kaikki lähelleen, mutta saattaa yllättäen napata kädestä kiinni. Varsinaisesti se ei kuitenkaan pure, vaan pelkästään pelottelee näykkimällä. Sitä kenestä Moppe tykkää ja kenestä ei, ei voi tietää kuin kokeilemalla. Yleensä se kuitenkin hyväksyy kaikki jotka eivät sitä pelkää.


Nuorena Moppe sai ulkoilla pihassa vapaana. Muutaman epämieluisan eläinlääkärin kotikäynnin jälkeen se ei kuitenkaan enää antanut mummun ottaa itseään pihasta kiinni. Vapaana ulkoilut loppuivatkin sitten siihen.
Vapaana ollessaan Moppe metsästi mielellään kaikkea mahdollista. Eniten se raahasi pihaan isoja myyriä, mutta kaikenlaista muutakin pihasta välillä löytyi. Kerran se toi jopa sorsan. Aika uskomatonta että se oli sellaisenkin kiinni saanut. Yksi vähän erikoisempi saalis oli myös pesällinen karvattomia myyränpoikasia, jotka se oli kantanut ilmeisesti yksitellen talon portaille.
Moppe ei pelkästään tuonut tavaraa, vaan se myös vei sitä. Monet pikkuesineet katosivat pihapiiristä jäljettömiin. Kadonneiden esineiden joukossa oli mm. pieni matto. Minnehän Moppe mahtoi senkin viedä?

Usein sekarotuiset joilla on metsästyskoiraa suvussa, omaavat itsekin jonkinlaista riistaviettiä. Moppea ei riistaeläimet voisi kuitenkaan vähempää kiinnostaa. Sen sijaan hevosen metsästykseen se kävisi hyvin. Koko Mopen elämän ajan talon ohi on mennyt lähes päivittäin hevonen. Moppe ei kuitenkaan siedä hevosta edelleenkään ja haukkuu hulluna sellaisen nähdessään. Jos koiran kanssa lähtee lenkille ja tiellä on hiljattain mennyt hevonen, se juoksee jälkien perässä nenä kiinni maassa. Hevosia ei harmittavasti metsästetä, joten Mopen erityistaito on aivan turha.


4 kommenttia:

  1. Hahhah, tää on niin hupsun näkönen:3 hauska ku muuten berni, mut karva ja korvat eri:D meillä on berni niin pystykorva otuksena ns. berni näyttää aika hupsulta! kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moppe on kieltämättä aika hauskan näköinen. :)

      Poista
  2. Kivoja kuvia. Moppe vaikuttaa toisaalta todella epämukavalta koiralta, mutta kun ajattelee syvällisemmin, niin onhan se ihana. Eipä mummolle tule ainakaan varkaat kylään. (koska eivät uskalla) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se pohjimmiltaan mukava koira, vaikka hieman ongelmallinen luonteeltaan onkin. :)

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)