maanantai 18. marraskuuta 2013

Ammattina eläintenhoitaja


Ainakin osa lukijoista on varmaankin blogia seuratessaan saanut selville, että olen ammatiltani eläintenhoitaja.
Monia eläinihmisiä tämä ammatti varmasti kiinnostaa, mutta millaista opiskelu ja työskentely todella on? Eläintenhoitajaksi on voinut opiskella vasta muutamia vuosia ja siksi se saattaa joillekin olla vielä aika tuntematonkin ammatti

Eläintenhoitajaksi haluavan tulee opiskella maatalousalan perustutkinto eläintenhoidon koulutusohjelmalla. Koska kyseessä on maatalousalan perustutkinto, koulutuksen aikana opiskellaan myös maatalouteen liittyviä asioita. Traktorilla pääsee ajelemaan ja myös metsänhoito sekä peltotyöt tulevat tutuksi. Riippuu kuitenkin varmaan pitkälti koulusta mitä eläintenhoitajaopiskelijat laitetaan tekemään ja mitä ei. Maatalousjuttuja ei kannata pelästyä, sillä niitä on kuitenkin aika vähän koulutuksen aikana.

Ensimmäisenä vuotena opiskellaan niin tuotanto- kuin pieneläimiinkin liittyviä asioita. Tämän jälkeen saakin sitten valita painottuuko pieneläimiin vai tuotantoeläimiin. Eri kouluissa voi olla erilaisia käytäntöjä, mutta itsellä ainakin meni näin ja uskoisin muissakin kouluissa suunnilleen samalla tavalla menevän.
Tuotantoeläimiinhän kuuluu lehmät, possut, hevoset, kanat, lampaat ja vuohet. Painotus on kolmessa ensin mainitussa lajissa. Pieneläimiin kuuluu koirat ja kissat sekä jyrsijät, kanit, matelijat yms. lemmikkieläimet. Eniten opiskellaan koiriin ja kissoihin liittyviä asioita.

Työssäoppiminen kuuluu tärkeänä osanan opiskeluun. Sen määrä vaihtelee, mutta itse olin 35 viikkoa työssäoppimassa, viidessä eri jaksossa. Minullahan oli pieneläinpainotus, mutta sain silti tehdä työssäoppimisia myös hevostallilla. Tämäkin on luultavasti hyvin koulukohtaista miten työssäoppimiset järjestetään ja minne on mahdollista mennä.
Työssäoppimaan kannattaa mennä mahdollisimman monipuolisiin paikkoihin. Vaikka jokin tietty paikka tuntuisikin kivalta, ei jokaista työssäoppimisjaksoa kannata tehdä samassa paikkaa. Kokemusta on hyvä hankkia erilaisista ja eri eläinlajeihin painottuneista yrityksistä. Monesti työssäoppimispaikkoihin pääsee valmistuttuaan myös töihin.

Itse pääsin opiskelemaan helpolla, sillä aloitin ensimmäisenä vuonna kun eläintenhoitajaksi oli mahdollista alkaa opiskella. Pääsykokeissa yms. en joutunut käymään ollenkaan.
Nykyään ala on tunnetumpi ja hakijoitakin huomattavasti enemmän. Siksi moni halukas jää ilman paikkaa ja koulut ovat ottaneet pääsykokeet käyttöön.


Etenkin nuorista ihmisistä eläintenhoitajan ammatti saattaa kuulostaa täydelliseltä unelma-ammatilta. Mikä olisikaan parempaa kuin sylitellä koiria ja kissoja päivästä toiseen? Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Ensinnäkin vain harva pääsee valmistuttuaan työskentelemään pieneläinten kanssa, sillä työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Työntekijöitä tarvitaan eniten juurikin tuotantoeläinpuolella, joten navettoihin, sikaloihin ja talleille suurin osa lopulta päätyy. Iso eläin sotkee paljon ja suurin osa töistä onkin pelkkää siivoamista.
Mikäli haluaa tehdä töitä pieneläinten parissa, täytyy yleensä perustaa oma yritys. Eläinkaupat ja -hoitolat etsivät hyvin harvoin uusia työntekijöitä. Hyvällä tuurilla on toki mahdollista pieneläinyrityksiinkin töihin päästä.

