perjantai 29. marraskuuta 2013

Kysymyspostaus? (+ myöhästyneet arvontatulokset)


Kokeilen jälleen tulisiko kysymyspostausta varten riittävästi kysymyksiä. Vastaukset tulen julkaisemaan jossakin joulukalenterin luukussa, mikäli niitä nyt riittävästi tulee. En siis vielä tiedä kuinka kauan on aikaa kysymyksiä esittää. Niin kauan voi kysyä kun ei toisin määrätä.

Kysymykset voivat liittyä mihin tahansa. Omiin eläimiini, eläimiin yleensä, minuun... Saatan kuitenkin jättää vastaamatta jos siltä tuntuu.


Arvonnankin sain vihdoinkin suoritettua. Vaatimattomasti viikon myöhässä...
Videota en nyt alkanut kuvaamaan, sillä tulokset olisivat vain viivästyneet lisää.

Voittaja on Pooppana
Otan voittajaan yhteyttä sähköpostitse.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Touhon tarina

Ensimmäisiä kuvia Touhosta
Viime maaliskuussa aloin etsiä uutta kania laumaan. Tarvitsin uroksen jolla voisin astuttaa Rumban ja Tildan, ja muutenkin tuntui siltä että laumaan voisi uusi kani liittyä. Kevättalvesta ei kaneista ole järin suurta tarjontaa ja aluksi etsintä tuntuikin toivottamalta. Lopulta kuitenkin löytyi Touho. 

Muistan vielä hyvin kun kovalla kiireellä lähdin töistä tultuani hakemaan Touhoa juna-asemalta kotiin. Päivä oli torstai 28.3. eli Touho tuli meille juuri ennen pääsiäistä.

Ostin Touhon sen kasvattajalta. Rodultaan poika oli leijonanharjas, tosin paperiton sellainen. Touho oli ollut edellisessä kodissaan melko vähällä huomiolla, sillä sen ei ollut alunperin tarkoitus jäädä kasvattajalleen. Vapaana kania ei oltu pidetty juuri ollenkaan, vaan se oli viettänyt lähes kaiken aikansa 120cm häkissä. Tästä johtuen se oli alkanut puolustaa häkkiään ja oli ollut kiukkuinen aina kun joku uskalsi kätensä häkkiin laittaa. Vähäisen liikunnan lisäksi hoidossa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa ollut ja pupu oli hyvin pidetty. 

Matkalla kotiin
Ensimmäisen päivän Touho oli pitkän junamatkan vuoksi väsynyt ja ihmeissään. Koska pupu oli asunut sisällä, se tuli meilläkin muista kaneista poiketen sisälle asumaan. Asumukseksi sille oli järjestetty 80cm häkki ja lisäksi komppariaitaus. Kanin tulo aikaistui lyhyellä varoitusajalla, eikä sillä siitä johtuen ollut vielä asumusta valmiina (kuten ei mitään muutakaan) kun se tuli. Kani jäi lattialle vapaaksi ja kipaistiin kauppaan ostamaan tarvikkeita. Aitaukseen päästyään Touho meni suorinta tietä häkkiin, eikä sieltä poistunut koko yönä. Aamulla kun kania päästettiin jaloittelemaan, se oli kiukkuisena ja korvat luimussa vastassa. Tämä jäi kuitenkin ainoaksi kerraksi kun se meillä ollessaan puolusti häkkiä.

Muutamassa päivässä Touho kotiutui meille täysin. Sitä pidettiin vain öisin häkissä ja muulloin se sai olla vapaana. Marsujen ja kissan kanssa Touho ystävystyi nopeasti, joten nekään eivät olleet ongelma.
Hiljalleen alettiin ilmojen lämmetessä käydä ulkonakin. Nopeasti Touho oppi juoksemaan itse portaat alas ja sen jälkeen täyttä kyytiä lampolan suuntaan tyttökaneja katselemaan. Valjaissa Touho ulkoili vain pari ensimmäistä kertaa. Sitten sitä uskalsikin jo pitää vapaana.

Työni loppuivat pian Touhon tulon jälkeen, joten ehdin viettää sen kanssa paljon aikaa kotosalla kahdestaan. Aamupäivät laulettiin SingStaria ja päivällä ulkoiltiin. Tietokoneella ollessani Touho hyppäsi usein syliini rapsuteltavaksi.
Yksi ikäväkin tapa Touholla oli, nimittäin ruikkiminen. Jos ruikkiminen olisi kohdistunut vain seiniin, ei asia olisi ollut niin paha. Mutta Touho ruikki päivittäin päälleni. Hyvää se ruikkimisella ilmeisesti tarkoitti, mutta en kuitenkaan jostain kumman syystä tykännyt olla jatkuvasti kanin pissassa. Aina kun olin tullut suihkusta ja saanut pestyä pissat pois, Touho ruikkasi uudet päälleni viipymättä.


