lauantai 14. joulukuuta 2013

14. Luukku: Miina kissa


Miina kissa oli yksi ensimmäisistä lemmikeistämme. Se oli alkujaan villikissa, joka kuitenkin kesyyntyi hyvin ja eleli pihallamme muutamia vuosia. Sisälle taloon se ei koskaan uskaltautunut.

En muista mitä vuotta elettiin, mutta meneillään oli perunan istutus. Kaikki olivat perunamaalla ja piha oli tyhjä. Talon viereen oli jätetty roskis, joka oli täynnä ruuantähteitä. Sattumalta joku vilkaisi talon suuntaan ja näki kuinka mustavalkoinen kissa etsi ruokaa astiasta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Miina nähtiin. Tuohon aikaan täällä päin eleli valtavat määrät villikissoja, joten Miinakin kuului tähän populaatioon. Se tuskin oli koskaan kenenkään lemmikki ollut, vaan oli todennäköisesti syntynyt jossakin naapuruston ulkorakennuksessa.

Kissalle alettiin jättää ulos ruokaa tarjolle ja nopeasti se alkoi kesyyntyä. Aluksi se ei juossut pakoon ihmisen nähdessään ja lopulta siihen sai koskeakin. Kissan kesyyntyessä se sain nimenkin.
Haaveena oli saada Miinasta kunnon kotikissa, mutta sisällä olosta ei kuitenkaan tullut mitään. Kerran se kannettiin sisälle ja Miina sai siitä kamalan hepulin. Yksi kukkaruukkukin meni sirpaleiksi ennen kuin järkyttynyt kissan löysi takaisin ulos. Toista kertaa Miinaa ei sisälle tuotu, sillä se ei välttämättä olisi koskaan sopeutunut sisäelämään.

Lemmikkinämme ollessaan Miina ehti saada kahdet pennut. Ensimmäisellä kerralla se katosi noin viikoksi ja lopulta palasi laihana ja nälkäisenä. Paljon myöhemmin sitten nähtiin sen kulkevan pentujen kanssa hiirestyspaikalle naapurin kuivuriin. Pentujen olinpaikka ei ollut tiedossa, joten niitä ei kiinni koskaan saatu. Kaiketi niistäkin tuli aikuisena osa villikissalaumaa.
Toiset pentunsa Miina synnytti naapurin latoon, josta ne löydettiin pian syntymänsä jälkeen. Näiden pentujen kohtalona oli lopetus.
Tilanne oli hankala, sillä puolivilliä kissaa ei oikein voinut viedä leikkautettavaksi. Naapuri toi kissalle kiimanestopillereitä ja niiden avulla lisääntymistä saatiin edes hieman rajoitettua.

Miinan tarina päättyi varsin surullisesti. Se katosi yllättäen, eikä siitä kuulunut mitään aikoihin. Pitkän ajan kuluttua saimme kuitenkin kuulla, että naapurin kuivurin siilosta oli löydetty mustavalkoisen kissan jäänteet. Miina oli tippunut siiloon hiirestäessään ja lopulta kuollut sinne. Hyvä puoli löydössä oli kuitenkin se, että kun vuosia myöhemmin Miisu ja Pörrö katosivat, niitä osattiin etsia siilosta. Ne ehdittiin pelastaa ajoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)