sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Poikue suunnitelmia

Lunan viimekesäiset lapsoset
Tammikuuta on jäljellä enää muutama päivä ja kevät lähenee kovaa vauhtia. Kohta saakin siis alkaa suunnitella tämän vuoden kanipoikueita, varsinkin kun ensimmäisten poikasten olisi tarkoitus syntyä toukokuun alussa.

Koska meillä kanit ovat ulkokaneja ja asuvat talvet viileässä lampolassa, on parasta ajoittaa poikaset keväälle/kesälle. Tällöin poikasilla ei ole niin suurta vaara kylmettyä, jos sattuvat pesästä tipahtamaan ja muutenkin. Kesässä on myös plussana luonnosta saatava ilmainen ruoka, imettävä emo ja kasvavat poikaset kun kuluttavat ruokaa varsin kiitettävästi. Helpottaa kovasti kun osan tuoreruuasta saa kotipihasta, eikä tarvitse päivittäin raahata kaupasta kilotulkulla kasviksia.

Sitten itse niihen suunnitelmiin.
Poikueita on tulossa luultavasti yksi tai kaksi. Vanhemmista ei vielä ole täyttä varmuutta, mutta melko vahva ja varma vaihtoehto on Limona-Rolle yhdistelmä. Viimekesänä kun tuli todettua ettei tuosta yhdistelmästä voi saada muuta kuin täydellisiä pikkupupuja. :)
Luna taas hyvin varmasti ei tule poikasia saamaan. Eihän sen pitänyt viimeksikään saada, mutta Luna päätti itse toisin. Tänä vuonna pidetään kuitenkin huolta ettei tyttö pääse murtautumaan yhdenkään pojan luokse.
Tildan ja Rumban kohdalla poikasten saanti taas on vahva ehkä. Molemmat eivät tule poikasia saamaan, mutta toisella niistä teettäisin kuitenkin mielelläni poikaset. Haluasin nimittäin tulevaisuudessa jatkaa tätä meidän kanisukua ja jättää itselle muutaman tyttölapsen, joiden emänä olisi joko Tilda tai Rumba. Tytöt kuitenkin täyttävät keväällä jo vuoden, joten mikäli eivät nyt poikasia saa, eivät ne niitä voi enää vanhempanakaan saada. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta pitää niiden poikasia, vaan se onnistuisi vasta vuoden-parin päästä.
Tällä kaksikosta valitulla suvunjatkajalla pitäisikin siis teettää nyt kesällä poikue, jotta voisin sitten joskus tulevaisuudessa teettää toisen poikueen ja jättää siitä poikasia itselle.
Ongelmana on, ettei itseltä löydy tytöille sopivaa sulhasta. Rolle on tyttöjen isä, Jiri isän veli ja Paskis puoliveli. Jostakin pitäisi siis saada sulhanen lainaan.
Tildalle olen ajatellut sulhaseksi kluppaa, leijonaa tai leijonaluppaa (tai risteytystä jossa paljon näitä rotuja). Tildahan on ulkonäöltään vähän leijonaluppaa muistuttava ja luonteeltaan varsin leppoisa otus. Mahdollisista poikasista olisi siis tarkoitus saada hauskan näköisiä ja kivaluonteisia lemmikkipupuja.
Rumba taas omaa aika vähän luppamaisia piirteitä. Sillä on luppakorvat, mutta omasta mielestäni ne eivät oikein sovi sille ja tyttö on enemmän pystykorvamainen. Siksipä Rumban mahdollinen sulhanen saisikin olla pystykorvainen, pienikokoinen risteytyspupu.
Pitää tosiaan alkaa katsella josko jommalle kummalle sulhasta löytyisi. Tosin tuolla Limonalla nyt varmaan ihan ensiksi poikaset teetetään ja katsotaan minkä verran pikkupupuja tulee. Jos tulee kovin iso poikue, niin ei sitten enää toista teetetä. Ainahan on syytä varautua siihen, että poikaset eivät menisikään kaupaksi tai joutuvat odottamaan koteja pitkään. Mieluiten ei siis ihan kahtakymmentä ylimääräistä kania.

Mutta eiköhän se sitten viimeistään kesällä selviä kuka saa poikasia ja kenen kanssa. :)

Ja sitten asiasta toiseen. Keskiviikkona lomitusputki viimein loppuu ja ehdin taas olemaan enemmän eläinten kanssa. Kaneja en ole ehtinyt moneen päivään itse ruokkimaan, vaan äiti on saanut hoitaa sen homman. Nyt kun vapaa aikaa on taas enemmän, onkin sitten vuorossa kanihäkkien suursiivous. Jirin hampaatkin pitäisi ehtiä leikkaamaan, kun alkavat olla jo turhan pitkät.
Jos vaikka sen tilojen esittelyvideonkin saisi kuvattua...