Aluksi oli hauskaa kun yksi kaneista asui sisällä, mutta mitä pidemmälle kevättä edettiin, sitä enemmän hermot kiristyivät. Kaikkialla oli pissaa ja hampaanjälkiä. Heti kun ulkolämpötila kohosi riittävän suureksi, siirsin Touhon viipymättä ulos asumaan. Itse kani ei tästä ollut mielissään, sillä ulkona se ei voinut olla jatkuvasti vapaana. Ulkona sillä oli kuitenkin jatkuvasti muita kaneja näkösällä, mikä varmasti oli pupun mieleen.

Ulkohäkkiä rakentamassa
Pari viikkoa meille tulonsa jälkeen Touho pääsi astumaan ensimmäisen morsiammensa Rumban. Tuloksena olikin yhdeksän pikkupupua, joista yksi tosin menyhtyi jo nakkina.
Tilda oli määrä astuttaa Touholla loppukesästä, mutta suunnitelma kariutui kun Paskis pääsi tytön vahingossa astumaan. Touho kuitenkin löysi omatoimisesti korvaavan morsiammen ja suurena yllätyksenä Luna synnytti viisi lapsosta. Se miten ja milloin astuminen on tapahtunut, on edelleen suuri mysteeri. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen että vahinko pääsi käymään. Luna oli määrä astuttaa Touholla, mutta astutus olisi tapahtunut vasta ensi kesänä. Jos vahinkoa ei olisi sattunut, olisi kyseinen yhdistelmä jäänyt kokeilematta.


Jokainen edellisen postauksen lukenut tietääkin miten tarina päättyy.

Touho ehti olla meillä vain kahdeksan kuukautta, mutta jätti jälkeensä valtavasti muistoja. Sen elämä jäi aivan liian lyhyeksi. Näin ihanan kanin olisi toivonut saavan elää vanhaksi. Tiedän kuitenkin, että Touho sai meillä ollessaan elää onnellista elämää ja olen tyytyväinen että sen pystyin kanille tarjoamaan. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Ja sitten sinä olit poissa



Touho
9.5.2012-26.11.2013

Älä seiso haudallain itkien,
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantin hohde lumessa.
Olen aurinko, 
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien,
en ole siellä, kuollut en.

Touhon kuolema tuli aivan yllättäin. Mennessäni ruokkimaan pupuja huomasin sen olevan vaisun oloinen ja kököttävän paikoillaan. Porkkanansa se tuli kuitenkin hakemaan ja söikin sitä hieman. Sillä välin kun vein porkkanat lampolan puolen pupuille, oli Touho mennyt vessalaatikkoonsa makaamaan. Pupu oli ihan veltto ja hengitti raskaasti. Siirsin Touhon heinille makaamaan ja huomasi kyllä heti, että lähdön aika on koittanut. Kunto oli sen verran huono, että eläinlääkäriin olisi ollut enää turha lähteä. Muutaman tunnin Touho makasi velttona ja viimeisellä tarkistuskerralla ei enää hengittänyt. 

Jää ikuiseksi mysteeriksi mikä Touholle tuli. Tätä perinteistä suolitukosta en pidä kovin todennäköisenä vaihtoehtona, sillä oli syönyt ja papanaakin oli häkki täynnä. Viimeisen kuukauden sisällä Touholla on ollut kaksi kertaa jotain ongelmaa jalkansa kanssa. Se on kävellyt huonon näköisesti, mutta on ollut muuten pirteä, eikä jalassa ole mitään näkyvää vikaa ollut. En tiedä sitten olisiko nämä jalkaongelmat voineet olla oireita jostakin pahemmasta. 

