maanantai 28. lokakuuta 2013

Marsuko muka tylsä lemmikki?


Harmittavan usein kuulee kuinka marsuja pidetään tylsinä lemmikkeinä, eikä niitä haluta itselle hankkia. Jokaisella on toki omat mielipiteensä, eikä kaikki voi tykätä kaikesta. Uskoisin kuitenkin monen mielipiteen johtuvan siitä, että ei tiedetä ollenkaan millainen eläin se marsu on. Netissä törmää lähinnä joko kasvattajiin tai pikkutyttöihin joilla on marsu lemmikkinä. Harvoin vastaan tulee vanhempi henkilö, jolla olisi muutama marsu lemmikkinä.

Moni marsunomistaja tekee jo ihan itse marsusta sen tylsän lemmikin. Ostetaan pari marsua ja laitetaan ne huoneen nurkkaan pieneen häkkiin. Häkki siivotaan kerran viikossa ja siinä samalla saatetaan hieman marsuja käsitellä. Tälläisen marsunomistajan luona vierailleet ihmiset saavat tuskin kovin hyvää kuvaa marsuista lemmikkinä. Nehän ovat vain tylsiä ja arkoja häkkieläimiä.


Todellisuudessa marsu on hyvin sosiaalinen ja ihmisrakas eläin. Ne ovat luonnostaan arkoja, joten varsinkin poikasena niitä on käsiteltävä runsaasti. Iso plussa vaikkapa kaniin verrattuna on se, että marsu ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa runsailla erilaisilla äänillä. Hyvin sosiaalistettu marsu juttelee mielellään ihmisten kanssa, eikä marsuaan tuntevalle omistajalle jää epäselväksi mitä marsu milloinkin haluaa.
Marsu kiintyy helposti omistajaansa ja kun marsuun on hyvä suhde, sitä voi esimerkiksi huoletta ulkoiluttaa vapaana pihallakin. Useinhan nimenomaan kielletään marsun vapaana ulkoiluttaminen niiden arkuuteen vedoten. Marsuun tulisi kuitenkin luoda niin hyvä suhde, että se pitää ihmistä turvanaan ja juoksee ihmisen luo jos sattuu jotain pelästymään.

Häkkieläimeksi marsu ei mielestäni sovi. Vaikka niiden liikunnantarve on vähäinen, ne tarvitsevat isona jyrsijänä paljon tilaa. Meillä marsut nukkuvat yönsä häkissä ja päivisin kulkevat vapaana talossa vähintään kuusi tuntia. Marsut osaavat itse kertoa milloin tahtovat vapaaksi ja milloin haluavat takaisin häkkiinsä.
Marsuilla on käytettävissään koko talo, mutta ne liikuskelevat kuitenkin lähinnä keittiössä. Poikasena marsut ovat olleet kovia tuholaisia, mutta nykyisin jättävät johdot yms. rauhaan. Ainoastaan paperiset asiat syödään jos niitä lattialle jää.
Halutessaan marsun pystyy opettamaan sisäsiistiksi, joten vapaana pito ei välttämättä tarkoita että papanoita ja pissalammikoita olisi kaikkialla.


Edesmennyt Mersu ehti olla reilut pari vuotta meillä ainoana marsuna ennen kun Viola muutti naapurihäkkiin. Marsulla olisi hyvä olla aina lajitoveri, mutta Mersua yksinäisyys ei haitannut ollenkaan. Se kiintyi kovasti ihmisiin ja itse asiassa jopa masentui hetkellisesti kun marsukaveri lopulta tuli.
Mersu oli lähes aina vapaana lattialla, vielä enemmän kuin nämä nykyiset marsut. Se halusi olla aina siellä missä tapahtui. Jos Mersu oli jäänyt yksin johonkin huoneeseen, se tuli pian iloisesti kuikuttaen sinne missä kuuli ihmisten äänet. Jos marsu sattui jäämään alakertaan ihmisten ollessa yläkerrassa, se tuli monesti portaiden alapäähän kiljumaan, kunnes joku haki sen ylös ihmisten seuraan.
Sylissä olosta ja rapsutuksista Mersu piti erityisesti. Se tykkäsi esimerkiksi osallistua telkkarin katseluun ja makoili mielellään sohvalla ihmisten vieressä. Ulkona ollessaan Mersu pysyi porukassa ja seurasi ihmisiä välillä pitkiäkin matkoja ympäri pihaa.


