maanantai 30. joulukuuta 2013

Kuluneen viikon kuulumiset


Jospa tänne blogiinkin jaksaisi vihdoinkin jotain kirjoitella lyhyehkön tauon jälkeen. Joulu tuli ja meni ja huomena saakin jo juhlia uutta vuotta. Lumesta ei ole tietoakaan, mikä on varsin masentavaa. Ei tule joulukuun loppu ensimmäisenä mieleen, kun tallilla ottaa hevosia sisään vesisateessa, mutaa täynnä olevalta laitumelta. Mitään kolmenkymmenen asteen pakkasia ja kahden metrin lumikinoksia en toivo, mutta pieni lumikerros ja pari astetta pakkasta kelpaisi kyllä.


Pikkuneiti on edelleen vailla nimeä. Jotain pitäisi ehkä jo alkaa miettiä (kellään hyviä nimiehdotuksia?). Ensimmäisen viikkonsa pikkuinen asusti luppien kopissa, omassa häkissään. Häkki oli vain 80cm pitkä, mutta näin pienellä kanilla ei näyttänyt ollenkaan liian pieneltä. Eilen alkoi pupun liittäminen muun lauman sekaan ja nytkin parhaillaan on kopissa vapaana. Limona ja Rumba ovat ottaneet vaavin ilolla vastaan, mutta Tilda ja Nuppu jahtaavat pikkuista. Etenkin Nupun tuntuu olevan vaikea hyväksyä uutta laumanjäsentä, mikä johtunee Nupun iästä (8kk).

Vaavi on saanut jo hampaanjäljet peppuunsa, mutta muuten välien selvittelyt ovat jääneet lähinnä jahtailun tasolle. Toivottavasti pikkuinen sopeutuu pian joukkoon.


Muuten ei kanilan puolelle mitään ihmeempiä kuulu. Uutta asukkia jo kovasti odotellaan ja jos hyvin käy pupu saapuu tänne viikon kuluttua. Kovasti vaan on järjesteltävää, että pupulle saadaan kyyti onnistumaan.


Lampailla oli joulun jälkeen omat pidot, kun suurin osa yli jääneistä jouluruuista päätyi niiden syötäväksi. Hyvin upposivat kaikki laatikot ja rosolli, sekä muut herkut. Kaikki ei ollut ihan lampaiden suositeltavaan ruokavalioon kuuluvaa tavaraa, mutta mieluummin ruuan noille syöttää kuin heittää pois. Meillä on nyt muutenkin vähän erikoisia lampaita, kun ne esim. varastelevat mielellään grillimakkaroita ja muita lihatuotteita.


Marsut viettivät joulua omia herkkujaan syöden. Joulukuustakin marsut lähtivät tutkimaan. Yleensä tytöt eivät poistu keittiöstä, mutta ilmeisesti joulukuusen hajua seuraten harhailivat jo paljon pitemmällä talossa.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Muutama joululahja

Ajattelin laittaa tänne kuvat muutamista saamistani joululahjoista, jotka blogin teemaan sopivat.


Patakinnas ja patalappu, lehmäaiheella kumpikin.


Muki, jota koristaa Paskiksen ja Rollen kuvat.


Seinäkalenteri omien eläinten kuvilla.


Kaniaiheinen pyyhe. Koko pyyhe ei mahtunut kuvaan, joten on siis todellisuudessa paljon isompi.

maanantai 23. joulukuuta 2013

23. Luukku: Vapaana ulkoilevat puputtimet

Vaikka kanien omistama valtaisa valjasnippu saattaakin hämätä, juoksentelevat kanit meillä pääasiassa vapaana.

