keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4. Luukku: Pässit vuosien takaa

Moneen vuoteen meillä ei ole enää pässejä ollut, mutta silloin kun lampaita oli enemmän, oli myös pässejä. Tässä olisi pienet esittelyt kaikista merkittävimmistä pässeistä.

Sakari punaisten kottikärryjen vieressä
Sakari
Sakari oli ensimmäinen pässimme, joka tuli samasta laumasta Lumikin ja Sonjan kanssa. Kaikille pässeille ei kasva ollenkaan sarvia, mutta Sakarilla oli pienet sarvet. Meillä ollessaan se kuitenkin menetti molemmat sarvensa erilaisissa tapaturmissa.
Monilla aikuisilla pässeillä on paha tapa puskea kaikkia jotka samaan karsinaan uskaltautuu, mutta Sakari ei puskenut koskaan. Se oli hyvin kilti ja seurallinen pässi.
Sakarista jouduttiin luopumaan, sillä se oli ilmeisesti turhan läheistä sukua kahdelle tyttölampaallemme. Tämä ilmeni siitä, kun parina vuotena lampaat karitsoivat heikkoja karitsoita, jotka kuolivat pian synnyttyään. Sakarille löytyi kuitenkin uusi koti tuttuvapiiristä. Ilmeisesti pässi meni uudessa kodissaan aikanaan teuraaksi, mutta saipa ainakin jatkoaikaa elämäänsä.

Pekka
Pekka
Sakarin lähdettyä tilalle tuli Pekka. Pekka tuli isosta laumasta ja tullessan se oli arka ja laiha. Nopeasti pässi kuitenkin lihoi ja kesyyntyi. Kilttiä siitä ei kuitenkaan tullut, vaan Pekka oli arvaamaton ja kova puskemaan. Kerran se oli jostakin syystä vapaana pihalla ja lähti jahtaamaan silloin n. 6-7 vuotiasta siskoani. Siskoni kuitenkin ehti pakoon puupinon väliin. Pekkaa ei voinut käsitellä oikein kukaan muu kuin isäni, jolle pässi ei uskaltanut ryppyillä.
Pekka ehti tulla monen pikkukaritsan isäksi, ennen kun se jouduttiin lopettamaan sairaskohtauksen vuoksi. Ei tiedetä mikä Pekalle tuli, mutta yhtenä päivänä se löytyi karsinastaan kyljellään makaamassa, suu vaahdoten. Ehkä syynä oli joku myrkyllinen kasvi tai sitten jokin ihan muu kohtaus.

Vastasyntynyt Vanilja
Vanilja
Vanilja oli Pekan ensimmäinen poika. Se oli ainut sinä vuonna syntynyt karitsa, jonka vuoksi se sai runsaasti huomiota osakseen. Luonteeltaan se oli kiltti ja ihana, eikä muistaakseni pahemmin puskenutkaan.
Vanilja taisi olla meillä reilun vuoden, mutta lopulta siitä oli pakko luopua. Kahta pässiä ei ollut järkeä pitää, varsinkaan kun Vaniljaa ei voinut käyttää astutuksiin. Siksipä pässi muutti muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle lammastilalle siitospässin hommiin. Siellä Vanilja työskenteli monta vuotta, mutta lopulta päätyi teuraaksi.

Keke
Keke
Keke oli Lumikin ja Pekan poika. Erityisen Kekestä teki se, että se oli ensimmäinen eloon jäänyt musta lammas. Aikaisemmin meillä oli syntynyt kaksi mustaa karitsaa, mutta kumpikin oli kuollut jo pienenä. Värinsä vuoksi Keke sai jäädä laumaan. Luonteeltaan se muistutti paljon isäänsä, mutta ei kuitenkaan ollut niin vaarallinen kuin Pekka. Rapsutuksista Keke piti paljon ja jaksui olla aidan vieressä rapsuteltavana monta tuntia.
Hermione oli määrä astuttaa Kekellä, mutta Keke ehti kuolla ennen sitä. Yhtenä aamuna Keke oli kovin vaisu, eikä meinannut enää pysyä pystyssä. Seuraavana päivänä pässi oli kuollut.

Lisäksi meillä on ollut monia muitakin ihania pässejä, joiden kohtalona on kuitenkin ollut päätyä teuraaksi jo nuorella iällä. Pässeihin liittyy monia hauskojakin muistoja. Kerran meillä oli kolme nuorta pässiä samassa karsinassa. Kun äiti meni ruokkimaan kolmikkoa, hän huomasi kaikkien kolmen makaavan tiedottomina kyljellään. Pekka oli lopetettu vasta hiljattain samantyyppisten oireiden takia, joten äiti oli varma että nyt nämäkin ovat saanet jonkin kohtauksen. Äiti meni sisälle ja yritti soittaa isiä tekemään hätäteurastuksen. Isi ei kuitenkaan ollut tavoitettavissa ja äiti meni uudelleen pässejä katsomaan. Siellä ne seisoivatkin kaikki pirteinä ja odottivat ruokaa. Mitään kohtausta ei ollutkaan, vaan pässit olivat vain nukkuneet päiväunia epätavallisen sikeästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)