Ilona ja Viola eivät ole ihan yhtä ihmisrakkaita kuin Mersu aikoinaan. Syynä tähän on luultavasti se, että niillä on aina ollut marsukaveri. Voi myös olla että poikamarsut kiintyvät helpommin ihmisiin. Sosiaalisia marsuja ovat kuitenkin nämä tytötkin.
Marsut tuntevat käskyn "Häkkiin!", jolloin ne juoksevat häkin viereen odottamaan että ne nostetaan sisään. Marsuille ei myöskään tarvitse kuin ojentaa kädet, niin ne asettuvat itse hyvään asentoon käsille. Marsuille pystyisi varmasti halutessaan opettamaan paljon erilaisia temppuja. Itsellä ei ole ollut tälläiseen innostusta, mutta ehkäpä joku joskus innostuu marsujen temppukoulutuksesta. Olisi kiva nähdä mitä kaikkea noille pystyisi opettamaan, kun kuitenkin hyvin oppivaisia eläimiä ovat.

Meillä on tapana marsuille puhuttaessa käyttää tietynlaista kimeää ääntä. Marsut ovat oppineet hyvin tämän äänen ja tietävät milloin puhe on niille tarkoitettu. Yleensä ne myös vastaavat kun kuulevat niille puhuttavan. Ilona ja Viola eivät nimiään tunnista, mutta Mersu tunnisti. Tämä tuli ilmi siitä, että Mersu innostui aina kun kuuli edes hieman nimeään muistuttavia sanoja. Joskus oli puhetta norsuista, ja Mersu alkoi kiljua lattialla. Myös mursu ja muut samantyyppiset sanat saivat pojan innostumaan.


Suosittelen lämpimästi jokaista tutustumaan marsuihin ja etenkin juuri hyvin sosiaalistettuihin ja tärkeinä perheenjäseninä pidettäviin marsuihin. :)

torstai 24. lokakuuta 2013

Valtterin karkumatka


Valtteri pupu vietti viikonloppuna yhden yön vapaana pihalla. Päästin poikakolmikon pitkästä aikaa pihalle vapaaksi (ovat sisähäkkeihin muuton jälkeen juoksennelleet vain sisätiloissa). Valtsullahan oli jo aiemmin ongelmana se, että pojan mielestä talon alle on hauska mennä ja sieltä pupua sai aina kalastella pois. Ajattelin kuitenkin että Valtsu olisi jo hieman viisastunut ja unohtanut piiloleikit. Oletin myös pupujen pysyvän lampolan lähistöllä, kuten muutkin puput ymmärtävät tehdä. Mutta ei, talon alle oli pakko mennä, eikä pupua saanutkaan tällä kertaa houkuteltua sieltä pois. Niilo ja Leevi antoivat ottaa hyvin kiinni ja ne laitoinkin häkkiin.

Pitkin iltaa yritettiin Valtteria napata. Se liikuskeli pihassa, mutta ihmisen lähestyessä paineli aina talon alle piiloon. Luonteeltaan pupu on aina ollut hieman arka, mutta kiinni sen on kuitenkin aina saanut. Ei kuitenkaan nyt.
Pimeän tultua ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin jättää pupu ulos yöksi. Kettuja täällä liikkuu välillä, mutta en kuitenkaan hirveän huolissani Valtsusta ollut. Aika turvallinen meidän piha kuitenkin on, eikä pojalla mitään syytä ollut pihasta poiskaan lähteä.