Ensimmäisiä kaneja ulkoilutettiin aluksi aina valjaissa, eikä talutushihnasta tullut päästettyä hetkeksikään irti. Nopeasti homma alkoi kuitenkin tuntua tyhmältä. Ei oikein innostanut juosta päivittäin ympäri pihaa kanin perässä. Hiljalleen alettiin sitten päästää niistä talutushihnoista irti. Oli paljon mukavampi istua vaikka pihakeinussa ja katsella kanien juoksentelua. Valjaat ja hihna kaneilla kuitenkin oli vielä päällä siltä varalta että eivät antaisi ottaa kiinni. Talvella lumi rajoitti kanien liikkumista ja niitä alettiin juoksuttaa ilman valjaita. Kanit eivät mielellään liikkuneet upottavassa lumessa, vaan käyttivät ihmisten tallaamia polkuja. Vaara kanien karkaamisesta oli siis hyvin pieni. Kevään tullen pupuja ei enää tullut ulkoilutettua valjaissa ollenkaan, vaan ne saivat olla aina vapaana. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Valjaissa en pupuja ulkoiluta enää edes poikasena. Kaikki omat kasvatit ovat pääseet jo pienenä pihalle vapaaksi. Aluksi ulkoillaan pari kertaa aitauksessa ja sitten kun suuri maailma ei ole enää niin pelottava, pääsevät puput tutkimusmatkalle. Onhan siinä toki omat haasteensa vahtia parhaimmillaan kymmentäkin kania, mutta eipä ole kukaan koskaan kadonnut.

Jokaista meillä asuvaa pupua voi pitää vapaana. Lunalla yleensä pidän valjaita ja lyhyttä hihnaa perässä arkuuden takia (=ei anna koskea). Muut puput saa hyvin kiinni ilman valjaitakin. Osa pupuista tulee kutsusta luokse, osa ei. Välillä juostaan pakoon iloloikkia vedellen, mutta kuka sitä nyt tahtoisi häkkiin palata? Kaikki antavat kuitenkin ottaa itsensä kiinni lopulta.
Jotkin puput pysyvät mielellään ihmisten läheisyydessä. Osa kuitenkin menee siellä missä mieli tekee. En ole noille edes yrittänyt opettaa lähellä pysymistä, vaan annan ihan suosiolla niiden mennä siellä missä haluavat.

Vapaana ulkoilevissa pupuissa on se hyvä puoli, että samalla voi pihalla tehdä muutakin. En aina niin tarkasti edes pidä kanejen touhuja silmällä. Tärkeintä on että tiedän missä päin tonttia ne viipottavat, sekä se ettei pihassa ole mitään niille vaarallista.


Monet pelkäävät ihan turhaan kanin vapaaksi päästämistä. Helposti kuvitellaan kanin sinkoavan heti lähimpään metsikköön kun se pääsee vapaaksi, mutta ei asia kuitenkaan yleensä niin mene. Kunhan kaniin on luotu hyvä luottamussuhde, sen uskaltaa päästää huoletta vapaaksikin. Kaninhan ei myöskään tulisi pelätä omistajaansa niin, ettei antaisi enää ottaa itseään kiinni.

Tiettyä varovaisuutta täytyy kuitenkin pitää aina yllä. Aina on mahdollista että kani pelästyy jotakin ja juoksee kauas pihasta. Täytyy olla myös tarkkana, ettei kissa tai koira yllätä vapaana juoksevaa kania. Kissat ovat yleensä melko vaarattomia, eivätkä kaikki kissat edes kaneista kiinnostu. Koira voi kuitenkin saada pahaakin jälkeä aikaiseksi. Myös haukkoja, sekä muita villieläimiä on syytä varoa.

22. Luukku: Juomapullot vertailussa

Tässä tulee eilisen päivän luukku ja tietenkin päivän myöhässä kuten tavaksi on jo muodostunut. :)


Merkitön pullo

Tämä on vaikka kuinka vanha pullo. Oli käytössä Mersulla pari-kolme vuotta ja Mersun kuoltua siirtyi kanien käyttöön. Pullon merkistä ei ole mitään tietoa, sillä pullosta ei tekstiä löydy. Eläinkaupasta tämä kuitenkin on ostettu. 
Pullo on kestävää muovia, eikä ole hajonnut vaikka on lattiaankin välillä kolahtanut. Pillin tästä saa irti, mikä helpottaa puhtaana pitämistä.
Iso miinus pullossa on se, että vesi tulee siitä tosi huonosti. Johtuu ilmeisesti siitä, että pullossa on kaksi kuulaa. Tästä johtuen en pulloa mielelläni käytä ja nytkin on käytössä vain siihen asti että saan paremman hankittua.