Eläintenhoitajan työ ei sovi kovin herkille ihmisille, sillä tällä alalla tulee vastaan vaikka mitä. Eläinkaupoissa pitää käsitellä ruokaeläimiä (matosia ja sirkkoja) ja jo tämä saattaa tehdä monille tiukkaa. Myynnissä voi olla myös matelijoita, joten niitäkin on pystyttävä käsittelemään.
Etenkin tuotantoeläinpuolella ollaan monesti tekemisissä kuolleidenkin eläinten kanssa. Itse olen esim. ollut tyhjentämässä pakastinta, joka oli täynnä kuolleita pikkupossuja. Eläinten kuolemaan törmää väistämättä aina välillä, oli sitten töissä missä tahansa. Niitä ei oikein voi jäädä päiväkausiksi suremaan, vaan työt on hoidettava normaaliin tapaan.
Lihaksi kasvatettaviin eläimiin ei kannata liiaksi kiintyä, sillä se suloisinkin pikkupossu päätyy lopulta lihoiksi. Samoin käy lempilehmällesi, kun se lakkaa tuottamasta tarpeeksi tai sairastuu muuten.


Koska tällä alalla työskennellään elävien olentojen kanssa, on jonkun oltava aina töissä. Eläimet pitää hoitaa myös viikonloppuisin, juhlapyhistä puhumattakaan. Pitää siis olla joustava ja valmis työskentelemään niinäkin päivinä kun haluaisi jäädä kotiin.
Työajoista on niistäkin oltava valmis joustamaan. Työpäivät voivat venyä välillä pitkiksikin, sillä esim. sairasta eläintä ei voi jättää hoitamatta siksi että työaika päättyy.
Omakaan sairastuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että voisi jäädä sängynpohjalle makaamaan. Sijaista ei välttämättä saa parin tunnin varoitusajalla ja jonkun on eläimet hoidettava ajallaan.
Ja jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin navetoissahan työt alkavat aamuisin viiden-kuuden aikaan. Kovin aamu-uniselle ihmiselle ei eläintenhoitotyöt ole paras vaihtoehto.

Työ vaatii melko hyvää kuntoa. Erityisesti tuotantoeläinpuolen työt ovat raskaita, mutta pieneläinpuolellakaan ei aina helpolla pääse. Talleilla ja navetoissa odottaa kymmenet siivottavat karsinat, koirahoitolassa taas parhaimmillaan parikymmentäkin lenkitettävää koiraa. Eläinkaupoissa työt ovat yleensä kevyitä, mikäli ruokasäkkien raahaamista ei lasketa.
Hyvä puoli on se, että eipä ainakaan työpäivän jälkeen tarvitse enää lenkille tai salille lähteä.


Itselläni on eniten työkekemusta talleilla lomittamisesta, joten valitsin tämän työn tarkempaan esittelyyn.
Tietyt kriteerit täyttävät eläimiä omistavat maatalousyrittäjät saavat vuosittain 26 päivää vuosilomaa. Tämä tarkoittaa että he saavat tilalleen lomittajan, jonka palkkaa eivät joudu itse maksamaan. Maatalousyrittäjä saa halutessaan valita lomittajan itse, mikäli ei halua vierasta ihmistä töihin. Etenkin tallit ottavat lomittajaksi mieluusti ennestään tutun henkilön. Itse olen tehnyt lomituksia juurikin niillä talleilla joilla olen ollut ensin harjoittelussa.

Hevoslomittajan työaika vaihtelee tallin hevosmäärästä riippuen. Esim kahdentoista hevosen tallilla työaikani on 5,5 tuntia ja kolmenkymmenen hevosen tallilla 8 tuntia. Työpaikalla käydään normaalisti kaksi kertaa päivässä. Aamulla hevoset laitetaan ulos, siivotaan karsinat ja tehdään muut aamutoimet. Sen jälkeen palataan kotiin ja illalla mennään jälleen tallille ottamaan hevoset sisään ja tekemään muut iltatyöt.
Mikäli työpaikka on kovin kaukana kotoa, pitää miettiä miten aikansa päivällä kuluttaa. Jos matka on pitkä, ei kotona kannata välttämättä välillä käydä.
Vaikka papereihin olisikin merkitty työajaksi esim. 8 tuntia, ei koko työaikaa tarvitse työpaikalla vettää. Jos työt saa tehtyä nopeasti, voi lähteä kotiin. Riittää että on tarvittaessa työnantajan käytettävissä. Itse ainakin olen sen verran nopea työt tekemään, etten saa koskaan määrättyä aikaa kulumaan. Palkan saa sen mukaan mitä papereihin on merkitty, joten palkkaan ei vaikuta se kuinka monta tuntia on töissä oikeasti ollut.