Aamulla Valtteri jo pomppikin ympäri pihaa kun heräsin. Isi sen sitten saikin teljettyä leikkimökkiin, jo ennen kuin itse ehdin ulos pupua pyydystämään. Leikkimökissä odotti jo hyvin kiltti pupu ja mielellään se häkkiin kavereiden luo palasi. Väsynyt Valtsu oli koko päivän, sillä ei ollut tainnut oikein uni vapaudessa tulla.

Valtteri saa nyt juoksennella loppu syksyn vain sisätiloissa. Ulos se tulee pääsemään vasta kun lunta on sen verran että se estää karkumatkoille lähdön.


Vieläkö joku muistaa sijoitukseen lähteneen Aladdin pupun, joka on Valtterin ja Pandan veli?
Siskoni kävi pupua katsomassa (pupu asuu siskoni kaverilla) ja mutamat kuvatkin nappasi. Kovasti on poika lähtönsä jälkeen kasvanut, kuten kuvista voi huomata. Kutsumanimekseen pörriäinen sai Leni.


Väri on tummunut huomattavasti, etenkin korvista. Mietinkin tässä onko väritys kuitenkin madagaskar otter perhonen, eikä luonnonkeltainen perhonen? Paha kuitenkaan sanoa kun en pupua ole itse livenä päässyt näkemään. Meiltä lähtiessään oli vielä ihan selvä keltainen ja tokihan noilla keltaisilla korvat aika tummiksi muuttuu vanhemmiten. Täytyy seurailla millaiseksi väri tuosta kehittyy...

Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, niin Tilda tosiaan tullaan tällä pojalla astuttamaan keväällä. Rumbankin astuttamista olen miettinyt, mutta sen näkee sitten. On jo niin paljon noita poikassuunnitelmia ensi vuodelle, että jostain on karsittava.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Typerys vauhdissa




Lampaat olivat päättäneet etsiä ruokaa pihassa olleista roskapusseista, mutta Karoliinan osalta juttu oli päättynyt nolosti. :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Nuppu hyppii esteitä

Vihdoinkin video Nupun esteilystä! Videolla on sekä tämänpäiväisiä, että myös vanhempia hyppyjä.
Korkeimmillaan Nuppu on hypännyt 30cm korkeita esteitä. Isompaakin on yritetty, mutta ainakin toistaiseksi huonolla menestyksellä.

Tosi hienosti pupu esteitä hyppii. Yleensä se ampaisee heti matkaan kun sen radan päähän laskee ja juoksee radan läpi sellaista vaihtia ettei mukana meinaa pysyä. Videolle ei näitä parhaimpia ratoja ole päätynyt. Jonkinlaista ramppikuumetta kaiketi ilmassa, kun kuvaajan edessä alkaa aina puomit putoilla ja vauhti hidastua. :)



torstai 17. lokakuuta 2013

Lampolan tyhjennys

Lampolan tyhjennys tuli valmiiksi muutama päivä sitten. Viime syksynä se jäi tyhjentämättä, joten paskan määrä oli melkoinen.
Jos joku ei asiasta enempää tiedä, niin lampoloissahan on yleinen käytäntö tyhjentää paskat karsinasta vain kerran vuodessa. Sitä mukaan kun karsina sotkeutuu, heitetään päälle puhdasta olkea (meillä tosin kuivikkeena käytössä ihan heinä). Lampaat sotkevat alustan hyvin tiiviiksi, eikä pohja nouse vuoden aikana kuin parisenkymmentä senttiä. Pohjamateriaali alkaa lopulta kompostoitua ja samalla se lämmittää lampolaa.





Tältä lampola näyttää nyt tyhjennettyä. Pientä yleistä siivoamista se vielä vaatii ja lampaiden karsina pitää rakentaa. Siitä kun ei jäljellä ole kuin tuo pieni pätkä. Etuseinähän uusittiin kesällä ja se vaatii vielä eristykset sisäpuolelle. Lampolan takaovi (joka on siis tuo kuvissa näkyvä ovi), pitää sekin korjata.

