maanantai 28. lokakuuta 2013

Marsuko muka tylsä lemmikki?


Harmittavan usein kuulee kuinka marsuja pidetään tylsinä lemmikkeinä, eikä niitä haluta itselle hankkia. Jokaisella on toki omat mielipiteensä, eikä kaikki voi tykätä kaikesta. Uskoisin kuitenkin monen mielipiteen johtuvan siitä, että ei tiedetä ollenkaan millainen eläin se marsu on. Netissä törmää lähinnä joko kasvattajiin tai pikkutyttöihin joilla on marsu lemmikkinä. Harvoin vastaan tulee vanhempi henkilö, jolla olisi muutama marsu lemmikkinä.

Moni marsunomistaja tekee jo ihan itse marsusta sen tylsän lemmikin. Ostetaan pari marsua ja laitetaan ne huoneen nurkkaan pieneen häkkiin. Häkki siivotaan kerran viikossa ja siinä samalla saatetaan hieman marsuja käsitellä. Tälläisen marsunomistajan luona vierailleet ihmiset saavat tuskin kovin hyvää kuvaa marsuista lemmikkinä. Nehän ovat vain tylsiä ja arkoja häkkieläimiä.


Todellisuudessa marsu on hyvin sosiaalinen ja ihmisrakas eläin. Ne ovat luonnostaan arkoja, joten varsinkin poikasena niitä on käsiteltävä runsaasti. Iso plussa vaikkapa kaniin verrattuna on se, että marsu ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa runsailla erilaisilla äänillä. Hyvin sosiaalistettu marsu juttelee mielellään ihmisten kanssa, eikä marsuaan tuntevalle omistajalle jää epäselväksi mitä marsu milloinkin haluaa.
Marsu kiintyy helposti omistajaansa ja kun marsuun on hyvä suhde, sitä voi esimerkiksi huoletta ulkoiluttaa vapaana pihallakin. Useinhan nimenomaan kielletään marsun vapaana ulkoiluttaminen niiden arkuuteen vedoten. Marsuun tulisi kuitenkin luoda niin hyvä suhde, että se pitää ihmistä turvanaan ja juoksee ihmisen luo jos sattuu jotain pelästymään.

Häkkieläimeksi marsu ei mielestäni sovi. Vaikka niiden liikunnantarve on vähäinen, ne tarvitsevat isona jyrsijänä paljon tilaa. Meillä marsut nukkuvat yönsä häkissä ja päivisin kulkevat vapaana talossa vähintään kuusi tuntia. Marsut osaavat itse kertoa milloin tahtovat vapaaksi ja milloin haluavat takaisin häkkiinsä.
Marsuilla on käytettävissään koko talo, mutta ne liikuskelevat kuitenkin lähinnä keittiössä. Poikasena marsut ovat olleet kovia tuholaisia, mutta nykyisin jättävät johdot yms. rauhaan. Ainoastaan paperiset asiat syödään jos niitä lattialle jää.
Halutessaan marsun pystyy opettamaan sisäsiistiksi, joten vapaana pito ei välttämättä tarkoita että papanoita ja pissalammikoita olisi kaikkialla.


Edesmennyt Mersu ehti olla reilut pari vuotta meillä ainoana marsuna ennen kun Viola muutti naapurihäkkiin. Marsulla olisi hyvä olla aina lajitoveri, mutta Mersua yksinäisyys ei haitannut ollenkaan. Se kiintyi kovasti ihmisiin ja itse asiassa jopa masentui hetkellisesti kun marsukaveri lopulta tuli.
Mersu oli lähes aina vapaana lattialla, vielä enemmän kuin nämä nykyiset marsut. Se halusi olla aina siellä missä tapahtui. Jos Mersu oli jäänyt yksin johonkin huoneeseen, se tuli pian iloisesti kuikuttaen sinne missä kuuli ihmisten äänet. Jos marsu sattui jäämään alakertaan ihmisten ollessa yläkerrassa, se tuli monesti portaiden alapäähän kiljumaan, kunnes joku haki sen ylös ihmisten seuraan.
Sylissä olosta ja rapsutuksista Mersu piti erityisesti. Se tykkäsi esimerkiksi osallistua telkkarin katseluun ja makoili mielellään sohvalla ihmisten vieressä. Ulkona ollessaan Mersu pysyi porukassa ja seurasi ihmisiä välillä pitkiäkin matkoja ympäri pihaa.


Ilona ja Viola eivät ole ihan yhtä ihmisrakkaita kuin Mersu aikoinaan. Syynä tähän on luultavasti se, että niillä on aina ollut marsukaveri. Voi myös olla että poikamarsut kiintyvät helpommin ihmisiin. Sosiaalisia marsuja ovat kuitenkin nämä tytötkin.
Marsut tuntevat käskyn "Häkkiin!", jolloin ne juoksevat häkin viereen odottamaan että ne nostetaan sisään. Marsuille ei myöskään tarvitse kuin ojentaa kädet, niin ne asettuvat itse hyvään asentoon käsille. Marsuille pystyisi varmasti halutessaan opettamaan paljon erilaisia temppuja. Itsellä ei ole ollut tälläiseen innostusta, mutta ehkäpä joku joskus innostuu marsujen temppukoulutuksesta. Olisi kiva nähdä mitä kaikkea noille pystyisi opettamaan, kun kuitenkin hyvin oppivaisia eläimiä ovat.

Meillä on tapana marsuille puhuttaessa käyttää tietynlaista kimeää ääntä. Marsut ovat oppineet hyvin tämän äänen ja tietävät milloin puhe on niille tarkoitettu. Yleensä ne myös vastaavat kun kuulevat niille puhuttavan. Ilona ja Viola eivät nimiään tunnista, mutta Mersu tunnisti. Tämä tuli ilmi siitä, että Mersu innostui aina kun kuuli edes hieman nimeään muistuttavia sanoja. Joskus oli puhetta norsuista, ja Mersu alkoi kiljua lattialla. Myös mursu ja muut samantyyppiset sanat saivat pojan innostumaan.


Suosittelen lämpimästi jokaista tutustumaan marsuihin ja etenkin juuri hyvin sosiaalistettuihin ja tärkeinä perheenjäseninä pidettäviin marsuihin. :)

1 kommentti:

  1. Olipas hyvä teksti! se on totta että marsuja pidetään hyvin turhina, itsellänikin oli hoidettavana isoveljen vanha marsu, joka koulu 10pvä sitten. mut ittelleni ei marsu sovi ku kaipaan vähä enempi liikkuvaisia eläimiä:D mut hupsuja ja fiksuja marsuthan on todellisuudessa.

    VastaaPoista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)