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Pörrö ja Miisu

Kun nykyisistä eläimistä ei ole mitään kirjoiteltavaa, niin voisin näistä edesmenneistä jotakin kirjoitella. Ensimmäiseksi postauksen aiheeksi pääsevät Pörrö ja Miisu kissat.
Miisusta sain tähän postaukseen vain yhden kuvan, sillä siitä on ainoastaan noita ihan aitoja valokuvia, enkä jaksanut alkaa niitä koneelle skannaamaan.



Pörrö 2000-2009
Miisu 2001-2006

Pörrö tuli meille samasta paikasta kuin Petokin. Kyseisessä paikassa oli kaksi kissaa tehnyt samaan aikaan poikaset ja hoitivat niitä yhdessä. Peto ja Pörrö olivatkin siis eri poikueista, vaikka saman ikäisiä olivatkin.
Kissat tulivat meille aivan liian nuorina. Tämän vuoksi Pörröllä olikin pentuna (ja vielä vähän vanhempanakin) hauska tapa imeä makuulla olevien ihmisten korvanlehtiä. Kohteeksi jouduin lähinnä minä ja siskoni, sillä aikuisten ihmisten korvanlehdet olivat kissan suuhun liian isoja. Jokainen voi miettiä itse, kuinka mukavaa on yrittää nukkua kissan kuolatessa ja kehrätessä kiinni korvassa...

Pörrö oli hitusen hienompi, kuin maatiaiskissat yleensä. Se oli nimittäin puoliksi aito norjalainen metsäkissa. Luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta se olisi läpäissyt täysin metsäkissan rotumääritelmän ja monet kissan nähneet luulivatkin sitä oikeaksi rotukissaksi.

Pörrön turkki oli todella hieno, mutta siitä oli paljon haittaakin. Turkki paakkuuntui talvisin pahasti ja takkuja saikin leikata viikoittain pois. Lisäksi turkkiin tarttui milloin mitäkin. Pahin turkkiin takertunut asia oli kärpäspaperi. Joku oli jättänyt huolimattomasti käytetyn kärpäspaperin lattialle, kissanruokakupin viereen. Pörrö oli sitten tietenkin syömään mennessään laskeutunut suoraan paperin päälle. Vatsan alla roikkuva kärpäspaperi ei kuitenkaan saanut neitiä neuvottomaksi, vaan se tajusi tulla hakemaan ihmisiltä apua.


Vuoden vanhana Pörrö sai Pedon kanssa vahinkopoikaset, kun kissojen leikkautus oli viivästynyt, eikä niitä saatu pidettyä erillään. Pentuja syntyi viisi, joista yksi oli kuollut. Muista neljästä kasvoi terveitä pikkukissoja. Pennuille yritettiin etsiä koteja, mutta valitettavasti niitä ei löytynyt. Yksi harmaa tyttöpentu, Miisu, päätettiin jättää itselle, mutta muut pennut (lopetushetkellä olivat jo varsin isoja) jouduttiin lopettamaan.
Pörrö oli erittäin hyvä emo. Saalistamaan se opetti poikasensa jo varhain, raahaamalla niille milloin hiiriä ja milloin sudenkorentoja. Kerran Pörrö yritti tuoda hiiren sisälle, mutta ulko-ovi suljettiin ilkeästi sen nenän edestä. Tämä ei kissaa lannistanut ja kohta se tulikin sisälle auki olleesta ikkunasta, jonka alla oli puidet tikapuut. Eikä tämä ollut missään nimessä ainut kerta, kun Pörrö toi eläviä hiiriä sisälle.

Miisu jäi ainoaksi pennuksi ja koska Pörrö ei enää saanut uusia poikasia, se sai kokea pitkän lapsuuden. Pörrö oli aivan liian kiltti vierottaakseen lellikki pentunsa, joten Miisu imi emoaan säännöllisesti kolmi vuotiaaksi saakka. Senkin jälkeen vielä satunnaisesti. Maitoa tuskin Pörröstä tuli, mutta läheisyys oli kaikkein tärkeintä.


Kerran Pörrö katosi. Päivän kuluttua katosi myös Miisu. Kun kissoja ei muutamaan päivään näkynyt, tuli äidille mieleen etsiä niitä naapurin kuivurin siilosta. Aikoinaan meidän ulkokissa Miina katosi ja löytyi myöhemmin siilosta kuolleena. Eli ei muuta kuin kuivuria tutkimaan ja siellähän ne kissat siilon pohjalla istuivat. Hetki piti miettiä miten kissat saisi siilosta ylös ja sitten keksittiin hakea pitkä matto. Matto laskettiin siiloon ja kissat osasivat onneksi omatoimisesti sitä pitkin kiivetä turvaan. Molemmilla oli kova nälkä ja jano (varsinkin Pörröllä, joka ehti olla siilossa 3 päivää), mutta muuten olivat hyvässä kunnossa. Pörrölle ei tämä kuitenkaan riittänyt opetukseksi, vaan samana kesänä se tipahti siiloon vielä monet kerrat. Aina kun kissaa ei näkynyt, se löytyi siilon pohjalta.

