tiistai 11. kesäkuuta 2013

Miten minusta tuli kanin omistaja?


Ensimmäiset kanit tulivat meille vuonna 2011, elokuun alkupuolella. Mikään heräteostos ei ollut kyseessä, sillä kanejen hankintaa oli suunniteltu jo kahdeksan vuoden ajan.
Kaneja varten oli itse asiassa ehditty rakentaa yksi häkkikin, mutta se oli vuosien saatossa ehtinyt lahota käyttökelvottomaksi. Välillä kanit olivat jo hyvin lähellä meille tullakin. Erään isin kaverin oli meille niitä tarkoitus jostakin tuoda ja isi oli jo nähnyt kuljetushäkinkin tämän henkilön auton perässä. Jostain syystä pupuja ei kuitenkaan koskaan tullut. Isi soitteli myös ahkerasti lehdessä kaneja ilmoitelleille ihmisille. Yhteen paikkaan monetkin kerrat, mutta koskaan tämä kaneja myyvä henkilö ei ollut tavoitettavissa.

Kesällä 2010 lahonnut häkki purettiin ja aloin äidin kanssa rakentaa kahta uutta kanihäkkiä. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut hankkia kaksi tyttökania, mutta suunnitelmiin oli ehtinyt tulla muutos. Olimme päättäneet hankkia kaksi tyttöä ja yhden poikakanin, jotta niillä voisi joskus teettää yhdet poikaset.
Häkkiprojekti ei kuitenkaan edennyt sinä kesänä suunnitellusti, eikä kaneja tullut taaskaan.

Seuraavana kesänä päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Tein häkit itse loppuun ja sopivien kanien etsintä sai alkaa. Meillä oli kesällä pari reissua, joiden vuoksi kanien hankinta siirtyi elokuulle.
Netistä ei löytynyt ilmoituksia sopivista kaneista, joten päätimme ostaa ne eläinkaupasta. Valitettavasti eläinkaupassakaan ei sillä hetkellä ollut sopivia kaneja (tai oikeastaan ei kaneja ollenkaan).
Sitten huomasin apulassa lyhyen ilmoituksen samalla paikkakunnalla myynnissä olevista kaninpoikasista. Myynnissä oli kolme poikaa ja yksi tyttö. Laitoin myyjälle sähköpostia, aikomuksena ostaa yksi poikakani. Myyjä osoittautui hyvin innokkaaksi, sillä kaneista ei ilmeisesti ollut ollut oikein kysyntää. Seuraavana päivänä suuntasimmekin hakemaan KAHTA poikakania. Emme tietäneet kaneista oikeastaan mitään etukäteen. Myyjä ei ollut kertonut mitä rotuja niissä oli, joten emme tienneet edes minkä kokoisista kaneista oli kyse. Myyjä osoittautui kuitenkin asialliseksi ihmiseksi ja kanit olivat hyvin hoidettuja ja asuivat isossa ja hienossa ulkohäkissä. Kotimatkalle mukaan tarttui veljekset Jiri ja Rolle.


Sitten alkoi tyttökanien metsästys. Lopulta eläinkaupasta varattiin kaksi tyttökania. Kanit olivat eläinkaupan omistajan omia kasvatteja, joten mistään epämääräisestä paikasta eivät olleet peräisin. Nämä kaksi tyttö olivat siis tietenkin Limona ja Luna.

Kanimäärä pysyi samana seuraavaan kevääseen saakka, jolloin Limona synnytti neljä pikkukania. Tarkoitus oli jättää yksi poikanen itselle, mutta kovan väännön jälkeen poikueen molemmat tytöt, Rumba ja Tilda, jäivät melle pysyvästi.
Myös Luna sai myöhemmin kesällä poikaset. Sen poikaset eivät olleet tarkoituksella teetetyt, vaan saivat alkunsa Lunan murtautuessa Rollen häkkiin. Aluksi poikaset oltiin myymässä kaikki, mutta äiti ihastui yhteen pikkupoikaan. Niinpä Paskiskin sai jäädä kotiin kasvamaan.


Alkuperäinen suunnitelma oli teettää vain nuo yhdet poikaset, mutta ei sitä siihen voinut jättää. Luultavasti meillä tuleekin syntymään joka vuosi parit kanipoikueet. Haaveissa olisi myöhemmin aloittaa ehkä rotukanejenkin kasvatus.

Koska halusin teettää Rumballa ja Tildalla poikasia, tarvitsin niille sulhasen. Vuodenvaihteen jälkeen alkoikin päässä kyteä ajatus uudesta puputtimesta. Kun äitikään ei asiaa pahemmin vastustellut, aloin etsiskellä sopivaa urosta. Parin viikon etsinnän jälkeen minulle tarjottiin leijonanharjasta urosta ja se meille sitten tulikin. Pääsiäisen aikoihin Touho saapui meille. Kyseessä oli jo kahdeksas kanimme.

Kevään aikana kaneille on syntynyt jo kolme poikuetta ja ainakin yksi pikkuinen on kotiin jäämässä. Eikä sitä koskaan tiedä vaikka jäisi enemmänkin...
Ihan hirveän suurta laumaa ei kuitenkaan ole kaneja tarkoitus pitää, jotta kaikille riitäää aikaa. Nytkin kaneja on aika paljon, kun en kuitenkaan ole kasvattaja, eikä kaneilla myöskään kista esim. esteitä. Mutta kai niitä lemmikkipupujakin voi useampi olla?


Myöhemmin tulossa vielä toinen postaus, jossa kerron miten muiden eläinten hankintaan on päädytty (lampaat, kissat, marsut & kotilot).

5 kommenttia:

  1. mitä rotukaneja sitte haluisit ehkä kasvattaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääpiöluppa, leijonanharjas ja leijonaluppa kiinnostaa ehkä eniten, mutta myös jotkin suuremmat rodut voisivat olla varteenotettava vaihtoehto.
      On tosin hyvinkin mahdollista, että jatkossakin "kasvatan" vain risteytyksiä. En nimittäin erityisemmin pidä eläinten näyttelyttämisestä, enkä myöskään haluaisi olla osallisena sellaisen rodun kasvatuksessa, joka on jalostuksella "pilattu".

      Poista
    2. Leijonaluppa on risteytys, ei rotukani...

      Poista
    3. Onhan leijonaluppa tavallaan risteytys, mutta itse miellän sen enemmän rotukaniksi. Leijonaluppa on kuitenkin mahdollista viedä ulkomuotoluokkaan näytille, johon taas perus risteytyksillä ei ole asiaa.

      Poista
    4. Risteytysten tehtailua ku kaneista muutenkin ylitarjontaa

      Poista

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)