Lomittajan työ on aika vastuullista hommaa, sillä välillä koko talli on lomittajan hoidettavana. Pari kertaa olen ollut lomittamassa tallin omistajan ulkomaanmatkan aikana, jolloin mahdolliset ongelmat pitää pystyä ratkaisemaan itse.


Mikäli kaiken tämän jälkeen eläintenhoitajan ammatti vielä kiinnostaa ja tuntuu itselleen sopivalta, ei muuta kuin vain alaa opiskelemaan.
Ihan tarkoituksella toin tekstissä esiin paljon alan ikäviä puolia, sillä monella on alasta turhan ruusuinen kuva. Aivan liian paljon lähdetään opiskelemaan eläintenhoitajaksi ja muutaman kuukauden päästä vaihdetaan alaa kun ammatti olikin ihan muuta kun kuviteltiin.

25 kommenttia:

  1. Tosi kiva ja selkeä postaus ! Oli todella mielenkiintoista luettavaa. Tälläisiä lisää ! :)

    VastaaPoista
  2. Olipas mielenkiintoinen postaus! :)

    VastaaPoista
  3. Missä opiskelit :)?

    VastaaPoista
  4. Tämä kiteytti hyvin eläintenhoitajan ammatin :) Aika monelle on tullut yllätyksenä että tähän liittyy maatalouttakin :D

    VastaaPoista
  5. Eli suurin osa sieltä valmistuu lomittajiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki valmistuvat nimikkeellä "eläintenhoitaja", joilloin voi päästä töihin käytännössä mihin tahansa eläinaiheiseen yritykseen. Työpaikkoja on kuitenkin sen verran vähän tarjolla, että jos eläinten kanssa haluaa työskennellä, pitää lomittajan töihin tyytyä. :)

      Poista
  6. Tosi kiva postaus! Hain nyt maatalousalan ammattitutkintoon eläintenhoitajaksi Kiteelle ja toivotaan, että pääsen. Ala on juuri sitä mitä olen ajatellutkin. Hienosti kerroit näitä huonojakin puolia alasta (mitä kaikilta aloilta löytyy!). Olen pienestä pitäen halunnu eläimiin liittyvän ammatin, joten tämä on kuin tehty minulle. :) Kiitos postauksestasi se oli tosi selkeälukuinen ja mielenkiintoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset haluamaasi kouluun :)

      Poista
  7. Millainen paikka Kokemäellä oli opiskella? Itse olen kovin kiinnostunut tästä alasta. Tiedätkö pääsykokeista ja muista kriteereistä?

    Ja kiitos paljon postauksesta, varsin tietopitoinen, selkeä ja ennenkaikkea mielenkiintoinen ja antoi suurimpiin kysymyksiini jo vastaukset! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin itse ihan tykkäsin paikasta, enkä muualtakaan ole suurempia haukkuja kyseisestä koulusta kuullut. Eläimiin liittyviä tunteja pitävät opettajat ovat osaavia ja koululta löytyy ihan hyvä valikoima erilaisia eläimiä joita pääsee hoitamaan. Asuntola tuolla on ilmainen, kuten myös aamupala, lounas ja päivällinen. Pakollisia kirja ostoksia taisi olla tasan yksi koko kolmen vuoden aikana. Ei siis tule kalliiksikaan tuolla opiskelu.

      Pääsykokeista en osaa sanoa mitään, sillä tuolloin kun itse kouluun hain, ei pääsykokeita vielä järjestetty. Jossain vaiheessa pääsykokeeseen kuului ainoastaan haastattelu, mutta en sitten tiedä onko siinä lisäksi nykyään joku käytännön tehtäväkin.