Flamingo

Kaikkein paras pullo! Muovi erittäin kestävää, eli ei helpolla hajoa. Suutinosa on sekin kovaa muovia ja saa aika kovasti johonkin kolahtaa jotta menisi rikki. Vesi pysyy hyvin sisällä. Ei vuoda, mutta kanin juodessa vesi tulee hyvin ulos. Kuvassa ei tätä näy, mutta pullon kyljessa on omasta mielestäni hieno kuva. Mukavaa vaihtelua tekstiä täynnä oleviin pulloihin.
Miinuksena tässä pullossa on pieni koko (=kesäaikaan saa täyttää jatkuvasti). Näitä tosin myydään isommassakin koossa, mutta itselle on käyttöön tuon pienempi koko eksynyt.
Näitä pulloja ei taida eläinkaupoista saada, mutta sekalaista tavaraa myyvistä kaupoista olen näitä hankkinut.


Savic Biba

Ikivanha pullo, joka tuli Mersun häkin mukana. Pullo oli vuosia kaapin kätköissä, mutta kesällä pääsi jälleen käyttöön. 
Syy vähäiseen käyttöön on se, että vuotaa paljon. Mersulla pulloa käytettiin vain pari viikkoa, kun jo piti ostaa uusi pullo. Nyt on ollut pupuilla käytössä, kun pulloista on ollut pulaa. Ulkona tuo pullon vuotaminenkaan ei niin paljon haittaa kuin pienessä sisähäkissä.
Materiaaliltaan pullo on kestävän oloinen, joten ei varmaan ihan pienestä hajoa. Pilli tästä tippuu aika herkästi, joten pulloa pestessä saa olla tarkkana ettei katoa kokonaan.





Classic

Classic merkkisiä pulloja onkin kertynyt monenlaista. Pullot ovat hyviä peruspulloja. Eivät vuoda ja vesi tulee hyvin ulos kanin juodessa. Pullot eivät kuitenkaan kuulu suosikkeihini, sillä ne eivät kestä juuri mitään. Ei tarvita suurtakaan kolahdusta, kun pullo on halki tai suutin osa palasina. Konepesua eivät myöskään kestä, kuten hamsteripullosta voi huomata.

Large pulloja kaneilla on useampiakin. Koko on hyvä ja riittää kesälläkin hyvin koko päiväksi. Bunny pullo on myöskin ihan hyvän kokoinen, mutta siitä vesi menee välillä vähiin. Giant pullo on kooltaan kaikkein suurin ja se on luppien kopissa. Vesi riittää hyvin neljälle kanille. Pullon alkuperäinen suutinosa on mennyt rikki ja pullossa on nyt Flamingo merkkisen pullon suutin. Hamster pullo on marsujen käytössä.


Freddy

Freddy pullot on olleet käytössä vasta ihan vähän aikaa, joten niistä ei paljoa sanottavaa ole. Kestävän ja muutenkin hyvän oloisia kuitenkin ovat. Pullojen koko on aika pieni, mikä saattaa kesäikaan tuottaa ongelmia. Pulloista on myös tiivisteet irronneet joka kerta kun niitä on availlut.


Välillä puput juovat myös kipoista. Etenkin poikasilla pidän yleensä pullon lisäksi myös kuppia, jotta kaikki varmasti saavat vettä riittävästi. Kupit eivät kuitenkaan oikein toimi meidän laumalla, sillä kaikki ovat hyvin aktiivisia ja liikkuvaisia pupuja. Jos kuppia ei saada kaadetuksi, niin se ainakin täyttyy purulla pupun rallitellessa häkissään.

lauantai 21. joulukuuta 2013

21. Luukku: Joulupupu on täällä!

Ajattelin ensin kirjoittaa aiheesta tavallisen kuulumispostauksen, mutta laitetaan tämä nyt kalenteriin jottein ihan kolmea postausta blogiin tänään tule.