Siiloon tippuminen ei ollut ainut kaksikon typerä temppu. Kun isi viritti metsän laitaan supiloukun, löytyi loukusta joka aamu joko Pörrö tai Miisu. Yhtenä aamuna olivat siellä molemmat, en tiedä miten sekin on mahdollista...

Pörrö ehti olla elämänsä aikana mukana myös monessa muussa hauskassa tapahtumassa:
- Pentuna sen pää juuttui lasipurkkiin ja kissa sinkoili purkki päässään ympäri taloa.
- Nuorena se joutui hoitamaan myös puuttuvan vahtikoiran virkaa. Naapuri oli nähnyt, kuinka Pörrö jahtasi kettua ja ajoi sen pois pihastamme.
- Neiti oli erittäin tarkkasilmäinenkin. Yläkerran makuuhuoneesta oli tippunut yön aikana ikkunan lasi alas maahan. Ikkunan alla nukkunut siskoni ei ollut asiaa huomannut, sillä oli kesä ja ikkunaa pidettiin muutenkin paljon auki. Pörrö kuitenkin oli asian huomannut ja se mourusi kurkku suorana ikkunan alla kunnes siskoni heräsi ja asia huomattiin.
- Pörröllä oli hauska tapa hypätä talon ulkopuolella oleville ikkunalaudoille, kun se halusi sisälle. Tämä ilmeisesti oli jäänne siitä, kun Pörrö parina kesänä kulki kokonaan auki olevasta ikkunasta sisään ja ulos.
Useamman kerran tuli hitusen säikähdettyä, kun illalla tuli haettua keittiöstä iltapalaa ja yllättäen ikkunan takana istui kissa.


Miisu kuoli ollessaan viisi vuotias. Se oli muutaman päivän vähän tavallista vaisumpi. Sitten se ei enää tullutkaan ulkoa sisälle. Pari päivää sitä ruokittiin talon alle, mutta sitten sitä ei enää näkynyt. Kissan lopullinen kuolinsyy jäi siis vähän hämärän peittoon.
Pörrö otti pentunsa kuoleman ihan hyvin ja alkoi kaveerata vihollisensa Pedon kanssa.

Pörrön aika koitti sen ollessa yhdeksän vuotias. Miisun tavoin Pörrö oli muutaman päivän hieman tavallista vaisumpi. Yhtenä aamuna se saunan lauteiden alle lepäämään. Olin koneella viereisessä huoneessa, kun saunasta kuului yllättäen kova rääkäisy. Mennessäni katsomaan mikä Pörröllä oli, se löytyi kuolleena.

Vaikka kissat ovat olleet jo usean vuoden poissa keskuudestamme, ne elävät edelleen monissa hauskoissa muistoissa.


maanantai 14. tammikuuta 2013

Violan salatut lapsuuskuvat

Pakkohan se on uskoa, että tuo meidän pullero on joskus ollut pieni marsunpoikanen. Eikä siitä ajasta ole kuin kaksi vuotta.










Kuvissa näkyy myös Violan ensimmäinen oma mökki, Hobbyhallin pahvilaatikko. Mökki kesti Violan käytössä puoli vuotta, kunnes neiti pissasi ja järsi laatikon pilalle. Seuraavaksi Viola saikin sitten jo ihan oikean puumökin.

Kuva jossa Viola on oranssin pyyhkeen päällä, on otettu samana päivänä kun neiti meille saapui. Kuvassa pikkuinen on pahvilaatikossa, jolla se meille eläinkaupasta kuljetettiin.


Nykyisin Viola onkin jo hieman suurempi kuin lapsuuskuvissa. Tässä "upeassa" rakennekuvassa neiti on tosin vielä varsin hoikassa kunnossa. Viola on laiskistunut kovasti nuoruusajastaan ja vararavintoa on alkanut kertyä vatsan ympärille.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Lampaiden herkutteluhetki


Joulusta on jo pari viikkoa, joten tänään tuli aika luopua piparitaloista lopullisesti. Muutaman päivän nuo on ollut ihan meidän ihmisten syötävinä, mutta tänän sitten oli lampaiden aika saada oma osuutensa.
Hyvin näytti kelpaavan. :)

Lampaiden herkkuannos

Piparit, karkit ja sokerikuorrute ei ehkä ole sitä kaikkein terveellisintä lampaan ruokaa, mutta kai sitä kerran vuodessa voi vähän herkutellakin?