Vaikka olenkin lukuisat kerrat uhannut tehdä Touhosta lapaset, on sen kuolema surullinen juttu. Touhon kaltaista persoonaa tuskin tulee koskaan toista vastaan. Ikävää että se sai elää niin lyhyen elämän ja meilläkään ei ehtinyt olla edes vuotta. Muistoksi Touhosta jää sentään sen tyttäret Nuppu ja Panda, sekä 11 maailmalle lähtenyttä lapsosta.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hyvää matkaa Valtteri


Valtsu poika matkasi tänään uuteen kotiin, joten tämä postaus jää viimeiseksi jossa pupu esiintyy.
Toivottavasti elämä uudessa kodissa lähtee sujumaan hyvin. :)

Leevi jäi Valtsun lähdön jälkeen häkkiin yksikseen, mutta en usko asian sitä pahemmin haittaavan. Pientä jahtailua oli jo näidenkin poikien välillä ilmennyt, joten joka tapauksessa eivät olisi enää kauaa yhdessä olleet.

Uutta pupua tässä etsiskelen parhaillaan. Ihania kääpiöluppia olisi ollut tarjolla, mutta haku ei kuitenkaan harmittavasti onnistu silloin kun pupuilla olisi tuontimahdollisuuksia tälle suunnalle. Myös yhtä leijonaluppaa on tarjottu, mutta senkään tulosta ei ole mitään varmuutta. Mutta eiköhän tässä vielä joku kiva uusi pupu laumaan eksy. :)


Arvonnan osallistumisaika meni perjantaina umpeen, mutta en valitettavasti ole vielä ehtinyt itse arvontaa suorittaa. Huomena yritän saada jotain aikaiseksi. Hyvällä tuurilla arvontatulos saattaa tulla videomuodossa.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Niilon ulkoilu ankeissa maisemissa

Aamulla ulkoilutin hetken Niiloa pihassa. Maa oli sulavien lumenrippeiden takia inhottavan märkä, joten ulkoilu jäi lyhyeksi. Kuvatkaan eivät oikein onnistuneet, kun sekä kani että tausta olivat molemmat saman sävyisiä ja ulkona oli muutenkin synkkää.

Laitoin Niilolle varmuudeksi valjaat, sillä se ei ole pitkään aikaan ollut vapaana pihalla. Hyvin kuitenkin antoi kiinni ottaa, joten eipä tarvitse seuraavalla kerralla valjaita käyttää.

Niilosta taisi muuten jäädä tuollainen hauska puoliluppa. Ikää on kohta jo kuusi kuukautta, joten tuskin korva enää tuosta lupahtaa. Sopii kyllä hyvin pojan ulkonäköön että toinen korva on luppa ja toinen pysty, sillä sen naamakin on puoliksi musta ja puoliksi keltainen.







Olen ihan unohtanut mainita, että saatiin Minnan kanit blogilta Liebster blog palkinto. Kiitokset siitä!

Liebster tarkoittaa rakastettua, rakasta tai suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.


Tarkoituksena olisi myös myöntää palkinto eteenpäin, mutta jätän sen nyt tekemättä. Palkinto kun on melkein kaikki blogit jo tainnut kiertää.


Olen tässä miettinyt teenkö blogiin tänä vuonna joulukalenteria. Vuosi sittenhän sellainen oli, mutta ei oikein ollut aikaa kalenteriin panostaa ja suunnitelmista poiketen julkaisinkin lähinnä vain talvisen kuvan joka päivä. Ajattelin kalenterin tälläkin kertaa tehdä, mutta nyt koitan siihen ihan oikeasti panostaa. Eli joka päivälle tulisi erikoispostaus tai jotain muuta tavallisesta poikkeavaa. Kuulumiset julkaisisin erillisissä postauksissaan, joten joinakin päivinä saattaisi tulla parikin postausta. Tälläistä siis odotettavissa. :)

Muistakaahan että tänään on viimeinen mahdollisuus osallistua arvontaan. Jos mukaan mielii, niin nyt on kiire!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kanimaisia käsitöitä


Olen innostunut kovasti valjaiden teosta ja tänään taas tuli ostettua uusia nauhoja ja koristeita valjaita varten. Yllä on kuva tämänhetkisistä valjastarvikkeista. Kuvan tarvikkeiden lisäksi käytän vielä satunnaisia kankaita, mitä sattuu milloinkin nurkista löytymään.

Myyntiin lisäsin muutama päivä sitten uusia valjaita. Myytävät valjaat (+ pari hihnaakin) ovat täällä. Myytävät valjaat ovat vielä toistaiseksi kankaisia ja koristeettomia, sillä hienommat valjaat tarvitsevat vielä tuotekehittelyä ennen kun niitä myyntiin laitan.


Eilen tein hieman erilaisen kaniaiheisen käsityön, nimittäin naulahuovutin kanin pään. Aika söpö tuosta tuli ja ajattelin siitä magneetin mahdollisesti tehdä.