Lauma kasvoi tänään uudella pupulla, kun tämä pikkuneitonen saapui. Kerroinkin pupusta jo aikaisemmin, mutta kerrataan nyt vielä. Kyseessä on siis pienten risteytyskanien jälkeläinen. Vanhempien roduista ei sen enempää ole tietoa, mutta leijonanharjasta taustalta ainakin löytyy. Väriltään tyttö on keltamusta japanilainen ja sillä on ihan pikkuinen harjas. Harja on kuitenkin sen verran mitätön, että aika näkymättömiin taitaa kadota iän myötä.

Pupu on syntynyt 1.11. eli on nyt seitsemän viikon ikäinen. Vähän turhan aikaisin pupu luovutettiin, mutta enpä voinut asiaan oikein vaikuttaa. Neiti on kuitenkin hyvin rohkea ja sosiaalinen, joten en usko liian varhaisen luovutuksen ongelmia ainakaan luonteen suhteen tuottavan.

Pupu on tarkoitus asuttaa samaan häkkiin Nupun kanssa. Nupunhan tulen luppalaumasta poistamaan, sillä se on joutunut laumassa kiusaamisen kohteeksi. Pikkuinen on nytkin parhaillaan tutustumassa luppiin, sillä asutin sen väliaikaisesti luppien koppiin, jossa poikasella on oma tehdashäkki. Samaan tilaan en uskaltanut heti päästää, vaikka eivät nuo sille kyllä mitään tekisi. Hirmuisen lapsirakasta sakkia nuo lupparouvat.

Tulevaisuuden suunnitelmia pupun suhteen on mahdollisesti estekoulutus, mikäli sattuisi hyppelystä innostumaan. Joskus tulevaisuudessa tyttö tulee saamaan myös poikasia, mutta se ei ole ajankohtainen juttu vielä aikoihin.


Pakko muuten tunnustaa, että meille on lähiaikoina tulossa vielä yksi kani lisää. Tarkoituksena ei ollut hankkia enempää kaneja, mutta niin vain kävi että menin yhden pupusen varaamaan. Muuten en olisi pupua varannut, mutta se sattuu olemaan väriltään x-kirjava, jollaisen perään olen jo pitkään kuolannut. Pupu muuttaa tänne heti kun saan sille kyydin järjestettyä. Lisää juttua pupusesta tulee sitten kun se saapuu.

Tämän jälkeen töpöhäntien määrä tulee olemaan 14 kappaletta ja se on ehdoton maksimimäärä kaneja. Ainakin siihen asti kun ihastun keväällä syntyviin poikasiin ja päätän pitää niistä puolet... :)

20. Luukku: Marsukuvia

Nähtävästi näiden luukkujen kirjoittelu on liian raskasta hommaa. Jälleen luukku päivän myöhässä...

Marsuista toivottiin kuvapostausta, joten kokosin tähän hieman vanhoja ja vähemmän vanhoja kuvia. Näin talvisin ei oikein tee mieli marsuja kuvailla, kun ulos ei voi kuvaamaan mennä ja sisällä kuvista tulee tylsiä.

Viola poikasena
Viola ja Mersu
Nuorena Viola tykkäsi nukkua riippumatossa
Tässä Viola on jo aikuinen ja saanut juuri kaverikseen Ilonan
Ulkona olo jännitti ja tytöt menivät molemmat putkeen
Tänään otettu kuva. Kuvassa näkyy marsujen oleskelupaikka lattialla.
Ulkoilemassa
Ilona lepäilee pedillä
Violalle kelpaa nukkumapaikaksi vaikka lattialle tippunut pyyhe
Telttailua
"Tuleeko sitä ruokaa?"

torstai 19. joulukuuta 2013

19. Luukku: Kanien valjaat

Pupuilla on käytössä monenlaista valjasta. Aika kattava kokoelma noita on, kun ottaa huomioon että puput ulkoilevat lähes poikkeuksetta vapaana. Välillä kuitenkin saatetaan valjaissakin ulkoilla, mikäli tilanne sitä vaatii. Tietyt puput saattavat saada valjaat päälleen vapaanakin ulkoillessaan, sillä valjaat helpottavat huomattavasti kanin kiinni ottoa.