Ikeassa en ole vieläkään päässyt käymään, mutta sieltä ostan lampolaan kaikenlaista tarpeellista. Kunhan lampola on kunnossa, esittelen sitä sitten tarkemmin.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Vanha tuttu haaste x3


Kanimaisia kuulumisia blogista sain tämän monille tutuksi tulleen haasteen.

Säännöt:
1. Kerro 11 asiaa itsestäsi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Haasta 11 bloggaajaa, joiden blogeilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro kenet olet haastanut

Olen tämän pari kertaa tehnyt aiemmin, joten tällä kertaa vastaan vain kysymyksiin. 11 faktaa minusta voitte käydä lukemassa aiemmista haastepostauksista. En myöskään haasta ketään, sillä monet ovat haasteen jo saaneet.

Kysymykset

1. Lempikarkkisi?
Ei ole erityistä lempikarkkia, tykkään aika monesta. Jos karkkipussin ostan, niin valinta on yleensä jokin Tutti Frutti pussi tai Tv Mix Random. Fazerin salmiakkitäytesuklaa on myös yksi lemppareistani, mutta sitä tulee syötyä lähinnä jouluisin.

2. Millaisessa paikassa haluaisit asua?
Maalla, mahdollisimman syrjässä ja keskellä metsää. Naapureita en myöskään halua parin kilometrin säteelle yhtäkään.

3. Tykkäätkö leipomisesta?
En oikeastaan. Se on niin kovin aikaa vievää hommaa. Tykkään kuitenkin syödä leipomuksia.

4. Milloin erityisesti kanisi saavat sinut hymyilemään?
Silloin kun ne keksivät jotain idioottimaista. Poikaset saavat myös aina hymyilemään.

5. Oletko/olitko hyvä koulussa?
En mikään huippuhyvä, mutta keskivertoa parempi kuitenkin. Jos siis ruotsia ja englantia ei lasketa, niissä olen ollut aina huono.

6. Millainen olet vieraiden ihmisten seurassa?
Riippuu todella paljon ihmisestä, joten en sen tarkemmin osaa vastata.

7. Oletko ostanut kaneillesi paljon jotain turhaa roinaa?
En ole ostanut. En osta kaneille muutenkaan paljoa mitään perushoitotarvikkeita ihmeellisempiä, sillä miksi turhaan rahoja tuhlaamaan.

8. Minkä perusteella valitset häkin kanille?
Olen tehnyt kaikki häkit itse, joten en ole koskaan päässyt valitsemaan häkkiä. Enkä kyllä koskaan pääsekään, sillä tehdashäkeissä en halua kaneja pitää. Tila on häkkiasioissa se ratkaiseva asia.

9. Mistä keksit blogisi nimen?
Minulla oli joskus yhdellä foorumilla esittelytopani nimi Kaa ja sekalainen sakki. Olen huono keksimään blogeille nimiä, joten otin saman nimen blogille käyttöön.

10. Osaatko soittaa mitään instrumenttia?
En oikeastaan. Piano meillä on ja sitä osaan ihan vähän soittaa. Pianon ääni vain on niin kamala, etten ole sitä sen enempää halunnut opetella soittamaan.

11. Odotatko joulua?
Onhan se ihan kiva aika vuodesta. Eniten ehkä odotan että pääsen ostamaan joululahjoja, se on hauskaa puuhaa.


Valkoinen nenänpää ja Never forget to smile blogeissa haastettiin tällä samaisella haasteella kaikki halukkaat lukijat. Ajattelin siis tässä samalla vastata myös näiden blogien kysymyksiin.

Valkoinen nenänpää blogin kysymykset

1. Mikä on suosikki värisi kanivärien joukosta?
Erilaiset japanilaiset, x-kirjavat ja perhoskuviot

2. Entäpä rotu?
Risteytykset, kääpiölupat ja leijonalupat

3. Minkärotuisia kanisi ovat?
Risteytyksiä enimmäkseen. Joukossa on myös hermeliini, kääpiöluppa ja leijonanharjas, mutta nämäkin ovat paperittomia ja virallisesti siis risteytyksiä nekin.

