tiistai 26. marraskuuta 2013

Ja sitten sinä olit poissa



Touho
9.5.2012-26.11.2013

Älä seiso haudallain itkien,
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantin hohde lumessa.
Olen aurinko, 
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien,
en ole siellä, kuollut en.

Touhon kuolema tuli aivan yllättäin. Mennessäni ruokkimaan pupuja huomasin sen olevan vaisun oloinen ja kököttävän paikoillaan. Porkkanansa se tuli kuitenkin hakemaan ja söikin sitä hieman. Sillä välin kun vein porkkanat lampolan puolen pupuille, oli Touho mennyt vessalaatikkoonsa makaamaan. Pupu oli ihan veltto ja hengitti raskaasti. Siirsin Touhon heinille makaamaan ja huomasi kyllä heti, että lähdön aika on koittanut. Kunto oli sen verran huono, että eläinlääkäriin olisi ollut enää turha lähteä. Muutaman tunnin Touho makasi velttona ja viimeisellä tarkistuskerralla ei enää hengittänyt. 

Jää ikuiseksi mysteeriksi mikä Touholle tuli. Tätä perinteistä suolitukosta en pidä kovin todennäköisenä vaihtoehtona, sillä oli syönyt ja papanaakin oli häkki täynnä. Viimeisen kuukauden sisällä Touholla on ollut kaksi kertaa jotain ongelmaa jalkansa kanssa. Se on kävellyt huonon näköisesti, mutta on ollut muuten pirteä, eikä jalassa ole mitään näkyvää vikaa ollut. En tiedä sitten olisiko nämä jalkaongelmat voineet olla oireita jostakin pahemmasta. 

Vaikka olenkin lukuisat kerrat uhannut tehdä Touhosta lapaset, on sen kuolema surullinen juttu. Touhon kaltaista persoonaa tuskin tulee koskaan toista vastaan. Ikävää että se sai elää niin lyhyen elämän ja meilläkään ei ehtinyt olla edes vuotta. Muistoksi Touhosta jää sentään sen tyttäret Nuppu ja Panda, sekä 11 maailmalle lähtenyttä lapsosta.

4 kommenttia:

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)