Kesällä ostin kahdet keltaiset minivaljaat. Aikuiselle kanille valjaat ovat liian pienet, mutta poikasille oikein hyvät.


Lapavaljaita pupuilla on kolmet. Maastokuvioiset olen tehnyt itse Rollea ajatellen, mutta vielä eivät valjaat ole olleet käytössä. Raidalliset on nekin tekemäni. Nekään eivät vielä ole käyttöön pääseet. Violetit valjaat ovat ostetut ja ne ovat olleet Nupun estevaljaat, mutta nyt ovat jo jääneet hitusen pieniksi. Pitäisi tehdä tai ostaa Nupulle uudet ja isommat.


Kuvassa vasemmalla olevat vaaleanpunaiset ja siniset valjaat on kanien ihan ensimmäiset valjaat ja kaupasta ne olen ostanut. Pinkit ja mustavalkoiset valjaat olen ostanut ja ovat myyjän itse tekemät. Ylhäällä olevat mustat valjaat olen tehnyt itse.
Näistä valjaista eniten käytössä on pinkit ja mustavalkoiset.


Heijastinvaljaat on ostettu aikoinaan kirpputorilta. Mustat valjaat ostin kesällä ja ovat edelleen täysin käyttämättömät. Verkkovaljaat tilasin joskus kokeilumielessä Zooplussalta, mutta eipä niitäkään ole pahemmin käytetty.


Kolmet ruutukuosiset valjaat olen tehnyt itse. Tykkään kovasti näiden ulkonäöstä.


Raidalliset valjaat tein joskus itse (kaikesta mahdollisesta romusta) ja ne olivat Lunalla käytössä. Enää ei ole tullut näitäkään käytettyä.

18. Luukku: Hauskat kuvat

Eilinen luukku pääsi vähän unohtumaan, joten se tulee nyt päivän myöhässä. Myöhemmin tänään tulee vielä päivän varsinainen luukku.


Rolle oli ulkoilemassa pellonreunassa ja näki traktorin menevän tiellä. Poika juoksi ojaan, jossa se seisoi kahdella jalalla ja ketseli hyvin vakavalla ilmeellä traktoria.


Tässä kuvassa asento on varsin kiinnostava...


Mopen hurja juoksuilme ja sydämen muotoinen kieli.


Mersuu oli kova haukottelemaan ja siitä onkin useita haukottelukuvia.


Peto koittaa napata helmet suuhun.


Lunan viimevuotisten poikasten perusmeininkiä...


Peto tutustui ensikertaa kaneihin. Kissan ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Tässä on poseeraus kohdallaan. Voikukkakin suussa.


Venyttelyä.


Pörrö osasi ottaa rennosti.
Joskus kun lisäsin tämän kuvan jonnekin (en enää muista minne) ja kuvan alle kirjoitin tyyliin "RIP Pörrö", niin joku jo tuli hädissään kyselemään onko kissa tuossa kuvassa kuollut. Mutta ei, tässä kuvassa Pörrö on vielä ihan elossa.


Tässäkin kuvassa näytetään hengettömältä, mutta Tildahan se vain on päivänokosilla.


Ilona repii kurkkua itselleen kaikin voimin. Jalatkin sojottavat kaikki eri suuntiin.


Äiti ja tytär ruokalevolla


Ruokaa kiitos!
Huomioikaa vaaleanruskea pupu, joka katsoo suoraan kameraan muiden kanien katsoessa ruokkijaa kohti.


Veikeä pikkupupu


Jälleen ruokaa kerjäämässä


Kaikkialle on aina ängettävä