Neulahuovutuksesta innostuin jo yläasteen käsityötunnilla, mutta itselle ostin tarvikkeita vasta kesällä. Aikaisemmin en ole huovuttamaan päässyt, sillä sopiva alusta on puuttunut. Kuolussa neulahuovutettiin vaahtomuvipatjan palasten päällä, mutta omaa patjaani en ole viitsinyt leikkelemään lähteä. :)
Kaupoissa olen nähnyt harjamaisia alustoita, mutta ne ovat olleet turhan hintavia. Eilen kuitenkin keksin, että hevoselle tarkoitettu lyhytharjaksinen harja ajaa saman asian. Sellaisen päällä pupun huovutin.

Ajatuksena olisi tehdä vielä lisää huopaeläimiä, muitakin kuin pupuja. Mahdollisesti niitä voi joskus tulla myyntiinkin asti.

Luna
Valtsu pupu lähtee mahdollisesti viikonloppuna uuteen kotiin. Aiemmin jo kerroinkin kuinka tyhjä häkki saa mahdollisesti uuden asukkaan jossakin vaiheessa. Olen päätynyt siihen, että mikäli uusi pupu tulee, se saa olla uros. Harkitsin ensin uuden naaraan hankkimista, mutta sen tulen hankkimaan vasta keväällä, sitten kun Luna muuttaa pois. Panda jää Lunan myynnin jälkeen yksin, joten otan naaraspoikasen sille kaveriksi.
Eli uusi urospupu on siis nyt hakusessa. Jotakin pientä urosta etsin, jotta sillä voi sitten näitä meidän naaraita astuttaa. Vielä ei ole mitään kivaa pupua vastaan tullut (tai sitten välimatka on ollut liian pitkä). Huippuhyvä tarjontakaan ei kaneista näin loppuvuodesta ole. Miksi kivoja kaneja ei ole koskaan silloin tarjolla kun sellaista etsin? Silloin kun en uutta kania voi ottaa, pursuilee kaikki paikat toinen toistaan täydellisempiä pupuja.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ammattina eläintenhoitaja


Ainakin osa lukijoista on varmaankin blogia seuratessaan saanut selville, että olen ammatiltani eläintenhoitaja.
Monia eläinihmisiä tämä ammatti varmasti kiinnostaa, mutta millaista opiskelu ja työskentely todella on? Eläintenhoitajaksi on voinut opiskella vasta muutamia vuosia ja siksi se saattaa joillekin olla vielä aika tuntematonkin ammatti

Eläintenhoitajaksi haluavan tulee opiskella maatalousalan perustutkinto eläintenhoidon koulutusohjelmalla. Koska kyseessä on maatalousalan perustutkinto, koulutuksen aikana opiskellaan myös maatalouteen liittyviä asioita. Traktorilla pääsee ajelemaan ja myös metsänhoito sekä peltotyöt tulevat tutuksi. Riippuu kuitenkin varmaan pitkälti koulusta mitä eläintenhoitajaopiskelijat laitetaan tekemään ja mitä ei. Maatalousjuttuja ei kannata pelästyä, sillä niitä on kuitenkin aika vähän koulutuksen aikana.

Ensimmäisenä vuotena opiskellaan niin tuotanto- kuin pieneläimiinkin liittyviä asioita. Tämän jälkeen saakin sitten valita painottuuko pieneläimiin vai tuotantoeläimiin. Eri kouluissa voi olla erilaisia käytäntöjä, mutta itsellä ainakin meni näin ja uskoisin muissakin kouluissa suunnilleen samalla tavalla menevän.
Tuotantoeläimiinhän kuuluu lehmät, possut, hevoset, kanat, lampaat ja vuohet. Painotus on kolmessa ensin mainitussa lajissa. Pieneläimiin kuuluu koirat ja kissat sekä jyrsijät, kanit, matelijat yms. lemmikkieläimet. Eniten opiskellaan koiriin ja kissoihin liittyviä asioita.