4. Haluaisitko enempää kaneja?
Pari pupua voisi olla vielä ihan kiva lisä. 15 kania olisi ehkä sellainen maximi, että en enempää haluaisi.

5. Oletko tyytyväinen kaninhoitoosi, vai mitä voisit mielestäsi parantaa?
Olen kyllä, vaikka toki pupuja voisi aina enemmän juoksuttaa. Jos ei kaniensa hoitoon ole tyytyväinen, niin kannattaako niitä silloin edes pitää?

6. Mistä ostat yleensä kanitarvikkeesi, ym?
Saan kaiken tarvittavan Agrimarketista. Satunnaisesti saatan tilata netistäkin jotain ja todella harvoin ostan jotain eläinkaupastakin.

7. Oletko käynyt koskaan näyttelyissä kanisi kanssa? Jos, niin minkälaisissa?
En ole käynyt. Tarkoituksena olisi kuitenkin pet-näyttelyihin mennä, jos sellaisia lähistölle tulisi.

8. Pidätkö enemmän naaras-, vai uroskaneista?
Oman lauman perusteella tykkään enemmän uroksista. Ne kiintyvät paljon enemmän ihmiseen ja ovat muutenkin mukavampia kuin naaraat.

9. Kuinka usein siivoat kanisi häkkiä/aitausta/tms?
Silloin kun näyttää että tarvitsee siivota. Jollain kanilla se saattaa olla päivittäin, toisella kerran viikossa.

10. Kuinka paljon ruokaa kanisi saa päivässä?
Kanista riippuen ½-1 desiä Rabbit Royalea, sekä jotain tuoreruokaa. Talviaikaan tuoreruoka on yleensä puolikas porkkana, kesäisin saavat syösä ruohoa lähes vapaasti. Lisäksi tietenkin valtavasti kuivaheinää.

11. Lempi blogisi?
Kaniblogeista Never forget to smile, Karvakorvat ja kokki sekä Riemuloikka.


Never forget to smile blogin kysymykset

1. Onko kani mahdollisesti tulevaisuuden lemmikkisi?
Hyvin varmasti tulen omistamaan kaneja tulevaisuudessakin.

2. Miten päädyit hankkimaan kyseiseen rodun/risteytyskanin?
Ekat kanit olivat kaksi risteytystä, kluppa ja hermeliini. Tuolloin oli tärkeintä saada kaneja vuosien suunnittelun jälkeen, joten ihan kaikki kelpasivat. Noiden jälkeen olenkin ostanut vain yhden uuden kanin ja muut ovat omia kasvatteja. En oikeastaan mieti mitä rotua kani edustaa, tärkeintä on että se vastaa toiveita muuten.

3. Seuraatko mahdollisesti joitain ulkomaalaisia kanisivustoja? Millaisia?
En seuraa huonon kielitaitoni takia. Enkä muutenkaan ole erityisen kiinnostunut ulkolaisista sivustoista.

4. Millaisen kanin haluaisit? (luonne, ulkonäkö)
X-kirjava leijonaluppa olisi aika ihana. Luonteentaan saisi olla melko rauhallinen ja seurallinen pupu.

5. Millaisista kaneista et pidä? (luonne, ulkonäkö)
Luonteeltaan aroista tai kiukkuisista. Muuten kelpaa kaiken luonteiset puput. Ulkonäöllisesti ei mitään hirveitä inhokkeja ole, mutta esim. luonnonharmaista kaneista en kamalasti pidä, kuten en myöskään kaneista joilla on punaiset silmät.

6. Jos harrastat esteitä, miten innostuit niistä?
Nupun kanssa harrastetaan kotioloissa estehyppelyä. Estehypystä olen ollut kiinnostunut aina, mutta Nuppu on toistaiseksi ainut kani joka on asiasta innostunut.

