keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Touhon tarina

Ensimmäisiä kuvia Touhosta
Viime maaliskuussa aloin etsiä uutta kania laumaan. Tarvitsin uroksen jolla voisin astuttaa Rumban ja Tildan, ja muutenkin tuntui siltä että laumaan voisi uusi kani liittyä. Kevättalvesta ei kaneista ole järin suurta tarjontaa ja aluksi etsintä tuntuikin toivottamalta. Lopulta kuitenkin löytyi Touho. 

Muistan vielä hyvin kun kovalla kiireellä lähdin töistä tultuani hakemaan Touhoa juna-asemalta kotiin. Päivä oli torstai 28.3. eli Touho tuli meille juuri ennen pääsiäistä.

Ostin Touhon sen kasvattajalta. Rodultaan poika oli leijonanharjas, tosin paperiton sellainen. Touho oli ollut edellisessä kodissaan melko vähällä huomiolla, sillä sen ei ollut alunperin tarkoitus jäädä kasvattajalleen. Vapaana kania ei oltu pidetty juuri ollenkaan, vaan se oli viettänyt lähes kaiken aikansa 120cm häkissä. Tästä johtuen se oli alkanut puolustaa häkkiään ja oli ollut kiukkuinen aina kun joku uskalsi kätensä häkkiin laittaa. Vähäisen liikunnan lisäksi hoidossa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa ollut ja pupu oli hyvin pidetty. 

Matkalla kotiin
Ensimmäisen päivän Touho oli pitkän junamatkan vuoksi väsynyt ja ihmeissään. Koska pupu oli asunut sisällä, se tuli meilläkin muista kaneista poiketen sisälle asumaan. Asumukseksi sille oli järjestetty 80cm häkki ja lisäksi komppariaitaus. Kanin tulo aikaistui lyhyellä varoitusajalla, eikä sillä siitä johtuen ollut vielä asumusta valmiina (kuten ei mitään muutakaan) kun se tuli. Kani jäi lattialle vapaaksi ja kipaistiin kauppaan ostamaan tarvikkeita. Aitaukseen päästyään Touho meni suorinta tietä häkkiin, eikä sieltä poistunut koko yönä. Aamulla kun kania päästettiin jaloittelemaan, se oli kiukkuisena ja korvat luimussa vastassa. Tämä jäi kuitenkin ainoaksi kerraksi kun se meillä ollessaan puolusti häkkiä.

Muutamassa päivässä Touho kotiutui meille täysin. Sitä pidettiin vain öisin häkissä ja muulloin se sai olla vapaana. Marsujen ja kissan kanssa Touho ystävystyi nopeasti, joten nekään eivät olleet ongelma.
Hiljalleen alettiin ilmojen lämmetessä käydä ulkonakin. Nopeasti Touho oppi juoksemaan itse portaat alas ja sen jälkeen täyttä kyytiä lampolan suuntaan tyttökaneja katselemaan. Valjaissa Touho ulkoili vain pari ensimmäistä kertaa. Sitten sitä uskalsikin jo pitää vapaana.

Työni loppuivat pian Touhon tulon jälkeen, joten ehdin viettää sen kanssa paljon aikaa kotosalla kahdestaan. Aamupäivät laulettiin SingStaria ja päivällä ulkoiltiin. Tietokoneella ollessani Touho hyppäsi usein syliini rapsuteltavaksi.
Yksi ikäväkin tapa Touholla oli, nimittäin ruikkiminen. Jos ruikkiminen olisi kohdistunut vain seiniin, ei asia olisi ollut niin paha. Mutta Touho ruikki päivittäin päälleni. Hyvää se ruikkimisella ilmeisesti tarkoitti, mutta en kuitenkaan jostain kumman syystä tykännyt olla jatkuvasti kanin pissassa. Aina kun olin tullut suihkusta ja saanut pestyä pissat pois, Touho ruikkasi uudet päälleni viipymättä.


Aluksi oli hauskaa kun yksi kaneista asui sisällä, mutta mitä pidemmälle kevättä edettiin, sitä enemmän hermot kiristyivät. Kaikkialla oli pissaa ja hampaanjälkiä. Heti kun ulkolämpötila kohosi riittävän suureksi, siirsin Touhon viipymättä ulos asumaan. Itse kani ei tästä ollut mielissään, sillä ulkona se ei voinut olla jatkuvasti vapaana. Ulkona sillä oli kuitenkin jatkuvasti muita kaneja näkösällä, mikä varmasti oli pupun mieleen.

Ulkohäkkiä rakentamassa
Pari viikkoa meille tulonsa jälkeen Touho pääsi astumaan ensimmäisen morsiammensa Rumban. Tuloksena olikin yhdeksän pikkupupua, joista yksi tosin menyhtyi jo nakkina.
Tilda oli määrä astuttaa Touholla loppukesästä, mutta suunnitelma kariutui kun Paskis pääsi tytön vahingossa astumaan. Touho kuitenkin löysi omatoimisesti korvaavan morsiammen ja suurena yllätyksenä Luna synnytti viisi lapsosta. Se miten ja milloin astuminen on tapahtunut, on edelleen suuri mysteeri. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen että vahinko pääsi käymään. Luna oli määrä astuttaa Touholla, mutta astutus olisi tapahtunut vasta ensi kesänä. Jos vahinkoa ei olisi sattunut, olisi kyseinen yhdistelmä jäänyt kokeilematta.


Jokainen edellisen postauksen lukenut tietääkin miten tarina päättyy.

Touho ehti olla meillä vain kahdeksan kuukautta, mutta jätti jälkeensä valtavasti muistoja. Sen elämä jäi aivan liian lyhyeksi. Näin ihanan kanin olisi toivonut saavan elää vanhaksi. Tiedän kuitenkin, että Touho sai meillä ollessaan elää onnellista elämää ja olen tyytyväinen että sen pystyin kanille tarjoamaan. 

1 kommentti:

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)