Työssäoppiminen kuuluu tärkeänä osanan opiskeluun. Sen määrä vaihtelee, mutta itse olin 35 viikkoa työssäoppimassa, viidessä eri jaksossa. Minullahan oli pieneläinpainotus, mutta sain silti tehdä työssäoppimisia myös hevostallilla. Tämäkin on luultavasti hyvin koulukohtaista miten työssäoppimiset järjestetään ja minne on mahdollista mennä.
Työssäoppimaan kannattaa mennä mahdollisimman monipuolisiin paikkoihin. Vaikka jokin tietty paikka tuntuisikin kivalta, ei jokaista työssäoppimisjaksoa kannata tehdä samassa paikkaa. Kokemusta on hyvä hankkia erilaisista ja eri eläinlajeihin painottuneista yrityksistä. Monesti työssäoppimispaikkoihin pääsee valmistuttuaan myös töihin.

Itse pääsin opiskelemaan helpolla, sillä aloitin ensimmäisenä vuonna kun eläintenhoitajaksi oli mahdollista alkaa opiskella. Pääsykokeissa yms. en joutunut käymään ollenkaan.
Nykyään ala on tunnetumpi ja hakijoitakin huomattavasti enemmän. Siksi moni halukas jää ilman paikkaa ja koulut ovat ottaneet pääsykokeet käyttöön.


Etenkin nuorista ihmisistä eläintenhoitajan ammatti saattaa kuulostaa täydelliseltä unelma-ammatilta. Mikä olisikaan parempaa kuin sylitellä koiria ja kissoja päivästä toiseen? Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Ensinnäkin vain harva pääsee valmistuttuaan työskentelemään pieneläinten kanssa, sillä työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Työntekijöitä tarvitaan eniten juurikin tuotantoeläinpuolella, joten navettoihin, sikaloihin ja talleille suurin osa lopulta päätyy. Iso eläin sotkee paljon ja suurin osa töistä onkin pelkkää siivoamista.
Mikäli haluaa tehdä töitä pieneläinten parissa, täytyy yleensä perustaa oma yritys. Eläinkaupat ja -hoitolat etsivät hyvin harvoin uusia työntekijöitä. Hyvällä tuurilla on toki mahdollista pieneläinyrityksiinkin töihin päästä.

Eläintenhoitajan työ ei sovi kovin herkille ihmisille, sillä tällä alalla tulee vastaan vaikka mitä. Eläinkaupoissa pitää käsitellä ruokaeläimiä (matosia ja sirkkoja) ja jo tämä saattaa tehdä monille tiukkaa. Myynnissä voi olla myös matelijoita, joten niitäkin on pystyttävä käsittelemään.
Etenkin tuotantoeläinpuolella ollaan monesti tekemisissä kuolleidenkin eläinten kanssa. Itse olen esim. ollut tyhjentämässä pakastinta, joka oli täynnä kuolleita pikkupossuja. Eläinten kuolemaan törmää väistämättä aina välillä, oli sitten töissä missä tahansa. Niitä ei oikein voi jäädä päiväkausiksi suremaan, vaan työt on hoidettava normaaliin tapaan.
Lihaksi kasvatettaviin eläimiin ei kannata liiaksi kiintyä, sillä se suloisinkin pikkupossu päätyy lopulta lihoiksi. Samoin käy lempilehmällesi, kun se lakkaa tuottamasta tarpeeksi tai sairastuu muuten.


Koska tällä alalla työskennellään elävien olentojen kanssa, on jonkun oltava aina töissä. Eläimet pitää hoitaa myös viikonloppuisin, juhlapyhistä puhumattakaan. Pitää siis olla joustava ja valmis työskentelemään niinäkin päivinä kun haluaisi jäädä kotiin.
Työajoista on niistäkin oltava valmis joustamaan. Työpäivät voivat venyä välillä pitkiksikin, sillä esim. sairasta eläintä ei voi jättää hoitamatta siksi että työaika päättyy.
Omakaan sairastuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että voisi jäädä sängynpohjalle makaamaan. Sijaista ei välttämättä saa parin tunnin varoitusajalla ja jonkun on eläimet hoidettava ajallaan.
Ja jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin navetoissahan työt alkavat aamuisin viiden-kuuden aikaan. Kovin aamu-uniselle ihmiselle ei eläintenhoitotyöt ole paras vaihtoehto.

Työ vaatii melko hyvää kuntoa. Erityisesti tuotantoeläinpuolen työt ovat raskaita, mutta pieneläinpuolellakaan ei aina helpolla pääse. Talleilla ja navetoissa odottaa kymmenet siivottavat karsinat, koirahoitolassa taas parhaimmillaan parikymmentäkin lenkitettävää koiraa. Eläinkaupoissa työt ovat yleensä kevyitä, mikäli ruokasäkkien raahaamista ei lasketa.
Hyvä puoli on se, että eipä ainakaan työpäivän jälkeen tarvitse enää lenkille tai salille lähteä.