7. Jos et harrasta esteitä, harrastatko kanisi kanssa jotain muuta?
En harrasta.

8. Jos kasvattaisit/kasvatat kaneja, mitä kasvattisit/kasvatat? Millainen olisi unelmakanilasi? (kuvia?)
Satunnaisesti noita lemmikkiristeytyspoikueita syntyy, mutta en kuitenkaan varsinaisesti ajattele kasvattaja olevani. Olisi kiva kasvattaa rotukanejakin (vaikkapa kääpiöluppaa). En kuitenkaan pidä siitä, kuinka järjestään rodut (eläinlajista riippumatta) pilataan liialla jalostuksella. Taidan siis jatkossakin pysyä risteytyslinjalla.

Unelmakanila olisi iso ulkorakennus, jossa kanit eläisivät tilavissa karsinoissa (mahdollisuuksien mukaan laumoissa). Olisi myös hienoa jos karsinoista oli ympärivuotisesti pääsy ulkotarhoihin.

9. Mitä hyviä ja huonoja puolia on pienessä/keskikokoisessa/suuressa kanissasi/kaneissasi?
Otetaan tähän nyt lauman pienin kani Luna. Huonoja puolia siinä on arkuus ja ajoittainen kiukuttelu. Hyviä puolia nätti ulkonäkö ja mahtavat emo-ominaisuudet.

10. Onko mielestäsi karvaton kani ulkonäöllisesti upea, vai aivan hirveä? Miksi?
En tykkää ollenkaan karvattomista eläimistä, eikä kanikaan tee asiaan poikkeusta. En ymmärrä miksi eläimille pitää jalostaa järjettömiä ominaisuuksia (vaikka tämän kanin kohdalla ei nyt jalostamisesta kyse olekaan). Kyllä eläimellä kuuluu olla turkki.

11. Mitä kallista olet joskus ostanut kanille?
En ole ostanut koskaan mitään kallista, enkä varmaan tule ostamaankaan. Kallein ostos on aina kerran kuussa hankittava ruokasäkki, joka maksaa 30€.


perjantai 11. lokakuuta 2013

Puput kuvattavana

Tarkoitus oli ottaa kuvat vain parista pupusta, mutta lopulta kaikki kävivät vuorotellen kuvattavina.
Tässä on samalla kertaus blogin lukijoille siitä, millaiset puput meillä majailevat.

u. Fantasos "Niilo" 
u. Prince Charming "Valtsu" 

u. Poseidon "Leevi"

u. Rolling in the deep "Rolle"
u. Jirius Musta "Jiri"

n. Lucky Number "Luna"
n. Cinderella "Panda"
Äiti ja tytär yhteiskuvassa
n. Valloittava Valssi "Nuppu"

n. Rauhaton Rupeltaja "Rumba"
u. Touho

n. Limonade "Limona"

n. Touhukas Toukokuu "Tilda"
Tässä toinen äiti-tytär yhteiskuva
u. Rajaton Rankkasade "Paskis"

Kuka on suloisin pupu?

tiistai 8. lokakuuta 2013

Candycanen pakettirinki


Candycane järjesti pakettiringin ja tietenkin siihen piti mukaan ilmoittautua. Osallistuneille jaettiin kaikille parit, joille piti Candycanen nettikaupasta tilata yllätyspaketti (jonka arvo 20-25€). Oman pakettini sain tänään ja sisältö oli oikein mieluisa.

Paketista löytyi salaattipallo, ihana ruokakippo kanille, kolme jyrsittävää hammasharjaa, kuivattua pokkanaa, päärynää, kirsikkaa, nokkosta ja persiljaa, kurpitsansiemeniä, sekä kissalle kuivattua kanan maksaa. Lisänä Candycane oli laittanut pakettiin pussin lintujen talviruokintaseosta. Tämä oli siis tälläinen extra, jonka kaikki pakettirinkiin osallistuneet saivat.