      Poista
  8. Pakko hieman korjata...Itse olen valmistunut elukkahoitajaksi 2008 eli aloitin 2005 opiskelun joka käynnistettiin tuolloin toista kertaa käyntiin Suomessa. Meillä oli pääsykokeet, koska hakijoita oli tuhottomasti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni kuitenkin tämä varsinainen eläintenhoidon koulutusohjelma on alkanut vasta 2009. Sitä ennenkin on voinut eläintenhoitoa opiskella, mutta koulutus on ollut erilainen. Millä nimikkeellä olet siis valmistunut? :)

      Poista
  9. Juurikin sama on nimikkeeni kuin sinullakin eli eläintenhoitaja,maatalousalan perustutkinto suuntautumisena pien- ja tuotantoeläimet :)

    VastaaPoista
  10. Oi miten mielenkiintoinen postaus!
    Tämä kävosi kuin nakutettu minulle.
    Olen pienestä pitäen halunnut olla eläinammatissa. Ja tämä kuulostaa juuri täydelliseltä minulle. !!!!! Ihania luvia ja kiva kun kirjoitit huonojakin puolia! Enemmän tälläisiä postauksia. 2 v niin pitäisi päättää minne menen opiskelemaan.... En vain tiedä yhtään missä olisi hhvä koulu...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa googlailla muiden kokemuksia kouluista joissa eläintenhoitaja koulutusta järjestetään. Koulujen kesken tuntuu aika paljon eroja olevan, toiset parempia ja toiset vähemmän hyviä paikkoja. :)

      Poista
  11. Mitä eläimiä kokemäen koululla tarkalleen on? :)

    VastaaPoista
  12. Mitä eläimiä kokemäen koululla tarkalleen on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotantopuolen eläimiä siellä on nykyään lehmiä, lampaita ja alpakoita (sikojakin oli silloin kun itse koulua kävin, mutta ne laitettiin myöhemmin pois). Koiria löytyy paljon, mutta ne on lähinnä projektikoirapuolen hoidettavana. Meidän luokalla oli kyllä kesäjaksolla viikko koirienkin hoitoa, mutta nykyistä käytäntöä en tiedä. Lintuja oli isompia papukaijoja, neitokakaduita, undulaatteja, peippoja ja kyyhkyjä. Mutta noita lintuja aina välillä kupsahteli, joten varmaksi en tiedä onko kaikki näitä enää jäljellä. Liskoja on muutamia, iguaanista pienempiin liskoihin. Nykyään ilmeisesti myös ainakin yksi käärme. Jotain pikkuötököitä on aina myös. Kaneja oli useampi (nykyistä määrää en tiedä) ja gerbiilejä on/oli myös. Marsuja ja deguja kuulemani mukaan olisi oman valmistumisen jälkeen tullut lisäksi. Ja kuttuhan oli navetolla maskottina myös, mutta oli jo silloin niin vanha, että tuskin enää on elossa. :)

      Poista
  13. Moikka! juuri hain yheyshaussa eläintenhoitaja kouluun hyriaan ja mäntsälään mietin vain eikö oikeasti tällä alalla ole helppo saada töitä ? tää on mun unelma ammati mutta huolestuttaa että töitä ei ole. Kun olit työssä oppimisessa niin saitko sieltä helposti töitä ? tai tarjoaako ne helposti opiskelijoille töitä kun on valmistunut jos hoitaa työtehtävät moiteetomasti ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti on kyllä työpaikat todella harvassa, etenkin pieneläinpuolella. Itsehän olen parhaillaan töissä entisessä työssäoppimispaikassa, joten kannattaa harjoittelupaikkoja sillä silmällä katsoa, että niihin voisi töihinkin päästä. Iällä en ole tällä alalla huomannut suurta merkitystä olevan, joten ihan hyvät mahdollisuudet on juuri valmistuneenkin töihin päästä (jos siis muuten vaan avoimia työpaikkoja löytää). :)

      Poista
  14. Itse pääsin töihin ilman ammattia koirapäiväkotiin sekä eläinkauppoihin ( missä myydään pieneläimiä. ) Eli en nyt sanoisi että olisi niin vaikea saada töitä, varsinkaan täällä pk seudun puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isommissa kaupungeissa tilanne toki voi hieman parempi olla, kun eläinalan yrityksiä ylipäätään enemmän on, mutta yleisellä tasolla (pieneläinpuolen) työpaikat ovat aika vähäiset. Tuntuu myös että usein paikat menevät työnantajalle entuudestaan tutuille ihmisille (entisille harjoittelijoille yms.) eli uutena ja ulkopuolisena on töitä vaikeampi saada.

      Näin esimerkkinä olen muutama vuosi sitten hakenut kotieläinpihalle kesätyöntekijäksi. Hakijoita oli reilu seitsemänkymmentä ja neljälle oli ainoastaan töitä tarjolla. Tässä ole vielä toiveena eläintenhoitajan koulutus, eli suurin osa hakijoista oli ihan kouluttautuneita eläintenhoitajia.

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)