Itselläni on eniten työkekemusta talleilla lomittamisesta, joten valitsin tämän työn tarkempaan esittelyyn.
Tietyt kriteerit täyttävät eläimiä omistavat maatalousyrittäjät saavat vuosittain 26 päivää vuosilomaa. Tämä tarkoittaa että he saavat tilalleen lomittajan, jonka palkkaa eivät joudu itse maksamaan. Maatalousyrittäjä saa halutessaan valita lomittajan itse, mikäli ei halua vierasta ihmistä töihin. Etenkin tallit ottavat lomittajaksi mieluusti ennestään tutun henkilön. Itse olen tehnyt lomituksia juurikin niillä talleilla joilla olen ollut ensin harjoittelussa.

Hevoslomittajan työaika vaihtelee tallin hevosmäärästä riippuen. Esim kahdentoista hevosen tallilla työaikani on 5,5 tuntia ja kolmenkymmenen hevosen tallilla 8 tuntia. Työpaikalla käydään normaalisti kaksi kertaa päivässä. Aamulla hevoset laitetaan ulos, siivotaan karsinat ja tehdään muut aamutoimet. Sen jälkeen palataan kotiin ja illalla mennään jälleen tallille ottamaan hevoset sisään ja tekemään muut iltatyöt.
Mikäli työpaikka on kovin kaukana kotoa, pitää miettiä miten aikansa päivällä kuluttaa. Jos matka on pitkä, ei kotona kannata välttämättä välillä käydä.
Vaikka papereihin olisikin merkitty työajaksi esim. 8 tuntia, ei koko työaikaa tarvitse työpaikalla vettää. Jos työt saa tehtyä nopeasti, voi lähteä kotiin. Riittää että on tarvittaessa työnantajan käytettävissä. Itse ainakin olen sen verran nopea työt tekemään, etten saa koskaan määrättyä aikaa kulumaan. Palkan saa sen mukaan mitä papereihin on merkitty, joten palkkaan ei vaikuta se kuinka monta tuntia on töissä oikeasti ollut.

Lomittajan työ on aika vastuullista hommaa, sillä välillä koko talli on lomittajan hoidettavana. Pari kertaa olen ollut lomittamassa tallin omistajan ulkomaanmatkan aikana, jolloin mahdolliset ongelmat pitää pystyä ratkaisemaan itse.


Mikäli kaiken tämän jälkeen eläintenhoitajan ammatti vielä kiinnostaa ja tuntuu itselleen sopivalta, ei muuta kuin vain alaa opiskelemaan.
Ihan tarkoituksella toin tekstissä esiin paljon alan ikäviä puolia, sillä monella on alasta turhan ruusuinen kuva. Aivan liian paljon lähdetään opiskelemaan eläintenhoitajaksi ja muutaman kuukauden päästä vaihdetaan alaa kun ammatti olikin ihan muuta kun kuviteltiin.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Vaan kuinkas sitten kävikään


Jokin aika sitten kerroin, kuinka Valtsu tulee todennäköisesti ainakin talven yli meillä asumaan. Pupuhan oli koko syksyn myynnissä, mutta kiinnostus oli vähäistä ja nekin vähät kiinnostuneet eivät tuntuneet sopivalta ostajalta. Pitkään aikaan en Valtsusta ole missään ilmoitellut, sillä olin jo varautunut siihen että se jää tänne pidemmäksi aikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään. Eläin.fi sivustolta en ole saanut myynti ilmoitusta poistettua, sillä sivuilla on aina jotain häikkää. Sivustolla roikkuva ilmoitus on jo vaikka kuinka vanha, mutta yksi innokas ostaja uskalsi silti laittaa viestiä ja kysyä olisiko kani vielä vapaana.
Todennäköisesti Valtsu tulee lähiaikoina muuttamaan uuteen kotiin. Tosi hieno juttu, sillä on harmillista pitää kanilassa pupua jota kohtaan ei ole minkäänlaista kiinnostusta.

Valtsun mahdollinen lähtö tarkoittaa sitä, että pojalle kaavailtu häkki jää tyhjäksi. Eikös olekin aika kamala ajatus, että kanilassa olisi häkki vailla kania? Luultavasti häkki tulee saamaan asukkaan, mikäli jokin sopiva pupu vastaan tulee.
Oikeastaan en edes tiedä millainen tämä uusi pupu voisi olla. Uutta uroskaniahan olen suunnitellut, mutta sen tulen hankkimaan kaiketi vasta kevättalvella. Vuorossa voisikin olla uuden naaraan hankinta. Belgianjätti kiinnostaisi, mutta en tiedä jaksanko alkaa järjestellä sellaiselle riittävän suurta aitausta. Tuohon vapaana olevaan pikkuhäkkin kun ei jättikania oikein voi laittaa.