Rollen joululahjaksi saama aktivointilelu alkaa olemaan varsin loppuun kulutettu. Herkut puupalikan sisältä on syöty, reikiä järsitty suuremmiksi ja puun kuori syöty. Samalla mielenkiinto leluun on lopahtanut. Keksin kuitenkin tänään tuolle käyttöä, kun laitoin palan porkkanaa sen sisään ja annoin luppajengille.

Lupat lelun kimpussa
Aluksi kaikki kolme kiinnostuivat lelusta, mutta kun annoin pupujen muut ruuat, ryntäsivät tietenkin helpomman ruuan kimppuun. Huomiseen mennessä porkkanaa tuskin kuitenkaan on enää olemassa.


Rumba ehti hypätä kuvasta pois :)

Luna
Luna on muuten ollut nyt koko kanien sisäkauden tosi kiltti luonteinen. Ulkohäkissä asuessa se oli vielä tosi kiukkuinen ja arka, mutta nyt se on kesyyntynyt kovasti lampolassa asuessaan. Antaa jopa silittää lähes joka päivä. Kiva juttu että tämänkin kiukkupussin luonteeseen on tullut muutosta, toivottavasti on pysyvää.

Jiri ja taustalla Paskis (Jirkun alahampaat on taas päässeet vähän pitkiksi, pitääkin tässä joku päivä taas lyhentää)
Meidän pikkupoika alkaa olla jo varsin iso
Rolle
Mursut
Ilona


lauantai 5. tammikuuta 2013

Alkuvuoden höpinöitä

Eipä olekkaan tämän vuoden puolella vielä tullut tänne blogiin kirjoiteltua. Mitään ihmeempiä ei tosin ole tapahtunutkaan. Uuden vuoden juhlinta meni eläinten osalta hyvin, eikä kissaa lukuun ottamatta kukaan säikkynyt raketteja.

Lauman arki on ollut ihan sitä tavallista arkea ilman ihmeellisyyksiä. Mitään kovin erityistä tuskin tulee hetkeen tapahtumaankaan. Siksipä alkuvuodesta tulenkin varmasti kirjoittelemaan aika paljon erilaisia erikoispostauksia. Jos jollakulla on mielessä jokin aihe mistä postauksen haluaisi, niin oikein mielellään otan ideoita vastaan.
Ajatuksissa olisi esitellä ainakin edesmenneitä eläimiä ja jonkinlainen kanien/marsujen tavarapostauskin olisi ihan kiva toteuttaa. Olen miettinyt myös postausta lemmikkihistoriastani. Meillä on tosin sen verran paljon noita eläimiä ollut, että historiaa aikamoinen romaani taitaisi siitä tulla.

Blogi saattaa mahdollisesti elellä hieman hiljaiseloa loppukuusta, kun tulen tekemään tallilla lomituksia kolme viikkoa putkeen. Kun hoitaa kolmisenkymmentä hevosta yksinään, niin ei välttämättä sitä aikaa kamalasti muuhun jää...


Tilda (ja kuvahan ei taida oikein tekstiin liittyä...)

Pakko muuten kehua tuota meidän "pikkuista" (koko alkaa kyllä todellisuudessa jo lähennellä Violan kokoa) Ilona marsua. Tyttö on edelleen vähän aran puoleinen, mutta muuten on oppinut erittäin hyvin talon tavoille. Meillähän tosiaan on marsuille "opetettu", että jos niiden eteen laskee kangasputken, ne menevät automaattisesti putken sisään. Tämä on todella kätevä juttu kun marsuja ottaa häkistä lattialle/ lattialta häkkiin tai muuten siirtelee. Violahan tämän osaa oikein hyvin, samaten osasi edesmennyt Mersu. Nyt sitten myös Ilona on oppinut putkeen menemisen jalon taidon.
Opetettu sana on siksi lainausmerkeissä, että tätähän ei ole koskaan marsuille varsinaisesti opetettu, vaan ne ovat oppineet sen ihan itse.
Vielä toki on Ilonalla paljon opittavaa. Pitää oppia tulemaan ihmisen luo kutsusta (tämän osaa jo osittain) sekä nostamaan etupään ojennetuille käsille, jolloin syliin nostaminen on helpompaa. Mersu osasi myös vastata kun sitä kutsuttiin (mikä helpotti kovasti vapaana talossa olevan marsun paikallistamista), mutta koska Viola ei tätä oikein osaa, ei sitä Ilonaltakaan vaadita.
Hauskaa miten marsu (jota monet pitävät varsin tyhmänä eläimenä), tuntuu oppivan hirveästi kaikkea ilman että sitä pitää odes opettaa. :)