Eniten tykkäsin paketissa tuosta ruokakiposta. Olen kyseisiä kippoja paljon kaupoissa ihaillut (niitähän myydään myös marsun kuvalla koristettuna), mutta en ikinä raaski ostaa keraamisia kippoja niiden hinnan takia. Aina tulee ostettua vaan niitä euron metallikippoja.

Pupuille/marsuille suunnatut herkut olivat suurimmaksi osaksi ihan uusia tuttavuuksia. Niistä ainoastaan persiljaa on meillä ollut. Saa nyt sitten testailla uusia herkkuja. Saattaa vaikka joku ihan uusi lempiherkkukin löytyä joukosta.

Peto on hulluna erilaisiin kissannameihin, mutta yleensä ei tule ostettua muuta kuin noita Whiskas nameja. Paketissa tullut kuivattu maksa osoittautui suureksi herkuksi. Pussia avattaessa kissa istui jo kärsimättömänä sylissä. :)

Kaiken kaikkiaan onnistunut paketti. Jos näitä vielä järjestetään, niin osallistun toisenkin kerran.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Syyskuulumisia


Pupuset ovat asuneet jo kohta viikon sisätiloissa. Hieman näin jälkikäteen on harmittanut sisälle muutto, sillä heti muuton jälkeen ilmat taas lämpenivät ja nytkin olisi oikein hyvä ilma pupujen ulkona asua. Ensi vuonna sitten ollaan pidempään. :)

Kanien ruokintakerrat olen muuton yhteydessä supistanut yhteen kertaan päivässä. Ulkoa ei oikein enää tuoretta saa, joten lähinnä porkkanalinjalle on taas siirrytty. Lisäksi tietenkin vielä Rabbit Royalea ja kuivaa heinää.


Tämä ylimääräinen poika meillä edelleen majailee. Olen sitä alkanut kutsua Valtteriksi/Valtsuksi. Voi tosin olla että nimi tuosta vielä muuttuu, mikäli pysyvästi meille jää.
Kiva pupu tuo on, mutta ei se kuitenkaan oikein omalta tunnu.


Tämä poikakolmikko on ihmeen sopuisa. Kun puput vielä olivat ulkona, löytyi häkistä yhtenä aamuna karvatuppoja. Kaiketi oli siis jotain pientä kinaa pojilla ollut. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole mitään ongelmia ollut. Paskiksen kanssa olen näitä varastossa juoksuttanut ja tulevat senkin kanssa mahtavasti toimeen.
Toivottavasti tulevat vielä jatkossakin toimeen, eikä kolmikkoa pitäisi vielä pitkään aikaan erottaa.


Touholle kävi eilen pieni haaveri. Siltä katkesi kynsi toisesta etukäpälästä. En oikein tiedä mitä tapahtui. Joko Paskis puri verkon läpi kynnen poikki poikien nahistellessa tai sitten kynsi muulla tavoin pääsi katkeamaan. Tänään kynnen tynkä oli jo ihan hyvän näköinen, mutta eilen tuli verta ihan kiitettävästi.


Lampaat ovat olleet päivittäin vapaana, kun eivät oikein tarhassa ole pysyneet. Onhan tuo aika helppoa, kun ei tarvitse niitä erikseen ruokkia, päästää vain pihalle vapaaksi laiduntamaan.



Lampaat ovat mestareita järjestämään noloja tilanteita vapaana ollessaan, mutta tänä syksynä niiltä on onneksi vältytty. Lampaat ovat viimein tajunneet ettei esim. naapurissa kyläily tai liikenteen pysäyttäminen ole hyviä ideoita.


Marsut eivät ole paljoa blogissa esiintyneet, johtuen niiden tylsästä elämästä. Ilona täyttää tällä viikolla vuoden ja marraskuun puolessa välissä tulee vuosi siitä kun se meille muutti. Violakin täyttää marraskuussa jo kolme vuotta.