Jää nähtäväksi millainen uusi asukas kanilaan muuttaa, jos muuttaa ollenkaan.

torstai 14. marraskuuta 2013

Tulehtuneet välit


Eilen tuli Niilon aika erota kavereistaan. Kerrosten välinen luukku meni kiinni ja Niilo jäi yksin ylös. Mitenkään pahaksi ei kolmikon tilanne mennyt, mutta päädyin kuitenkin Niilon porukasta poistamaan. Niilo on aikuistunut nopeasti ja kavereiden jahtailusta alkoi tulla jokapäiväistä puuhaa. Tappeluita ei ole ollut, mutta jahtailua ja karvojen nyppimistä ihan riittämiin. Nyt on taas rauha maassa kun Niilo asuu yksikseen ja Valtsu Leevin kanssa kahdestaan. Valtsun ja Leevin uskoisin tulevan vielä pari kuukautta toimeen, sillä kumpikin on aika nössöjä tapauksia
Niilo on ollut hyvin nopea kehityksensä kanssa, sillä kukaan muu uros meillä ei ole tuossa iässä ollut noin aikuismainen. Poika uhittelee mielellään muille uroksille, mitä kukaan muu ei todellakaan ole vielä tuossa iässä tehnyt.


Luppien ulkoilukausi on sekin tältä vuodelta ohi. Suljin nimittäin pupujen luukun. Eivät ne ulkotarhaa ole viimeaikoina kamalasti enää käyttäneetkään, kun ulkona on kylmää ja märkää.
Huhtikuun lopullahan tuo luukku keväällä avattiin, eli lupilla on ollut reilu puoli vuotta ulkoilumahdollisuus.


Yläkuvassa isä, alakuvassa poika. Jotakin samaa näköä havaittavissa?


Leevi oli tänään hetken pihalla vapaana ja koitin siitä kuvia räpsiä. Eipä mitään hienoa otosta tullut nytkään.
Poitsun tukka on kadonnut lähes kokonaan. Alusta asti tukka on ollut vähäinen ja harva, joten ei ole mikään ihme.




Ei pitäisi jäädä ainakaan epäselväksi ketkä ovat Leevin sukulaisia. Isäänsä Rollea se muistuttaa paljon, mutta on vain luppakorvainen ja rakenteeltaan pyöreämpi. Vielä enemmän se muistuttaa isosiskoaan Tildaa. Etenkin pään muoto on ihan sama kuin Tildalla.


tiistai 12. marraskuuta 2013

Arvonta


Puuttuva lukija saatiinkin jo näin pian, joten lupaamani arvontakin tulee nyt. Tilaamani valjastarvikkeet tulivat tänään ja tein niistä sitten palkinnon. Palkintona on siis kuvassa näkyvät valjaat ja hihna.
Kaikilla ei tietenkään ole valjaille sopivaa käyttäjää, mutta päätin nyt kuitenkin tehdä yhdet tietyt valjaat palkinnoksi.
Palkintohan on lähinnä kaninomistajia varten mietitty. Lupaan ensi kerralla keksiä jotain useammalle lajille sopivaa palkintoa, kun blogia kuitenkin lukee niitäkin joilla ei pupua ole. Mutta kannataa osallistua vaikka palkinnolle ei itsellä käyttöä olisikaan. Nämä voi antaa vaikka joululahjaksi kaverin kanille.

Hihna on pituudeltaan reilu parimetrinen. Valjaat sopivat pienehkölle kanille. Kaulahihnan pituutta voi säätää 18-28cm välillä ja vatsahihnaa 22-38cm välillä. Selkähihna on n. 9cm pitkä. Valjaat on materiaaliltaan ohuehkoa nauhaa ja ne on koottu kuumaliimalla.

Arvontaan voivat osallistua tällä kertaa vain blogin rekisteröityneet lukijat. Lukijaksi voi toki liittyä vielä arvonnan aikanakin. Toivon kuitenkin ettei kukaan liity lukijaksi pelkän arvonnan takia. Liitythän lukijaksi vain jos blogi ihan oikeasti kiinnostaa.


Näin osallistut:
* Yhden arvan saat kommentoimalla tähän postaukseen nimimerkkisi jolla blogia luet, sekä sähköpostiosoitteesi.
* Kaksi arpaa saat mainostamalla arvontaa omassa blogissasi yllä olevan kuvan kera. Laita kommenttiin tällöin nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi lisäksi myös linkki mainokseen.

Halutessaan kommenttiin voi laittaa myös postaustoiveita tai toiveita yleisesti blogin sisällöstä, jos jotain erityistä tulee mieleen. Pakosti ei kuitenkaan tarvitse mitään keksiä. :)


Aika osallistua on 22.11.2013 asti, eli ensiviikon perjantaihin. Seuraavana päivänä arvon voittajan. Voittajan nimen mainitsen blogissa ja otan voittajaan myös yhteyttä sähköpostitse.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Epäonnistunut kuvaushetki



Yritin kuvata Paskista aamuruokinnan yhteydessä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Heti kun pupu sai maata jalkojensa alle, alkoi kaivaminen joka jatkui ainakin vartin. Välillä liikuttiin pari metria johonkin suuntaan, mutta sitten taas kaivaminen jatkui.

Sama juttu on kaikkien muidenkin meidän urosten kanssa. Luulisi että vapaaksi päästyään olisi kiva sännätä juoksuun, mutta kaivaminen vie aina voiton. Mistähän mahtaa tämäkin johtua? Häkeissä pupuilla on purua ja heinää isot kasat, joten pitäisi sielläkin halutessaan päästä kaivamaan. :)


Kanikerrostalon viereen rahtasin tässä yksi päivä laatikoston. Järkyttävän ruma se on, mutta ainakin saa tavarat järjestykseen. Tuossa päällä on myös hyvä pitää kania vaikka valjaiden laiton aikana.


On jo pitemmän aikaa pitänyt laittaa kuva näistä pupujen valjaista. Hihnat olen tehnyt jo aikoja sitten, mutta niistäkään en ole kuvaa tainnut ikänä ottaa. Valjaat ovat nekin itse tekemiäni. Tiimarista löysin kivan värisiä nauhoja, jotka sitten ostinkin. Niistä nuo valjaat kokosin.
Aivan sattumalta valmiina olleet hihnat sopivat väreiltään hyvin yhteen valjaiden kanssa ja sain niistä muodostettua kaksi paria.


Viime viikolla tilasin uusia tarvikkeita valjaiden tekoon ja niitä odottelen lähipäivinä saapuvaksi. Myyntiin olen tekemässä muutaman valjaat ja ehkä hihnatkin, mikäli en halua pitää kaikkea itsellä. Piilotin tuon "myytävät valjaat" sivun väliaikeisesti näkyvistä. Se tulee uudelleen näkyville kun saan jotain uutta sinne lisättyä.


Huomasin että teitä lukijoita on jo 39 kipaletta. Kun saadaan tasaluku eli 40 lukijaa täyteen, niin kai sitä täytyy arvonta laittaa pystyyn.
Palkinnosta ei ole vielä mitään hajua. Jotain itse tehtyä valjasta tai hihnaa ajattelin, mutta voi olla että on jotain ihan muutakin. Mitä te lukijat haluaisitte?

perjantai 8. marraskuuta 2013

Uusi järjestys lampolaan

Eilen pääsin tallilta jo hyvissä ajoin aamupäivällä kotiin, joten päätin vihdoinkin tyhjentää lampolan käytävän heinistä ja rakentaa karsinan loppuun.
Samalla muutin hieman pupujen asumisjärjestystä. Kaksikerroksisen häkin viereen tein komppareista aitauksen ja samalla paikalla olleen pikkuhäkin siirsin käytävän perälle.

Aluksi laitoin aitaukseen Paskiksen ja Jirin siirsin Paskiksen paikalle nelikerroksiseen häkkiin. Paskis ei kuitenkaan aitauksessa pysynyt. Eilen se karkasi kerran ja yön aikana ole karannut taas. Paskis menikin nyt sitten kaksikerroksisen häkin alakertaan ja Luna ja Panda pääsivät aitaukseen.

Pikkuhäkki jäi tyhjilleen. Luultavasti Valtteri tulee siihen muuttamaan sitten kun ei enää poikalaumassa tule toimeen muiden kanssa.

Siivottu käytävä
Aitaus kaksikerroksisen häkin vieressä


Lampaiden karsina